Kun keskustelupalstoja lukee, voi usein päätellä tekstin perusteella kirjoittajien henkisen puolen terveydestä yhtä sun toista.
Jokaisella palstalla on omat häirikkönsä jotka purkavat henkisiä patoutumia, mutta miksi näillä uskonnollisilla palstoilla näkee tavallista enemmän tekstejä, joissa voi epäillä kirjoittajan henkisen tasapainon horjuneen?
Eikö uskontojen pitäisi taata kannattajalleen mielenrauha eikä juuri päinvastoin? Voisiko siis uskonopeissa tai sen soveltamisessa olevan jotain pahasti vialla, jos se saa kannattajan henkisesti epätasapainoon?
Jokaisella palstalla on omat häirikkönsä jotka purkavat henkisiä patoutumia, mutta miksi näillä uskonnollisilla palstoilla näkee tavallista enemmän tekstejä, joissa voi epäillä kirjoittajan henkisen tasapainon horjuneen?
Eikö uskontojen pitäisi taata kannattajalleen mielenrauha eikä juuri päinvastoin? Voisiko siis uskonopeissa tai sen soveltamisessa olevan jotain pahasti vialla, jos se saa kannattajan henkisesti epätasapainoon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
apua uskosta. Ja uskovien parissa sellainenkin ihminen kokee usein hyväksyntää, jota muualta voi olla vaikeaa saada. Mielenterveysongelma on usein ennen uskoontuloa.
Mielenterveysongelmia voi aiheuttaa hyvin tiukka autoritaarisesti johdettu lahko kyllä terveemmällekin ajan oloon.
Uskovat ovat paljon terveempiä kuin ne, jotka eivät ole uskovia!
Mutta on paljon sielunvihollisen työtä, jolla mollataan uskovia!
olen huomannut kyllä nimimerkin taakse valittu imago myös vaikuttaa.Ei pultsarin pitäisi puhua kuin pappi.
Niin mun piti kysyä käytin työkaverini etunimeä nikkinä ateismi palstalla ja sieltä nasse alkoi luettelemaan työkaverini ominaisuuksia luonteenpiirteitäym..
Musta on ihana olla henkisesti epätasapainossa ja kaikki muukin vaihtelevuus elämässä innostaa siis on ihana ettei tarvi ottaa kaikkea elämässä nii vakavasti.Siis ihmisluonteitakin on nii monenlaisia vai mitä mieltä oot;eiks ois kauhee töllistellä ja puhua kaikkien kaa niiku ne ois omia peilikuvia.ootko viel ite huomannu et meit on nii monenlaisii ihmisii eikä se tarkota tylysti et toine huono toine hyvä kyl tänne mahtuu .susta on ihana olla jämpti ja asiallinen ja hyvä argumentoimaan asioita kas en ees tuota lausetta tainnu oikeen osata kirjottaa.Ja musta taas on jännittävää ettei oo nii pilkullee tai jämptii et vaihtelee ja on kirjavaa ja moninaista ehkä vähä sekavaaki.
Ja mä oon uskossa ja sen mä koen TODELLAKI jännittäväks elämäs ku on Jumalan lapsi aattele kui siistii siis paljosta jää todellakkkkkkkkkkiin paitsi jos ei oo uskos,ikinä ei tiijä mitäkähän se Jumala tällepäivää on keksiny jne ihanaa yllätyksiä ja odottamattomuutta.
Eikä meidän usko mihinkään katoa vaikka mitä sanositte ettekste ymmärrä siis ihmistenpuheet mitä ne merkkaa elävän Jumalan rinnalla.
Ja meil on Jumalan sana,meit ei kaada kukaan.
Ja sit kun saa kokea Jumalan Rakkautta henkkohtasesti nii ei ees tee enää mieli mollata toisii niiku huonommiks tai hulluiks,sehän kuulostaaki iha hullult.Sitä jotenki nii täyttyy ite ettei tarvi kaulinta enää vaan Jumalan sanan.
Jos luit kysymykseni tarkoin, niin kirjoitin siinä sisäisestä mielenrauhasta ja sen löytämisestä.
Olkoon ihminen sitten kuinka hurahtanut uskontoon, rakkauteen, taiteeseen tai ties mihin, kunhan oma mielenrauha on löytynyt ja muistaa kunnioittaa myös toisten vakaumusta.
Sen sijaan mielestäni sisäisen mielenrauhan merkkejä ei ole agressiivinen fanaattisuus, hyökkäävä "lähetystyö", itsensä ja muiden syyllistäminen sekä tuomitseminen, pahojen asioiden teko uskontonsa varjolla, mahdollisesti jopa väkivaltainen toiminta "Jumalan" nimeen.
Kysymykseni käsitti laajasti koko uskonnon käsitteen. Valtauskonnot ovat pirstoutuneet lahkoiksi tai aatesuunniksi, joista useimmat julistavat olevan se ainoa oikea.
Jokainen voi peilata miten oma tapa uskoa toimii ja miten hän suhtautuu muihin ns. "ei oikealla tavalla uskoviin".