että kaikilla on ikuinen elämä kuoleman jälkeen, minne kukakin päätyy.
Niin kysyn vaan, ei tullut sitten suurelle gurulle mieleen, että kaikki ei halua elää ikuisesti?
Varsinkaan jos kamut lajitellaan eri paikkoihin.
Mua ei kiinnosta ainakaan pätkääkään tutustua uusiin tyyppeihin, kun on saanut kovalla vuosien työllä saanut ne hyvät tyypit ystävikseen.
Niin kysyn vaan, ei tullut sitten suurelle gurulle mieleen, että kaikki ei halua elää ikuisesti?
Varsinkaan jos kamut lajitellaan eri paikkoihin.
Mua ei kiinnosta ainakaan pätkääkään tutustua uusiin tyyppeihin, kun on saanut kovalla vuosien työllä saanut ne hyvät tyypit ystävikseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..vain yksi/kaksi hyvää ystävää, uskottua, joille voi kaiken kertoa. Eli samaa se on näissä uskovien piireissäkin. Ei kaikien kanssa voi olla sydänystävä, vaan vain hyvänpäivän tuttu, veli, tai sisko, kuten ruukataan piireissä sanoa. Pelastettuja kumminkin, Kristukseen Jeesukseen uskovia. On ystäviä monista ihmisryhmistä, juopoista lähtien. Herkkää porukkaa.
kuvitellaan ikuista elämää niin siinä on sekin ongelma että vartalot jää maahan.
Raamattu on unohtanut kertoa miten sielut kommunikoi keskenään taivaassa kun ne on keskenään näkymättömiä ja äänettömiä joten ne ei voi edes toisiaan huomata.
Joku ulkopuolinen vois taivaassa ehkä havaita sielut jos niillä olisi mukana se tunnistekyltti joka on kiinni varpaassa.
Se näkyisi ulkopuolisen silmin nimilappujen leijailuna.
tuollaista ongelmaa, kun ei ole niitä ystäviä. Mutta toisaalta en haluaisi viettää ikuisuutta itseni kanssa. Mieleni on vähän turhan vaikea. Tahtoo eroon siitä.
kaiken maailman onnenonkijaan yms. sen sijaan yleensä törmää.
Laskujeni mukaan minulla on 4 hyvää ystävää jotka tietää minusta kaiken ja olen elänyt kolisenkymmentä vuotta joten, ystävän tapaa kerran 10 vuodessa noin...
hajoittaa meidät takaisin atomeiksi ja kiertoon sinne ja tänne. Aika veikeetä on kuvitella, että mistä kaikkialta itsessä olevat atomit ovat tulleet ja minne kaikkialle itse päätyy.
kannalla. En usko mihinkään "taivaaseen", vaan luonnon kiertokulkuun. Olen samaa mieltä Erkki Tuomiojan kanssa, mutta selitän nyt oman versioni.
Kun me kuolemme ja tulemme kuopatuiksi multaan, niin meissä ollut energia vapautuu muiden hajottajien käsiin. Ne saavat meistä siis ravinnon. Hajottajatkin kuitenkin kuolevat, janiissä ollut meidän ravintomme siirtyy johonkin muuhun eliöön. Ravintomme jatkaa siis kulkuaan, ja saattaa päätyä lopulta takaisin ihmiseen. Kuka tietää, synnymmekö uudestaan "omasta ravinnostamme" vai?