TOTUUDEN KOMMENTTEJA:
Näemme Raamatusta, ettei Jeesus perustanut minkäänlaista uutta kirkkokuntaa.
Hän ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta uuden uskonnon perustamiseen puhumattakaan monista uskonnoista. Raamatun kirjoituksetkaan eivät anna ohjetta kirkkokuntien perustamiseen.
Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen kehitys, joka edelleen jatkuu ja tuottaa hajaannusta.
Alkuperäinen kristinusko jäi toimimaan ulkopuolelle eripuraisten kirkkokuntien. Siellä se edelleen toimii pienessä mittakaavassa.
Lähes kaikki, oikeassa uskossa olevatkin, ovat mukana tuossa surkeassa kristikunnan hajaannustilassa.
Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko.
"Antakaa pelastaa itsenne ( ulos ) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).
UUSUSKONNOT.
Raamattu varottaa kaikista uususkonnoista. Niitä nimitetään yhteisnimellä baabel. Baabel = sekoitus eli sekauskonto, jossa on elementtejä Raamatulle vieraista uskomuksista. Katso esim. Room. 16:17-18; Apt 20: 28- 31; 1 Joh. 2:18-19; Ilm. 18:4; 1 Tim.6:3-5.
Roomalaiskatolinen kirkko oli ensimmäinen uususkonto. Se muodosti käsitteen ”kristikunta”, johon luetaan kuuluviksi kaikki kastetut huolimatta heidän kääntymisestään. Tämä baabelin sekauskonto hylkäsi apostolisen uskon ja muodostui kirkoksi. Alusta asti se oli turmeluksen tiellä täynnä väkivaltaa, sotaa ja kauhun lietsontaa.
Kirkko keksi sakramentit, joilla korvataan Pyhän Hengen toiminta. Elävästä uskosta tuli uskonto. Alettiin luetteloida jäsenet. Syntyi käsite ”liittyä seurakuntaan” eli saada nimi kirkonkirjaan. Tähän liittyi paljon taikauskoa ja sen kautta pelkoa: ”Ellei nimeni kuulu jäsenkortistoon, en kuulu kirkkoon.” Se oli samaa kuin olla kirottu. Jossain määrin tämä taikauskoinen käsitys toimii edelleen, jopa vapaitten uskonsuuntien piireissä: ”Nimi jäsenkortistoon, niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Näin ei Raamattu missään kohden opeta. Sellainen on vierasta sekauskontoa. Raamattu tuntee ainoastaan yhden jäsenluettelon: ” …iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaissa” ( Luuk. 10:20 ).
Katolisen kirkon toimesta on surmattu kymmeniä miljoonia ihmisiä mm. sen aiheuttamissa uskonsodissa ja inkvisitiolaitoksen julmuuksissa. Ne eivät todista rauhan puolesta.
LUTERILAISUUS.
Meillä Suomessa toimiva saksalaisuskonto, evankelisluterilainen kirkko on eräs uususkonto. Se on roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvulla erkaantunut lahko. Luterilaisuus syntyi siis 1500 vuotta kristinuskon ja Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on opeillaan, esim. lapsikasteen harhallaan, eksyttänyt suuria ihmismassoja pois alkuperäisestä kristinuskosta. Syksyllä v 2000 koteihin jaettu katekismus edustaa tätä uususkontoa.
EKUMEENINEN LIIKE JA KIRKKOJEN MAAILMANNEUVOSTO.
Maailmallista nimikristillisyyttä pahimmillaan edustavat Ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston yhteydessä olevat uskonnot. Ne ovat ihmisperusteisten uskontojen yhdistämisliikkeitä, mutta samalla ne ovat todellisen Jumalan seurakunnan hajottamisliikkeitä. Suuntaus niissä on rakentaa ihmistekoista, ihmisten tekemien ”kristittyjen” yhteyttä.
Ekumeenisissa uskontokunnissa ei opeteta, että koko maailma kaikkine uskontoineen on synnin ja saatanan vallassa. Ko. liikkeissä ei hyväksytä Raamatun opetusta siitä, että tulee antaa pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40).
Roomalaiskatolinen kirkko sekä Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen on Ilmestyskirjan mainitsema baabelin porttokirkko: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti." Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” ( Ilm. 17:5-6 ). ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” ( Ilm. 18:4 ).
Uskossa olevat ovat aina tunteneet todellisuuden paholaisesta ja sen uskonnollisesta toiminnasta:
”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma (kaikkine uskontoineen) on pahan vallassa” (1 Joh. 5:19 ). ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” ( Apt.2:40 ) ja sen sekauskonnoista.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” ( Room. 12:2 ).
TAKAISIN ALKUUN.
Yhä kuuluu Raamatun sivuilta alkuajan opetus: ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu” (1 Kor.4:6). Kukaan ei ole saanut lupaa tehdä lisäyksiä Raamatun kirjoituksiin - ei paavi tai Lutherkaan.
Kristinusko oli valmis apostolisena aikana. Raamatun lopussa onkin kehotus: ”.. jos joku panee niihin (Raamatun kirjoituksiin) jotakin lisää, on Jumala paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” ( Ilm.22:18-19 ).
Laitoskirkot esim. luterilaisuus on tuonut Raamatun rinnalle lukuisia lisäyksiä. Näitä ovat mm. tunnustuskirjat, kirkkokäsikirjat, kirkkolaki, katekismus jne.. Tästä huolimatta ihmisille väitetään, että kansankirkossa pitäydytään yksin Raamattuun. Väite ei ole tosi. Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa ainoastaan Raamatussa, ei katekismuksissa yms..
Raamatun opetuksissa pysyminen tarkoittaa sitä, että asetamme jokaiseen hengellistä elämäämme koskevaan väitteeseen kysymyksen: Missä kohden Raamattu opettaa niin? Jos jotakin asiaa ei löydy Raamatusta, poistamme sen uskonelämästämme. Näin teemme pesäeron vääristyneisiin kristinuskon muotoihin eli uususkontoihin. Jos jokin asia löytyy Raamatusta otamme sen iloiten vastaan. Näin tehden kuljemme takaisin alkuperäisen kristinuskon lähteille! Tämä on Jumalan tahto.
Jumalan Hengen liikehdintä on nyt siirtämässä painopistettä ulkopuolelle kaikkien uskonsuuntien, takaisin alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Tämä liikehdintä on muuttuva suureksi joukkopaoksi ulos baabelista.
Jumalan suuri siunaus ja menestys odottaa ulkopuolella uskontojen toimivia kristittyjä.
Jokaista kutsutaan mukaan tähän siunaukseen.
Lisää kirjoituksia alkuperäisestä kristinuskosta voit tilata maksutta osoitteestamme:
Turun seurakunta
Sofiankatu 3 A -talon sivuovi
20100 Turku
Sähköposti: http://[email protected] tai http://[email protected]
Internetsivut: http://www.Jeesus-on-Herra.com
Näemme Raamatusta, ettei Jeesus perustanut minkäänlaista uutta kirkkokuntaa.
Hän ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta uuden uskonnon perustamiseen puhumattakaan monista uskonnoista. Raamatun kirjoituksetkaan eivät anna ohjetta kirkkokuntien perustamiseen.
Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen kehitys, joka edelleen jatkuu ja tuottaa hajaannusta.
Alkuperäinen kristinusko jäi toimimaan ulkopuolelle eripuraisten kirkkokuntien. Siellä se edelleen toimii pienessä mittakaavassa.
Lähes kaikki, oikeassa uskossa olevatkin, ovat mukana tuossa surkeassa kristikunnan hajaannustilassa.
Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko.
"Antakaa pelastaa itsenne ( ulos ) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).
UUSUSKONNOT.
Raamattu varottaa kaikista uususkonnoista. Niitä nimitetään yhteisnimellä baabel. Baabel = sekoitus eli sekauskonto, jossa on elementtejä Raamatulle vieraista uskomuksista. Katso esim. Room. 16:17-18; Apt 20: 28- 31; 1 Joh. 2:18-19; Ilm. 18:4; 1 Tim.6:3-5.
Roomalaiskatolinen kirkko oli ensimmäinen uususkonto. Se muodosti käsitteen ”kristikunta”, johon luetaan kuuluviksi kaikki kastetut huolimatta heidän kääntymisestään. Tämä baabelin sekauskonto hylkäsi apostolisen uskon ja muodostui kirkoksi. Alusta asti se oli turmeluksen tiellä täynnä väkivaltaa, sotaa ja kauhun lietsontaa.
Kirkko keksi sakramentit, joilla korvataan Pyhän Hengen toiminta. Elävästä uskosta tuli uskonto. Alettiin luetteloida jäsenet. Syntyi käsite ”liittyä seurakuntaan” eli saada nimi kirkonkirjaan. Tähän liittyi paljon taikauskoa ja sen kautta pelkoa: ”Ellei nimeni kuulu jäsenkortistoon, en kuulu kirkkoon.” Se oli samaa kuin olla kirottu. Jossain määrin tämä taikauskoinen käsitys toimii edelleen, jopa vapaitten uskonsuuntien piireissä: ”Nimi jäsenkortistoon, niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Näin ei Raamattu missään kohden opeta. Sellainen on vierasta sekauskontoa. Raamattu tuntee ainoastaan yhden jäsenluettelon: ” …iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaissa” ( Luuk. 10:20 ).
Katolisen kirkon toimesta on surmattu kymmeniä miljoonia ihmisiä mm. sen aiheuttamissa uskonsodissa ja inkvisitiolaitoksen julmuuksissa. Ne eivät todista rauhan puolesta.
LUTERILAISUUS.
Meillä Suomessa toimiva saksalaisuskonto, evankelisluterilainen kirkko on eräs uususkonto. Se on roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvulla erkaantunut lahko. Luterilaisuus syntyi siis 1500 vuotta kristinuskon ja Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on opeillaan, esim. lapsikasteen harhallaan, eksyttänyt suuria ihmismassoja pois alkuperäisestä kristinuskosta. Syksyllä v 2000 koteihin jaettu katekismus edustaa tätä uususkontoa.
EKUMEENINEN LIIKE JA KIRKKOJEN MAAILMANNEUVOSTO.
Maailmallista nimikristillisyyttä pahimmillaan edustavat Ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston yhteydessä olevat uskonnot. Ne ovat ihmisperusteisten uskontojen yhdistämisliikkeitä, mutta samalla ne ovat todellisen Jumalan seurakunnan hajottamisliikkeitä. Suuntaus niissä on rakentaa ihmistekoista, ihmisten tekemien ”kristittyjen” yhteyttä.
Ekumeenisissa uskontokunnissa ei opeteta, että koko maailma kaikkine uskontoineen on synnin ja saatanan vallassa. Ko. liikkeissä ei hyväksytä Raamatun opetusta siitä, että tulee antaa pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40).
Roomalaiskatolinen kirkko sekä Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen on Ilmestyskirjan mainitsema baabelin porttokirkko: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti." Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” ( Ilm. 17:5-6 ). ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” ( Ilm. 18:4 ).
Uskossa olevat ovat aina tunteneet todellisuuden paholaisesta ja sen uskonnollisesta toiminnasta:
”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma (kaikkine uskontoineen) on pahan vallassa” (1 Joh. 5:19 ). ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” ( Apt.2:40 ) ja sen sekauskonnoista.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” ( Room. 12:2 ).
TAKAISIN ALKUUN.
Yhä kuuluu Raamatun sivuilta alkuajan opetus: ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu” (1 Kor.4:6). Kukaan ei ole saanut lupaa tehdä lisäyksiä Raamatun kirjoituksiin - ei paavi tai Lutherkaan.
Kristinusko oli valmis apostolisena aikana. Raamatun lopussa onkin kehotus: ”.. jos joku panee niihin (Raamatun kirjoituksiin) jotakin lisää, on Jumala paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” ( Ilm.22:18-19 ).
Laitoskirkot esim. luterilaisuus on tuonut Raamatun rinnalle lukuisia lisäyksiä. Näitä ovat mm. tunnustuskirjat, kirkkokäsikirjat, kirkkolaki, katekismus jne.. Tästä huolimatta ihmisille väitetään, että kansankirkossa pitäydytään yksin Raamattuun. Väite ei ole tosi. Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa ainoastaan Raamatussa, ei katekismuksissa yms..
Raamatun opetuksissa pysyminen tarkoittaa sitä, että asetamme jokaiseen hengellistä elämäämme koskevaan väitteeseen kysymyksen: Missä kohden Raamattu opettaa niin? Jos jotakin asiaa ei löydy Raamatusta, poistamme sen uskonelämästämme. Näin teemme pesäeron vääristyneisiin kristinuskon muotoihin eli uususkontoihin. Jos jokin asia löytyy Raamatusta otamme sen iloiten vastaan. Näin tehden kuljemme takaisin alkuperäisen kristinuskon lähteille! Tämä on Jumalan tahto.
Jumalan Hengen liikehdintä on nyt siirtämässä painopistettä ulkopuolelle kaikkien uskonsuuntien, takaisin alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Tämä liikehdintä on muuttuva suureksi joukkopaoksi ulos baabelista.
Jumalan suuri siunaus ja menestys odottaa ulkopuolella uskontojen toimivia kristittyjä.
Jokaista kutsutaan mukaan tähän siunaukseen.
Lisää kirjoituksia alkuperäisestä kristinuskosta voit tilata maksutta osoitteestamme:
Turun seurakunta
Sofiankatu 3 A -talon sivuovi
20100 Turku
Sähköposti: http://[email protected] tai http://[email protected]
Internetsivut: http://www.Jeesus-on-Herra.com
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huokaus. Mitähän ne mahtavat ollakaan ne luettavat materiaalit joita teiltä voi tilata? Eikös Raamattu yksin enää riitäkään? Taidattekin syyllistyä samaan "syntiin" kuin ev.lut.kirkkokin katekismuksillaan!
Huokaus taas. Kuinka monta kertaa se pitää selvittää, että mitkään tunnustuskirjat eivät missään vaiheessa ole olleet arvostuksessa Raamatun yläpuolella tai edes rinnalla. Tunnarit pitävät sisällään luterilaisen uskontunnustuksen: Me uskomme näin, koska Raamattu niin meille sanoo! Ne ovat raamattua tutkineiden miesten muistiinpanoja ja yleisesityksiä. Tunnareiden sisältö nousee Raamatusta, ei mistään muualta. Jos niissä jotain on, mikä ei ole linjassa Raamatun kanssa, Raamattu jyrää automaattisesti. Vielä en ole kylläkään sellaista löytänyt.
Mitä tulee kasteeseen, luepa 1.Piet.3:21 "..Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.."
Tästä siis huomaamme että
1) Kaste tosiaan pelastaa
2) Kaste ei pelasta siksi että siinä luovuttaisiin saastaisesta elämästä vaan
3) Kaste pelastaa, koska siinä Jumala solmii liiton jonka pohjana on Jeesuksen ylösnousemus.
Ja kuten sanoit: "Ekumeenisissa uskontokunnissa ei opeteta, että koko maailma kaikkine uskontoineen on synnin ja saatanan vallassa. Ko. liikkeissä ei hyväksytä Raamatun opetusta siitä, että tulee antaa pelastaa itsensä 'tästä nurjasta sukupolvesta'"
Niinpä siis kaikki olemme luonnostamme synnin ja saatanan vallassa, myös pienen pienet lapsetkin. "Kaikki ovat syntiä tehneet", saarnaa Paavalikin. Siksi kastamme lapsia.
Kirkko.
Minä en tahdo, enkä tarvitse mitään seurakuntaa. Sen sijaan tahdon ja tarvitsen kirkkoa aina silloin tällöin.
Ja kirkoissa sitä tulee käytyä joka puolella maailmaa, kun matkustaa (myös Suomessa), koska niiden arkkitehtuuri, lasitaide ja muu taide on mielenkiintoista.
Siis vastaukseni: kirkko.
Ehdoton ei seurakunnallesi.
Paikallisseurakunta on keskeisellä sijalla Raamatun kirkko-opissa. Kirkkokunta on hyödyllinen ehdonvallan asia, jota ei apostolien aikaan ollut. Oli kuitenkin uskonveljellinen yhteys paikallisseurakuntien välillä.
Tapaa millä paikallisseurakunnat ovat yhteydessä keskenään ei ole organisaationmuodoltaan määrätty. Kirkkokunta joka on paikallisseurkunnat yhdessä saman tunnustuksen alla tekemässä evankeliumin työtä on siunauksellinen asia ja helpottaa evankeliumin työtä.
Suosittelen seuraavaa linkkiä seurakunta opin ymmärtämäiseen
http://www.luterilainen.com/kroppi/skunta.htm