Minä olen alusta asti ymmärtänyt tämän asian niin, etteivät kaikki jotka sanovat olevansa uskossa, ole ymmärtäneet sitä eroa, että on eri asia uskoa ja OLLA USKOSSA!
USKO on täysin Jumalan työtä meissä, sitä, että pystymme näkemään nämä asiat Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Ja siihen ei YHDENKÄÄN ihmisen omat voimat riitä. Usko on Jumalan lahja, se ei ole kenenkään omilla voimilla, eikä älyllä hankittu, vaan se on ARMOSTA lahjaksi saatua, se on lahjavanhurskautta.
Tämänvuoksi ei kenelläkään ole oikeutta kerskata ja kohottaa itseään toisten armahdettujen yläpuolelle!
Nyt on pakko jo mennä vihdoinkin nukkumaan, joten:
Jeesuksen siunaamaa yötä kaikille!
USKO on täysin Jumalan työtä meissä, sitä, että pystymme näkemään nämä asiat Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Ja siihen ei YHDENKÄÄN ihmisen omat voimat riitä. Usko on Jumalan lahja, se ei ole kenenkään omilla voimilla, eikä älyllä hankittu, vaan se on ARMOSTA lahjaksi saatua, se on lahjavanhurskautta.
Tämänvuoksi ei kenelläkään ole oikeutta kerskata ja kohottaa itseään toisten armahdettujen yläpuolelle!
Nyt on pakko jo mennä vihdoinkin nukkumaan, joten:
Jeesuksen siunaamaa yötä kaikille!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ef. 2: 8-9 "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä".
Vanhan käännöksen mukaan:"ettei kukaan kerskaisi!"
Tuossa lienee Sirkka-Iitan hyvän kirjoituksen ydinlause:
" USKO on täysin Jumalan työtä meissä, sitä, että pystymme näkemään nämä asiat Jumalan tarkoittamalla tavalla. "
Minä olen varma siitä, ettei usko ole ihmisestä lähtöisin, vaan on Jumalan armolahja - "sentähden
se on uskosta, että se olisi armosta". Lapsena
uskoi silleen, ettei osannut epäillä ja kun ei
siten ollut estettä uskolle, niin kyllä Herra
vastasikin ja vaikka oli uskonut, niin iloinen
yllätys se vastaus oli. Siinä iässä ei tullut
mieleenkään ajatella, että onpa minulla uskoa.
"En usko, ellen näe", sanoi Tuomas vilpittömänä
epäilijänä. Ei se uskoa ollut ensinkään, kun
vihdoin sai nähdä. Jeesushan sanoikin sitten, että
autuaat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Sitten on sitä pinnistämisuskoa, joka mielestäni
on vain uskottelua ja toiveajattelua. Usein
erehdymme tulkitsemaan uskoksi pelkkää totena
pitämistä. Sellainen usko täytyy koetella, että
se sitten uskoa olisi.
Käännös puhuu Jumalan Pojan uskosta ja sitähän
meidän uskomme on. "Usko, jonka Jeesus vaikuttaa",
sanoo Pietari.
USKON SIEMEN
Jeesus ja apostolitkin mainitsevat tapauksia, että
näkivät jollakin olevan uskoa ja sitten käskivät
tätä toimimaan uskonsa mukaisesti. Tässä lienee
kyse ns. uskon siemenestä - muuta emme tarvitse.
Kuvaahan Jeesus uskoa sinapinsiemenen kokoiseksi.
Että se on pienin siemen ja siitä kasvaa suurin
pensas. Jeesushan vakuuttaa, että tuo siemen
riittää vaikka mihin - kun opetuslapset kinusivat
"lisää uskoa".
Minulle kuvaa uskoa parhaiten isä-lapsi -suhde ja
miksei yhtä hyvin äiti-lapsi. Isä lupaa ja onhan
selvää, että hyvä isä pitää lupauksestaan kiinni.
Mutta mikä on se lapsi, joka unohtaa, mitä on
pyytänyt tai ei luota ensinkään isän sanoihin?
Seuraava jae riittää mielestäni herättämään uskon
siemenen kasvattamaan - minkä suuruista kasvua
Herramme sitten kullekin armossaan tahtoo suoda.
Hepr. 11:6
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Kyllä uskosta puhumista riittäisi ja epäuskostakin.
USKOKN VASTAKOHTA EI OLE USKON PUUTE VAAN EPÄILY
- en tarkoita tervettä kriittisyyttä
Matt. 17:20
Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".
Matt. 8:10
Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
Matt. 21:21
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi.
Mark. 4:40
Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"
Luuk. 7:9
Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."
Luuk. 17:5
Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa".
Luuk. 17:6
Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.
Luuk. 18:8
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Loppujen lopuksi usko on yksinkertaisesti lepoa Herrassa
Uskoon tulo eli pelastuminen . Se on sellainen yliluonnollinen kokemus, jota ei voi itse saada aikaan.Se on lahja Isältä , Pojalta ja Pyhältä Hengeltä. Kun perheeseen syntyy uusi lapsi, niin usein sukulaiset ,ystävät ja naapuritkin tuovat lahjoja uudelle vauvalle. Samanlailla pelastus on meille syntymäpäivälahja Isältä ,Pojalta ja Pyhältä Hengeltä. Kristus ei koskaan pakota ketään pelastukseen. Ihminen tulee Jeesuksen ristin juurelle oman päätöksensä kautta.
Joh 6: 37 sanotaan “ sitä , joka minun tyköni tulee minä en heitä ulos “. Hän antaa sinulle varmuuden siitä, että taivas on sinun kotisi.
Joh. 20:27
Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".
Mark. 9:24
Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani".
Job 38:1 Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: [1. Kun. 19:11-13; Hes. 1:4]
2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?
3 Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
Täytyy vissiin myös olla pyrkimys ymmärtää
Jumalan suunnitelmia ja tarkoitusta - eikä
olla kapinamielellä.
Kyllä Job uskovainen oli, mutta vaivanaikansa
keskellä hän ei nähnyt Jumalan tarkoitusta.
Jumala joutui oikein kovistelemaan Jobia.
Ihmeellistä, että Jumala näki kuitenkin Jobin
niin positiivisesti, että kehui tätä jopa
saatanalle ja vihastui Jobin ystäviin, jotka
eivät ymmärtäneet Jobia.
Jobin usko oli kehittynyt tai kasvanut tiedoksi.
Job 19:25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Luulee olevansa uskossa mutta onkin tyhmä neitsyt?
Uskonnollinen?
Opillinen uskova?
Järkeisoppinut uskova?
Eivät kaikki ole uskossa jotka sanovat Jeesus,Jeesus?
Kerskaavat uskovat?
Omavanhurskaat uskaovat?
Lakihenkiset uskovat?
Uskovat omiin tunteisiin?
Fiilisuskovat?
Sielulliset uskovat?
Vääräään profeettaan uskovat?
Farisealaisuskovat?
Uskova on miksannut eri suuntia omaksi mieleisekseen?
Omiin ansioihinsa uskova?
Valikoiva Jumalan sanalle uskova?
Kahden tien kulkija uskovaiset?
Opintuulten heiteltävänä olevat uskovat?
JEESUS: "ÄLÄ EKSY!"
Mutta kun Jumala saa tarttua elämäämme, niin hän myöskin PITÄÄ MEISÄ HUOLEN. Hän, jonka lahja se usko on, ei meitä KOSKAAN jätä, eikä hylkää!
Jeesus sanoi, ettei YKSIKÄÄN voi tulla minun tykööni, jos Isä ei häntä vedä.
Jeesus sanoi myös, ettei hän kadota YHTÄKÄÄN niistä, jotka Isä on hänelle antanut! Siis USKOMALLA ja luottamalla Jeesukseen, pelastumme!
### YKSIKÄÄN voi tulla minun tykööni, jos Isä ei häntä vedä. ###
Ei voi olla ihmisen itsensä vika, jos hän ei ole uskossa. Isä vaan ei muista kaikkia vetää. Slti uskovilla on varaa katsella nenänvartta pitkin ei-uskovia ja tuomita heitä helvettiin, mites on?
Kristuksen edessä! Kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla! JOKAISTA ihmistä Jumala kyllä kutsuu kerran tai kahdesti hyvin VOIMALLISESTI!
Sitä sanotaan etsikkoajaksi!
Silloin ihmisen sydän tuntee VOIMAKASTA kaipausta Jumalan puoleen!
Jos silloin hylkää sen kutsun, voi olla, että enää ei uutta kutsua tule!
Mutta jos ihminen silloin murtuu, tunustaa rikkoneensa Jumalan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta vastaan, pyyttää anteeksi Jumalalta ja lähimäisiltään, niin anovaa lastaan Jeesus EI HYLKÄÄ!
Jumala armahtaa hänet Jeesuksen tähden, koska Jeesus on sovittanut KAIKKI syntimme!
Ainut, joka meidän itsemme tulee tehdä, on avata sydämemme Jeesukselle, sillä Jeesus ei ole murtovaras eikä tule väkisin kenenkään sydämeen!
Sillä hetkellä kun sen teemme, Jumalan armo laskeutuu meihin, ja se on kaikkea ymmärrystä ylempi! Emme voi sitä järjellämme ymmärtää.
Jumala armahtaa syntistä ihmistä ja antaa kaikki hänen syntinsä anteeksi, täyttää Pyhällä Hengellä, niin että ihmisestä tulee uusiluomus, eli Jumalan Hengellä täytetty.
Näin Jumalan työ etenee meissä! Joten eipä meillä tosiaankaan ole itsellämme mitään kerskattavaa!
Ef. 2: 8-9 "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä".
Vanhan käännöksen mukaan:"ettei kukaan kerskaisi!"
Eilen olin miestenpiirissä ja siellä oli alkuaskeleen tehnyt teltoissa asunut mies.
Vielä ns. sisältä levoton, koska varmaan alkoholi on tehnyt paljon pahaa mutta kuitenkin mies oli jo muuttunut.
Siinä sitten itse kukin kertoi uskoontulostaan.
Yksi jo eläkeikäinen evp. opettaja, hän oli kasvanut uskoon sisälle. Hän ei elänyt ns. sellaisessa uskossa, että olisi kolahtanut, tai hyppyyttänyt jotenkin. Hän tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja elää tässä uskossa, tuntui miltä tuntui, tai ei tunnu miltään.
Tietenkin rauha on sisällä.
Niin, me mielellään karsinoitaisiin usko, mutta voiko sitä karsinoida?
Yksi voi puhua hengenkasteesta ja kielistä.
toinen voi puhua tuosta ja kolmas tästä.
Mutta onko usko sellainen, kuin me mielellään nähdään, tahi nähtäisiin "meidännäköisenä" uskona?.
Uskon keskipiste tälläkin kansankynttilällä on Jeesus ja pyrkii tekemään valinnoissaan oikein.
Niin, Jeesus on tuomari ja Hän sanoi, että kuka tunnustaa minut ihmisten edessä, hänet Minä tunnustan Isän edessä.
Mitä me muuta edellytetään uskolta?
terveisin... Matti.
Täällä on kuvattu uskoa monella tavalla ja aivan
rajattomastihan siitä kuvauksia löytyy.
Sillä usko on myös ammennusastia. Alakoulussa
tehtiin löylykauhoja omaan käyttöön ja ne olivat
mitä olivat, mutta se toimi hyvin saunassa.
Niinkuin kemikaaleissa sun muissa on se tehoaine
välttämätön, se vaikuttaja - niin uskossamme on
se sinapinsiemen, Jumalan Pojan usko.
Niinpä ei tarvitse kysyä, kuka lähtee noutamaan
meille Kristusta tai missäs ilmansuunnassa se
temppeli on. Sillä uskon tultua ei jumalanpalvelus
rajoitu temppeliin.
Room 10:7-10
7
"tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" -- nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.
8
Mitä siis on sanottu? -- Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.
9
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. [Ap. t. 16:31; 1. Kor. 6:14]
10
Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Joh 4:21-25
21
Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
22
Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
23
Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
24
Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
25
Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".
Yksi usko, yksi kaste (Hengen kaste), yksi Jumala
esimerkiksi minun mummoni oli todellinen uskova ihminen ja tosi rauhallinen elämässään niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Ei hän pitänyt suurta meteliä uskostaan vaikka siitä silloin tällöin keskustelikin. Sitä ehkä voisi kutsua sellaiseksi oman itsensä panemista oikealle paikalle Jumalan edessä: "Sinä olet minun Jumalani ja minä olen sinun lapsesi - satoi tai paistoi".
Jos itse muistelen uskoon tuloani, sen on kaipuuta Jumalan lähelle, ikäänkuin Hän olisi paras ja luotettavin kaverini. Pitää paikkansa mitä Jeesus sanoi:
Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Sen jälkeen tulee tarve etsiä tie miten pääsen päämäärääni, ja se löytyi Jeesuksen ja Hänen saarnaamansa evankeliumin kautta. Astu siis Jeesuksen eteen sellaisena kuin olet ja luota että Hän pitää huolen ja rakastaa. Ei siinä tarvita kuolleita tekoja vaan uskoa ja rakkautta.
Joh. 6:44
"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Tuo oli hyvä paikka! Ei kukaan tule Jumalan tykö, ilman että Jumala ei olisi ensin häntä kutsunut! Mutta me voimme, joko hylätä tai hyväksyä tämän kutsun, koska meille on annettu VAPAA tahto! Emme siis ole mitään ohjelmoituja robotteja!
Asiasta toiseen! Täällä "meän" puolella paistaa komeasti aurinko. Pakkasta 8.C%.
Jeesuksen siunaamaa päivän jatkoa sinne suomen puolelle! Terv. Sirkka Iita.;D
ja mittari oli aamusella - 9, ja aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin.
On se tuo Jumala meille hyvä, tarjoaa täysin ilmaiseksi iankaikkista elämää! Hän ei korota hintaa, vaan se on ollut Jeesuksen ristinkuolemasta lähtien täysin sama - ei maksa mitään, saat kaiken ilmaiseksi.
Hepr. 11:1
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Päivänjatkoja sinulle..
Tässä monet ovat jo sanoneet uskosta hyvin ajateltuja asioita joten en niitä ala kertaamaan mutta yksi asia tuli mieleen - se että usko on jokaisen oma - joku voi uskoa niinkuin käsketään ja sellainen usko onkin vain uskoa toisen ihmisen sanaan. Silloin ei uskon kokemus ole samanlainen kuin kun sen saa Pyhän Hengen vaikutuksesta. Oikea usko antaa ymmärrystä ja halun enempään - eikä toisten epäusko ja esimerkiksi parjaamiset enää loukkaa tai saa sitä asemaa elämässä kuin aikaisemmin. Ihminen tulee enemmän ymmärtäväiseksi ja pitkämieliseksi kaikkia ihmisiä kohtaan kun Jumalan rakkaus astuu omaan elämään.
Ihmisestä tulee Jumalan rakkauden välikappale .. sitä voisi kuvata vaikka siten, että kun panee sähkölämmittäjän päälle niin sähkövirta tulee muualta ja se lämpö mitä lämmitin säteilee on sähkövirran aikaan saamaa lämpöä. Ilman virtaa ei lämpöä ole. Sama asia uskossa - ilman Jumalan Pyhää Henkeä uskossa ei ole Jumalan vaikutusta vaan vain ihmisen. Ihminen voi uskoa ilman Pyhän Hengen vaikutusta mutta ei olla uskossa.
Kuten sanottu usko on Jumalan teko ihmisessä..
Meitä on pimeässä huoneessa ties kuinka monta.
Mutta sinä tiedät, missä on se uskon kiinnekohta.
Hapuilet kohti katkaisija (sytyttäjää). Käännät ja
niin kaikki valaistuvat sinun uskostasi.
Et sinä sitä näkemistä aikaan saanut, vaan Hän,
joka on maailman valkeus. Niin näemme tutkia Sanaa.
Sirkka-Iitan ketjunavaus oli jotain tuontapaista.
>>Ilman Jumalan Pyhää Henkeä uskossa ei ole Jumalan vaikutusta vaan vain ihmisen. Ihminen voi uskoa ilman Pyhän Hengen vaikutusta mutta ei olla uskossa.
Kuten sanottu usko on Jumalan teko ihmisessä..
Rakkaalla lapsella on paljon nimiä ja uskoa voi
kuvata äärettömän monista mielenkiintoisista
näkökulmista.
USKO VOI OLLA MYÖS YKSINKERTAISTA TOTTELEMISTA
Kun tarkkailee lapsia ja lapsenmielisiä, voi havaita, että niille kun on annettu jokin lupaus,
niin ne eivät mitään ala järkeilemään, vaan
alkavat tehdä lupauksen täyttymiseen ja vstaan-
ottamiseen liittyviä valmisteluja. Heille on selvää, että saavat sen, mitä luvattu on.
Kun jokin käsky tulee meille hyvin enkilökohtaiseksi ja tiedämme, että se on Herrasta, emmekä koe sen olevan Sanan kanssa
ristiriidassa, niin on autiasta epäröimättä
totella, sillä mm. siinä "usko tulee".
"Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan
sanan kautta. Käskysanaksi, henkilökohtaiseksi, sitä tässä yhteydessä voisi luonnehtia. Tai henk.koht. KUTSUKSI.
Matt 14:28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin KÄSKE minun tulla tykösi vettä myöten".
Apt 3:5-7
5
Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
6
Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja KÄY."
7
Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat.
Luuk. 17:14
Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän MENNESSÄÄN, että he puhdistuivat.
Matt. 8:8
Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.
2. Kun. 5:10
Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: "Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entisellensä, ja sinä tulet puhtaaksi".
Autuasta päivänjatkoa kaikille!
Kyllä se niin on, että kun uskomme johonkin oikein sydämestämme, niin se tekee nöyräksi sen asian edessä, eikä siitä tee mieli tahallaan lipsua! Jos me jotakuta rakastamme, niin ilolla teemme hänen tahtonsa kaikessa!
jos me Jumalaa rakastamme, niin ilolla pyrimme tekemään Hänen tahtonsa kaikessa - koska Jumalan olemuksessa on oikeudenmukainen rakkaus. Siinä missä me rakastamme tätä maailmaa me helposti teemme helposti tämän maailman tahdon mukaisia usein valheellisia ja vaarallisiakin tekoja. :)
Siis on totta Jeesuksen sanat: Ei ihminen elä vain leivästä vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee.
Hei, Sirkka-Iita!
"Usko luo kuuliaisuutta"?, kysynet.
En tuota tullut ajatelleeksi, sillä teologiasta
tuppaa olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä uskoa
etsittäessä. No, Sana kehottaa kylläkin
julistamaan evankeliumia, että "syntyisi uskon
kuuliaisuus Hänen nimeänsä kohtaan".
Joo - jos ajattelemme, että tahtoo täyttää sen
toiveet, jota rakastaa, niin kyllä usko luo
kuuliaisuutta. Mutta ennemminkin se rakkaus ja
kiintymys ja kiitollisuus.
Kyllä mä näen uskon ennen muuta ammennusastiana,
niinkuin näen Jeeus-nimen ennen muuta työrukkasena. Uskon Poikaan, että hänen nimensä
avulla voisin aikaansaada kiitosta Isää kohtaan.
Siitäkin Sana puhuu, siitä että kaiken tarkoitus
on saattaa Isä kunnioitetuksi Isänä.
Toki meidän tulee pyrkiä täyttämään kaikki laki,
mitä oma sydämemme meiltä vaatii ikäänkuin
rakkauden velkana. Tuossa asiassa on pääpointti
juuri se, että maksamme velkaa, emmekä kuvittele
ansioiden puolelle pääsevämme.
Laki muinoin oli ennen muuta niille, jotka eivät
uskoneet. Harvat uskoivat - oli uskonsankareita
ja joitain muita ja he tiesivät jo sydämessään,
mitä juuri heidän tulee tehdä.
Aabrahamia ei sanota laintäyttäjäksi, vaan uskon
sankariksi - siinäkin, kun koetti auttaa Jumalaa Jumalan lupauksen täyttämisessä - syntyi Ismael
ja vasta 14 vuoden kuluttua luvattu Iisak.
(En nyt löydä kohtaa)
Aabrahamin uhraaminenkaan - vaikka perustui Jumalan käskyyn - ei ollut lainkuuliaisuutta vaan uskonkuuliaisuutta.
Hepr 11:17-
17
Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
18
ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
19
sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
RAKKAUS EI OLE VAATIMUKSIA
Paha asia olisi, jos kotona olisi paljon sääntöjä
puolison täytettäväksi, jotta rakkaus tulísi
täytetyksi. Mielestäni rakkaus on tullut juuri
korvaamaan säädösviidakot.
Jos puoliso alati oikein ääneen vaatisi rakkautta
ei toisella olisi lainkaan mahdollisuutta
rakastaa - vaan vain koettaa täyttää vaatimuksia.
´Vielä pahempi, jos liuta seurakuntalaisia tulisi
kotiin ja käskisi toista puolisoa, että sun täytyy enemmän rakastaa ja tehdä sitä ja tätä.
Ei se rakkauden kohteestakaan hyvältä tuntuisi.
Nähdäkseni usko ei niinkään luo kuuliaisuutta,
mutta se luo luottamusta siihen, että liiton vahvempi osapuoli on voimallinen ja uskollinen.
2. Tim. 2:13
Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
Ilo Herrassa on väkevyytemme
## Toki meidän tulee pyrkiä täyttämään kaikki laki,
mitä oma sydämemme meiltä vaatii ikäänkuin
rakkauden velkana. ##
Minut on opetettu elämään niin, että en olisi kenellekään velkaa :)
Miten on lain täyttäminen onnistunut, oletko jeesus kakkonen?
ei ole mitään pakonalaisuutta, vaan iloa tehdä kaikkea hyvää ja oikeaa! Ei enää ole kysymys siitä, että minun "pitää", vaan iloa, että kun minä saan!
Se mikä ilman rakkautta voisi olla rasite, on rakastuneele ok. Oikeudenmukaisuushan kuuluu myöskin rakkauteen. Uskossa on kysymys rakkaussuhteesta Jumalaan ja lähimäisiin!
>>RAKKAUS EI OLE VAATIMUKSIA
Paha asia olisi, jos kotona olisi paljon sääntöjä
puolison täytettäväksi, jotta rakkaus tulísi
täytetyksi. Mielestäni rakkaus on tullut juuri
korvaamaan säädösviidakot.