Suomen Puolustusvoimat muiden muassa kouluttaa yleisen asevelvollisuuden turvin ihmisiä käyttämään aseita. Aseita, joiden tarkoitus on viime kädessä surmata tai vammauttaa toinen ihminen. Kouluksen eräs keskeinen idea ja tavoite on saada koulutuksen saaneet tottelemaan kyseenalaistamatta komentajan käskyjä, tilanteessa kuin tilanteessa. Totteleminen pitäisi lopulta ”tulla selkärangasta”, sillä tietyissä tilanteissa kyseenalaistaminen voisi koitua kohtalokkaaksi.
Sen takia, että ihmiset ovat luottaneet komentajiinsa ja heidän käskyihinsä kyseenalaistamatta niitä, ensimmäisessä maailmansodassa tapatettiin pelkästään Ranskan ja Saksan välisessä asemasodassa miljoonia ihmishenkiä. Kerta toisensa jälkeen, taistelu taistelun perään, sotilaat luottivat sotajohtoon ponnistaen viimeisetkin voimanrippeensä siihen ”viimeiseen, ratkaisevaan” taisteluun. Tulokset ovat historiantutkijan tavoitettavissa lukuisissa eri lähteissä: lyhyelle matkalle asemarintamaa saattoi yhdessä taistelussa kuolla melkein pari miljoonaa miestä. Tykistö jauhoi linjoja taukoamatta, juuri kehitetyt uudet myrkkykaasut saivat aikaan silmitöntä tuhoa toisinaan jopa käyttäjiensäkin keskuudessa, silpoutuneiden sotilaiden ruumiit sekoittuivat uusiksi linjoiksi kasattuun liejuiseen maa-aineikseen, yksittäinen sotilas kesti keskimäärin kaksi viikkoa saapumishetkestään rintamalle, ennen kuin menetti mielenterveytensä lopullisesti noissa äärimmäisen brutaaleissa olosuhteissa tai yksinkertaisesti menehtyi.
Kannattiko? Kannattiko luottaa sotilasjohtoon kyseenalaistamatta? Paljon saavutettiin kyllä – toinen maailmansota uusine kauheuksineen.
Sanotaan, että ihmiskunta on oppinut jotain maailmansodista. Että ”ei koskaan enää”. Kun törmää tavalliseen suomalaiseen, sanotaan nyt vaikka ammattikoulun käyneeseen parikymppiseen mieheen, jolla ei ole rehellisesti parhaalla tahdollaankaan hajua, miten ja miksi ensimmäinen maailmansota on syttynyt, ei voi olla huolestumatta.
Maailmansotia ei saa unohtaa hetkeksikään. Tämä unohtamattomuus on ainoa todellinen tae sille, että ”ei koskaan enää”.
En ymmärrä ihmisiä, jotka voivat Suomen itsenäisyyspäivänä seistä katsomassa Puolustusvoimien paraatia, jossa panssarit lipuvat ohitse. Ihaillen ja ihmetellen aseiden paljoutta, kuunnellen ehkä jopa esitelmää niiden tuhovoimasta. ”Meillä onkin näin monta tällaista panssarivaunua ja noin monta tuollaista hävittäjää.” Seisoit siellä paraatin varrella tiedostamattasi tai tiedostaen, sinun pitäisi kaikin tavoin rauhanomaisesti viestittää, ettet hyväksy aseita.
Vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, jotka pystyvät nukkumaan yönsä tehtyään juuri jälleen kerran täyden työpäivän aseteollisuudelle. Todellakin työtä, jolla on selvä tarkoitus – tappaminen, murjominen, silpominen, tuskan tuottaminen.
Maailmanrauha on mahdollinen. Imagine. Tarvitaan tietoisuutta. Tietoisuutta siitä, ettei mikään muutu paremmaksi tarttumalla aseeseen. Jos sinä samaistut koko ihmiskuntaan, ymmärrät, ettet halua tappaa aasialaisia, koska he ehkä ”vievät” meiltä työpaikkoja.
Yksikään kansa maailmassa ei olisi aloittanut sotaa, jos olisi tiennyt riittävän hyvin sodan sisällön. Johtajiin luottaen on lähdetty kautta aikojen tappamaan ja tapettavaksi, johtajien keksimien syiden takia, johtajien välisten erimielisyyksien johdosta.
Ei tavallinen venäläinen mies halunnut Suomeen koskaan hyökätä eikä tavallinen saksalainen perheenisä koskaan halunnut valloittaa Ranskaa tai polttaa juutalaisia krematorioissa.
Jos minä en suostu aseeseen koskemaan, saatan kuolla, jos vihollinen haluaa koskea. Mutta jos vihollinenkaan ei suostu koskemaan aseeseen, meidän johtamme jäävät yksin riitoineen. Ja asiat on pakko ratkaista neuvottelemalla, kompromissein, elleivät johtajat halua lähteä itse toisiaan surmaamaan suoralta kädeltä.
Maailmanrauha voi lähteä vain jokaisesta yksilöstä itsestään. Enempää et juurikaan voi tehdä. Itse voit aina olla tarttumatta aseeseen. Jos sinua pakotetaan siihen kuoleman uhalla, mitä väliä, vaikka itse ottaisit hengen itseltäsi?
Sota ei ole elämää. Jos vaihtoehtona on elämä sodan kauhujen keskellä tuskallista kuolemaa odottaen tai elämän päättäminen itse kivuttomasti, valitsen jälkimmäisen.
Sodan kokeminen tulisi ”kriminalisoida” universaalisti ihmisten mielissä. Lukea lapsille iltasatuna, että sotaa ei voi olla olemassa, koska juuri sinä et edes tiedä, mikä on ase.
Ole rauhan lähettiläs.
Ruokaa – ei aseita.
Ei aseille. Ei aseiden käyttämiselle, ei aseiden katselulle, ei aseiden olemassaolon hyväksymiselle.
Kuvittele, että yhtenä päivänä voi olla maailma, jossa aseen olemassaolo on räikein mahdollinen kansanvälinen rikos ihmisyyttä vastaan.
Suomi voisi olla maailman keulakuvana ja aloittaa kriminalisoimalla aseet yksityisten ihmisten hallussa. Viisi vuotta ehdotonta vankeutta, jos jäät kiinni aseen hallussapidosta.
Sen takia, että ihmiset ovat luottaneet komentajiinsa ja heidän käskyihinsä kyseenalaistamatta niitä, ensimmäisessä maailmansodassa tapatettiin pelkästään Ranskan ja Saksan välisessä asemasodassa miljoonia ihmishenkiä. Kerta toisensa jälkeen, taistelu taistelun perään, sotilaat luottivat sotajohtoon ponnistaen viimeisetkin voimanrippeensä siihen ”viimeiseen, ratkaisevaan” taisteluun. Tulokset ovat historiantutkijan tavoitettavissa lukuisissa eri lähteissä: lyhyelle matkalle asemarintamaa saattoi yhdessä taistelussa kuolla melkein pari miljoonaa miestä. Tykistö jauhoi linjoja taukoamatta, juuri kehitetyt uudet myrkkykaasut saivat aikaan silmitöntä tuhoa toisinaan jopa käyttäjiensäkin keskuudessa, silpoutuneiden sotilaiden ruumiit sekoittuivat uusiksi linjoiksi kasattuun liejuiseen maa-aineikseen, yksittäinen sotilas kesti keskimäärin kaksi viikkoa saapumishetkestään rintamalle, ennen kuin menetti mielenterveytensä lopullisesti noissa äärimmäisen brutaaleissa olosuhteissa tai yksinkertaisesti menehtyi.
Kannattiko? Kannattiko luottaa sotilasjohtoon kyseenalaistamatta? Paljon saavutettiin kyllä – toinen maailmansota uusine kauheuksineen.
Sanotaan, että ihmiskunta on oppinut jotain maailmansodista. Että ”ei koskaan enää”. Kun törmää tavalliseen suomalaiseen, sanotaan nyt vaikka ammattikoulun käyneeseen parikymppiseen mieheen, jolla ei ole rehellisesti parhaalla tahdollaankaan hajua, miten ja miksi ensimmäinen maailmansota on syttynyt, ei voi olla huolestumatta.
Maailmansotia ei saa unohtaa hetkeksikään. Tämä unohtamattomuus on ainoa todellinen tae sille, että ”ei koskaan enää”.
En ymmärrä ihmisiä, jotka voivat Suomen itsenäisyyspäivänä seistä katsomassa Puolustusvoimien paraatia, jossa panssarit lipuvat ohitse. Ihaillen ja ihmetellen aseiden paljoutta, kuunnellen ehkä jopa esitelmää niiden tuhovoimasta. ”Meillä onkin näin monta tällaista panssarivaunua ja noin monta tuollaista hävittäjää.” Seisoit siellä paraatin varrella tiedostamattasi tai tiedostaen, sinun pitäisi kaikin tavoin rauhanomaisesti viestittää, ettet hyväksy aseita.
Vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, jotka pystyvät nukkumaan yönsä tehtyään juuri jälleen kerran täyden työpäivän aseteollisuudelle. Todellakin työtä, jolla on selvä tarkoitus – tappaminen, murjominen, silpominen, tuskan tuottaminen.
Maailmanrauha on mahdollinen. Imagine. Tarvitaan tietoisuutta. Tietoisuutta siitä, ettei mikään muutu paremmaksi tarttumalla aseeseen. Jos sinä samaistut koko ihmiskuntaan, ymmärrät, ettet halua tappaa aasialaisia, koska he ehkä ”vievät” meiltä työpaikkoja.
Yksikään kansa maailmassa ei olisi aloittanut sotaa, jos olisi tiennyt riittävän hyvin sodan sisällön. Johtajiin luottaen on lähdetty kautta aikojen tappamaan ja tapettavaksi, johtajien keksimien syiden takia, johtajien välisten erimielisyyksien johdosta.
Ei tavallinen venäläinen mies halunnut Suomeen koskaan hyökätä eikä tavallinen saksalainen perheenisä koskaan halunnut valloittaa Ranskaa tai polttaa juutalaisia krematorioissa.
Jos minä en suostu aseeseen koskemaan, saatan kuolla, jos vihollinen haluaa koskea. Mutta jos vihollinenkaan ei suostu koskemaan aseeseen, meidän johtamme jäävät yksin riitoineen. Ja asiat on pakko ratkaista neuvottelemalla, kompromissein, elleivät johtajat halua lähteä itse toisiaan surmaamaan suoralta kädeltä.
Maailmanrauha voi lähteä vain jokaisesta yksilöstä itsestään. Enempää et juurikaan voi tehdä. Itse voit aina olla tarttumatta aseeseen. Jos sinua pakotetaan siihen kuoleman uhalla, mitä väliä, vaikka itse ottaisit hengen itseltäsi?
Sota ei ole elämää. Jos vaihtoehtona on elämä sodan kauhujen keskellä tuskallista kuolemaa odottaen tai elämän päättäminen itse kivuttomasti, valitsen jälkimmäisen.
Sodan kokeminen tulisi ”kriminalisoida” universaalisti ihmisten mielissä. Lukea lapsille iltasatuna, että sotaa ei voi olla olemassa, koska juuri sinä et edes tiedä, mikä on ase.
Ole rauhan lähettiläs.
Ruokaa – ei aseita.
Ei aseille. Ei aseiden käyttämiselle, ei aseiden katselulle, ei aseiden olemassaolon hyväksymiselle.
Kuvittele, että yhtenä päivänä voi olla maailma, jossa aseen olemassaolo on räikein mahdollinen kansanvälinen rikos ihmisyyttä vastaan.
Suomi voisi olla maailman keulakuvana ja aloittaa kriminalisoimalla aseet yksityisten ihmisten hallussa. Viisi vuotta ehdotonta vankeutta, jos jäät kiinni aseen hallussapidosta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...mutta sen minkä luin, kyllä allekirjoitan.
Miksi tällä palstalla ei asiasta puhuta enempää? Kaikki käy, vaikka NATO, kunhan asevelvollisuus loppuu.
Jos natsi-Saksan kaltainen valtio tarjoaisi diiliä ja lupaisi poistaa asevelvollisuuden, se varmaan otettaisiin ilolla vastaan.
Ei nähdä laajempia kokonaisuuksia vaa, ikävä kyllä, se oma nassu on tärkein.
"Kaikki käy, vaikka NATO, kunhan asevelvollisuus loppuu."
Ainut oikea tie Suomen asevelvollisuuden lakkauttamiselle on Nato, mutta Suomessa tulee olla vastaisuudessakin oma jonkinlainen armeija, kuten vapaaehtoinen asepalvelus tai jokin muu!
Mahdollisella NATO-jäsenyydellä ja asevelvollisuudella ei ole keskinäistä kytkentää.
Yksi laajimmin levinnyt harhaluulo NATO-jäsenyydestä onkin se että mahdollinen jäsenyys merkitsisi automaattista yleisen asevelvollisuuden päättymistä.
Juurikin näin:
"Jos natsi-Saksan kaltainen valtio tarjoaisi diiliä ja lupaisi poistaa asevelvollisuuden, se varmaan otettaisiin ilolla vastaan. "
Näin se on nähtävä. Esimerkiksi DF hyväksyy mitä hirmutekoja hyvänsä kunhan se johtaisi asevelvolisuuden poistumiseen.
Darkkia ei esimerkiksi olisi haitannut mitenkään 110.000 suojeluskuntalaisen likvidointi ja puolen miljoonan kyyditykset mahdolisen neukkimiehityksen myötä.
Historia kun olisi puolen vuosisadan orjuutuksen myötä vienyt aikanaan Neuvostoliiton hajoamiseen ja sitä myötä iki-ihanaan lahjomiskulttuuriin jossa suku voimavaransa yhdistämällä saa lahjottua asevelvollisuusikäiset miehet pois asevelvollisuudesta.
Mutta eipä olisi ollut niin korkeita asevelvollisuuslukuja.
Uskon vakaasti että tarve vahingoittaa toisiaan on osa useimpien ihmisten sisintä luonnetta ja sen takia mitä suurimmalla todennäköisyydellä ehdottelemasi maailmanrauha ei tule koskaan toteutumaan. Syvällä sisimmässämme on vaarallisia viettejä...
"Uskon vakaasti että tarve vahingoittaa toisiaan on osa useimpien ihmisten sisintä luonnetta ja sen takia mitä suurimmalla todennäköisyydellä ehdottelemasi maailmanrauha ei tule koskaan toteutumaan."
Olet väärässä. On kyllä totta, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka vahingoittavat toisia ihmisiä murhaamalla, pahoinpitelemällä jne... Nämä ovat kuitenkin yksittäisiä tapauksia ja heidät määritellään rikollisiksi.
Armeija on täysin eri asia. Ympäri maailmaa on maita, joissa on asevelvollisuus. Ympäri maailmaa on siis maita, joissa ihmisiä täytyy pakottaa armeijaan, että armeijaa saadaan ylläpidettyä. Kukaan normaali ihminen kun ei halua sotaan. Maailmanrauha on 100 % mahdollinen asia. Ei tarvitse muuta kuin lopettaa armeijat kaikkialta maailmassa. Armeijat ovat pelkkiä hallituksien pelinappuloita, ihmisluonnon vastaisia tappokoneita.
Aloittajalle sanon, että kirjoituksesi on täyttä asiaa. Jos kaikki maailman ihmiset ajattelisivat yhtä fiksusti kuin sinä, ei armeijoita olisi.
"En ymmärrä ihmisiä, jotka voivat Suomen itsenäisyyspäivänä seistä katsomassa Puolustusvoimien paraatia, jossa panssarit lipuvat ohitse."
Sotilasparaati on irvokkain näytelmä mitä voi olla. Jopa pienet lapset viedään katsomaan aseita ja yhdenmukaisiksi roboteiksi pakotettuja tappajasotilaita (siis näiden sotilaiden lopullista käyttötarkoitusta ajatellen, vaikkei tappoja tilillä olisikaan...)
Mielestäni vastarintaiskut tällaisia mielettömiä militarismin näytelmiä vastaan ovat oikeutettuja. Jos pokkaa riittää, niin sellainen voisi olla esim. käden nostaminen natsitervehdykseen panssareiden vyöryessä ohitse, muistutuksena siitä mistä on kyse. Konkreettisempiakin keinoja on vaikka koko paraatin pysäyttämiseen.
Suomen kielessä sana puolustusvoimat kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Jotkut sotahullut kirjoittavat sen isolla kirjaimella osoittaakseen kunnioitustaan fasistiselle organisaatiolle. Tähän ei ole syytä mennä mukaan.
"Jopa pienet lapset viedään katsomaan aseita ja yhdenmukaisiksi roboteiksi pakotettuja tappajasotilaita"
Mistä löydät niitä tappajasotilaita. Oon matkustellut ja lukenut aika lailla ja en ole koskaan edes kuullut "roboteiksi pakotetuista tappajasotilasita"
Live-esimerkkejä kehiin, kiitos jo etukäteen mielenkiintoisesta materialista.
Mites tota toi metsästys,jos on aseitten hallussa pito kielletty,onko elänten tappaminenkin väärin?syökäämme kaikki kasviksia??
kuula-aseet sekä paintball-merkkaimet? Mielletäänhän nekin aseiden jäljitelmiksi. Entäpä lasten inkkarileikit ja sormipyssy?
Puolustusvoimat on Suomen paras rauhanturvaaja, sillä se pitää sodan mahdollisuuden alhaisena. Mielestäni rauhaa turvaavalla laitoksella on oikeus järjestää paraateja ja itseäni ainakin kiinnostaa, millaista rautaa PV omaa.
Ovathan jotkut kiinnostuneita amerikkalaisista autoista, jotkut aseista, jotkut postimerkeistä jne.
Ihan hyvin voi olla kiinnostunut PV:n kalustosta.
"Suomen Puolustusvoimat muiden muassa kouluttaa yleisen asevelvollisuuden turvin ihmisiä käyttämään aseita. Aseita, joiden TARKOITUS ON VIIME KÄDESSÄ SURMATA tai vammauttaa toinen ihminen."
Ja höpö höpö!
Rautalankaa: Onko poliisin kantaman virka-aseen viime kädessä tarkoitus surmata tai vammauttaa toinen ihminen.
No ei hemmetissä, sen aseen todellisen merkityksen nyt ymmärtää lapsikin.
Ja samalla logiikallasi voitaisin jatkaa vaikka ilmatorjuntaohjuksista, taistelulaivoista, tankeista, atomiaseista...
Pitääkö taivuttaa enemmän rautalankaa poliisin kantaman aseen tai pv-asevarustelun todellisesta tarkoituksesta?
"Sillee sit kaikki aseet vois vaik takoo auroiks ja sit voitais mennä polttaa myssyy metsään niinku." Ei. Ei. Ei. Ihminen on ihmiselle susi. Muistan kun itse ajattelin samalla tavalla. Kuinka vanha olet? Olet varmaan 18 vuotias? Tai sitten olet vaan todella lapsellinen...