Olen lukenut teidän jokaisen liikuttavat ja ihanat viestit.Kiitos niistä paljon!Olen niin onnellisen helopottunut siitä tiedosta,että on kuitenkin paljon hyviä ja syvästi tuntevia kilttejä ihmisiä.Piilossa useinkin,koska ei uskalleta näyttää,kuinka paljon rakkautta on jokaisella meillä antaa toisilemme.Pitäkää sitä yllä ja jakakaa toisillenne.
Tässä vieressäni makaava kroonikko potilasystäväni on erityisen pahoillaan tästä lopetusilmoituksestani.Hän kehoittaa minua silti jatkamaan.Toteaa,ettei saa antaa yhden pahan ja kateellisen viedä muilta mahdollisuutta saada helpotusta.Samaa olen lukenut teiltä ja tiedän sen.En niinkään loukkaantunut hänen ilkeydestään vain koin häneltä tulevan pahanilkisen toiveen ja itseeni kohdistuvan vihamielisyyden sellaisena,mitä en halunnut vastaanottaa.Jos sanoo käsipäivää ihmiselle jolla on tervaa käsissään,myös oma käsi likaantuu...Pahaa pitää väistää.
Nyt minulla on teille uusi ehdotus.Sairaalassa yököt eli yöhoitsut kutsuvat minua leikkisästi"Täti-Teresaksi".Kutsukaa tekin vaan.Se on ihan hauskakin ja ehkä kuvaavakin.Käyn nimittäin aina silloin tällöin yöhoitajien apuna rauhoittelemassa levottomia vanhuksia ja viemässä yöastioita ja vaihtamassa puhdasta vettä lasiin,jossa pidetään tekohampaita.Eli kaikkea mitä on lupa tehdä,jota hoitajat eivät ehdi.On tarpeellista myös istua vanhuksen vieressä ja rauhoitella ja jutella jos hän on levoton.Ei muista missä on.Näkee painajaisia.Pitää muutkin levottomina.Eivät hoitajat ehdi joka paikkaan.Siellä on meidän kaikkien rakkaita vanhuksia.Emme saa heitä hylätä.Joten,tämä potilaani tässä vieressä ehdotti,että"juttele ihmisten kanssa niinkuin teet muutenkin ja auta,mitä teet muutenkin.Ennustuskyky siinä päällä on vain lisäetu".
Siispä,jos teistä joku haluaa jakaa huolensa kanssani ja haluaa että kuuntelen ja autan,niin olen tässä kyllä aina ehtiesäni teidän apuna.Jos vain kelpaa?Tunnen monia niin ihania nuoria!Heitä aina haukutaan.Niin tehtiin,kun itse olin nuori.Se on aina näin.Tämä sukupolvi nuoria (10-30)on täynnä mitä kehittyneimpiä ihmisiä ja henkisesti upeampia mitä uskotaankaan.Niin hyviä,että!Heiltä eli teiltä vaaditaan aivan liikaa ja kaikessa!Minä kyllä auttaisin näin,jos vain sallitte.Jokainen vanhempikin ihminen on tervetullut tähän!Luonani hyppää kaikenikäisiä ja itketään ja nauretaan ja juodaan lattea yms kahvia ja puidaan elämän kamaluutta.Välillä ollaan aivan hurmoksissa kun rakkauksia puidaan.
Se on sitten Täti-Teresa,joka voi vähän auttaa ja "nähdä"siinä sivussa!....:)
Tässä vieressäni makaava kroonikko potilasystäväni on erityisen pahoillaan tästä lopetusilmoituksestani.Hän kehoittaa minua silti jatkamaan.Toteaa,ettei saa antaa yhden pahan ja kateellisen viedä muilta mahdollisuutta saada helpotusta.Samaa olen lukenut teiltä ja tiedän sen.En niinkään loukkaantunut hänen ilkeydestään vain koin häneltä tulevan pahanilkisen toiveen ja itseeni kohdistuvan vihamielisyyden sellaisena,mitä en halunnut vastaanottaa.Jos sanoo käsipäivää ihmiselle jolla on tervaa käsissään,myös oma käsi likaantuu...Pahaa pitää väistää.
Nyt minulla on teille uusi ehdotus.Sairaalassa yököt eli yöhoitsut kutsuvat minua leikkisästi"Täti-Teresaksi".Kutsukaa tekin vaan.Se on ihan hauskakin ja ehkä kuvaavakin.Käyn nimittäin aina silloin tällöin yöhoitajien apuna rauhoittelemassa levottomia vanhuksia ja viemässä yöastioita ja vaihtamassa puhdasta vettä lasiin,jossa pidetään tekohampaita.Eli kaikkea mitä on lupa tehdä,jota hoitajat eivät ehdi.On tarpeellista myös istua vanhuksen vieressä ja rauhoitella ja jutella jos hän on levoton.Ei muista missä on.Näkee painajaisia.Pitää muutkin levottomina.Eivät hoitajat ehdi joka paikkaan.Siellä on meidän kaikkien rakkaita vanhuksia.Emme saa heitä hylätä.Joten,tämä potilaani tässä vieressä ehdotti,että"juttele ihmisten kanssa niinkuin teet muutenkin ja auta,mitä teet muutenkin.Ennustuskyky siinä päällä on vain lisäetu".
Siispä,jos teistä joku haluaa jakaa huolensa kanssani ja haluaa että kuuntelen ja autan,niin olen tässä kyllä aina ehtiesäni teidän apuna.Jos vain kelpaa?Tunnen monia niin ihania nuoria!Heitä aina haukutaan.Niin tehtiin,kun itse olin nuori.Se on aina näin.Tämä sukupolvi nuoria (10-30)on täynnä mitä kehittyneimpiä ihmisiä ja henkisesti upeampia mitä uskotaankaan.Niin hyviä,että!Heiltä eli teiltä vaaditaan aivan liikaa ja kaikessa!Minä kyllä auttaisin näin,jos vain sallitte.Jokainen vanhempikin ihminen on tervetullut tähän!Luonani hyppää kaikenikäisiä ja itketään ja nauretaan ja juodaan lattea yms kahvia ja puidaan elämän kamaluutta.Välillä ollaan aivan hurmoksissa kun rakkauksia puidaan.
Se on sitten Täti-Teresa,joka voi vähän auttaa ja "nähdä"siinä sivussa!....:)
Vastaukset 31
Vanhimmat
oletko sama joka näkijävelho tiedottaa.
jätin sinulle siihen viestin joka on viimeisenä,mutta en ole saanut vastausta.
Kolhittu Oinas.Olen minä se sama,Saa sanoa Täti-Teresaksikin tai "Joka paikan luudaksi"kuten myös sanovat,kun aina tulen ja menen ja autan siellä ja täällä,miten nyt kerkiän.Kerro nyt tällä kertaa laajemmin mistä on kyse.En enää vain ennustele vaan ilmoitin,että autan muutenkin jos voin.Kerro pois,mikä sinua huolettaa?Juuri nyt,minun on mentävä töihini,mutta vastaan heti saasuttuani illemmalla,Kestä siihen,jooko?...:)
olen ootellut ja kirjoitellut viestejä sinulle mutta en ole saanut vastausta,kyllä minusta tuntuu,että pääsen pian lapseni luo,hän on siellä oottamassa.
kysymys on pariinkin kertaan aika lopussa..ellei viimeisenä..aiemmissa..kohdissa..kiitos
olenko liian myöhään liikkellä..vieläkö autat?
olen leijona,sika,nainen....avioliitostani kyselen..ja mitä pitäisi tehdä?
Täti-Teresa, sinä olet todella ihana ja lämmin ihminen. Toivon, että myös itse voisin tehdä samaa kuin sinä (auttaa ihmisiä).
Minun pelkoni kasvoi, mulla oli se hiv-pelko...
tai yleinen tautipelko. Noh, nyt poikaystäväni on menossa ensin testeihin (minä vasta sen jälkeen), koska pelottaa niin. Eli.. se on sitten elämä tai kuolema =( Toivon hartaasti ettei mitään löydy...
Näetkö meillä jotain tulevaisuudessa? Kihloja, häitä, lapsia? ... osaatko varmaksi sanoa, etten ole positiivinen? (helpotti minua kun sanoit, etten ole positiivinen)...
Eli olen se nainen/leijona/kukko
Kiitos paljon jos jaksat vielä vastata tähän (ja olen edelleen todella surullinen, kun pitkä viestisi meni taannoin hukkaan) olisin mielelläni lukenut sen.
Halusin vain sanoa vielä, että sen jälkeen kun olit viimeksi vastannut minulle, tunsin jotenkin rauhallisuutta, pelkoni hävisivät... mun on ollut parempi olla.
Voi,pieni Enkelini! Ajattelinkin,että olet vielä ahdistunut siitä HIV-testistä!?Ei näytä kyllä yhtään siltä,että kumpikaan teistä olisi positiivinen?Onko teillä ollut mitään oireitakaan?Hälyyttäviä oireita siihen suuntaan olisi jatkuva pieni kuume,silmäoireita,kurkkuoireita,infektioita,jotka eivät mene millään pois,tulehduksia,jotka eivät parane jne.Väsymystä,kalpeutta,yöhikoilua tms.Nämä ovat tietämäni mukaan niitä kunnon oireita.Minulta on kuollut muutama tuttu siihen.vuonna -89 meni eräs mies tuttavani.Hän oli myös aivan mustelmilla,verenpurkauksia kasvot täynnä.sinulla en "näe"mitään tällaisia.Kunhan poikaystäväsi kertoo ensin omat tuloksensa,sinunkin pelkosi lähtee.
Sinulla tuntuu olevan samankaltainen empaattinen sydän kuin minullakin.Auta vaan ihmisiä aina kun voit.Se auttaminen voi olla ihan sitä,että kuuntelet ja välität kun toinen sinulle kertoo murheitaan.Siitä se alkaa.Pidä sydän avoimena.Maailmassa on paljon hyviäkin ihmisiä ja kukaan ei ole paha aivan kokonaan.Se hyvyys täytyy vain välillä löytää vähän syvemmältä!Kaikkea hyvää teille molemmille!Toivottavasti tämä vähän rauhoitti.Olet kunnossa!:)
Hei,ole kiltti ja vastaa vielä minulle mitä näet.Suhteeni on ajautunut suuriin ristiriitoihin.Olisin valmis unohtamaan menneet ja sopimaan mutta toinen osapuoli ei ole siihen valmis eikä halukas.Rakastan häntä kuitenkin.Auttaako rakkauden voima,palaammeko koskaan yhteen.Huom.minä en ole tehnyt mitään väärää....
olen epätoivon partaalla sukulaisten vuoksi,oikeudenkäynti oottaa,kun minusta tehtiin syntipukki kaikkeen,heidän riitoihisa,puhutaan perättömiä asioita,vaikka en ole låhelläkään heitä.,onneksi pojallani on töitä,hän kun osti. talon ja velkaa piti tehdä,sekin ajatus vaivaa miten käy.muutenkin on tämä terveys aika huono minulla lääkkeitten varassa pitää olla ja elää.
tuosta oikeuden käynnistä haluaisin tietää,voittaako syytön ja kaikesta muustakin vähän.
Kyllä tiedät ja tunnet, mistä minulla kiikastaa! Siihen vastaustasi odotan....toivon, että jo pian Sinulla aikaa vastailla! Olen nainen, jousimies/rotta.
Sinulle hyviä elämän päiviä toivon!
olen laittanut sinulle pyynnön,etkö ehdi vastata,vai onko pyyntöni aiheeton,minua painaa nämä asiat niin kovin,sisareni sairastaa syöpää enkä tiedä miten kauan vielä kestän näitä asioita kun lisää tuntuu tulevan,olisin ollut kiitollinen jos olisin saanut vastauksen,minulla on sellainen tunne,että se vastaus auttaisi.
Kirjoitin sinulle vähän aika sitten, mutta silloin päätit olla vastaamati enään, mutta nyt sinä taas autat meitä ihmisiä täällä. Voisitko nyt auttaa minua ja vastata kysymyksiin, jotka askarruttaa.
Voisitko kertoa, että mikä tämä henkilö on miehiään, johon pidin yhteyttä jonkin aikaa? Puhuiko hän ollenkaan totta vai oliko kaikki jutut valetta? Työpaikka, perhetausta, ym... Tuleeko hän vielä jotenkin vaikuttamaan elämässäni vai onko se nyt ohi? Toinen asia mikä minua on jo parin vuoden ajan mietittänyt. Miksi pari ystävää johon tutustuin aikoinaan koulussa -96 eivät halua olla missään tekemisissä, kun muutin samalle paikkakunnalle? Joskus voi kyllä tulla joku viesti, että mitä kuuluu, mutta jos kysyn heiltä, niin he eivät vastaa kysymyksiini. Mielestäni en ole sanonut heille mitään pahaa, mistä he olisivat voineet loukkaantua.
kirjoitan taas uudelleen,ajattelin tässä,että sinulla on liian paljon töitä,etkä ehdi vastata,vai onko kysymykseni sellaisia,että pidät viisaampana olla hiljaa,en muuten kyselisi,mutta luotan siihen että sinä pystyt näkemään,nämä minua askartavat asiat,se vain on huono kun en pysty tässä kaikkien luettavaksi kertoa niitä asioita,niinkuin pitäisi,mutta olen ydittänyt sen minkä olen voinut.onko sinulle sähköpostiosoitetta,se helpottaisi.
hyvää jatkoa ja kestävyyttä toivottaa kolhittu oinas.
En näe sinua syytettävän oikeudessa.Poikasi asia korjaantuu kyllä.Hoida verenpaineesi ja sydämesi kuntoon.Käy tarkistuttamassa lääkitys.Pyydä päästä puhumaan myös jonkun alan ihmisen kanssa kuka kuuntelee huoliasi ja auttaa tässä henkisesä puolessa!Olet rukouksissani.Palaan vielä.nyt mentävä....:)
Suur kiitokset sinulle,kun jaksat,minulla on todellinen hätä,on asian ajo kulut maksettavana enkä tiedä miten,eläke on pieni,mutta sen näkee sitten kun oikeuden käynti on ohitse,minua vastaan on luvattu nostaa syyte väärästä ilmiannosta,mutta miten he voivat tehdä sen,kun minä pyydän vain,että saan olla rauhassa,eikä syytetä perättömistä asioista,toivon vain että oikeus voittaa.
..eroanko miehestäni?
Olemme sopineet mieheni kanssa, että eroamme, tosin minun tahdostani kaikki tapahtuisi. Tänään juttelimme puhelimessa omaisuutemme jakamisesta, niin minulle tuli epävarma olo, että olenko valmis luopumaan mm.rakkaasta mökistäni ja monesta muusta asiasta. Samalla tuli tunne, että kaipaan miestänikin, jota en ole nähnyt muutamaan viikkoon, koska hän on lomalla ja eri paikkakunnalla kuin minä. Luulin tunteidemme kuolleen jo vuosia sitten. Vai olemmeko vaan kasvaneet "yhteen", vuosien varrella? Mikä avuksi?
Laitapa paperille kaikki hyvät ja huonot puolet liitostanne ja katso kumpi lista on pidempi.tarkistapa myös mikä on miehesi mielipide samoista asioista.Pärjäätkö taloudellisesti eron jälkeen?Onko miehellä jo uusi?Tarkastele asiaa kuin kolmas henkilö ja tee se paperilla.Nyt ei auta tunteilla puolelta toiselle.Jos sinä olet eron alullepanija,on ai´ka hämmentävää,jos alkaisit nyt esittää miehelle syitä,mitä kaikkea omaisuutta haluatkin pitää ja samalla kertoisit,ettet ole varma rakastatko entä rakastaako hän?Asiassasi on todellakin monta epävarmaa kohtaa joihin vain sinä itse tiedät oikeat vastaukset.En annan näin tärkeässä asiassa omia mielipiteitäni tai muuta vaan pyydän sinua tekemään ratkaisun itse.Näin olet tyytyväinen lopputulokseen...:)
Elämä ahdistaa joka päivä vaan enemmän.Olen kuin tunnelissa mutta valoa ei näy edes pientä vilahdusta. Erosin vuosi sitten, riitaisahan siitä tuli, kuinkas muutenkaan. Rakkaus oli kuollut ja ajattelin selvitä ja kai selvisinkin. Lasteni isä hylkäsi lapsemme..... lopullisesti?
Olen taloudellisessa ahdingossa ja helpotusta ei näy.
Olen aina ollut valoisa ihminen ja uskonut hyvään.Elämääni mahtuu paljon hyviä vuosia.. omaa hyvää oloani jaoin tekemällä paljon hyväntekeväisyystyötä. Nyt olen menettämässä uskoni elämään ja ihmisiin. Katkeruus on valtaamassa mieleni...itsemurhaakin olen miettinyt. Itsetunto on nollassa eron ja työttömyyden takia. Tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Itsemurha ajatuksista olen aina selvinnyt koska jossain sisälläni asuu kuitenkin pieni kipinä elämästä ja suuresta rakkaudesta lapsiini....
Haluaisin tietää tuleeko elämääni vielä rakkaus ja pääsenkö jaloilleni. En rikkauksia toivo vaan pärjäämistä kuukaudesta kuutauteen.
Eli onko elämällä minulle vielä jotain hyvää tarjottavaa???
Olen nainen, oinas ja lohikäärme.
Taatusti tulet pärjäämään ja vielä paremmin mitä ex miehesi!Sinulla on lapsesi,jolle olet koko maailma ja hän sinulle koko elämäsi tärkein syy!!!
Miltä itsestäsi olisi tuntunut jos oma äitisi olisi pohtinut jaksaako sinun tähtesi,vai hypätä tuntemattomaan ja jättää sinut miettimään miksi kuoli?!Mietipä näin päin!Älä koskaan anna itsesi tuntea näin heikoksi ja huonoksi.Tämä on näytön paikka.Ensimmäinen askel onnitumiseen oli tämä,että kirjoitit siitä nyt!Sinua autetaan joka askelella!Muista tämä!Puolestasi rukoillaan niin ,ettet voi jättää yritystä kesken.Muista tämä mitä nyt sinulle sanon.Sinä tulet tuntemaan henkimaailmasta tulevan tuen joka riittää kaikkeen mitä maailmassa ja elämässä tarvitset!Rakkauskin löytää sinut uudelleen ja olosi helpottuu!Kaikkea parasta sinulle!:)
mutta kun uskoni vaan horjuu. Jotenkin eron jälkeen ystävät, tai ihmiset joita luulin ystäväksi minut hylkäsi. Jotenkin tunnen itseni mitättömyydeksi kun menetin taloudellisen asemani ja elämäni..... olen todella hukassa itseni kanssa.
Miten haluaisinkin uskoa ja löytää sen elämänilon joka minussa on jo kuollut =,(
hienoa että olo on taas parempi. On hienoa että jaksat käydä kroonikkopotilaiden luona. Kaikilla ei ole ketään, kellä mistäkin syystä. Aina ei ihminen osaa elää niin voisi vanhana olla tyytyväinen, osa ihmisistä voi kaikota omankin käytöksen takia. Sitä on sitten jopa mahdoton vanhana ja sairaana ruveta korjaamaan.
Sain valtavan helpotuksen kun luin vastauksesi,se oikeusjuttu jäi vielä vähän auki,kun minä olen niin arka,tuleekohan minulle lisää maksuja,kun asianajo palkkiot on jo kyllä isot vai kuka ne maksaa.sitten minua askarruttaa poikani keskimmäinen tyttö hän lopetti koulunsa enkä tiedä millaisessa seurassa hän kulkee.vieläköhän hän jatkaa koulunkäyntiä,hänestä piti tulla lähihoitaja,mutta hänellä meni jotain vikaan kun isä otettiin pos aivan liian varhain.
Näistä asioista sinun on turha kantaa murhetta tai pohtia niitä.Hoituvat aivan hyvin.
Keskity nyt vaan tähän omaan ongelmaasi ja esitä asiasi sitä hoitaville ihmisille aivan niin kuin asiat ovat,rehellisesti,niin hyvin käy.Ilmoita,että olet tottumaton hoitamaan tällaisia ja pyydä,että selittävät tarkoin joka kohdan ja kysy hety jos et jotain ymmärrä.Siis heiltä,ystävä hyvä,ei minulta:)!Rauhoitu vaan ja vedä henkeä!Kaikki sujuu ihan hienosti.Joku on nyt vaan sinut peloitellut väärillä uhkailuillaan ja luuloillaan.Pidä kiinni siitä,minkä oikeaksi ja rehelliseksi tiedät!Voi hyvin!:)
kiitän sinua näistä vastauksista,ne helpottivat paljon elämääni.yksi pyyntö vielä olisi,näetkö pojan tyttären elämässä mitään muutoksia,mikä suuntautuisi parempaan päin,minulla on huoli hänestä,hän pärjäsi niin hyvin koulussa,mutta miksi hän pitää nyt tämän välivuoden kun kaikki olisi mennyt hyvin ja nyt kuuluu aivan kummallisia juttuja,ei hänellä ole kuin minut,jäi orvoksi isästään joka oli hänelle kaikkikaikessa.hänen piti lukea lähihoitajaksi,missä meni vikaan.
Ilmeisesti et näe vastauksia näihin minun kysymyksiin joita kysyin aiemmin. Vai kuinka??
ensinnäkin hyvää jatkoa sinulle. on mukava huomata, että on ihmisiä jotka auttavat muita eikä ensimmäisenä ajattele rahaa. haluaisin kuitenkin vastauksen erääseen kysymykseen. olen kauris-rotta-nainen ja eka kertaa elämässäni oikein kunnolla rakastunut. tulenko muuttamaan tämän miehen kanssa yhteen vai onko meillä aina viikonloppusuhde?? kiitos etukäteen!
Olen rapu/sika nainen ja tapasin tässä muutamia
vuosia sitten Leijona miehen - kohtaloako lie vai sattumaa?
Kysymykseni liittyykin mitä näet tästä miehestä,
onko hänkin ajatellut minua vielä? Tapaanko häntä enään?
Lisäksi haluaisin tietää työkuvioistani.
Kiitän sinua lämpimästi jo etukäteen, sinunlaisia tässä maailmassa tarvitaan!
Hei taas Täti-Teresa!
En tiedä ehditkö vastaamaan tähän, mutta olen lähdössä huomenna "matkalle" n. 94 km, menen linja-autolla. Eikai tapahdu mitään onnettomuutta tms? (se on ikäänkuin "työmatkani" eli pakko mennä)
Edellisesti ongelmasta vielä vähän:
meillä ei ole mitään oireita, mutta sellasen taudin itämisaikakin on todella pitkä... kuitenkin... poikaystäväni meni tänään testeihin. Eli sieltä tulisi sitten jo hieman tietoa myös itsestäni ja uskaltaisin mennä.
Saanko kertoa sinulle tulokset sitten kun olen itse käynyt testeissä? Kun ei mulla ole paljonkaan ystäviä, kenen kanssa voisin jakaa tällaisen asian... =(
Tai... ei muutenkaan ystäviä... kiusattu kun olen.
Vaikka itse olen aina ollut kaikille mukava ja halunnu (jopa kiusaajilleni) hyvää!
Olisi suuuuuri helpotus kun pääsisin tästä asiasta yli, ja voin taas jatkaa elämääni ilman pelkoa.
Kiitos taas paljon sinulle =)
Olen nainen/käärme/vesimies
Olen elänyt vaikeita aikoja ja mulla on edessäni suuret haasteet jotka pitäisi viedä kunnialla läpi. Näetkö miten mun käy? Saanko rinnalleni uskollista ystävää jakamaan arkipäivää? Tulevaisuus tuntuu joskus suurelta, tummalta möhkäleeltä ja välillä menee usko siihen että asiat kuitenkin järjestyvät. Olisin kiitollinen jos saisin hieman tulevaisuudenuskoa takaisin.
Kiitos.
Olen nainen/käärme/vesimies.
Olen käynyt läpi vaikeita aikoja kuten varmaan "näetkin". Nyt on edessä haaste joka pitäisi viedä kunnialla läpi, miten käy? Tulevaisuus näyttää joskus suurelta, synkältä mökäleeltä vaikka periaatteessa olenkin optimisti. Näetkö mulle parempia aikoja edessäpäin? Saanko vierelleni sitä mitä haen? Kiitos jos voit auttaa vähän tulevaisuudenuskon palauttamisessa.
olen nainen, kaksonen ja tiikeri. kysymys olisi että onko hän se oikea, vaiko se toinen, vaiko ei kumpikaan heistä? ongelma on iso enkä viitsi tarkemmin selittää. vastausta silti odotan vaikka ei tähän vastausta kai ole. kiitos jo etukäteen.