Onkos teille käynyt näin?
Jäi vaan mieleen pyörimään...
No työkeikalla olin taas kerran ja kontaktihenkilö tuli avaamaan oven. Perhana se oli lähes identtinen kopio kuolleesta ystävästäni (hieman laihempi).
Kuollut ystäväni oli puhelias ja mukava niin tämäkin tyyppi.
Loppusilauksena haisi hieltä, kuten kuollut ystäväni.
Jos olisi pimeällä kujalla tullut vastaan niin olisin varmaan mennyt törkkäsemään sitä sormella, että näenkö näkyjä.
Jäi vaan mieleen pyörimään...
No työkeikalla olin taas kerran ja kontaktihenkilö tuli avaamaan oven. Perhana se oli lähes identtinen kopio kuolleesta ystävästäni (hieman laihempi).
Kuollut ystäväni oli puhelias ja mukava niin tämäkin tyyppi.
Loppusilauksena haisi hieltä, kuten kuollut ystäväni.
Jos olisi pimeällä kujalla tullut vastaan niin olisin varmaan mennyt törkkäsemään sitä sormella, että näenkö näkyjä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokemus sillä näen kaupungilla usein ihmisiä jotka tietystä kulmasta katsottuna erehdyttävästi muistuttavat jotakin tuttua. Olen oppinut jo tarkistamaan että en rupea huutamaan vieraiden perään.
Kerran törmäsin erääseen henkilöön joka arviolta oli yli 20v minua nuorempi. Ihmettelin hänen hämmästynyttä ilmettään ja miksi hän katsoi minua noin. Kun hän selvisi "järkytyksestään" hän sanoi että olen kun ilmetty hänen edesmennyt isänsä.
Että sattuuhan sitä enkä taatusti ole mikään haamu vaan ilmielävä ateisti.
ehkäpä tällaisista oudoista sattumista on kummitustarinat saaneet alkunsa...
mutta kuultuna.
Muutama vuosi sitten vastasin puhelimeen ja kun kuulin nimen ja äänen, niin selkäpiitä karmi.
Vastailin niitä näitä, kunnes huomasin, että nyt ei ole kaikki ihan kuten luulin. Kun sitten selvisi, että soittaja oli muista yhteyksistä tuttu, niin aloin vuolaasti pyydellä anteeksi tylyyttäni ja selitin, että luulin että hän oli minun siskoni. Sama nimi näet.
Joo, ei oltu siskon kanssa puheväleissä, siksi hämmästyin.