Karalahden kirjastokortti

Kun yrittäjä talousahdingossaan yrityksensä viime metereillä tekee stressin ja unettomuuden uuvuttamana epähuomiossa virheen että nostaa firmansa tililtä rahaa vastikkeetta omaan käyttöönsä vaikka perheensä jokapäiväiseen ruokaan. Tuomitaan hänet konkurssioikeudenkäynnissä velallisen epärehellisyydestä. Hänen luottokorttinsa, kirjastokorttinsa ja jopa oikeutensa vakuutuksiin viedään. Yhteiskunnan silmissä hänestä tulee henkipatto. Yrittäjän kunnianhimoinen tavoite oli työllistää itsensä, ansaita itse riippumattomasti oma ja perheensä elanto unohtamatta sosiaalista vastuuta verojen muodossa valtiolle. Hänen tarkoitusperinään eivät olleet tuhota omaa , lähimmäistensä, tai kenenkään muunkaan nuoren tai vanhan ihmisen elämää tai tulevaisuutta millään laittomalla toiminnalla. Tapaus karalahti osoittaa kuinka sivistymättömiä me ihmiset loppujen lopuksi olemme. Seikkailija naparetkeilijä Timo Polari typistää asian hienosti: ”Natsiupseerit olivat monin tavoin ihailtavia, jos heidät irrotetaan yhteydestä. He olivat lukeneita ja tunsivat Bachin musiikin. Mutta heidän toimintansa oli kaikkea muuta kuin sivistynyttä.”. Polari tunnistaa arkipäivän mini-Auschwitzejä myös kotimaassaan. Sellaisia voivat olla vaikka hurraaminen väkivaltaiselle taklaukselle. Tätä lukiessasi Karalahdella hyvin luultavasti taskussaan kirjastokortti tai ainakin oikeus siihen, ex.yrittäjällä ei. Aineitten määrällä joka maahan oltiin tuomassa olisi tuhottu monta elämää, unelmaa ja tulevaisuutta. Todellisia menestyjiä ovat he jotka päättivät yrittää vielä kerran sanotaan. Kumman annetaan yrittää vielä kerran?.
2255
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

että rinnastuksesi vaikuttaa aasinsillalta itse asiaan, josta kuitenkin olen samaa mieltä. Olen itsekin ammatinharjoittaja.

Olen työhöni varsin tyytyväinen ja saan siitä toimentuloni, joka on kuukaudessa vähemmän kuin palkansaajalla keskimäärin eli tällä ei rikastu eikä elele herroiksi, mutta tulee toimeen, mikä on tarkoituksin.

Se, mitä olen miettinyt, on tämän toiminnan riskit. Työllistän itseni alalla, millä ei liikaa työpaikkoja ole. Voisin olla työtön ja elellä valtion rahoilla tai tehdä jonkun muun alan töitä, jolloin palkkani olisi vielä pienempi.

Nyt yhteiskunta hyötyy minusta maksimaalisesti, sillä maksan eri muodoissa veroja paljon enemmän kuin tavallinen palkansaaja, enkä myöskään kuluta valtion kassaa.

Mutta auta armias, jos tämä jonakin päivänä ei enää kannatakaan. Pahimmassa tapauksessa seuraa konkurssi, josta ei enää velkojen kanssa noustakaan. Verovelka voisi yksin riittää kaatamaan, jos oikein huonosti kävisi. En ole ottanut velkaa, onneksi, mutta verot ovat aina jälkikäteen niskassa.

Eli valtio hyötyy ihanasti, mutta pistää armottomaan kuseen, jos homma itsestäkin riippumattomista syistä menee pieleen. Se on aika huono kiitos siitä, että loi maahan yhden uuden työpaikan.

Äänestä

kanssa sanoa että en ymmärrä suomalaista oikeuden tajua kun tommosen annetaan vaan jatkaa normaalia elämäänsä, kun samaan aikaan toiset tuomitaan pienistäkin rikkeistä(virheistä).
kamalahti on raskaansarjan tapa rikollinen ja pitäisi olla lukkojen takana

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Satunainen ajattelija ... kirjoitti:

Kun yrittäjä talousahdingossaan yrityksensä viime metereillä tekee stressin ja unettomuuden uuvuttamana epähuomiossa virheen että nostaa firmansa tililtä rahaa vastikkeetta omaan käyttöönsä vaikka perheensä jokapäiväiseen ruokaan. Tuomitaan hänet konkurssioikeudenkäynnissä velallisen epärehellisyydestä. Hänen luottokorttinsa, kirjastokorttinsa ja jopa oikeutensa vakuutuksiin viedään. Yhteiskunnan silmissä hänestä tulee henkipatto. Yrittäjän kunnianhimoinen tavoite oli työllistää itsensä, ansaita itse riippumattomasti oma ja perheensä elanto unohtamatta sosiaalista vastuuta verojen muodossa valtiolle. Hänen tarkoitusperinään eivät olleet tuhota omaa , lähimmäistensä, tai kenenkään muunkaan nuoren tai vanhan ihmisen elämää tai tulevaisuutta millään laittomalla toiminnalla. Tapaus karalahti osoittaa kuinka sivistymättömiä me ihmiset loppujen lopuksi olemme. Seikkailija naparetkeilijä Timo Polari typistää asian hienosti: ”Natsiupseerit olivat monin tavoin ihailtavia, jos heidät irrotetaan yhteydestä. He olivat lukeneita ja tunsivat Bachin musiikin. Mutta heidän toimintansa oli kaikkea muuta kuin sivistynyttä.”. Polari tunnistaa arkipäivän mini-Auschwitzejä myös kotimaassaan. Sellaisia voivat olla vaikka hurraaminen väkivaltaiselle taklaukselle. Tätä lukiessasi Karalahdella hyvin luultavasti taskussaan kirjastokortti tai ainakin oikeus siihen, ex.yrittäjällä ei. Aineitten määrällä joka maahan oltiin tuomassa olisi tuhottu monta elämää, unelmaa ja tulevaisuutta. Todellisia menestyjiä ovat he jotka päättivät yrittää vielä kerran sanotaan. Kumman annetaan yrittää vielä kerran?.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu