vaikka työ onkin tärkeä osa elämää ja identiteettiä, niin yhä suurempi osa jättäytyy stressaavasta oravanpyörästä keski-iässä ja alkaa harrastaa sisällökkäämpää elämää.
samoin perhe ja oman lapsen kasvaminen ovat myös ainutlaatuisia arvoasioita, joita ei kannattaisi uhrata lyhytnäköisesti orientoitumalla liiaksi työpaikkansa vaatimuksiin. kotityö on myös arvokasta, mutta aivan liian heikosti tuettua. kotihoidon tuki on ainoastaan noin 250 euroa kuukaudessa per pentu, työmäärään nähden siis noin kymmenesosa todellisesti arvosta. kotihoidon tuen määrää pitäisikin siis korottaa tuntuvasti, veronalaisena tulona tämä sijoitus maksaa itsensä takaisin hyvinkin nopeasti. kotona oman äidin opissa kasvaneista lapsista kehittyy tutkitusti itsevarmempia yksilöitä, eikä mitään laumasieluja.
samoin perhe ja oman lapsen kasvaminen ovat myös ainutlaatuisia arvoasioita, joita ei kannattaisi uhrata lyhytnäköisesti orientoitumalla liiaksi työpaikkansa vaatimuksiin. kotityö on myös arvokasta, mutta aivan liian heikosti tuettua. kotihoidon tuki on ainoastaan noin 250 euroa kuukaudessa per pentu, työmäärään nähden siis noin kymmenesosa todellisesti arvosta. kotihoidon tuen määrää pitäisikin siis korottaa tuntuvasti, veronalaisena tulona tämä sijoitus maksaa itsensä takaisin hyvinkin nopeasti. kotona oman äidin opissa kasvaneista lapsista kehittyy tutkitusti itsevarmempia yksilöitä, eikä mitään laumasieluja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on se, että lapsi oppii myös tarhassa sosiaalisiataitoja. Liika on aina liikaa kumpaa tahansa.
Toiseksi ihmisillä on ihme kuva tosta sisällökkäämmästä elämästä. Miksi jollain 40v. sinkulla ei olisi sisältöä elämässä vaikkapa moottoripyörällä ajelu. Aina ollaan parisuhteen kautta määrittelemässä ihmisiä tai perheen kautta. Mun mielestä on parasta ennen kuin alat seurustelemaan niin olisit tyytyväinen itseesi.
sinkuilla tai yksinkertaisemmin ilmaistuna parisuhteeseen sitoutumattomilla on aivan samat mahdollisuudet toteuttaa elämysrikasta elämää.
lapsiperheitä yhteiskunta kuitenkin lähes painostaa sovittamaan työn ja perhe-elämän kohdistamalla tukiratkaisuja päivähoitomalleihin. satojen tuhansien äitien toive on kuitenkin se, että he saisivat hoitaa omia lapsiaan kokopäiväisesti ainakin lasten esikouluikään asti. mikä ilman yhteiskunnan tukea on mahdotonta, ellei puolison tulot ole riittävän suuria.
kotihoidon tuen korottaminen vastaamaan työn todellista arvoa antaisi siis tämän hoitomuodon valinneille naisille riittävän toimintavapauden ja itsenäisyyden riippumattomissa miehen varallisuusasteesta. isyysvapaat ja vanhempainvapaiden puolitus takaavat jo nyt tasa-arvon, kun kyseessä on alle vuoden ikäinen lapsi. suurempien lasten kotihoidontuki on siis seuraava projekti, johon feministisellä liikkeellä voi olla ratkaiseva sanansa sanottavana. :)
Tosiaan yhteiskunnan pitäisi tukea vanhempien kotona olemsita tuntuvammin. Mielestäni kuitenkin pitäisi aloittaa isän etuuksien tuomisesta samalle tasolle äidin kanssa. Ne ei nyt kyllä ole ollenkaan samalla tasolla. Isäkuukausi ja 3 viikkoa isyyslomaa on liian vähän, ja epätasa-arvoista. Sanalla sanoen väärin. Asioita omalta kannaltani katsoen tarkasteltuani yllätyin, että tämä on mahdollista. Miten ihmeessä!!!