oikeamielisyys

Se on niin pienestä kiinni.
Kun ihminen kasvaa ja kehittyy, ja mitä ymmärtäväisemmäksi hän tulee, sen enemmän hän sitä
janoaa, siis oikeamielistä kohtelua.

Lapset rakastavat oikeuden toteutumista. Se kuuluu heidän kehityksensä kannalta niihin tärkeipiin perusasioihin, mutta miten vähän se toteutuukaan käytännössä.

Ensin he eivät osaa pukea tätä tarvetta sanoiksi, sillä heidän sanallinen ilmaisukykynsä on tähän vielä niin kehittymätön. Sitten kun he ovat sen ikäisiä, että he pyrkivät oikeuden toteutumiseen, heitä ei enää kuunnella.

Ihminen oppii rakastamaan oikeutta silloin, kun huomaa, että se toteutuu käytännön tasolla myöskin häntä itseään koskevissa asoissa vähintäänkin kohtuullisessa määrin.

Ennenkaikkea tämä tarve ja sen merkitys korostuu paikoissa, missä on useampi lapsi. Sellaisia ovat suurlapsiperheet, päivähoitopaikat, koulut, perhekodit jne. ja juuri näissä yhteisöissä laiminlyödään sen toteutumista kaikkein eniten.

Jostain kumman syystä valehteluun taipuvaiset seisovat "kunnian kukkulalla" luottamusasemissa.
Heille puolustukseksi sanon kuitenkin, että se on kasvattajien vika. He ovat antaneet luottamusase-
man väärin perustein, kun eivät viitsi, tai sitten
heillä ei ole aikaa tai halua selvitellä asioita.
Oli niin taikka näin, on sillä sieluntieteellises-
haitalliset vaikutukset kasvatettaviin.

Lapset oppivat epärehellisiksi, ja ne, jotka ovat niitä "käytöshäiriöisiä ja aina syyllisiä", ovat "käytöshäiriöisiä" siksi, kun yrittävät kapinoida vastaan vääriä syytöksiä. Tähän olen törmännyt jatkuvasti ja toistuvasti. Jos näitä "tuomareita" yrittää valaista näkemään asiat oikein, he eivät ota vastaan. He eivät pyydä anteeksi sitä, että ovat syyllistyneet väärään syyttelyyn, eivätkä nöyrry lapsen, eivät totuuden edessä.

Siinäpä se. Nyt en ehdi kirjoittamaan kertomuksia tositapahtumista, mutta ryhdyn siihen joku muu kerta. Tämä riittäköön tällä erää.