Joka tuutista pakkosyötetään kuolemaa. Viikonlopun Ilta-Sanomissa seitsemän sivua syöpälapsen kituvaa loppua kuvasarjana lehdessä ja netissä. Samoin Saamme seurata julkkisten syövän etenemistä iltapäivälehdistä. Ylen sarja kuolemaa tekevistä tekee tuloaan. MISSÄ MENNÄÄN ja MILLÄ TARKOITUKSELLA?
En olisi koskaan osannut kuvitella, että kuolema työntyy kotiini tällä tavalla. Kärsimyksestä tehdään sirkusta.
Onko tarkoitus sääliä kaikkia maailmassa kuolemaa tekeviä? Kiitos vaan, minulle riittää katsella omia kuolemaisillaan olevia läheisi ja ystäviä. Se riittää.
Joku ohjelmanysvääjä sanoi, että on vieraannuttu kuolemasta. Ei ole, kuolemaa ei pääse kukaan pakoon, se vierailee vuoroin sukulaisissa ja tuttavissa, kunnes kohtaa meistä kunkin vuorollaan. Sen lisäksi ei tee mieli lukea ja katsella normaaliin elämään kuuluvaa kuolemaa mässäiltynä mistään mediatuotoksesta.
Ok, lehtiä ei ole pakko lukea, televisiota ei ole pakko avata. Oma valinta.
En olisi koskaan osannut kuvitella, että kuolema työntyy kotiini tällä tavalla. Kärsimyksestä tehdään sirkusta.
Onko tarkoitus sääliä kaikkia maailmassa kuolemaa tekeviä? Kiitos vaan, minulle riittää katsella omia kuolemaisillaan olevia läheisi ja ystäviä. Se riittää.
Joku ohjelmanysvääjä sanoi, että on vieraannuttu kuolemasta. Ei ole, kuolemaa ei pääse kukaan pakoon, se vierailee vuoroin sukulaisissa ja tuttavissa, kunnes kohtaa meistä kunkin vuorollaan. Sen lisäksi ei tee mieli lukea ja katsella normaaliin elämään kuuluvaa kuolemaa mässäiltynä mistään mediatuotoksesta.
Ok, lehtiä ei ole pakko lukea, televisiota ei ole pakko avata. Oma valinta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
joka kotiin. Kuin joulupukki. Kunhan kerkeää.
me katoamme hiljaa maailmankartalta, kaurismäkeläisten tunteiden velloessa raskamielisen kansamme sielujen syövereissä...
Hyvää yötä Suomen kansa, viimeinen lähtijä sammuttakoon valon.
ei tunnu missään.
Se ei häviä sillä, että suljetaan silmät ja korvat. Toisille se on hyvinkin odotettu vieras.
15-vuotta sitten eivät antaneet sairaalassa lupaa kuvata kotivideolle oman lapsen syntymää. Nyt yhtäkkiä kaikki onkin yhteistä kokokansan huvitusta.
juutubeen niin me voidaan tirkistellä???
a) kuolemansairaat
b) sairaudesta parantuneet
c) kuolemaa pelkäävät
d) terveet
e) tirkistelijät
ehkä kuolemansairaat löytävät lohtua vertaisistaan, ja tirkistelijät saavat kiksinsä.
b ei halua palata muistoihin
c ei uskalla katsoa
d terve ei halua kuulla sairauksista
Ei julkisia.
Auttavatko jutut ja ohjelmat pelkoon? Jokainen sairaushan on yksilöllinen.
tulee jos on tullakseen,sen sairastuttuani tiedän
etten ainekaan itse katso sellaista sosiaalipornoa.
Jokin kaivertaa mahassani. Ja mietityttää et oiskohan se syöpä. Välillä jopa ihan ahdistaakin ja pahasti, kun ei ota loppuakseen tuo outo kipuilu. Eli olen yksi pelkääjistä.
Keskivertoihmisen aisteihin media pusertaa kuolemaa päivittäin suurin määrin. Hieman oudoksuttavat nuo "asiantuntijat" jotka väittävät että siitä ollaan vieraannuttu, ja neuvovat että siinä pitäisi rypeä paljon enemmän niin kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Silloin keskivertoihminen tottapuhuen kohtasi kuoleman omassa elämässään aniharvoin.
Nyt mässäillään hyvässä hengessä menneitä sotia, enää ei pelätä sotaa. Meitä pelotellaan kaikilla mahdollisilla uusilla pelotteilla, joista media luo hysteriaa milloin mitäkin kohtaan. Ensin luotiin aidspaniikki, seuraavaksi hullunlehmäntautipaniikki, sitten lintuinfulenssapaniikki. Tsunamista lähtien tv:n sääukot ovat saaneet orgasmeja lähetyksessä, jos on vähän kovempaa sadetta tai voimistuvaa tuulta luvassa. Nyt media haluaa pelotella kuolemalla = tuoda kuoleman lähelle jokaista.
Joku hemmetin uskis jonka mielestä kuolemasta puhumiseen liittyy muka jonkin yliluonnollinen vaara. Ajattelet varmaan, että joka jutusta pitää tuntea suurta syyllisyyttä ja surua, muuten näkymätön käsi tulee ja nirhaa!
Mutta ota rennosti ja vedä syvään henkeä. Sinun ei tarvitse tuntea mitään erikoista syyllisyyttä.
näämme yllin kuolemaa, kaikenlaista kuolemaan liittyvää. Ei sitä voi välttää.
Varsinainen mässäily kuolemaan valmistautuvilla ihmisillä on minusta jo liikaa.
Onneksi ei tarvitse katsoa. Voi pitää "toosan" kiinni.
Olen seurannut vierestä äitini taiston syövän kanssa ja hänen kuolemansa. Omalle kohdalleni kuolema tulee aikanaan, sitähän ei vältä kukaan.
Mitä mässäilyä on puhua ihmisten kuolemasta? Ihmisiä huolestuttaa asia, koska se on vakavaa ja he haluavat antaa huomiolla tukensa aikaisten kuolemien ehkäisemiseksi. Usein kuoleva saa sympatiaa ja jopa marttyyrin aseman. Esimerkkinä tästä on juutalaisten kansanmurha. Juutalaisetkaan eivät suinkaan toivo, että ihmiset lopettaisivat "mässäilyn" asialla, vaan että asiasta puhuttaisiin ja siitä tehtäisiin dokumentteja ihmisten kauhisteltavaksi vaikka jokaiseksi päiväksi.
Onko television ja lehtien pakkoahdistuksen aiheuttaminen moraalisesti oikein? Haluan elää huoletonta elämää, en kantaa murhetta tuntemattomien ihmisten kuolinkamppailuista. En pakoile murheita jos ja kun ne omia läheisiäni ja itseäni kohtaavat, mutta liika kuormitus tuntemattomien tuskasta ei ole ihmiselle hyväksi. Elämästä pitäisi nauttia aina kun itsellä ei ole murheita, eikä ihmisten elämään saisi lisätä ahdistusta ja pelkoja tuntemattomien tuskalla.
Median omistus on keskittynyt.
Lehtien päätoimittajista 9/10 haluaa Natoon.
Alitajunta hakee turvallisuustakuita.
Sotilasliittoumasta.