Holokaustia, eli natsien 5 - 7 miljoonan juutalaisen kansanmurhaa, puoltaa lukuisat dokumentit, valokuvast, filmipätkät, todistajalausunnot, tunnustukset ja tutkimukset.
On otettava huomioon, että sadat tunnistivat osallisuutensa Holokaustiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Vielä vuoden 1947 oikeudenkäyntien jälkeen käytiin Saksassa lukuisia muita oikeudenkäyntejä pienempiä natsirikollisia vastaan.
Miten siis kukaan täysjärkinen voi vielä väittää takana olevan massiivinen salaliitto, jossa syytettyjä ja todistajia mm. kidutetaan tai uhkaillaan? No, kiristämällä tai lahjonnalla on ennenkin saatu ihmiset tunnustamaan olemattomia toisten tai itsensä tekemäksi väitettyjä rikoksia.
Yhtä asiaa on kuitenkin vähän vaikea ymmärtää: Saksassa ja Itävallassa kiellettiin lailla Holokaustin kieltäminen heti Nürnbergissä käydyn oikeuden jälkeen.
Niinpä lain voimaantulon jälkeen pidetyt lukuisat pienemmät oikeudenkäynnit ovat tietysti mitättömiä. Miten oikeudenkäynneillä saattoi olla mitään arvoa, jos jo laki julisti, että niiden on tultava tiettyyn tulokseen? Tietysti jos syytetty tai todistaja olisi oikeudessa kiistänyt esim. että leirillä X oli hänen havaintonsa mukaan ihmisten murhaamista varten kaasukammio, olisi häntä syytetty Holokaustin kiistämisestä (eli kaiken sen kiistämisestä, mihin päästiin pääoikeudenkäynnissä Nürnbergissä välittömästi sodan jälkeen)?
On otettava huomioon, että sadat tunnistivat osallisuutensa Holokaustiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Vielä vuoden 1947 oikeudenkäyntien jälkeen käytiin Saksassa lukuisia muita oikeudenkäyntejä pienempiä natsirikollisia vastaan.
Miten siis kukaan täysjärkinen voi vielä väittää takana olevan massiivinen salaliitto, jossa syytettyjä ja todistajia mm. kidutetaan tai uhkaillaan? No, kiristämällä tai lahjonnalla on ennenkin saatu ihmiset tunnustamaan olemattomia toisten tai itsensä tekemäksi väitettyjä rikoksia.
Yhtä asiaa on kuitenkin vähän vaikea ymmärtää: Saksassa ja Itävallassa kiellettiin lailla Holokaustin kieltäminen heti Nürnbergissä käydyn oikeuden jälkeen.
Niinpä lain voimaantulon jälkeen pidetyt lukuisat pienemmät oikeudenkäynnit ovat tietysti mitättömiä. Miten oikeudenkäynneillä saattoi olla mitään arvoa, jos jo laki julisti, että niiden on tultava tiettyyn tulokseen? Tietysti jos syytetty tai todistaja olisi oikeudessa kiistänyt esim. että leirillä X oli hänen havaintonsa mukaan ihmisten murhaamista varten kaasukammio, olisi häntä syytetty Holokaustin kiistämisestä (eli kaiken sen kiistämisestä, mihin päästiin pääoikeudenkäynnissä Nürnbergissä välittömästi sodan jälkeen)?
Vastaukset 8
Vanhimmat
...ihmeen holocausti? Mistä horiset? Eihän tuosta kukaan ole kuullut mitään. Selostahan vähän tätä asiaa ja mieluummin mahdollisimman laajasti ja perusteellisesti. Kansa haluaa tietää.
Onko sulla kuittia tallessa? Sitä on niin kaikenlaista yrittäjää
"Yhtä asiaa on kuitenkin vähän vaikea ymmärtää: Saksassa ja Itävallassa kiellettiin lailla Holokaustin kieltäminen heti Nürnbergissä käydyn oikeuden jälkeen."
Höpö, höpö. Saksassa ei edes ole sellaista lakia joka eksplisiittisesti kieltäisi holokaustin kiistämisen. Itävallassa laki puhuu kyllä holokaustin kistämisestä, mutta tuo laki on vuodelta 1992 ja koskee sekin vain mediassa esiintymistä.
"(4) Whoever publicly or in a meeting disturbes the public peace in a manner that assaults the human dignity of the victims by approving of, denying or rendering harmless the violent and arbitrary National Socialist rule shall be punished with imprisonment for not more than three years or a fine. (...)"
http://en.wikipedia.org/wiki/Laws_against_Holocaust_denial
Eli kyllä semmonen laki on olemassa ja vielä ilmeisen mielivaltaisesti tulkittavissa oleva. Ei edes puhuta mitään 6 miljoonasta, vaan mainitaan, että sinänsä kansallissosialistisen vallan väkivaltaisuuden "vähättely" riittää tuomioon. Riittää, että tekijä siis julkisesti (ei välttämättä edes mediassa) kiistää holokaustin. Se voi tapahtua myös siis ihmisten joukkotapaamisessa. Eli vaikkapa häissä, syntymäpäivillä tms.. Kuinkahan moni on sitten rangaistuksen pelossa sepittänyt satuja?
Niin se on siis osa lakikokonaisuutta kansankiihotuksesta. Tuossakaan ei suoraan puhuta holokaustista vaan yleisemmin julkisen rauhan häiritsemisestä natsien tekoja oikeuttamalla yms. Kyllähän Suomessakin voi kansankiihotuksesta saada tuomion.
Ja kuten sanottu, tuokin laki koskee siis vain julkisissa tilaisuuksissa esitettyjä lausumia, ei tarkoita mitään yleistä kriminalisointia. On aivan pelkkää höpöä vetää siitä yhteyksiä oikeudenkäynteihin. Ja vielä, ko. laki ei ole heti Nürnbergin jälkeen säädetty. Alla vielä alkup. teksti vdlta 1982, en tosin tiedä että onko tuo osa myöhempää täydennystä.
wer öffentlich oder in einer Versammlung den öffentlichen Frieden in einer die Würde der Opfer verletzenden Weise dadurch stört, dass er die nationalsozialistische Gewalt- und Willkürherrschaft billigt, verherrlicht oder rechtfertigt.
kiistäminenkään ei enää laitonta. Niinhän ne asiat sitten aina muuttuvat jotenkin kummasti ja itsestään.
Hei sinähän voisitkin käydä vähän Saksassa vaikka kiistelemässä sitä holocaustia niin katsotaan miten käy..
Joissakin oikeudenkäynneissä on tapahtunut niin, että asianajajaa on alettu syyttää holocaustin kiistämisestä kun hän on ajanut asiakkaansa asiaa.
Joten ei kyllä kovin avoimelta asialta kuullosta..
Ei voi sanoa että nykyään "ei holokaustin kiistäminen ole laitonta" Saksassa, kun se ei koskaan sitä ole ollutkaan. Olen käynyt Saksassa, kuten Itävallasskin, kiistelemässä holokaustista ja tietääkseni minä ja holokaustia epäilleet keskustelukumppanini ovat kaikki vapaalla jalalla, joten se siitä.
Lain tulkinta kylläkin on monissa tapauksissa turhan tiukka ja vapaata mielipiteenilmaisua rajoittava.
Onko sinulla muuten esittää joku tapaus, jossa oikeudenkäynnissä esim. asianajaja on saanut asiasta tuomion; niinhän tulisi olla, jos avauksen esittämä pitäisi paikkansa. Kommenttini liittyivät nimenomaan avaukseen, ja se lienee jo todettu, että avaus on pelkkää hölynpölyä mitä sen oikeudenkäynteihin liittyviin heittoihin tulee.
Juutalaisten kansanmurhan puolesta puhuvat ensinnäkin kirjoitetut dokumentit kuten kirjeet, muistiot, käskyt, muistelmat ja tunnustukset. Tunnustaneiden joukkoon kuuluvat muun muassa varusteluministeri Albert Speer ja SS:n juutalaisasioista vastannut Adolf Eichmann. Todistusaineistoa ovat myös silminnäkijöiden todistukset. Näitä ovat antaneet hengissä selvinneiden juutalaisten lisäksi esimerkiksi leireillä työskennelleet SS-miehet ja leirien päälliköt. Vieläkin konkreettisempaa todistusaineistoa ovat leireiltä otetut valokuvat, sekä leireiltä löydetyt kaasukammiot ja polttouunit. Kieltäjien on myös vaikea selittää, minne miljoonia juutalaisia katosi Euroopasta toisen maailmansodan aikana.
Mutta miksi revisionistit kehittävät tällaisia perusteettomia teorioita? Kuten pseudohistoria yleisemminkin, myös revisionismi on poliittisesti motivoitunutta: se on suosittua äärioikeiston piirissä, jossa viha juutalaisia kohtaan elää yhä. Onkin mielenkiintoista huomata, etteivät kieltäjät ole huolissaan siitä, että natsien on osoitettu tappaneen lukemattomia mustalaisia, homoseksuaaleja, vammaisia ja mielisairaita; ainoastaan juutalaiset kiinnostavat heitä. Juutalaisten kansanmurhan kieltäminen on vanhan antisemitismin uusi ilmentymä.
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/holokaustin_kieltaminen.html