On perin oudoksuttavaa, että jotkut miespapit eivät nöyrry taipumaan kirkon johdon eli esivallan määräyksiin, vaikka naispappeus on kirkon selvästi tärkeä sisäinen uudistus, joita on ollut kristillisen kirkon historian aikana muutenkin. Nöyryys katsotaan siis kuuluvan kaikille muille kristityille sopivaksi, vaan ei joillekin miespapeille, joiden pitäisi olla esimerkkinä muille?
Kummasti kuitenkin niellään purematta ja alistutaan Lutherin "uskonpuhdistukseen" ja hänen aikanaan varmasti vallankumouksellisiin oppeihinsa. Ei myöskään ällistellä Augsburgin ruhtinaiden aivoituksiin perustuvia nykyaikana jo naurettavilta kuulostavia lakikokoelmia, jotka ovat uskon- ja moraalisääntelyn ohella yhteiskuntapoliittisia uudistuksia. Tuolloin kun vielä uskonto kattoi koko yhteiskuntaelämän, ja sillä selitettiin luonnontieteet, määritteli politiikan, lääketieteen jne... Siihen aikaan vielä pohdittiin, onko naisella edes sielua ja että tämä on epävakaa, pieniaivoinen ja heikompi astia. On siis aivan luonnollista, että nämä nyt jo absurdeilta kuulostavat käsitykset ja kulloisellakin ajalla vaikuttavat "tieteelliset" käsitykset ja yhteiskuntaoloihin perustuvat itsestäänselvyydet näkyvät myös ajan uskonnollisissa julistuksissa, joissa ei juuri köyhiä ja kipeitä eikä varsinkaan naisia kuunneltu saati näiden mielipiteitä kyselty. Naisia ja lapsia pidettiin lähinnä orjina sekä raamatun aikana että pitkään myöhemminkin. Orjuuskin perusteltiin muuten myöhemmin Yhdysvallossa Raamatulla (tästä myöhemmin).
On siis pakko mennä tästä vielä uskonpuhdistuksesta taakse päin, ja miettiä missä oloissa mikäkin sääntö ja laki laadittu ja millaiset käsitykset maailmasta on ollut ihmisellä, joka esittää joitakin ns. universaaleja ja absoluuttisia totuuksia.
Onko niin, että kun kuluu tarpeeksi aikaa, voidaan kaikkea perustella sillä, että "koska näin on aina ollut" (ja siksi pyhää)? Argumentaatiossa siis argumentum ad traditionem. Vedetäänhän hatusta epäloogisesti kaiken maailman sääntöjäkin, joista ei raamatussa ole mainintaa eikä sen aikana edes tunnettu. Esimerkiksi esiaviollisen seksin kieltäminen (avioliitoa ei Raamatussa mainita, eikä ketään vihitty avioliittoon) tai telkkari. Tehdäänpä kristillisyyden nimessä jopa täysin Raamatun vastaisesti, eli kieltäydytään juomasta viiniä, vaikka itse Jeesus niin käski. Kuitenkin joku muu sääntö on pyhä ja kyseenalaistamaton, esimerkiksi vaikka tämä naisen vaikeneminen seurakunnassa, vaikka Jeesus ei sellaista ole missään maininnut - päinvastoin. Jopa huorakin sai armon Jeesuksen silmissä ja oli kelvollinen tämän seuraan. Suomessa ei naispappikaan ole kelvollinen miespapin seuraan.
Kummasti kuitenkin niellään purematta ja alistutaan Lutherin "uskonpuhdistukseen" ja hänen aikanaan varmasti vallankumouksellisiin oppeihinsa. Ei myöskään ällistellä Augsburgin ruhtinaiden aivoituksiin perustuvia nykyaikana jo naurettavilta kuulostavia lakikokoelmia, jotka ovat uskon- ja moraalisääntelyn ohella yhteiskuntapoliittisia uudistuksia. Tuolloin kun vielä uskonto kattoi koko yhteiskuntaelämän, ja sillä selitettiin luonnontieteet, määritteli politiikan, lääketieteen jne... Siihen aikaan vielä pohdittiin, onko naisella edes sielua ja että tämä on epävakaa, pieniaivoinen ja heikompi astia. On siis aivan luonnollista, että nämä nyt jo absurdeilta kuulostavat käsitykset ja kulloisellakin ajalla vaikuttavat "tieteelliset" käsitykset ja yhteiskuntaoloihin perustuvat itsestäänselvyydet näkyvät myös ajan uskonnollisissa julistuksissa, joissa ei juuri köyhiä ja kipeitä eikä varsinkaan naisia kuunneltu saati näiden mielipiteitä kyselty. Naisia ja lapsia pidettiin lähinnä orjina sekä raamatun aikana että pitkään myöhemminkin. Orjuuskin perusteltiin muuten myöhemmin Yhdysvallossa Raamatulla (tästä myöhemmin).
On siis pakko mennä tästä vielä uskonpuhdistuksesta taakse päin, ja miettiä missä oloissa mikäkin sääntö ja laki laadittu ja millaiset käsitykset maailmasta on ollut ihmisellä, joka esittää joitakin ns. universaaleja ja absoluuttisia totuuksia.
Onko niin, että kun kuluu tarpeeksi aikaa, voidaan kaikkea perustella sillä, että "koska näin on aina ollut" (ja siksi pyhää)? Argumentaatiossa siis argumentum ad traditionem. Vedetäänhän hatusta epäloogisesti kaiken maailman sääntöjäkin, joista ei raamatussa ole mainintaa eikä sen aikana edes tunnettu. Esimerkiksi esiaviollisen seksin kieltäminen (avioliitoa ei Raamatussa mainita, eikä ketään vihitty avioliittoon) tai telkkari. Tehdäänpä kristillisyyden nimessä jopa täysin Raamatun vastaisesti, eli kieltäydytään juomasta viiniä, vaikka itse Jeesus niin käski. Kuitenkin joku muu sääntö on pyhä ja kyseenalaistamaton, esimerkiksi vaikka tämä naisen vaikeneminen seurakunnassa, vaikka Jeesus ei sellaista ole missään maininnut - päinvastoin. Jopa huorakin sai armon Jeesuksen silmissä ja oli kelvollinen tämän seuraan. Suomessa ei naispappikaan ole kelvollinen miespapin seuraan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiinnostaa olisiko pappi hyvä seksipartneri?
Millaisia rakastajattaria ovat varsinkin naispapit?????
Olen pohdiskellut tuota naispappeusasiaa ja myös ajankohtaista homopariasiaa.Kauheilta tuntuvat , kun äkkipäätään niitä ajattelee Raamatun sanojen valossa. . Mutta sitten tulee mietittäväksi sana "muutos" uskonnossamme. Kun ajattelee ihmisen ja Jumalan suhdetta kautta Raamatun, niin Jumala on ollut hyvinkin joustava ihmisen toilauksien suhteen. Suurin muutos on tietysti Jumalan uusi liitto , UT, ihmisen kanssa. Jumala "antoi periksi", kun näki ettei ihmisestä tule niin hyvää kuin Hän tahtoi. Hän hyväksyi ihmiselle mennä mistä aita on matalin. Ei enää kauheita tuhorangaistuksia, vaan armoa ja anteeksiantoa. Jeesus ei tuominnut, vaan armahti eläessään. Kyllä kai miedän ihmistenkin (papit ml) pitäisi olla suvaitsevaisempia toisillemme.
Raamattua tulkitaan niin monella tavalla, ihan pappeja myöten. Lahkolaisuus on näissä jutuissa yksi kompastuskivi, ei kai silti ainoa. Mutta eipä lahkoja olisikaan ellei olisi näkemyseroja.
Niin, lahkot syntyvät yhden opinkappaleen korostamisen ympärille. Muut sivuutetaan kevyesti.