Vantaan käräjäoikeuden erittäin korkeatasoisesti perusteltu ParkCom -päätös osoittaa, miten hukassa kuluttajan etua valvovat viranomaiset maassamme ovat.
KULUTTAJAVIRASTON LAKIMIES otti julkisuudessa kannan, jonka mukaan "yksityisen pysäköinninvalvonnan keskeisin ongelma on kysymys siitä, että kenellä on velvollisuus näyttää toteen ajoneuvon kuljettaja."
Ensinnäkin, tämä oli täysin toissijainen kysymys koko toiminnassa. Koko toiminta on lain vastaista, koska rangaistuksen määrääminen on julkisen vallan käyttöä, joka kuuluu vain toimivaltaiselle viranomaiselle. On käsittämätöntä, että Kuluttajaviraston LAKIMES ei hahmottanut lainkaan tätä seikkaa, vaikka maallikot internetin keskustelupalstoilla olivat sen ymmärtäneet.
Toisekseen, tämä Kuluttajaviraston lakimiehen "keskeisimmäksi ongelmaksi" nostama kysymys ei ollut todellakaan mikään oikeudellinen ongelma: oikeusjärjestyksemme mukaan on AIVAN YKSISELITTEISTÄ, ETTÄ SOPIMUKSEEN VETOAVAN, tässä tapauksessa valvontayhtiön, on näytettävä toteen ajoneuvon kuljettaja. Tässä asiassa ei ole juridisesti pienintäkään epäselvyyttä, se kuuluu sopimusoikeuden alkeisiin ja on luettavissa mistä tahansa velvoiteoikeuden oppikirjasta. Ainoastaan valvontayhtiöt väittivät propagandassaan toista. Ymmärrän sen, että joku maallikko meni halpaan, mutta miten Kuluttajaviraston LAKIMIEHELLÄ ei siviilirohkeus riittänyt ottamaan jyrkempää kantaa tähän valheeseen?
KULUTTAJAVIRASTON TOIMINTA ASIASSA OLI TOTAALISEN MUNATONTA JA AMMATTITAIDOTONTA. Viraston kannanotot ovat olleet yhtä haparoivia myös Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Siinäpä meillä kuluttajien edunvalvoja! Kuluttajavirastollahan olisi yksinoikeus ryhmäkanteen käyttöön, joka on juuri tällaisia tapauksia varten tehty (merkittävä asia, paljon samanlaisia vaatimuksia, mutta yksittäisen vaatimuksen arvo vähäinen). Vaan eipä taida olla paljon toiveita siitä, että virastosta tähän olisi. On paljon mukavampi vetää vaan hyvää palkkaa ja antaa silloin tällöin ympäripyöreitä lausuntoja julkisuudessa.
KULUTTAJARIITALAUTAKUNTA oli väärässä kaikissa ParkComia koskevissa päätöksissään. Se on varsin turha elin ja kuten taas nähtiin, erehtyy usein vaikka siellä joku pystyyn kuollut ja elämästä vieraantunut oikeustieteen tohtori lautakunnan puheenjohtajan palkkioita vetääkin.
KULUTTAJALIITTO on ollut ihmeellisen hiljaa koko asiassa. He olisivat voineet riitauttaa yhden maksun ja ajaa jutun liiton rahoilla, ettei kenenkään yksittäisen kuluttajan olisi tarvinnut tehdä sitä omalla riskillään ja kustannuksellaan. Tämä jos mikä olisi ollut liitolle sopivaa kuluttajien edun ajamista.
AUTOLIITTO on herännyt vasta Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Siitä ei ole enää tosin paljon hyötyä. Lisäksi heidän neuvonsa maksaa parkkisakot ehdollisena on yksiselitteisen väärä. Näin tekevä autoilija ei ikinä näe rahojaan, kun konkurssi korjaa valvontayhtiöt. YKSITYISTÄ PYSÄKÖINNINVALVONTAMAKSUA EI PIDÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA MAKSAA.
VALTIONSYYTTÄJÄ oli väärässä. Hänen perustelunsa syyttämättäjättämisasiassa eivät ole kestäviä. Toisin kuin hän päätöksessään esittää, sopimussakkotyyppistä seuraamusta EI VOI MÄÄRÄTÄ laissa rangaistavaksi säädetystä teosta, koska toimenpide olisi tällöin tosiasiallisesti julkisen vallan käyttöä.
KULUTTAJAVIRASTON LAKIMIES otti julkisuudessa kannan, jonka mukaan "yksityisen pysäköinninvalvonnan keskeisin ongelma on kysymys siitä, että kenellä on velvollisuus näyttää toteen ajoneuvon kuljettaja."
Ensinnäkin, tämä oli täysin toissijainen kysymys koko toiminnassa. Koko toiminta on lain vastaista, koska rangaistuksen määrääminen on julkisen vallan käyttöä, joka kuuluu vain toimivaltaiselle viranomaiselle. On käsittämätöntä, että Kuluttajaviraston LAKIMES ei hahmottanut lainkaan tätä seikkaa, vaikka maallikot internetin keskustelupalstoilla olivat sen ymmärtäneet.
Toisekseen, tämä Kuluttajaviraston lakimiehen "keskeisimmäksi ongelmaksi" nostama kysymys ei ollut todellakaan mikään oikeudellinen ongelma: oikeusjärjestyksemme mukaan on AIVAN YKSISELITTEISTÄ, ETTÄ SOPIMUKSEEN VETOAVAN, tässä tapauksessa valvontayhtiön, on näytettävä toteen ajoneuvon kuljettaja. Tässä asiassa ei ole juridisesti pienintäkään epäselvyyttä, se kuuluu sopimusoikeuden alkeisiin ja on luettavissa mistä tahansa velvoiteoikeuden oppikirjasta. Ainoastaan valvontayhtiöt väittivät propagandassaan toista. Ymmärrän sen, että joku maallikko meni halpaan, mutta miten Kuluttajaviraston LAKIMIEHELLÄ ei siviilirohkeus riittänyt ottamaan jyrkempää kantaa tähän valheeseen?
KULUTTAJAVIRASTON TOIMINTA ASIASSA OLI TOTAALISEN MUNATONTA JA AMMATTITAIDOTONTA. Viraston kannanotot ovat olleet yhtä haparoivia myös Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Siinäpä meillä kuluttajien edunvalvoja! Kuluttajavirastollahan olisi yksinoikeus ryhmäkanteen käyttöön, joka on juuri tällaisia tapauksia varten tehty (merkittävä asia, paljon samanlaisia vaatimuksia, mutta yksittäisen vaatimuksen arvo vähäinen). Vaan eipä taida olla paljon toiveita siitä, että virastosta tähän olisi. On paljon mukavampi vetää vaan hyvää palkkaa ja antaa silloin tällöin ympäripyöreitä lausuntoja julkisuudessa.
KULUTTAJARIITALAUTAKUNTA oli väärässä kaikissa ParkComia koskevissa päätöksissään. Se on varsin turha elin ja kuten taas nähtiin, erehtyy usein vaikka siellä joku pystyyn kuollut ja elämästä vieraantunut oikeustieteen tohtori lautakunnan puheenjohtajan palkkioita vetääkin.
KULUTTAJALIITTO on ollut ihmeellisen hiljaa koko asiassa. He olisivat voineet riitauttaa yhden maksun ja ajaa jutun liiton rahoilla, ettei kenenkään yksittäisen kuluttajan olisi tarvinnut tehdä sitä omalla riskillään ja kustannuksellaan. Tämä jos mikä olisi ollut liitolle sopivaa kuluttajien edun ajamista.
AUTOLIITTO on herännyt vasta Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Siitä ei ole enää tosin paljon hyötyä. Lisäksi heidän neuvonsa maksaa parkkisakot ehdollisena on yksiselitteisen väärä. Näin tekevä autoilija ei ikinä näe rahojaan, kun konkurssi korjaa valvontayhtiöt. YKSITYISTÄ PYSÄKÖINNINVALVONTAMAKSUA EI PIDÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA MAKSAA.
VALTIONSYYTTÄJÄ oli väärässä. Hänen perustelunsa syyttämättäjättämisasiassa eivät ole kestäviä. Toisin kuin hän päätöksessään esittää, sopimussakkotyyppistä seuraamusta EI VOI MÄÄRÄTÄ laissa rangaistavaksi säädetystä teosta, koska toimenpide olisi tällöin tosiasiallisesti julkisen vallan käyttöä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä yksin oikeassa? Aikamme don Quijote!
VIRANOMAISET ja KULUTTAJIEN EDUNVALVOJAT ovat olleet väärässä. Oikeuskoneisto, tässä tapauksessa Vantaan käräjäoikeus, sen sijaan on täysin oikeassa.
Vantaan käräjäoikeuden päätös osoittaa edellä mainittujen viranomaisten erehtyneen.
Tässäpä oiva pohja selvityspyyntöön kansanedustajille ja muutamille viranomaisille siitä, että minkä takia näitä firmoja vastaan käytävä taistelu on jäänyt muutaman yksityishenkilön harteille, vaikka tosiasiassa yhteiskunnan olisi pitänyt puuttua siihen jo aikoja sitten.
Toki osa syy on se, että näitä virastoja ja viranhaltijoita on miljoona, kaikki istuvat palleillaan perse homessa nostaen kovaa palkaa ja raapivat partaa miettien: "ei tuo minulle kuulu, hoitakoot joku muu, en minä jaksa tai viitsi"
Tämä on elämää nykyisessä oikeusvaltiossamme. Kirveellä töitä.
Yksi syy tuohon idioottimaisuuteen on muuten se, että viranomaisilla on usein varsin tiukasti rajattu toimivalta. Kuluttajavirasto voi ottaa kantaa vain kuluttajansuojalain näkökulmasta, tietosuojavaltuutettu taas henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta ja vähemmistövaltuutettu vain, jos asiassa on jonkinlainen syrjintäkysymys jne. Kukaan ei katso asioita kokonaisuutena, paitsi lopulta KKO ja KHO.
Syyttäjän olisi tosin odottanut ryhtymään töihin jo aikaisemmin. Vantaan kihlakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän päätökset olivat tietysti jossain määrin perusteltuja, kun kenellekään ei tuolloin juolahtanut mieleen, että kyseessä voisi olla myös perustuslain rikkominen. Nyt kun asia on tullut uudelleen tapetille, asian voisi helposti korjata. Heikki Seppä Helsingin poliisista on tehnyt asiasta uuden tutkintapyynnön, joten ehkäpä asia etenee jossain vaiheessa tuomioistuimeenkin. Asia on periaatteellisella tasolla sen verran tärkeä, että oikeuteen olisi syytä mennä rikosasiassa jos ei muuten niin selvyyden saamiseksi.
Juuri samaa minäkin ihmettelin aikanaan, ennenkuin tuo vantaalainen käräoikeuspäätös oli tullut. Eli miksi kuluttajaviranomaiset käsittelivät yksityisiä maksuja näyttökysymysasiana ja pitivät niiden suuruutta sinänsä kohtuullisena, mutteivät puuttuneet asian perimmäiseen kysymykseen; rangaistuksenomaisuuteen ja siihen kuka rangaistuksia saa määrätä.
Yksi kansalaisrohkeutta ja sinnikkyyttä omaava bloginpitäjä on vapaa-ajallaan nyt saanut paljon enemmän aikaan lain noudattamisen ja kuluttajan oikeuksien edistämiseksi, kuin kuukausipalkkainen virkamiesarmeija.