Maailmankaikkeudella ei ole alkupistettä. Niin kutsuttu "suuri pamaus" näyttää tutkijoiden mukaan yhä epärealistisemmalta vaihtoehdolta vastata kysymykseen mistä kaikki alkoi ?
Monet ovat matemaattisissa laskelmissaan tulleet siihen tulokseen, Stephen Hawking muiden muassa, ettei aika olisikaan "suppilo", jossa taaksepäin / alaspäin mentäessä päädyttäisiin yhteen alkupisteeseen, vaan että se olisikin ikään kuin "pyöreäpohjainen malja", jolla ei ole yhtä "terävää, harpilla pistettyä" alkupistettä.
Jos ajalla ei ole alkua, eikä maailmankaikkeudella ole alkua, ei Jumalalle jäänyt mitään luotavaa. Hän kykeni vain laatimaan olemassaoleville toimintajärjestyksen. Järjestys on, niin kuin kaikki voimme pienessä mittakaavassakin nähdä, epäjärjestyksen luonnollinen lisääntyminen, ellei asioihin puututa. Mitä "järkeä" tällaisessa järjestäytymättömyydelle perustuvassa "järjestäytyneisyydessä" on ? Onko Jumala "Järki" ( = nùs, logos = alun "Sana ( logos ), joka oli Jumalan luona" ) ?
Monet ovat matemaattisissa laskelmissaan tulleet siihen tulokseen, Stephen Hawking muiden muassa, ettei aika olisikaan "suppilo", jossa taaksepäin / alaspäin mentäessä päädyttäisiin yhteen alkupisteeseen, vaan että se olisikin ikään kuin "pyöreäpohjainen malja", jolla ei ole yhtä "terävää, harpilla pistettyä" alkupistettä.
Jos ajalla ei ole alkua, eikä maailmankaikkeudella ole alkua, ei Jumalalle jäänyt mitään luotavaa. Hän kykeni vain laatimaan olemassaoleville toimintajärjestyksen. Järjestys on, niin kuin kaikki voimme pienessä mittakaavassakin nähdä, epäjärjestyksen luonnollinen lisääntyminen, ellei asioihin puututa. Mitä "järkeä" tällaisessa järjestäytymättömyydelle perustuvassa "järjestäytyneisyydessä" on ? Onko Jumala "Järki" ( = nùs, logos = alun "Sana ( logos ), joka oli Jumalan luona" ) ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotkut pitävät jopa budhaan patsaita oikeina jumalina, joita he rukoilevat ja metitoivat.
Aika muodostaa tapahtuman jälkeisen tapahtumahorisontin. Näitä horisontteja on yhtä paljon kuin on tapahtumiakin. Suora seuraus on että kaksi yhtäaikaista tapahtumaa vaikuttavat toisiinsa vasta tietyn ajan kuluttua. Aika on suppilo. Aikoja vaan on niin monta kuin on tarkkailijoita.
Aikoinaan koppiainen piirteli pieniä kolmioita pallon pinnalle luullen pallon olevan litteä ja päätyi aina 180 asteeseen. Sitten tuli koppiainen joka piirsi kolmion joka ulottui lakipisteestä "päiväntasaajalle" ja oli neljäsosa "päiväntasaajan" mitasta. Kolmion kulmat olivatkin nyt 270 astetta.(Lainaus Freynmanin kirjoituksista).
Samoin kuin koppiainen toiselle, suhteellisuusteoria teki saman 3-ulotteiselle maailmallemme ja antoi ajalle ja paikalle yhteyden.
Voimme olettaa että elämme aikasuppilossa (tapahtumahorisontissa) jonka jokin tapahtuma on saanut aikaan. Mitään ulkopuolisen maailmankaikkeuden tai toisen, maailmankaikkeuden ulkopuolella olevan, tapahtuman vaikutusta emme ole havainneet.
Alkoiko aikamme alkuräjähdyksestä on epäselvää, mutta jos maailmankaikkeuden tapahtumia selitetään vallalla olevilla teorioilla - meidän aikamme on alkanut. Sen ulkopuolella olevista asioista ja ajoista ei ole mitään havaintoja (multiversumi on yksi oletus).
Kiitos mielenkiintoisesta viestistä :)
Tuli mieleen, että eikö aika muodosta myös tapahtumaa edeltävän horisontin ? Tarkoitan että se mitä tapahtuu ennen sitä ja sen jälkeen, jos esim. astronautti oletetusti putoaisi mustaan aukkoon tapahtumahorisontin läpi, ei ole jotakin sellaista tapahtuvaa jolla on alku ja loppu. Lopulta astronautti säteilisi mustasta aukosta - jälleen tapahtumahorisontin läpi - takaisin avaruuteen ( näin mm. Hawkingsin mukaan ). Eikö hänestä näin ollen tulisi "kierrätystavaraa", kun hänen energiansa vapautuisi takaisin "ajan kiertoon" ?
Mielenkiintoisia asioita :)
jos aika kiertää aikaa ja saa aikaan aikaa,niin se synnyttää lisää aikaa ja siinä ajassa taas aika kiertää ja lisää ajassa aikaa, joka kiertää takaisin siihen aikaan, mikä oli silloin kun aika sai aikaan aikaa:))
Tapahtumien ennustettavuus makromaailmassa. Esimerkiksi heitetyn kiven maahan tipahtaminen voidaan olettaa johtuvan siitä että kivi on heitetty (syy) ja painovoima huolehtii siitä että kivi tipahtaa takaisin (seuraus).
Jos ajatellaan hetkeä, jolloin kivi tipahtaa, singulariteettina, on heitto-hetki menneisyyttä ja siten tapahtuma jonka voi kuvitella olevan tapahtumahorisontin "väärällä" puolen.
Tällainen kausaalisuus on vallalla makromaailmassa. Mutta jos alamme tutkia alkeishiukkasia, kausaatio ei ole enää samankaltaisesti todennettavissa. Voimme vain ennustaa mahdollisia lopputuloksia. Ja mahdollisia lopputuloksia on monia - kaikki yhtä todennäköisiä. Mustien aukkojen fysiikka on lähempänä kvanttifysiikkaa ja mikromaailmaa kuin makromaailmaa. Mukaan tulee epätarkkusperiaate.
Jos ajatellaan mustaan aukkoon tipahtavaa astronauttia - ollessaan singulariteetissa (mustan aukon alussa, keskipisteessä), astronautti ei vanhenisi, ei ajattelisi kuin sitä ajatusta mikä hänellä oli ja astronautin aika ei kuluisi. Astronautilla olisi tällöin menneisyys (tapahtumaan johtanut syy tai horisontti), muttei enää tapahtuman jälkeistä horisonttia (tulevaisuutta).
Hawkingin mukaan mustat aukot säteilevät. Säteily ei kuitenkaan tule singulariteetista vaan aukon rajapinnasta. Astronautin mahdollinen tuleva tapahtumahorisontti muotoutuisi vasta kun musta aukko on tuhoutunut. Mustien aukkojen tuhoutumista ei ole havaittu - kuten ei suorasti edes mustia aukkoja!!
Äärimmäisen vaikeita asioita ja myönnän etten tajua itsekään (tuskin kukaan tajuaa) tapahtumia joita maailmankaikkeudessa on.
Aikaisemmissa kirjoituksissani (Parmenides) mainitsin että kehitystä kannattaa ruokkia - keskustelu on omiaan ruokkimaan kehitystä. Ajatelkaapa kuinka hyvä tapa oppia keskustelu on -tutkimisen, miettimisen ja laskemisen ohella.
Dialektinen keskustelu joissa esitetään kysymyksiä ja joihin parhaamme mukaan yritämme etsiä ratkaisuja (perusteltuja) on loistavaa ja parhaimmillaan silloin kun totuutta ei yritetä vääristellä eikä jääräpäisesti pidetä omaa näkemystä oikeana.
Keskusteltaessa mustista aukoista ja tapahtumahorisonteista tullaan tilanteeseen jossa varmaa totuutta asiasta ei ole - samoin kuin keskusteltaessa Jumalasta.
Niin, nämä ovat asioita jotka ovat. Ne ovat sellaisia kuin ovat, vaikka me kehittelisimme minkälaisia teorioita niiden selittämiseksi. Joskus osumme teorioissamme oikeaan, toisinaan emme :)