Yhteiskunnassamme harjoitetaan yhteiskunnallisten ongelmien projisiointia yksilöön. Tämä on eräs valehtelun monista muodoista. Verukkeina käytetään esimerkiksi mielenterveysongelmia. Osa näistä ’ongelmista’ on perua vanhoilta rodunjalostusoppien ja sitä edeltävien harhakäsitysten ajoilta. Ne ovat silti vielä osa useita ’diagnooseja’.
Psykologia eikä psykiatria tarkastele juurikaan yhteisöjen osuutta tapahtuneisiin. Esimerkiksi mielenterveysongelmien lisääntyminen on voimakkaasti kytkeytynyt yhteiskunnan arvopohjan rapautumiseen. Jokainen alkaa voida huonosti, jos häntä aletaan kohtelemaan epäoikeudenmukaisesti.
Mainittujen ’tieteenalojen’ lisäksi moni muukin ylipiston ’huippututkimusala’ tarjoaa vain aikansa eläneitä, enemmistön näkemyksiä tieteen valekaapuun verhottuna. Esimerkiksi nykyisin on muotia selittää asioita geeneihin perustuen. Tämä taas kytkeytyy psykiatriaan:
1. Osaaja joutuu ensin työpaikkakiusaamisen kohteeksi.
2. Osaajaa haukutaan mielisairaaksi. Tällöin hänen tekemisensä nollataan ja kiusaaminen mukamas oikeutetaan. Tällöin uhri saa niskaansa myöskin kansan tyhmyyden. Häneen aletaan projisioida jos jonkinlaista paskan heittäjän omassa mielessä alun perin olevaa saastaa. Osaajasta tehdään syntipukki ja väitetään, että hänen edustamansa organisaation ’maine’ on asettunut uhrin vuoksi vaakalaudalle.
3. Kukaan ei kestä loputtomiin ylisuurta painetta. Tämän vuoksi
4. osaaja ajautuu tilapäisesti psykoosiin.
5. Kiusaajat sanovat:” Oikeassahan me oltiin”
6. Lääkäri kirjoittaa diagnoosin, jossa uskotellaan kaiken olevan geeniperäistä, joka yksilöllä oli muka jo syntyessään.
Edellä on kuvattu erään kollektiivisen valheen etenemistapa. Samalla on esitetty esimerkki syrjäyttävästä maanpetturuudesta. Vastaavanlaisia valheita tulee vastaan niille, jotka nousevat eteenpäin yleisiä käsityksiä vastaan. Esimerkiksi tyypillinen kristitty tuohtuu jos hänen autettavansa nousee lähellekin auttajansa tasoa, puhumattakaan tämän tason ohittamisesta.
Yhteiskunnassamme pidetään tarkoituksellisesti yllä huono-osaisuutta, jotta siitä laajalti hyötyvät ’työntekijät’ pidettäisiin työssä. Heistä vain harva ymmärtää, ettei työ maailmankaikeudesta lopu. Se vain muutaa alati muotoaan.
Yhteiskunnalliset ongelmat siis kasataan joidenkin huonommiksi valheellisin, kestämättömin, arvottomin näennäisperustein luokiteltujen yksilöiden niskoille. Näissä ’teorioissa’ korostetaankin usein elitistis-porvarillisesti syntyperän merkitystä. Eli taas ollaan hitleriläisessä rotuopissa. Kestäviä tuloksia saavutetaan kuitenkin vain tutkimalla kollektiivisia ongelmia. On uskallettava arvostella yhteisöjä! Todellisuudessahan parhaat helmet löytyvät muualta kuin keskivertomassasta, jonka edustajat ovat usein vain niminä palkkalistoilla. Tätähän Solzenitsyn kuvasi osuvasti romaanissaan Syöpäosasto. Siinä on runsaasti yhtymäkohtia nyky-Suomeen, vaikka romaanissa kuvatut tapahtumat sijoittuvatkin vuosikymmenten takaiseen neuvostovaltioon.
Psykologia eikä psykiatria tarkastele juurikaan yhteisöjen osuutta tapahtuneisiin. Esimerkiksi mielenterveysongelmien lisääntyminen on voimakkaasti kytkeytynyt yhteiskunnan arvopohjan rapautumiseen. Jokainen alkaa voida huonosti, jos häntä aletaan kohtelemaan epäoikeudenmukaisesti.
Mainittujen ’tieteenalojen’ lisäksi moni muukin ylipiston ’huippututkimusala’ tarjoaa vain aikansa eläneitä, enemmistön näkemyksiä tieteen valekaapuun verhottuna. Esimerkiksi nykyisin on muotia selittää asioita geeneihin perustuen. Tämä taas kytkeytyy psykiatriaan:
1. Osaaja joutuu ensin työpaikkakiusaamisen kohteeksi.
2. Osaajaa haukutaan mielisairaaksi. Tällöin hänen tekemisensä nollataan ja kiusaaminen mukamas oikeutetaan. Tällöin uhri saa niskaansa myöskin kansan tyhmyyden. Häneen aletaan projisioida jos jonkinlaista paskan heittäjän omassa mielessä alun perin olevaa saastaa. Osaajasta tehdään syntipukki ja väitetään, että hänen edustamansa organisaation ’maine’ on asettunut uhrin vuoksi vaakalaudalle.
3. Kukaan ei kestä loputtomiin ylisuurta painetta. Tämän vuoksi
4. osaaja ajautuu tilapäisesti psykoosiin.
5. Kiusaajat sanovat:” Oikeassahan me oltiin”
6. Lääkäri kirjoittaa diagnoosin, jossa uskotellaan kaiken olevan geeniperäistä, joka yksilöllä oli muka jo syntyessään.
Edellä on kuvattu erään kollektiivisen valheen etenemistapa. Samalla on esitetty esimerkki syrjäyttävästä maanpetturuudesta. Vastaavanlaisia valheita tulee vastaan niille, jotka nousevat eteenpäin yleisiä käsityksiä vastaan. Esimerkiksi tyypillinen kristitty tuohtuu jos hänen autettavansa nousee lähellekin auttajansa tasoa, puhumattakaan tämän tason ohittamisesta.
Yhteiskunnassamme pidetään tarkoituksellisesti yllä huono-osaisuutta, jotta siitä laajalti hyötyvät ’työntekijät’ pidettäisiin työssä. Heistä vain harva ymmärtää, ettei työ maailmankaikeudesta lopu. Se vain muutaa alati muotoaan.
Yhteiskunnalliset ongelmat siis kasataan joidenkin huonommiksi valheellisin, kestämättömin, arvottomin näennäisperustein luokiteltujen yksilöiden niskoille. Näissä ’teorioissa’ korostetaankin usein elitistis-porvarillisesti syntyperän merkitystä. Eli taas ollaan hitleriläisessä rotuopissa. Kestäviä tuloksia saavutetaan kuitenkin vain tutkimalla kollektiivisia ongelmia. On uskallettava arvostella yhteisöjä! Todellisuudessahan parhaat helmet löytyvät muualta kuin keskivertomassasta, jonka edustajat ovat usein vain niminä palkkalistoilla. Tätähän Solzenitsyn kuvasi osuvasti romaanissaan Syöpäosasto. Siinä on runsaasti yhtymäkohtia nyky-Suomeen, vaikka romaanissa kuvatut tapahtumat sijoittuvatkin vuosikymmenten takaiseen neuvostovaltioon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.