mahdollisen keskustelun alustukseksi.
>> Vanhentumassa oleva sana "otollinen" selittäisi paljon. Olimme otollisessa iässä, kun saimme käteemme kirjan, jonka merkitys saattoi häipyä, mutta se avasi tietä johonkin toiseen.
Sana näyttäisi liittyvän kalastukseen, mutta onki on ottavainen, ei otollinen.
Sen takana on toinen vaikea sana, jota juristin on vaikea käsittää. Itse asiassa kaikkien on vaikea käsittää sitä.
Sana on vanhurskas.
Ihminen voi luulla olevansa hurskas samalla tavalla kuin tuomari voi toivoa olevansa oikeudenmukainen.
Vanhurskautus on Rechtfertigung, Justification.
Tietosanakirjan aivan näppärän määritelmän mukaan se on otollisuutta Jumalalle.
Sanakirjojen määritelmän näyttävät olevan enimmäkseen vääriä.
Amerikasta meille levinnyt tieteeseen tukeutuva keskustelu Jumalan olemassaolosta on jotenkin noloa. Tietenkään mitään Jumalaa ei ole olemassa. Siis sellaista jumalaa, joka "olisi olemassa" ei ole olemassa. Jos tuolla ison J-kirjaimen sanalla tarkoitetaan jotain muuta kuin tavanomaisuuksia ja sovinnaisuuksia, kyllä se on olemassaolon tuolla puolen.
Mehän näemme vain maailman, ja senkin himmeästi, kuin kuvastimessa.
Jumala on vanhruskas ja ihminen vanhurskautetaan hyksin uskosta, yksin armosta (yksin kirjoituksesta).
Lain teot - sellainen kuin toimiminen oikeamielisenä tuomarina - eivät auta. Jos ihminen on saanut kokea uskon eli tuntea olevansa rakastettu ja siten tärkeä, hän kukaties tekee oikeamielisiä tekoja toisille ihmisille.
Uutiskynnystä ei ylittänyt se, että Rooman kirkko ja useat protestanttiset kirkot ovat nyt samaa mieltä vanhurskauttamisesta ja keskinäiset pannat ja kiroukset on peruutettu.
Tuo "otollinen" voi liittyä kreikan kielen kahtaan aika-sanaan, joista toinen on kronos (tämä kellossa tikittävä aika) ja toinen kairos, oikea aika eli otollinen hetki.
Silloin tällöin luen tai kuulen jonkun sanovan itsestään: "Olen ateisti."
En ole vielä ruvennut mutta olen ajatellut ruveta vastaamaan: "Niin Jumalakin on."
Lähettänyt Jukka Kemppinen klo sunnuntai, joulukuu 30, 2007 >>
>> Vanhentumassa oleva sana "otollinen" selittäisi paljon. Olimme otollisessa iässä, kun saimme käteemme kirjan, jonka merkitys saattoi häipyä, mutta se avasi tietä johonkin toiseen.
Sana näyttäisi liittyvän kalastukseen, mutta onki on ottavainen, ei otollinen.
Sen takana on toinen vaikea sana, jota juristin on vaikea käsittää. Itse asiassa kaikkien on vaikea käsittää sitä.
Sana on vanhurskas.
Ihminen voi luulla olevansa hurskas samalla tavalla kuin tuomari voi toivoa olevansa oikeudenmukainen.
Vanhurskautus on Rechtfertigung, Justification.
Tietosanakirjan aivan näppärän määritelmän mukaan se on otollisuutta Jumalalle.
Sanakirjojen määritelmän näyttävät olevan enimmäkseen vääriä.
Amerikasta meille levinnyt tieteeseen tukeutuva keskustelu Jumalan olemassaolosta on jotenkin noloa. Tietenkään mitään Jumalaa ei ole olemassa. Siis sellaista jumalaa, joka "olisi olemassa" ei ole olemassa. Jos tuolla ison J-kirjaimen sanalla tarkoitetaan jotain muuta kuin tavanomaisuuksia ja sovinnaisuuksia, kyllä se on olemassaolon tuolla puolen.
Mehän näemme vain maailman, ja senkin himmeästi, kuin kuvastimessa.
Jumala on vanhruskas ja ihminen vanhurskautetaan hyksin uskosta, yksin armosta (yksin kirjoituksesta).
Lain teot - sellainen kuin toimiminen oikeamielisenä tuomarina - eivät auta. Jos ihminen on saanut kokea uskon eli tuntea olevansa rakastettu ja siten tärkeä, hän kukaties tekee oikeamielisiä tekoja toisille ihmisille.
Uutiskynnystä ei ylittänyt se, että Rooman kirkko ja useat protestanttiset kirkot ovat nyt samaa mieltä vanhurskauttamisesta ja keskinäiset pannat ja kiroukset on peruutettu.
Tuo "otollinen" voi liittyä kreikan kielen kahtaan aika-sanaan, joista toinen on kronos (tämä kellossa tikittävä aika) ja toinen kairos, oikea aika eli otollinen hetki.
Silloin tällöin luen tai kuulen jonkun sanovan itsestään: "Olen ateisti."
En ole vielä ruvennut mutta olen ajatellut ruveta vastaamaan: "Niin Jumalakin on."
Lähettänyt Jukka Kemppinen klo sunnuntai, joulukuu 30, 2007 >>
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.