Erään kerran luin miten eräs nainen kirjoitti täällä eräästä tunnetusta ja rakastetusta julistajasta ja hän sanoi, mielestäni ihan hyvin perusteluin, tuota julistajaa harhaoppiseksi.
Mutta jotkut ovat sitä mieltä, ettei niin saisi tehdä, ettei saisi arvostella. Ettei saisi edes koetella väärältä tuntuvaa opetusta ja toimintaa.
Millainen olisi seurakuntien tilanne nyt, jos kukaan ei koskaan olisi opetusta koetellut ja toimintaa Jumalan sanalla arvostellut ?
Jos kenestäkään julistajasta ei koskaan puhuttaisi mitään kielteistä vaan aina pelkästään hyvää, myönteistä ja positiivista, niin mihin me sillä tavalla toimien pääsisimme ?
Olisiko se rakkaudellista toimintaa ?
Olisiko se suurta armoa, jos eksyttäjää ja synnin harjoittajaa, ei tuomittaisi vaan jätettäisiin sellaisenaan Jumalan armon varaan ?
Pitäisikö meidän rakkauden ja armon tähden, hyväksyä vääräkin opetus ja toiminta ?
Vai olisiko parempi rakastaa totuutta, Jumalan sanaa enemmän, kuin antaa kunniaa ihmisille, jotka ovat erehtyväisiä ?
Jos tottelemme Jumalaa, joudumme koettelemaan ja arvostelemaan kaikkea opetusta ja toimintaa.
Jos me rakastamme Jumalaa, pidämme tarpeellisena olla varmoja siitä, että evankeliumi mitä meille julistetaan, on Jumalan antamaa ja oikeaa.
Olen lukenut mm. kirkkohistoriaa, sen kertoman mukaan eksytyksiä ja eksyttäjiä on aina ollut, yleensä hyvin paljon, joka puolella.
Jopa apostolisena aikana ja heti sen jälkeen esiintyi runsaasti erilaisia harhaopettajia ja erilaisia eksyttäviä lahkoja. Heitä vastaan nousi miehiä, jotka puheillaan ja kirjoituksillaan vastustivat harhaoppeja.
Mutta jotkut ovat sitä mieltä, ettei niin saisi tehdä, ettei saisi arvostella. Ettei saisi edes koetella väärältä tuntuvaa opetusta ja toimintaa.
Millainen olisi seurakuntien tilanne nyt, jos kukaan ei koskaan olisi opetusta koetellut ja toimintaa Jumalan sanalla arvostellut ?
Jos kenestäkään julistajasta ei koskaan puhuttaisi mitään kielteistä vaan aina pelkästään hyvää, myönteistä ja positiivista, niin mihin me sillä tavalla toimien pääsisimme ?
Olisiko se rakkaudellista toimintaa ?
Olisiko se suurta armoa, jos eksyttäjää ja synnin harjoittajaa, ei tuomittaisi vaan jätettäisiin sellaisenaan Jumalan armon varaan ?
Pitäisikö meidän rakkauden ja armon tähden, hyväksyä vääräkin opetus ja toiminta ?
Vai olisiko parempi rakastaa totuutta, Jumalan sanaa enemmän, kuin antaa kunniaa ihmisille, jotka ovat erehtyväisiä ?
Jos tottelemme Jumalaa, joudumme koettelemaan ja arvostelemaan kaikkea opetusta ja toimintaa.
Jos me rakastamme Jumalaa, pidämme tarpeellisena olla varmoja siitä, että evankeliumi mitä meille julistetaan, on Jumalan antamaa ja oikeaa.
Olen lukenut mm. kirkkohistoriaa, sen kertoman mukaan eksytyksiä ja eksyttäjiä on aina ollut, yleensä hyvin paljon, joka puolella.
Jopa apostolisena aikana ja heti sen jälkeen esiintyi runsaasti erilaisia harhaopettajia ja erilaisia eksyttäviä lahkoja. Heitä vastaan nousi miehiä, jotka puheillaan ja kirjoituksillaan vastustivat harhaoppeja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta kun ette osaa ja siksi teette täydellisen huonoa työtä arvostellessanne.
kyennyt tuomitsemaan toisensa?
Sinä olet siihen valmis:
"Olisiko se suurta armoa, jos eksyttäjää ja synnin harjoittajaa, ei tuomittaisi vaan jätettäisiin sellaisenaan Jumalan armon varaan ?"
Synnin saa tuomita, jos selkeänä ja eksyttävänä esiintyy, mutta täällä tuomitaan nimeltä ilmoittaen ihmiset ja usein sellaiset, joiden LUULLAAN olevan eksyttäjiä ja näin ollen syntisiä.
Mitähän se Raamattu käskee tehdä syntisen kanssa, sitä on syytä pohtia. Käskeekö se julkisen tuomion antaa, ilman tutkimuksia ja opastus, eli nuhde tekoja?
Kenen tahansa käsitys on sellainen, että niin saa tehdä, niin hän on itse eksynyt, eikä kuule Jumalan ääntä.
Raamattu kehottaa tuomitsemaan oikean tuomion.
Johannes 7:24 Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."
Jeremia 21:12 Daavidin huone! Näin sanoo Herra: Tuomitkaa joka aamu oikeat tuomiot ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.
Raamattu ei kehoita suvaitsemaan eksyttäjiä, vaan sellaiset pahat pitää ajaa pois.
Tämä aika kyllä tarvitsee enemmän niitä jotka kykenevät sanomaan, kuka on todella eksyttäjä ja kuka ei.
suvaitsemaan eksytyksiä ja siksi Jumalan Henki paljastaa eksytyksen. Jeesus sanoo, että älkää tuomitko, sillä en minäkään tuomitse ja jos tuomitsenkin, on tuomioni oikea. Eli, Jeesus ei tahdo tuomita, mutta jos joutuu tuomitsemaan on Hänen tuomionsa oikea, sillä Hän tietää mikä on totuus, mutta tietääkö ihminen, joka toistaan tuomitsee totuuden tuomitessaan. Onko hän varma totuudesta, jonka perusteella hän tuomitsee. Näyttää, että täällä tuomitaan Jumalan Hengen toiminta, eikä syntiä ja täällä sidotaan ihmisiä kuolettavaan kirjaimeen, eikä elävään Jumalaan.
Jos ihminen ei valvo itseään, saattaa hän olla eksyksissä vaikka luuleekin olevansa totuudessa.
Viisaat neitsyet valvoivat itseään ja pitivät huolen, että Pyhä Henki oli astiassa ja siksi meille opetetaan: että valvokaa itseänne ja huolehtikaa, että öljyä on lampuissanne. Teidän ei tarvitse valvoa muita, vain itseänne, mutta teidän tulee tukea muita uskontiellä, sillä siitä teidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, että teillä on keskinäinen rakkaus. Josku oikein esitetty nuhde onkin suurinta rakkautta.
Varokaa, että mikään tai kukaan ei teitä eksytä, eli valvokaa, että Jumalan Sana on sydämessänne, ajatuksissanne ja kielellänne ja tutkikaa Jumalan lakia joka on rakkaus, joka sisältää käskyt.
Mikä käsky käskee tuomitsemaan, syyttämään tai tekemään jotakikaan pahaa lähimäiselleen. Ei mikään, vaan kaikki käskyt käskevät valvomaan itseä. Rakasta tai kunnioita, tai älä tee ovat käskyjen muodot.
Jos ei tunne kahta suurinta käskyä, näitä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimäistä niin, kuin itseäsi ei ole päässyt totuuden tuntemiseen eikä näin ollen tiedä mikä on syntiä ja mikä ei.
Jumalan Sanan tunteminen on varomista eksytyksiltä ja joka Sanan tuntee, on Jumalan oma ja Jeesus ei ikinä hukkaa yhtäkään omaansa ja tälläisellä ihmisellellä on kyky henkien erottamiseen ja ymmärrys miten toimia eksyneiden kanssa. Jumala tuli armahtamaan eksyneitä ja kutsumaan totuuteen, mutta voiko totuuteen tulla, jos ei ole julistusta totuudessa.
Että V. Manninen ei tulkatessaan oikaissut harhaoppista puhetta, vaan tulkitsi, niin kuin puhuja oli julistanut.
Tämän tehtyään Veikko on myös poikennut opissaan.
Eikös tämä samainen täti moittinut laulaja evankelistaa, kun ei päästänyt tätiä mikin taa.
Meitä on joka junaan.
Katkeruus on kamala vaiva.
Veikko Manninen on ollut mukana monessa, mm. Kathryn Kuhlmanin kokouksen tulkkina 70-luvulla.
Myöhemmin hän kuitenkin pääsi tuossa asiassa selvyyteen ja toimiessaan Tampereen Helluntaiseurakunnan pastorina, selvästi toi esille sen ettei kristittyjen pidä sotkeentua menestysteologien harhaoppiin.
Viimevuoden lopulla eräässä tilaisuudessa hän selvästi toi esille, ettei hyväksy Kenneth Haginin käärmeen evankeliumia.
Hyväksyy homo papit ja vauva kasteen, ynnä muut luterilaisten hapatteet.
Tämä tätihän edustaa luterilaisuutta ja kuuluessaan heidän lahkoonsa, tädin tulisi tutustua oman puseronsa alle.
Luterilaistenkin keskuudessa on niitä, jotka tunnistavat väärät opetukset ja osaavat jotakin sanoa ja kirjoittaa niistä.
Luterilainen kirkko on jo pitkällä luopumuksessa, jo 70-luvulla Ruotsin luterilaisesta kirkosta erosi pastori, sen vuoksi että katsoi kirkon olevan toivottaman pitkällä luopumuksessa.
Mitä tulee tuohon mainittuun hmm tätiin, hän on terävä ja valpas kristitty. Jos helluntaiseurakunta olisi tuolla toiminut Jumalan sanan mukaan ja pysynyt erossa kaikista harhaopeista, uskon että hän yhä edelleen kuuluisi helluntaiseurakuntaan.
Monta sellaista ihmistä on, jotka ovat niin pahasti pettyneet helluntaiseurakuntien opetukseen ja toimintaan, niin että ovat nykyisin Ortodokseja tai Luterilaisia. Tästä kaikesta saa kiittää menestysteologeja ja muita kummien ja väärien oppien suosioita, jotka turmelevat seurakunnan toisensa jälkeen.
uskontien tavoittelle, jotka ovat hyvät ja kehottaa ottamaan avioeroja, eli yhdyn edelliseen puhujaan, että tämän naisen olisi tutkittava oma uskonsa.
ja kristillisyyttä hyväksyä Raamatun vastainen opetus, mutta miten kummassa jotkut teistä eivät edes huomaa sitä, eli hyväksyttekö itse samoin Raamatun vastaiset opetukset, eli kiellätte Raamatun.
Helluntailaiset ovat tehneet monta kummaa tekoa, kun ovat ilman kritiikkiä, suvainneet yhtä ja toista opetusta, vain siksi että se on tullut jostakin superevankelistan hatusta.
Meidän häpeäksemme totean, jopa Luterilaiset joutuvat toimimaan vahteinammme, kun meidän omat vartijamme nukkuvat.
On aika rasittavaa nostaa kättä ja koipea milloin kenenkin hypyttäjän oikkujen mukaan ja tuntuu varsin hömöltä toistella julistajan perässä melko hölmöltä tuntuvia iskulauseita kerta toisensa jälkeen. Ei siis ole mikään ihme, jos sellaiseen lastenleikkiin väsyneet aikuiset normaalijärkiset miehet että naiset, hakeutuvat johonkin sellaiseen seurakuntaan, joissa heitä kohdellaan täysijärkisinä ihmisinä.
Valitettavaa ja murheellista on, että meidän seurakuntiemme valvomattomuus ja sekasortoinen kaaos on vienyt meidät sellaiseen tilanteeseen, jossa monet lähtevät pakoon seurakunnistamme ja menevät sitten hädissään minne sattuu, vaikka Luterilaiseen kirkkoon, kun paremmista vaihtoehdoista ei ole tietoa.
on todellakin valvomattomutta, eli jos ihminen valvoo itseään ei hän mene tuollaiseen mukaan, sillä Jumalan lapsi elää rauhassa ja ilossa Jumalansa kanssa, eikä tempuissa ja teoissa, jotka eivät ole Jumalan vaikuttamia ja Jumalan lapselle Jumalan Tahto on tuttu ja se pelastaa hänet eksytykseltä.
Jostakin syystä monilta on kadonnut se ymmärrys, että on valvottava itseä ja julistettava totuudessa evankeliumin ilosanomaa, mutta näyttäisi, että monet valvovat toisiaan ja osoittavat rikkaa toistensa silmässä ja se oma halko on vielä huomaamatta, mutta Jumala armahtakoon heidät ennen, kuin se on myöhäistä.
Sinähän olet eksyksissä oleva luterilainen joka puhelet itsesi kanssa, jälleen kerran.