ystäväpiiri koostuu?
tässä minun lista
1. kuolemansairas & masentunut (joka ei johdu vakavasta sairaudesta)
1. tavallinen pulliainen, kenties hieman filosofinen
3. alkoholisti mutta johon voi aina luottaa
4. motoristi
tässä minun lista
1. kuolemansairas & masentunut (joka ei johdu vakavasta sairaudesta)
1. tavallinen pulliainen, kenties hieman filosofinen
3. alkoholisti mutta johon voi aina luottaa
4. motoristi
Vastaukset 12
Vanhimmat
nykyään melkein erakko. On minulla pari kaveria, joita voisin sanoa jopa ystäviksi, mutta ei muuta.
Ja tiedätkö. Ei haittaa pätkääkään. Joskus on tapaamisia kavereitten kanssa ja ne on ihan kivoja, mutta en aktiivisesti lähde viettämään iltaa minnekään.
Voisin sanoa, että samalla aaltopituudella olevien kavereitten kanssa voi kuppia tehdä pitempäänkin, mutta ns. sosiaaliseen seurusteluun ei enää meikäläinen taivu.
ns. sosiaalisessa seurustelussa.
Kenties olen itsekkin hieman erakko, kun tapaan ystäviäni niin harvoin....
No työkamujen & asiakkaiden kanssa tulee jauhettua paskaa, mutta siihen se jääkin.
Minä olen ollut yksin niin kauan, etten enää osaa olla kenenkään kanssa tekemisissä. Ei sen puoleen, kukaan ei edes halua olla kanssani tekemisissä.
Funtsin yksi ilta, että minun kaverini koko elämäni ajalta voi laskea yhden käden sormin. Siis semmoiset joiden kanssa tuli pidettyä oikeasti hauskaa, tuttujahan tietysti löytyy. Enää minulla ei ole kuin yksi kamu joka saattaa piipahtaa kerran pari vuodessa ja muita en ole nähnyt vuosiin.
Kavereita tuskin enää löydän, koska en enää osaa olla ihmisten kanssa ja olen muutenkin aika lailla erilainen ihminen, joten kukaan ei pysty olemaan kanssani samalla aallonpituudella.
Yksin tässä yritän itseäni kestää, eikä sekään ole aina helppoa.
Kieltämättä,ystäväpiirisi laajuus hieman lämmittää.Toisaalta,yhteydenpidot liian runsaita,jotta voisin aidosti samaistua.
tärkeitä, paljon apua olen heiltä saanut ja heitä auttanut. Muuten vaankin viihdymme yhdessä.
ja nähtyä tulee aika harvoin. Ovat perheellisiä ja kiireisiä,sekä yrittäjiä joilla omat kuvionsa kun vapaata ei juuri ole.
Tai sitten ihan netti ystäviä,joihin tutustunut netin välityksellä. Ja yhteyttä pidetään sähköpostilla.
Kavereita mulla on paljon. Työn kautta tutuksi tulleita ja ystävien kautta samoin tutuksi tulleita. Joulunpyhinä ja muina mahdollisina "muista häntä" päivinä tulee n. 37-40 tekstiviestiä kännykkään. Eli tuttuja paljon on..
Kavereissa ja ystävissä sellanen ero,että ystäville voin kertoa enemmän kuin kavereille.
:)
Perhe, jossa kasvoin, on minulle äärimmäisen tärkeä, siis numero 1 kaikessa.
Työni puolesta puhun ihmisten kanssa kaiket päivät eräänlaisen auttajan ominaisuudessa eli saan ihmisistä päivän mittaan melkeinpä yliannoksen. Viihdyn tavattoman hyvin itsekseni, jopa niin hyvin, että pari viime vuotta ovikelloni on ollut täynnä pumpulia satunnaisen soittelun estämiseksi. (Puhelin kyllä on päällä aina.)
Oli minulla ennen kavereita ja ystäviäkin, mutta ne menivät vähitellen naimisiin ja katosivat ympyröistä. Monet yrittivät lämmitellä myöhemmin, kun aviokriiseihin ja muihin murheisiin tarvittiin terapeuttia tai katto piti korjata, öljyt ja renkaat vaihtaa, mekko ommella, kukkapenkit kitkeä tai lähteä viiden minuutin varoitusajalla perjantaiyöksi lapsenvahdiksi. Touhu oli jotenkin niin epätasapainoista, että aloin karsia porukkaa. Nyt porukka on karsittu kokonaan (parista viimeisestä oli tosi vaikea päästä eroon), eikä uusia oteta edes koeajalle.
Olen yksi niitä melko harvoja ihmisiä, jotka katsovat parisuhteenkin omalta kohdaltaan lähinnä rasitteeksi. Ei maksa vaivaa, sekään. Nykyolotila on mannaa. :)
Näiden ystävien kanssa olen yhteydessä lähes viikottain:
-Hilpeä mummoihminen naapurissa
-nainen rotantappokengissä ja tuoppi kourassa
-vammaisen lapsen omaishoitaja
-huonosti suomea puhuva venäläisnainen
ja näitä ystäviä tapaan vähän harvemmin
-koirahullu suomenkielenmaisteri
-kummipoika, hänen äitinsä, ja tämän uusi puoliso
-löytöeläinten auttajia
Ystäväpiirini koostuu lähinnä ei-mistään,koska EI ole ystäviä.Seurakunnasta en ole onnistunut niitä löytämään,enkä muualtakaan.
netistä sitten? Ei täältäkään ole mahdotonta löytää ystäviä tai ainakin kavereita :)
Ihmettelen kyllä miten ei kirkosta saa kavereita....uskontohan yhdistää,sanotaan.
Tietysti niin hartaasta piiristä saattaa vaikeeta olla löytää ihmistä,joka puhuisi virsien sijaan :)Mutta jatka yrittämistä,yksin ei ole pakko olla...Pidän peukkuja! Ja jos olit provo,niin *kops* ;)
"Ihmettelen kyllä miten ei kirkosta saa kavereita....uskontohan yhdistää,sanotaan."
No,joo...Kuka saa,kuka ei...Ne saa,jotka muutenkin saa.Samat sosiaaliset koodit kuin muuallakin.Eikä se uskontokaan niin helposti yhdistä,jos ei ole samaa mieltä kuin muut,ja tee sitä,mitä muutkin...
Provohan tää on siinä mielessä,että en usko minkään muuttuvan...kun ei oo taitoja,niin ei oo taitoja.Ja Jumalahan yleensä auttaa niitä,jotka itse itseään auttavat...vai miten se menikään...?
en olis ollenkaan varma. Mutta tuo kyllä toimii,että auttaa itse itseään. =)
Kuule,ei niitä taitoja ole ollu mullakaan.
Tietäsitpä millanen kotihiiri ja nyhjöttäjä mä olen ollut.
En vielläkään ole järin innokas olemaan ihmisväen paljoudessa tai änkemään sosiaalisiin tilaisuuksiin eturiviin.
En tiedä millasia taitoja sä peräänkuulutat,mutta veikkaan et se ei kauheen isosta asiasta tarvi olla kii...