Tarvitsen apua tilanteeseeni. En jaksa enää, tämä on kamalaa. En jaksa enää ollenkaan tapella kaikkea tätä paskaa vastaan - tahdon ja tarvitsen apua.
Olen 17-vuotias, pian 18-vuotias, tyttö. Olen jo parin vuoden ajan potenut syömiseeni liittyen ties mitä milloinkin. Milloin anorektisia kausia, milloin bulimiaa, milloin BEDiä. Tällä hetkellä ahmin ja paastoan vuorotellen - ja häpeän sitä. En vain voi mitään.
Painoni on heitellyt viimeisen kahden vuoden aikana noin 20 kiloa. Milloin 50 kiloinen, milloin 70 kiloinen. Tällä hetkellä olen ihanne mitassani 60 kiloa (Pituus n. 170 cm), mutta olen alkanut taas ahmimaan. Taidankin painaa yli 60 kg nyt, koska viimeiset kaksi päivää olen viettänyt ahmien ja surren elämääni. En ole toistaiseksi sortunut oksentamiseen - inhoan sitä, se on aivan kamalaa, ja yritän välttää sitä koko tahdonvoimalla.
Uutena vuotena mietin, että tuleeko vuodesta 2008 samanlainen kuin kahdesta edellisestä? Lihoamista, laihtumista, itkua, surua, häpeää, pahaa oloa? Ajatuksien muuttumista, mielialojen vaihtelua? Oman itsensä tuhoamista?
Tahtoisin löytää sen oikean polun, ilman sairastelua. Tahtoisin pysyä tässä painossani, tässä painossa olem terve ja sopiva, onnellinen ja pirteä. En tahdo laihtua, en tahdo lihota.
Tahdon syödä TAVALLISESTI. En tahdo laihdutella ja laskea kaloreita, en tahdo ahmia ja paastota. Tahdon TAVALLISEN ELÄMÄN!
Mistä lähden hakemaan apua? Lukion terveydenhoitajalta? Sairaalasta? Ravintoterapeutilta?
Vanhempani ovat tietoisia tilastani. En silti tahdo nyt heti mennä heille suremaan tilannettani heti ensimmäiseksi, tahdon ammatti-ihmisen apua.
Auttakaa?
Kiitos.
Olen 17-vuotias, pian 18-vuotias, tyttö. Olen jo parin vuoden ajan potenut syömiseeni liittyen ties mitä milloinkin. Milloin anorektisia kausia, milloin bulimiaa, milloin BEDiä. Tällä hetkellä ahmin ja paastoan vuorotellen - ja häpeän sitä. En vain voi mitään.
Painoni on heitellyt viimeisen kahden vuoden aikana noin 20 kiloa. Milloin 50 kiloinen, milloin 70 kiloinen. Tällä hetkellä olen ihanne mitassani 60 kiloa (Pituus n. 170 cm), mutta olen alkanut taas ahmimaan. Taidankin painaa yli 60 kg nyt, koska viimeiset kaksi päivää olen viettänyt ahmien ja surren elämääni. En ole toistaiseksi sortunut oksentamiseen - inhoan sitä, se on aivan kamalaa, ja yritän välttää sitä koko tahdonvoimalla.
Uutena vuotena mietin, että tuleeko vuodesta 2008 samanlainen kuin kahdesta edellisestä? Lihoamista, laihtumista, itkua, surua, häpeää, pahaa oloa? Ajatuksien muuttumista, mielialojen vaihtelua? Oman itsensä tuhoamista?
Tahtoisin löytää sen oikean polun, ilman sairastelua. Tahtoisin pysyä tässä painossani, tässä painossa olem terve ja sopiva, onnellinen ja pirteä. En tahdo laihtua, en tahdo lihota.
Tahdon syödä TAVALLISESTI. En tahdo laihdutella ja laskea kaloreita, en tahdo ahmia ja paastota. Tahdon TAVALLISEN ELÄMÄN!
Mistä lähden hakemaan apua? Lukion terveydenhoitajalta? Sairaalasta? Ravintoterapeutilta?
Vanhempani ovat tietoisia tilastani. En silti tahdo nyt heti mennä heille suremaan tilannettani heti ensimmäiseksi, tahdon ammatti-ihmisen apua.
Auttakaa?
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisin, että terveydenhoitaja osaa ainakin eteenpäin ohjata, jos ei itse osaa auttaa.
Hei,
Tilanteesi kuulostaa tutulta ja tärkeintä on että olet ymmärtänyt ongelmasi ja todella haluat apua. Ongelman tiedostamisen merkitystä ei pidä ikinä vähätellä.
Seuraava askel on avun hakeminen, joka voi olla raskaskin prosessi. Minulla kesti noin vuosi että pääsin tarvitsemaani hoitoon. Terveydenhoitajalle puhuminen on hyvä alku, mutta MUISTA että terveydenhoitaja on vain yksi ihminen ja jos hän ei ota ongelmaasi tosissaan niin sinun EI pidä luovuttaa. Jos terveydenhoitaja ei sinua kykene auttamaan ota yhteyttä lääkäriin (esim. terveyskeskus) Lääkäri ohjaa sinut sitten nuorisopolille tms. josta saat oikeasti apua. Ja muista yrittää pitää pää pystyssä. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen parantumiseen kertomalla ongelmastasi täällä. Toivon sinulle rohkeutta ja kaikkea hyvää! :)
sun täytyy hakea apua. mee vaikka lukion terkalle, ja se ohjaa sut kenties tarvittavaan
vielä kovempaan hoitoon, sillä sun tila vaikuttais aika vakavalta... mut kyl se aurinko vielä sullekkin paistaa!(: