"Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu." (Jes.51:6)
Ei tässä mitään helvettiä
tarvitse
5122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joh.Ilm 14:10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
Joh.Ilm 14:11 Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.
1 Moos 3:22. Sitten Herra >>>>Jumala sanoi:
1. Tim 6:16. jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.
Hes 18:4. Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu -- ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee -- sen on kuoltava.
Mikä raamatun jae muka todistaa että sielun kuolemalla tarkoitetaan sielun tuhoutumista helvetissä?
Ahaa... yritätkö sinä siis sanoa, että "eihän kuoleminen oikeasti tarkoita kuolemista" vaan "iankaikkista kuolemista", kuten kirkkoisät konsanaan, kun oppiensa puolustamiseksi heidän piti vääristää ja "uudelleenmääritellä" sanojen tavalliset ja selkeät merkitykset voidakseen peitellä oppiensa ristiriitaisuutta ja järjettömyyttä.
Eikö kuoleminen tarkoita juuri sitä, kun kuolevainen olento tulee elinkaarensa päähän tavalla tai toisella eikä ole enää? Yksinkertaista ja yksiselitteistä.
Aika tehokkaasti kirkko on uskovat aivopessyt, kun kuolema ei enää tarkoitakaan kuolemaa vaan uutta parempaa elämää taivaassa... ja tämä kaikki ilman ylösnousemusta, joka on yksi apostolisen opetuksen pääkohdista. Tämä "sielun kuolemattomuus" tekee ylösnousemuksen ja siksi myös siihen pohjautuvan toivon turhaksi. Onko tällaisessa teologiassa kuolema viimeinen vihollinen, miksi se Raamatussa nimetään, vai ystävä ja liittolainen, joka auttaa syntisen ihmisen Jumalan luo?
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
(1.Kor. 15:26)
Miksi kuolema olisi vihollinen, jos sielu on kuolematon?
Huomauttaisin, että "kuoleminen" ja "olla kuolemaisillaan" ovat ihan oikeasti kaksi eri asiaa, joten on vähintäänkin harhaanjohtavaa kutsua yhtä toiseksi. "Kuolemisen" erottaa "kuolemaisillaan olemisesta" juuri siitä, että se, joka kuolee, potkaisee tyhjää kyseessä olevan ajanjakson päätteeksi. "Iankaikkisessa kuolemisessa" ei ikinä päästä loppuun asti, eli siihen, että kuolemaisillaan oleva kuolee, joten sitä ei voi minkään järjen mukaan voi kutsua oikeasti kuolemiseksi.
Tällainen "iankaikkinen kuoleminen" ei kuulosta selkeältä Jumalan sanalta. Se kuulostaa selittelyltä, jolla pyritään peittelemään päivänselvää ristiriitaa.
Niin... mitä se kuolema ja kuoleminen sitten Raamatussa tarkoittaa? Voisitko valottaa asiaa?