Ihminen voi kuvitella näkevänsä Jumalan armon omassa pienessä elämässään. Vähän samalla tavalla kuin kohtalon. Joskus armon tunne voi hetken aikaa olla kollektiivisempaa. Armo kuitenkin häviää, kun asioita tarkastellaan laajempana kokonaisuutena.
Totuushan on, että ainoa armo on se minkä ihminen antaa. Kristitty ei näe tätä, koska hän elää omaa pientä elämäänsä. Uskolla voi saada oman elämänsä järjestykseen. Hinta on kuitenkin se, että joutuu sulkemaan silmänsä totuudelta ja ymmärrykseltä.
Amen.
Totuushan on, että ainoa armo on se minkä ihminen antaa. Kristitty ei näe tätä, koska hän elää omaa pientä elämäänsä. Uskolla voi saada oman elämänsä järjestykseen. Hinta on kuitenkin se, että joutuu sulkemaan silmänsä totuudelta ja ymmärrykseltä.
Amen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mikä on totuus ja ymmärrys? Kenellä on tieto oikeasta totuudesta? Totuudellakin on monta puolta. Kuten on uskollakin. Ahdas usko voi sulkea silmät, usko - ja etenkin armo - voi myös auttaa ymmärtämään erilaisia totuuksia.
zzzzzzzzzzzz.....
sääli, että noin vähästä jäit sanattomaksi.
Toisaalta sanotaan, että nukkuessaan ihminen ei tee syntiä.... joten jatka vain uniasi :)
Sinä et esittänyt yhtään mitään ajatuksia omassa viestissäsi. Joten hankala kommentoida. Luultavasti aivotoimintasi lakkasi siinä vaiheessa kun sait rippiraamattusi. Jos uniteemaa jatketaan, niin vaivuit silloin uneen. Sinut voisi herättää se, että ajattelisit joskus omilla aivoillasi. Pohtisit maailmaa, sen syntyä, historiaa, luontoa. Mutta ei. Sinä nukut kristityn "hurskasta" unta.
Onneksi olet nykyään katoavaa kansanperinnettä.
Ja uskovia ihmisiä sinunkaltaisesi väittävät ahdasmielisiksi, nukkuviksi... itse nukahdit heti kättelyssä :) Tiedätkö - kristittynä oleminen on aika viheliäistä. Ei voi suoda itselleen oikeutta nukahtamiseen, jos joskus tekee niin, joskus jopa tahallisesti, niin siitä kantaa äärimmäisen huonoa omaatuntoa. Huono omatunto nousee itsestä, ei Jumalan vaatimuksesta. Kristittynä oleminen on sellaistakin, ja paljon muuta.
Ehkä sinunkin kannattaisi lainata rippiraamattu luettavaksesi, voisit saada jotain omiakin ajatuksia. Tavallista on kysellä miksi Jumala sallii pahan... Ehkäpä se johtuu siitä, että ihmisellä on vapaus valita oikea tai väärä, Jumala ei pakota myöskään uskomaan itseensä. Kun uskot, löydät.
Onneksi sinä olet väärässä, on kasvamassa uusia uskovia lapsia, nuoria, aikuisia...
Usko rauhassa mihin haluat, vaikka omiin ajatuksiisi. Epäusko se vasta uskoa vaatiikin. Pukkikin luotti suuriin sarviinsa ja kuinka sen kuitenkin kävikään.
Saatiinhan sitä keskustelua aikaiseksi.:)
Rippiraamattu on luettu läpi. Täytyy myöntää, että vanha testamentti otti voimmille. Mutta luettu on muutakin. Ja mitä enemmän yrittää ymmärtää ympäröivää maailmaa, sitä vähemmän voi uskoa Jumalaan.
Jumala periaatteessa pakottaa uskomaan itseensä. Muutenhan ei voi pelastua? Eli se siitä vapaasta tahdosta.
Mitä mieltä olet muslimeista? He eivät missään tapauksessa usko kristinopin Jumalaan. Ovatko he tuomittuja kadotukseen? Jos vastaus on kyllä, niin silloinhan kaikki on määrätty jo syntymässä. En usko, että Saudi-Arabiassa tehdään kovin innokasta käännytystyötä. Jos vastaus taas on ei, niin silloin uskomalla mihin tahansa voi pelastua?
Armosta (laajassa muodossa) taisi olla puhetta. Ihminen pystyy sitä antamaan toiselle ihmiselle ja vastavuoroisesti saamaan. Tai sitten ei. Esimerkki: Lasta on pienenä pahoinpidelty. Hänestä kasvaa täysiin piittaamaton ja julma aikuinen. Onko hänellä TODELLA vapaus valita hyvän ja pahan välillä? Vastaava esimerkki ovat henkisesti sairaat. Heillehän täytyy päteä eri säännöt? Muutenhan hekin olisivat jo syntymässä kadotukseen tuomittuja. Jos heille pätevät eri säännöt, niin miksi minä olen pakotettu uskomaan? Toimin varmasti eettisemmin ja elän paremmin kuin moni kristitty (enkä edes pahasti liioittele). Ainoa ero on se, että en usko Jumalaan. Onko pelini pelattu? Entä jos sinä sairastut skitsofreniaan, lakkaat uskomasta Jumalaan ja vielä tapat jonkun? Joudutko kadotukseen, vaikka olit aikaisemmin pyhimys. Liian monta kysymystä vailla vastausta...
Historiaa... Minne joutuivat ihmisen ennen Jeesusta? Helvettiin, mars mars?
Pyydän vielä anteeksi epäkohteliasta kirjoittelua. Halusin vain herättää keskustelua.
Kaikkea hyvää (ja Herran rauhaa).
Koska olet selvästi lukenut Raamattusi huonosti, kerron sinulle, että Raamatussa on kohta jossa Jeesukselta kysytään mitä niille, jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta käy. Ikävä kyllä en näin yht äkkiä osaa sanoa kohdan tarkkaa sijaintia, mutta vastaus kuuluu suunnilleen näin: Ne jotka ovat eläneet Jumalasta kuulematta Jumalan tahdon mukaan pelastuvat ja ne jotka ovat eläneet päinvastoin, vaikka olisivat kuulleet Jumalasta, omaavat ehkä vähän huonomman kohtalon.
Täytyy myös korjata sekin luulo, että pelkästään usko riittäisi, vaikka sehän riittää, mutta Raamattua lukemalla pitäisi huomata, kohta jossa sanotaan näin, ei kaikki, jotka sanovat "herra herra" pääse taivaaseen vaan se, joka tekee Jumalan tahdon mukaan. Eli toisin sanoen jos uskot tekosi ovat sen mukaisia, eikä tähän tyyliin, "jees jees kyllä minä uskon" ja heti seuraavassa tilanteessa on ryöstämässä ja murhaamassa lähimmäisiä.
Pidän aika omituisena ajatuksena sitä, että olisi pakko uskoa tai muuten ei pelastu. Perustelen tämän sillä, että eihän kukaan, joka tosissaan uskoo ettei Jumalaa ole voi uskoa myöskään pelastukseen. Ja toisaalta jos uskoo Jumalaan ja Jeesukseen niin pelastumis mahdollisuudet ovat aika hyvät. Tämä on aika sekavaa ajattelua varmaan, mutta mielestäni on aika erikoista odottaa pelastusta ilman Jumalaa. Tilannetta voisi verrata melkein siihen, että ravintolassa ja tilaisi esim. hampurilais aterian ilman purilaista ja juomaa. (Ei olisi tainnut tämä vertaus päästä Raamattuun).
Eiköhän tuon sydämen ja sen ajatukset näe yksin Jumala. Ei teot ei usko vaan se mitä jokaisen sisällä on, kertoo sen onko hän Jumalasta vai ei.
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen vastaamaan tuohon kuka tai mikä on Jumalalle sopivaa.
Se on vain ja ainoastaan ihmisen itsensä ja Jumalan välinen asia.
Toivon vain, että mahdollisimman moni osaisi tuntea ja ajatella sydämellään niinkuin Jeesus on opettanut.
Johanneskin sanoo(1Joh.2:29)
*Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee on hänestä syntynyt*
Onnea ja aurinkoa tiellesi;)))
Viestisi sisältämän kiistämättömän totuuden perusteella voimme päätellä, että kristinusko ei ole ainoa tie pelastukseen. Islam, buddhalaisuus, hindulaisuus, luonnonuskonnot yms yms yms ovat kaikki yhtä hyviä vaihtoehtoja jos harpunsoitto kiinnostaa. Ontuvaa vertaustasi mukaillen Hesellä voi tilata myös muuta kuin hampurilaisaterian. Jos minä uskon ihmisen hyvyyteen, niin miten se on yhtään sinun uskoasi huonompi?
Mitä mieltä olitkaan henkisesti sairaista ihmisistä? Onko heillä tietty erikoisoikeus tyyliin "lapsen kaltaisten on Jumalan valtakunta"? Vapaa tahto ei muuten ole niin yksinkertainen asia.
Mutta hyvänen aika, eihän kuoleman jälkeen ole mitään. Anteeksi tämä paljastus. Ajatus on toisinaan ahdistava, toisinaan sitä ei muista ja toisinaan sen tyynesti hyväksyy.
Pitää vähän tarkentaa sitä kun sanoin: Ne jotka ovat eläneet Jumalasta kuulematta Jumalan tahdon mukaan pelastuvat ja ne jotka ovat eläneet päinvastoin, vaikka olisivat kuulleet Jumalasta, omaavat ehkä vähän huonomman kohtalon. Jos tarkoitit, että tällä perusteella muut uskonnot olisivat Raaamatun perusteella ok, niin täytyy huomauttaa Jumalan tahdon mukaan elämisen tarkoittavan myös sitä, että ei pidä muita Jumalia. Eli ei voi elää Jumalan tahdon mukaan rukoilemalla esim. allahia. Tästä voi olla kyllä erimieltä, mutta näin se homma etenee Raamatun mukaan.
Mitä tarkoitat henkisesti sairailla ihmisillä? Raamatun mukaanhan kaikki jotka uskovat Kristukseen ja elävät sen mukaan pelastuvat. Eikä tästä ole ainakaan Raamatussa mitään poikkeusta.(Uskon mukaan eläminen ei mielestäni tarkoita sitä, että suorittaisi esim. jotain rituaaleja ).
Tuo viimeinen väite on aika erikoinen ihmiseltä, joka ei ole kuollut. Eikä väite ole mahdollinen edes ihmiseltä joka on kuollut, koska jos ei ole mitään ei voi tulla väittämään ettei ole mitään.
Siis taas mennään Jumalan suosikkiporukkaan eli kristittyihin. On se jännä ja ehdollistava tuo Jumalan rakkaus jos se kätkee alleen vain ja ainoastaan raamatun opin mukaan elävät.
Sano tuo sama asia jossain muslimimaissa niin sinut kivitetään hengiltä. Aivan yhtä oikeassa nuo muslimit ovat Allahin suhteen. Kasvaneet siihen uskoon.
Tämä suunnaton uskontojen määrä tässä maailmassa on pistänyt minut ajattelemaan ettei Jumala voi olla vain ja ainoastaan kristittyjen Jumala.
Kaikista pääuskonsuuntien opeista löytyy tuo samainen Jeesuksen oppi joka perustuu rakkauteen, suvaitsevaisuuteen, anteeksiantamiseen/saamiseen ja armoon.
Eri kulttuurit vain tulkitsevat ja harjoittavat tuota samaista oppia oman uskonsa mukaan.
Itse uskon, että sydän kun avoin on, sinne Jeesus tekee asunnon ( eli Kristuksen oppi). Raamatussa ei mainita missään kohtaa, että muslimit, hindut ym. ovat vääräuskoisia. Päinvastoin siellähän sanotaan, että minun Isäni luona on monta huonetta.
Koskahan maailmassamme saisimme niin paljon ymmärrystä aikaan ettemme heti kivittäisi ja tuomitsisi toisin uskovia ikuiseen kadotukseen.
No elämän päätyyttyä sen sitten näkee onko kristityilla oma taivasosasto ja muslimeilla oma vai ovatko kaikki sulassa sovussa Taivaallisen Isän luona. Vai onko se taivas ehkä sittenkin juuri tämä elämä, eli teemmme itse elämästämme joko taivaan tai helvetin.Riippuen siitä kumpaa haluamme palvella hyvää vai pahaa.
Itse en soisi kenenkään menevän helvettiin, enkä usko, että rakastava Jumalakaan haluaa ketään lapsistaan laittaa ikuiseen tuleen.
Toiveikkaana rakkauden Jumalan hyvyydestä;)))
On totta rakastavat uskovaiset muslimimaissa kivittäisivät minut näiden puheiden perusteella, varsinkin jos hakkaisin vielä Raamatulla päähän. Mutta kyllä taitaisi kivet alkaa lentää ihan täällä koto Suomessakin jos julkisesti kovempaa ääntä tästä pitäisi. Vai miksi luulette suurimman osan papeistakin lakaisevan Raamatun maton alle ja lupaavan taivaspaikkoja jokaiselle, vaikka Jumalan tehtäviin kuuluu näiden paikkojen jako.
Raamatun mukaan on niin, että ei pitäisi pitää muita jumalia, ja siksi en myöskään itse usko, että Jumala esiintyisi toisella puolella maailmaa jonain muuna. Silloin ei minun käsityksen mukaan voi myöskään olla oikeassa uskossa tai sanotaan nyt näin, että siinä uskossa jota Raamattu yrittää julistaa jos pitää muita jumalia.
Tuli tällainen ajatus mieleen siitä, onko reilua, että ihmiset jotka syntyvät esimerkiksi itämaihin eivätkä ehkä koskaan kuule Raamatun Jumalasta. Tämä tietenkin vaatii paljon uskoa Raamattuun, mutta siellähän kerrotaan kuinka luomisesta lähtien ihmiset ovat pikku hiljaa luopuneet Jumalasta ja samalla etääntyneet siitä pisteestä josta kaikki alkoi, esimerkiksi Amerikan suunnalle, jossa ollaan sitten kehitelty omia uskontoja. Tälläperusteella ihminen on itse valinnut eron Jumalasta. Ikävää on kyllä se, että voi olla, että näiden lapset kärsivät heidän esisiensä valinnasta. Toisaalta enhän minä tiedä, mitä näille ihmisille kuoleman jälkeen on tapahtunut, Jumalallehan kaikki on minun uskon mukaan mahdollista paitsi se, että hän olisi paha. Ja minun mielestäni Jumal on tehnyt paljon saattaakseen ihmiset takaisin oikeille raiteille, mutta minkäs teet kun ihmistä ei kiinnosta?
Luulet varmaan, että minä haluan intopäänä olla tuomitsemassa kaikki kadotukseen, mutta siitä ei ole kyse vaan siitä mikä homman nimi Raamatun mukaan on. Toivon kyllä mahdollisimman monen kuulevan Raamatusta ja ymmärtävän sen oikein ja paremmin kuin minä, mutta sen jälkeen on ihan jokaisen oma asia mitä elämällään tekee. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että kaikki pelastuisivat. Onhan Jumala antanut maapallon pyöriä näinkin pitkään, vaikka ihmiset eivät sitä ansaitsisi, joten ei olisi siinä mielessä mikään ihme, vaikka kaikki pelastuisivat. Mutta ikävä kyllä Raamatun mukaan kaikki eivät pelastu.
Mutta kuollessahan sitten saa tietää totuuden tästäkin, joten sitä odotellessa onnellista elämää vain sinulle ja muillekkin.
Jeesusteleva hihhuli saarnaja.
Jotka jeesukselta kysytään mitä niille, käy eivätkuuliaisia kristukselle.
Lukekaa Johanneksen ilmestyskirjan 20luku jakeet 7-15 on sanottu riittävän selvästi mikä on silloin ihmisen kohtalo ei ole epäselvyyttä kenelläkään.
Ei ole pakko uskoa se on oma valinta, mutta jumala haluaa että pelastutte,hän ei väkisin vedä ketään hän vain kutsuu haluatko tai etvastaus on sinun.
ajattelen ihan päinvastoin kuin sinä.
usko ei kutista elämää vaan avaa sellaiset näkökulmat,joita ei löydä jos laittaa kaiken omaan ja muiden ihmisten varaan.
Armottomia me ihmiset olemme toisillemme ja itsellemme myös mutta Jumalan armoon turvaaminen on turvautumisesta täyteen sovitukseen ja anteeksiantoon,vapauteen.
miltä totuudelta ja ymmärrykseltä joutuu silmänsä sulkemaan?voisitko hieman tarkentaa.
totuudelta itsestään?ei,koska armon valossa tulee totuus itsestä myös julki eli oma vajavaisuus ja syntisyys,joista ei millään positiivisillä ajatuksilla tai itsehoidolla iri pääse.
ymmärykseltä...minkä?
sen ymmärrän,että kaikkea en tässä elämässä ymmärrä joten siinä suhteessa ymmärrykseni on vajavaista...
mitä laajempana kokonaisuutena asioita tarkastelen,sitä kipeämmin turvaan armoon!
Ihminen on ainoa(?) eläin, joka voi antaa armoa. Ei saalistava kissa sääli hiiriemoa, vaan tappaa sen armotta. Ihminen on eläin. Sen huomaa vaikka alennusmyynneissä. Jos ymmärrät vitsin. Mutta ihminen voi antaa armoa ja pitää huolta heikommistaan jos niin haluaa. Se antaa ihmiselle aivan erikoislaatuisen arvon.
Kerro minulle näetkö Jumalan armon Bosniassa tai Israelissa? Näetkö Jumalan armon keskitysleireissä? Sodissa? Kristityt kansat ovat sotineet toisiaan vastaan vuosisatoja. Ei Jumala ole millään tavalla puuttunut asiaan. Ehkä joskus joku hurskas on pelastunut ja saarnannut sen jälkeen ilosanomaa. Mutta jokaista pelastunutta kohti sata on kokenus armottoman kohtalon. Toisaalta ennen kuin kristinusko oli edes pilkahdus Jumalan silmäkulmassa ihmiset ovat rakastaneet ja välittäneet toisistaan. Ihmisiä ei välttämättä ole nykymuodossa olemassa enää viiden tuhannen vuoden kuluttua. Tai jos on, niin luuletko todellakin, että silloin vielä palvotaan Jumalaa? Maallistuminen tarkoittaa vapautumista uskonnon kahleista. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia.
Mutta kerro sinä missä näet Jumalan armon laajempana kokonaisuutena kuten väität.
Koska täällä on paikalla älynjättiläinen, niin kysynpä miten ihminen, joka ei usko, voi tietää mitä uskossa oleminen on?
Uskossa oleminen on tunnetila, siinä missä rakastuminen ja vihastuminen. Toisilla se kestää pidempään, toiset viisastuvat aikanaan.
Miten ihminen, joka on uskossa, voi ajatella objektiivisesti?
Mistä tiedät, jos et usko? Ei usko ole tunnetila. Usko ei ole myöskään tieto tai taito. Epäuskosikin on uskoa.
Samalla tavalla uskova on objektiivinen tai subjektiivinen kuin kaikki muutkin. Ei uskova ihminen poikkea ihmisyydessään muista. Tiedätkö kuka uskoo kuka ei? Saatat yllättyä. Sinusta joku ihan fiksu ja normaali ihminen voikin yllättäen paljastua uskovaksi!
Itse olen sitä mieltä, että usko ei ole pelkkä tunnetila, mutta sen todistaminen vaatisi sinun uskoon tulon joten siitä on ehkä turha keskustella.
Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että epäusko on katkeruuden vaikutuksesta syntynyt tunnetila.
Ja kysymykseen, miten uskossa oleva ihminen voi ajatella objektiivisesti? Tähän täytyy laittaa vasta kysymys, miksi uskossa oleva ihminen ei voisi ajatella objektiivisesti? Henkilökohtaisesti koen ettei usko ole napsauttanut aivojani pois päältä.
Voin paljastaa sinulle (jos et kerro muille), että voisin väittää olleeni "uskossa" joskus teini-ikäisenä. Muistan kyllä sen tunteen. Se tuntui hyvältä, sitä en kiistä. Toisaalta uskoin kyllä niihin aikoihin vampyyreihin, ufoihin ja noitiin. Sitten "viisastuin" ja maallistuin.
Jos haluat, niin voit pitää minua katkerana. Ei haittaa. Näet kyllä varmasti maailman eri tavalla. Lapsen silmin. Melkein jopa kadehdin sinua. Se ei tosin ole syynä täällä esittämääni vit... pottuiluun. Ehkä haluan vain vähän myöhiä uskoasi.
Testaampa muuten sinun objektiivisuuttasi vanhalla kysymyksellä: Näetkö luonnossa Jumalan hyvyyden?
Valitettavasti henkevä ajatusvaihtomme lähenee loppuaan. Lähden nääs reissuun enkä viitsi silloin vaivata itseäni näiden jumalattomien ajatusten levittämisellä.
...eipä minulla ole mitään tarvetta pitää sinua katkerana, useasti epäuskovat vain tuntuvat katkerille. Itse asiassa minulla ei ole edes tarvetta käännyttää sinua, koska ihmisen vaikutuksesta ei minun uskoni mukaan tule todellisia kristittyjä, vain Jumalan vaikutuksesta.
Itse asiassa ei tälläiset keskustelut pöyhi uskoani ollenkaan, koska se on pyöhiintynyt elämäni aikana aika tukevaksi. On silti mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä. Ja olen siinä mielessä samanlainen kuin sinä, en ehkä halua uskovien uskoa pöyhiä, mutta epäuskovien uskoa on välillä mukava pöyhiä. Eritityisesti silloin kun epäusko perustuu virheelliseen tietoon. Monilla epäuskovilla ei ole nimittäin mitään oikeata tietoa esim. Raamatusta. Ja toisaalta ne, jotka ovat tukevasti epäuskossa osaavat ymmärtää Raamatun tekstinkin väärin. Siksi haluankin sanoa kaikille jotka valitsevat epäuskon, että hankkikaa jotain oikeata tietoa sen pohjaksi.
Taidan olla hölmö, mutta en ymmärrä miten Jumalan hyvyyden näkeminen luonnossa testaa objektiivisuuttani? Vastaan silti kyllä, tosin ihmistä katsoessa täytyy myöntää, Jumalan hyvyyden olevan välillä hämärän peitossa.
Ja näin lopuksi toivotan hyvää reissua. Toivottavasti löydät uutta tietoa. :)
Olen siitä asiasta erimieltä että uskossa olo on tunnetila. Jos se teoria pitää paikkansa usko kuolee kun tunne tila häviää, raamatun opetuksen perusteella, uskotulee kuuslemisesta jumalansanankautta, sana ei lakka vaikuttamasta vaikka emme sitä tunnekaan, vaikutta tekojen kautta uskon niin sitte usko ilman tekoja on kuollut miten tääkäy päinsä.
Se on jumalan teko että uskotte jeesukseen.
Ihminen ei omissa viisauksissaan voi uskoaan
jos näin sovittajaa ei tarvitse.