Edeltä

Jeesus elää, kiitos kirjoituksestasi.

Kaikki se hyvä, joka tulee valkeuksien Isältä on parhaaksemme.

Tiedän sen kohdallani olevan totta.

Tiedän myös ystäväni, joka soittaa minulle aina, kun hänelle tapahtuu hyvää hän tunustaa suullaan sen hyvän.

Tietäen sen tulevan valkeudesta ja muistaa kiittää alati.

Toinen ystäväni kokee myös ihmeitä, häntä kannustaa se niinäpäivinä, jolloin on vaikeaa.

He eivät juokse ihmeiden perässä vaan näkevä sen kuinka Jeesus johdattaa heidän askeleitaan.

Koko sydäminen usko on sitä.

Valkeuden Isä näkee tahtomme taipumisen.

Tahdommeko taivuttaa tahtoamme Hänen tahtoonsa,
kieltää itseämme olla lähimäisillemme hyvänä esimerkkinä.

Ä Ihan pienenä poikana pelastuin kaksi eri kertaa käärmeen puremalta. Ja siis varmalata menehtymiseltä, koska olin eka kerralla yksin metsässä, tai nevalla oikeastaan.
* Astuin lähes kyykäärmeen päälle, jalkani kosketti käärmettä, jämetyin paikalleni, sitten tuli ajatus päähäni jostain kuin salaman isku, HYPPÄ POIS! Ja niinpä mitään muuta tekmättä siitä suoraan ponnistin , ja lensin mielestäni liian pitkälle, ilaman jotain apua.
* Toisen kerran oltiin kolistaan, n. alle kouluiän, eräällä kalliolla, sitä sanottiin Wjouttikallioksi", kallion kielekkeen alla, ja päämme ylti juuri ja juuri seunan yli, että tukkamme varmaan näkyi meitä kohti luikertelevalle , mahdottoman suurelle kyykäärmeelle, emme nähneet sitä, samassa kuulöin äänen joak sanoi minulle, muut eivät sitä kuulleet, miellyyttävä miehen ääni sanoi, KÄÄRME, ja nousin heti ylös, ja kas kummaa, tuo luikertelija olisi muutaman sekunnin päästä iskenyt hampaansa minun päähän, koska oli ihan minun kohdallani, se olisi ollut varma kuolema, koska olimme kaukana kotoa ja muita ihmisiä, ei olisi ollut mahdollista saada siihen hätään apuqa mistään. Ja se oli tavallista isompi kyy. Näin pelastuimme.
* Tulva aikana piti kiertää kouluun , kun asuimme joen vastakkaisella rannalla koulua vastapäätä, n. 300 m leveä joki, ja tulvaaikana vielä levempi. Siksi piti kiertää noin kolme kilometriä kirkonkylän sillan kautta kouluun.
* Eräänä kevät päivänä, kun jäät olivat jo lähteneet liikkeelle, ja patoutuneet kirkonkosken kohdalla padoksi, niin päätimme erään poikakaverin kasnssa, että oikeistaan padon yli, ei tarvis kiertää kilometriä pitkän sillan kautta.
* Läksimme "luistelemaan" jää telitä toiselle, oltiin noin puolessa välissä patoa, ehkä 200 m ranataan matkaa, jääpato lähtikin liikkeelle, ja me olimme sillä liukkaiden telien armoilla.
* Sitten en tiedä vieläkään, mitä oikein tapahtui, liidimme kuin siivillä patoa pitkin rantaa kohti, ei lipsunut jalat jäillä´, vaan ennenkuin käsitinkään, olimme jo turvassa kodonpuoleisella rannalla. Ihme pelastus se oli!
* Miten sittenkaikki unohtuikaan, eipä niistä paljoa puhuttu, unohdukseen jäivät.

* Olin töissä kahdessa eri työssä, päivällä kannoin 80-120 kilon raakasokeri säkkejä junan vaunusta varastoon, joka lastattiin kattoon asti, rankin työ mitä ikinä olen tehnyt.
* Yöllä kärräsin semnettiä saman tehtaan rakennuksella. petonihisiiltä kottikärryllä valu paikalle lankongkia pitkin.
* sitten odottelin, minkä niin usein olin aikaisemminkin tehnyt, petoni hissiä alhaalta tulevaksi, ja kun se viipyi, kurkistin hissi kuiluun nähdäkseni missä se viipyi.
* Samalla kun kurkistin alas, betoni kuuppa tulikin yläkerrksista tyhjäna alapäin, samassa tunisn miten joku veti minut pois hissin alta, lätsä meni päästä, niin läheltä se liippas. Ilman yliluonnolista apua olisin mennyt hissin mukana alas, ja todennäköisesti hukkunut, koska hissin alastulossa oli vesiallas johon hissi pysäytettin.
* Jokin siis veti munit pois "kreivin aikaan" niikuin sanotaan, ja uskon, että se oli suojelusenkelini!

* Erään kerran en sitten tottellut sisäistä ääntä, joka varoitti minua ajamasta eräälle sillalle, se oli puukansinen, ja tosi liukas sateella, vastaan tuli valtion vesiauto, joka ei pysähtynyt vaikka näki minun tulevan, sillalle sopi kerralla ainoastaaan yksi auto. Törmys oli väistämätön. ei siinä mitään henkilövahinja tullut, vain minun ajokkini meni korjaukseen. Tässä oli se, että en totellut selvää ääntä, joka varoitti menemästä sillalle.

* Seuraava tapahtui valtatie kolmosella. Ajoin mannaryyni lastissa olevan rekan perässä, oma ajokkini oli myös täysperävaunullinen säiliöauto.
Oma oli tyhjänä, ja edellä menevä ajoi mielestäni lastinsa takia alle sallitun nopeuden, olikohan 80 tai 90 silloinen nopeusrajoitus.
* Ajoin sopiban suoran tullessa edelle, ja ehkä kilometrin ajaeetuamme, tuli vastaan kuorkaauto, ilaman rekkaa, ja kun kohtasimme , niin välittömästi päästyäni sen ohi, takanani ajoivat se mannaryyni lastissa ollut ja vastaan tullut nuppikuormuri rajusti nokka kolarin.
* mannaryynilastissa olleen rekan kulettaja säilyi hengissä vaikka tajuttomana riippui jalstaan ohjaamosta ulkona, hänen apumies ei selvinnyt, törmäyksessä auton moottori ja rungon etupää taittuivat niin pahasti, että apumies meni usaeasta kohti suoranaisesti poikki , oli järkyttävää katseltavaa.
* Tähän törmännyt rekaton vetoauto suistui tieltä, ajosuunnassa vasemalle puolelle kauas tiestä. Oli pilkkosen pimeä, vettä satoi, oli sumua, ja tiestä nousi vesi vielä lisäksi, että näkyvyys ol olematonta.
* tunsin kun vastaan tulleen auton etupyörä kosketti ajamani rekan vasemmanpuoleiseen takimmaiseen renkaaseen, siinä oli lievä vastamäki, ja kun paikan tuntien tiesin, että sadanmetrin päässä on levike, tai lijaauto pysäkki, ajoin sinne tösmäysen tapahduttua, ja menin ulso, taskulampulla huomasin takimmaisen pyörän olevan vanne rengas irti ja rengas tyhjänä.
* Samassa tuli linjaauto jonka valaistuksessa näin ensimmäiseksi jonkun kolaiauton heijastimen, ja silloin vasta tajusin mitä oli tapahtunut.
* Vaikka törmäys oli niin raju, en kuullut ojhaamooni mitään ääntä, vaikka olisi luullut kuulevan, en vaan kuullut.
* No sitten tapahtumat alkoi mennä omalla painollaan, tajuttoman kuljettajan vien sairaalan, ja palatessni oli sitten poliisit ja ambulanssit paikalla.
* Tääs oli se, että jos en olisi ajanut sen mannaryyni lastissa olevan edelle vähän aikaisemmin, olisin todennäköisesti ollut tse toisena vastaan tulleen tömäyksessä mukana.
* En teitenkään mitenkään olisi halunnut, että joku toinen otti paikkani, ehkä kuoli, jossa minun olisi pitänyt olla, en missään nimessä siitä ole iloinen. Olen kuitenkin kiitollinen, että jälleen kerran pelastuin varmalta kuolemalta, tai ainakin vakavalta loukkaantumiselta. En voinut tietää ohittaessani, että kertomaani olisi tulossa. Se oli Jumalan säätämys. että siinä kävi niikuin kävi.
* vaika minut kyllä on sitten kansan taholta tuomuittu tapahtuman syylliseksi, josta olen saanut kärsiä kaikki nämä vuodet, kun tämä valitettava kolari tapahtui. Minua on syyllistetty mnilla tavoin, ja syyllistetään edellenkin, vaikka tosiasia on, että vastaan tullut kuormuri väisti todennäköisesti juuri sillä kohdalla olluta tien oiekassa laidassa oluutta kohoamaa, ja osui siinä huonon äkyvyyden syystä autonitakimmaiseen rekan pyörään ja menetti luonnollisesti ohjattavuuden, kerrotuin seuraamuksin.
* Onnettomuus lavastettinn, siten, että ajoani filmattiin perässäni ajaen, ja tarkoituksena selvittää rekan liikkeet , äkkiväisesskin ohjaus liikkessä. Tääl selvitettiin, josko olisin tehnyt äkkinäisen väistöliikkeen, ja perävaunu sen vaikutusesta olisi käynyt keskiviivan väärällä puolella, mutta filmaaminen osoitti, että niin ei ollut käynyt, koska täysprävaunu seuraa vetoautoa tarkasti samaa jälkeä, puoliperävunu ei kulje siten, mutta täysperävaununu seuraa vetoaautoa tarkasti, varsinkin niin loivassa kulmassa, siksi minun olisi pitänyt olla väärällä puollella koko auton mitalta, ja sitänhn en ollut ollut!
* Käräjillä minut vapautettiin kaikesta syyteestä.
* Ohoh kun tuli pitkä juttu!