Kun menitte keskeytykseen olitteko yksin vai jonkun kanssa? pääseekö omin avuin kotiin? Entäs pitikö teidän mennä seuraavana päivänä takaisin vai saitteko pillerit mukaan. Pitikö jonkun olla kanssasi koko ajan vai pärjäsitkö yksin? Olen menossa maanantaina keskeytykseen ja mies on tietty töissä niin mietin pitäisikö hänen pitää lomaa pari päivää.
Ja abortin vastustajat että pysty muuttamaan mieltäni. Tämä asia on tarkkaan harkittu ja puhuttu miehen sekä ammattilaisten kanssa. Syitä en ala selittämään, sillä en ole tilivelvollinen kenellekkään.
Ja abortin vastustajat että pysty muuttamaan mieltäni. Tämä asia on tarkkaan harkittu ja puhuttu miehen sekä ammattilaisten kanssa. Syitä en ala selittämään, sillä en ole tilivelvollinen kenellekkään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et missään tapauksessa voi mennä aborttiin yksin. Menette sinne kaksin. Sinä ja lapsesi.
Joku, miehesi, kaverisi, saattaa sinut takaisin puuhiisi lapsen kuoltua.
Pärjäät yksin ja palaat maailmasi.
Onko lapsi yksin?
Ònko hän yhä maailmassasi?
Onko lapsesi jossakin toisessa maailmassa? Voidaanko hänet siellä vielä uudelleen runnella, vai onko hänellä viimeinkin joku rakastava ja välittävä olento seuranaan?
Luuletteko että tämä on mulle helppoa? EI. Lapsen pitäminenkään ei ole mahdollista monestakin syystä, suurin syy on sairaus! joten haluan vain vastauksia kysymykseeni en teidän jotka luulette tietävänne kaiken jotka ette ole koskaan ollut samassa tilanteessa kuin ihmiset jotka joutuvat tekemään abortin.
Se mikä on helppoa ja mikä on vaikeaa selviää sinulle todella vasta lapsesi abortoinnin jälkeen.
Ylimielinen ja kokematon kun näytät olevan, kehtaat pilkata ja aliarvoida niitä, jotka viitsivät sinua - kokematonta - informoida.
nämä jotka melkein murhaajaksi minua syyttivät olisivat kokeneet abortin? "viitsivät sinua kokematonta informoida".. Halusin tietoa vain abortin tehneiltä.
Harkitse vielä kerran itse vastausta kysymykseesi. Olet aikomuksessa piakkoin liittyä joukkoon tummaan...
joukossa tummassa, erittäin synkässä.
Ekana päivänä menin vaan yksin sairaalaan, tehtiin sisätutkimus ja juteltiin kaikennäköstä, otin lääkkeen, lähdin kotiin. Parin päivän päästä takaisin, taas yksin, ja laitettiin ne kaks lääkettä emättimeen. Olin siellä aamu kahdeksasta puoli kahteen asti. Ystäväni lupasi tulla onneksi hakemaan, en olisi jaksanu kävellä bussipysäkille. Minkäänlaisia kipuja ei ollut, ainoastaan silloin sillä hetkellä kun se vuoto alkoi, niin oli aivan samanlaista kuin menkkojen aikaan. Jalkoja vähän särki ja vatsaa nipisteli. Ei muuta. Viikon päästä vuoto jo loppuikin.
Minun lääkkeellinen tehtiin sairaalassa. Yksin olin keskeytyksessä, enkä ainakaan minä olisi ketään siihen roikkumaan kaivannutkaan. Mieluummin olin omissa ajatuksissani ja kuulostelin kehon muutoksia.
Tulin omin avuin julkisilla kotiin, mutta sanoisin että siinä vaiheessa olisi ollut ihan kiva, jos olisi ollut hakija. Onnistuihan se noinkin, mutta kyllä kouristeli aina hetkittäin niin kovaa, ettei seisomaan pystynyt. Ei tarvinnut olla kotonakaan ketään odottamassa, joten oma käsitykseni on, ettei miehesi tarvitse mitään lomaa ottaa. Tietty se on teidän oma ratkaisunne, joku ihminen voi kovastikin kaivata toisen ihmisen tukea, kun sattuu.
Näitä sivuja ei kauheasti kannata lueskella, tuntuu että jotkut ihmiset ovat ottaneet elämän tehtäväkseen haukkua täällä abortin tekijöitä tai sitä kannattavia.
Abortti on hyvin kiistanalainen asia, eikä sen vastustajat ja kannattajat ikinä tule näkemään asiaa samalla tavalla.
Omasta mielestäni alkio/sikiö ei ole lapsi, ja olenkin tehnyt abortin n.2 vuotta sitten(lääkkeellisesti). Toimenpide oli suhteellisen kivuton, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Nyt kahden vuoden jälkeen olen tyytyväinen päätökseeni. Tätä ei abortin vastustaja voi ymmärtää, enkä minä sitä häneltä vaadikaan. Tärkeintä on se mitä itse tunnen ja tiedän.
eipä se ihmekään kun olet tehny, ikävää olisi ajatella itseään lapsentappajana. No, senhän kuitenkin olet tehnyt, pidit siitä totuudesta tai et.
Älä nuolase ennenku tipahtaa.. monelle katsos se jossitteluvaihe tulee vasta kun antavat ensimmäisen lapsen syntyä elävänä tähän maailmaan. Tai entäpä sitten jos et niitä lapsia enää koskaan saakaan..? Miltä mahtaa silloin tuntua, mitä sitten 'tiedät'?
Vai onko sulla jo ennestään eläviä lapsia?
Millä tavoin ajattelit heille kertoa mitä sisarukselle tapahtui?
Ikävää olisi ajatella itseään kusipäänä, mutta sehän sinä kuitenkin olet, piditpä totuudesta tai et.
Tämä totuus ei ole kiistanalainen.
Sinä siis toivot ihmisille aina ensimmäisenä pahaa? Uskomaton ajatusmaailma!
No onneksi sinunlaisesi ihmiset edestään löytävät pahat sanansa ja tarkoitusperänsä...
Ainakin meillä sai olla seuralainen. Voipi olla paikkakuntakohtaista.
Ensimmäiset lääkkeet suunkautta kävin ottamassa asioilla käynnin yhteydessä itsekseen. Varsinaiseen keskeytykseen menin itsekseen. Mieheni oli koulussa sen päivän. Hän käväisi ruokatunnilla pitämässä seuraa, mutta en mitään siitä tajunnut, sillä olin silloin niin lääketokkurassa. Minulla päivä venyi pitkäksi, pääsin vasta kuudelta illlalla kotiin. Poli suljettiin neljältä, jonka jälkeen jouduin odottelemaan käytävällä ensiavun puolella. Siellä mieheni oli seurana, sillä tuli hakemaan kotiin ja kotiin pääsyn ajasta ei ollut mitään tietoa.
Jotkut sanoo, että jossain ei päästetä yksin kotiin, ilman saattajaa. Meillä ei mitään sellaisesta puhuttu, olisin varmaan päässyt yksinkin, mutta sen sanoivat, että autoa ei saa ajaa lääkkeiden takia itse sinä vuorokautena.
Moi!
Riippuen siitä, kuinka pitkällä raskaus on, voi olla mahdollista tehdä toimenpide kotona. Itse tein ja kyllä suosittelen sitä. Tosin kotona tehdessä täytyy olla täysi-ikäinen mukana.
Kyllä itse ainakin halusin seuraa siihen. Jokin luettava suositeltavaa jos sen sairaalassa aiot tehdä, sillä odottelu aika voi venyä todella pitkäksi. Itse otin pillerin aamu ysiltä ja vuoto alkoi klo 18...
Älä välitä palstalla roikkuvista vastustajista, heillä vain ei ole muuta tekemistä kuin torkia nokkaansa muiden elämään.
Ekana päivänä sain ensimmäisen pillerin, jonka hain yksin. Seuraavana iltana alkoi hirveä vuoto ja aamulla kun piti lähteä hakemaan toista pilleriä, pyörrytti ja oksetti niin että äiti joutui viemään minut taksilla kätilöopistolle ennen töitään. Itse hyvä kun pystyin kävelemään ja sairaalaan päästyäni sain vuodepaikan (jota ei yleensä anneta)Runsaiden vuotojen takia sain suun kautta toiset pillerit, jotka normaalisti laitetaan emättimeen. Oksensin ne puolen tunnin sisällä pois ja sitten sain uudet, peräreikään. Sitten alkoivat ne hullut kivut ja sain kipupiikin, jonka vuoksi minut piti tulla hakemaan sairaalasta. Kipupiikki tai ei - minusta ei olis ollut yksin lähtemään sieltä. Suurin osa tytöistä vain istua kökötti tyynen näköisinä käytävän penkeillä, lukien lehtiä. Aika hurja kokemus oli kyllä, ei voi muuta sanoa.
Yksin menin sairaalaan molempina päivinä, ekana päivänä sain sen yhden pillerin (ei ollut vielä mitään vuotoa eikä kipua) ja sitten seuraavana päivänä laitettiin ne kaksi pilleriä emättimeen. Puoli tuntia siitä, ja alkoi vatsa tulla kipeäksi... tunnin päästä pillerien laitosta olin niin tuskainen, että menin pyytämään kätilöltä lisälääkitystä. Pääsin sairaalavuoteeseen enkä voinut kuin kieriskellä siinä vuoteella ja voihkia kivusta. Eikä se kipupiikkikään auttanut eikä pahoinvointilääke, oksensin ensin kaarimaljaan huoneessa ja sitten vielä vessassa lavuaariin oikein kunnolla xP
Vuoto alkoi vasta muutaman tunnin päästä ja sitten sitä tulikin kunnolla. Olin sairaalassa jostain yhdestätoista aamupäivällä neljään iltapäivällä, jolloin osasto meni kiinni. Ensin ajattelin, että kaverini voisi tulla hakemaan mut, mutta olo oli sen verran hyvä (vaikka todella väsynyt ja jotenkin "turta"), että päätinkin mennä julkisilla. Ei siinä sitten mitään ongelmia ollut..