"Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala kohahdutti tänään yli tuhannen hengen juhlayleisöä Seinäjoella kertomalla punaisen ja valkoisen Suomen tragiikan yhdistymisestä omassa perheessään vapaussodassa. Valtakunnallisessa tammisunnuntain juhlassa puhunut Kaskeala kertoi olevansa ”punikin” pojanpoika.
– Sota jätti kipeät arvet koko kansakunnan mieliin, mutta aivan erityisesti punakaartilaisiin ja heidän perheisiinsä. Vasta talvisota yhtenäisti lopullisesti kansan ja arpeutti avoimet sisällissodan haavat.
Kaskeala totesi lähes jokaisessa suomalaisessa perheessä olevan tästä omia kokemuksia.
jatkuu alla
– Minunkin isäni isä oli viipurilainen seppä, joka virui kuukausikaupalla vankileirillä syytettynä osallistumisesta sotatoimiin punaisten puolella. Vaikka häntä ei rangaistukaan, isovanhempieni katkeruus säilyi syvänä.
Kaskelan äidin isä puolestaan jatkoi vapaussotaa itärajan takana vielä heimoveljienkin vapauttamiseksi.
– Kahden perheen vastakkaiset maailmankatsomukset sovitettiin kuitenkin yhteen jo seuraavassa sukupolvessa vanhempien solmiessa avioliiton. Niinpä punikin pojasta tuli jatkosodan joukkueenjohtaja ja komppanianpäällikkö ja pojanpojasta puolustusvoimain komentaja. Ilman yhteiseksi koettua uutta taistelua itsenäisyydestä eli talvisotaa sovinnon löytyminen olisi ollut hidasta ja vaikeaa."
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/12487-puolustusvoimain-komentaja-kertoi-olevansa-”punikin”-pojanpoika
– Sota jätti kipeät arvet koko kansakunnan mieliin, mutta aivan erityisesti punakaartilaisiin ja heidän perheisiinsä. Vasta talvisota yhtenäisti lopullisesti kansan ja arpeutti avoimet sisällissodan haavat.
Kaskeala totesi lähes jokaisessa suomalaisessa perheessä olevan tästä omia kokemuksia.
jatkuu alla
– Minunkin isäni isä oli viipurilainen seppä, joka virui kuukausikaupalla vankileirillä syytettynä osallistumisesta sotatoimiin punaisten puolella. Vaikka häntä ei rangaistukaan, isovanhempieni katkeruus säilyi syvänä.
Kaskelan äidin isä puolestaan jatkoi vapaussotaa itärajan takana vielä heimoveljienkin vapauttamiseksi.
– Kahden perheen vastakkaiset maailmankatsomukset sovitettiin kuitenkin yhteen jo seuraavassa sukupolvessa vanhempien solmiessa avioliiton. Niinpä punikin pojasta tuli jatkosodan joukkueenjohtaja ja komppanianpäällikkö ja pojanpojasta puolustusvoimain komentaja. Ilman yhteiseksi koettua uutta taistelua itsenäisyydestä eli talvisotaa sovinnon löytyminen olisi ollut hidasta ja vaikeaa."
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/12487-puolustusvoimain-komentaja-kertoi-olevansa-”punikin”-pojanpoika
Vastaukset 3
Vanhimmat
on tänä päivänäkin ei se minnekkään kadonnut ole.
Ei tietenkään se minnekaan ole kadonnut... näinä päivinä se oikeastaan näkyy selvemmin, kuin pitkiin aikoihin.
Ylläolevasta kirjoituksesta voisi ajatella pikemminkin, että kansalais-sodan jälkeiset sodat olivat tarkoituksellisia 'kansan yhdistämissotia'.
Tämä 'kansan yhdistäminen' ei niin vaan onnistu, sillä se, miksi eräiden mielestä pitäisi yhdistyä liittyy aina kolmanteen osapuoleen. Tarvitaan siis vihollinen, ennen kuin olemme jotakin(vaikkapa yhdistyneitä).
Kaikki suomalaiset eivät pelkää Venäjää. Monet kokevat venäjän ystävänä, ja takeena sille, että vastaisuudessakin voimme pitää omat (eriävät) mielipiteemme...
Kansan yhdistämissota? Luonteiden yhdistämissota se pitäisi olla!