Mieti tilannetta, jossa et tietäisi omaa sukupuoltasi, ikääsi, uskonnollista vakaumustasi tai sen puutetta, poliittista näkökantaasi etkä sitä olisitko tyhmä vai viisas, lahjakas vai lahjaton. Et tietäisi millaisia vanhempasi ovat, et tietäisi varallisuuttasi.
Millaisen maailman sinä rakentaisit? Millainen tasa-arvo vallitsisi sinun maailmassasi?
Millaisen maailman sinä rakentaisit? Millainen tasa-arvo vallitsisi sinun maailmassasi?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hienoa!
Valitettavasti omaan vastaukseeni ei vaan tule mitään uutta, sillä uskon (kuvittelen), että arvoni ja käsitykseni hyvästä maailmasta olisi samanlainen kuin nytkin. Ihmisoikeudet olisivat lähellä sydäntäni edelleen. Heikkoja puolustaisin ja leppoiseen rauhalliseen seuraan pyrkiytyisin. Jos joku/jotkut yrittäisivät harrastaa sanelupolitiikkaa, pistäisin hanttiin.
Entäpä sinä itse? Olisi mielenkiintoista kuulla.
Mikäli yhteiskuntaa alettaisiin rakentamaan täysin tyhjältä pöydältä, yhteiskunnallisten rakenteiden tulisi olla hyvinkin alkeelliset. Yksittäinen ihminen imee itseensä väistämättä oman kulttuurinsa piirteitä, arvoja, käsityksiä, toimintatapoja jne..
Mikäli tähän kulttuuriin syntyisi ja siinä aikuisuuteen asti selviäisi, ilman tietoa itsestään ja toisista, silloin luultavasti olisi varsin eriskummallisessa tilanteessa, luultavasti tuettu asuminen tai kehitysvammaisille tarkoitettu hoitolaitos tulisi kyseiseen. Käytännössä eräät autistiset ihmiset elävät ko. maailmassa. Älykkäiden autistien maailmankuva on varsin mielenkiintoinen, vaikkakin elämä on myös poikkeuksellisen vaikeaa.
Olisi varmaankin kaunista ja kehittävää sanoa, että maailma olisi tasa-arvoinen ja kaikilla elämänedellytykset olisivat mahdollisimman optimaalisia, mikäli oman maailmani saisin luoduksi. Käytännössä yksittäinen ihminen ei kuitenkaan koskaan pysty ymmärtämään toisten tarpeita, näin on, vaikka haluakin siihen olisi. Siksi demokratia on toimiva järjestelmä, mikäli ihmisten sivistystaso on riittävän korkea. Demokratian toimivuus on nimenomaan siinä, että yksittäiset ryhmät saavat asiansa kuuluviin. Mielikuva siitä, että valistunut yksinvaltius olisi valtiojärjestelmänä paras, perustuu siihen väärinkäsitykseen, että olisi olemassa ihmisiä joiden kompetenssi olisi riittävä koko kansan tarpeiden havaitsemiseen ja että suvaitsevaisuus olisi tarpeeksi laaja myös erilaisuuden hyväksyntään. Epäilen tätä näkökulmaa vahvasti ja myös omaa kykyäni, luoda tasa-arvoinen maailma.
Pieninä paloina valmista maailmaa on helppoa kehittää, epäkohtia riittää näinkin.
Tietämättömyyden verho on Rawlsin oikeudenmukaisuus teoria. Itse tuossa vähän oikaisin mutkissa. Rawlsin teoriassahan on joukko ihmisiä tietämättömyyden verhon takana. He eivät tiedä millaisessa yhteiskunnassa he elävät ja mikä on heidän asemansa siinä (sukupuoli, uskonta, varallisuus jne jne). He eivät myöskään tiedä sitä mikä on heidän oma käsityksensä hyvästä elämästä.
Tämä joukko sitten suunnittelisi oikeudenmukaisen yhteiskunnan.
Ongelmiahan tuossa teoriassa on jonkin verran, mutta omasta mielestäni ajatuksena varsin mielenkiintoinen. Paljon antaa ainakin jossiteltavaa ja mielenkiintoisia ajatusleikkejä.
Idea oli varsin yksinkertainen, mikäli mitään tietoa ei ole siitä, mihin asemaan tulevassa yhteiskunnassa itse joutuisi, silloin mallinnuksesta pyrkisi tekemään mahdollisimman tasapuolisen. Käytännössä, lapsilla on tästä aika hyvä sovellus, jakaja saa ottaa viimeisen palan, silloin kaikista paloista tulee aika saman kokoiset.
Mallissa on eräitä pahoja virheitä, pahin on se, että siinä nähdään ihmisten tarpeet samanlaisina, näinhän asianlaita ei ole. Yksilöt ovat erilaisia ja heillä on toisistaan hyvinkin poikkeavia tarpeita, joita he pyrkivät toteuttamaan omien kykyjensä mukaisesti.
John Rawlsin teoriaahan nyt pyritään toteuttamaan varsin tosissaan. Hänen ajatuksensa siitä, että toisilla saakin olla huomattavasti enemmän maallista hyvää ja se hyvä jakaantuu väistämättä ajan kanssa myös muille, on hallituksessa saanut hyvän kasvualustan. Stora-Enson tehtaiden lopettamistahan näin perustellaan, valtaisaa suosiota teoria ei Kemijärvellä ole saanut.
..moni asia tässä maailmassa on jonninjoutavaa, sillä ei ole merkitystä, sen sijaan jotkut asiat ovat tärkeitä, yksi näistä on toimeentulo, jotkut puhuvat jopa hyvinvoinnista..
..muistaakseni rawls esitti yhteiskunnallisten uudistusten kriteeriksi sen, että uudistusten myötä vähäosaisen aseman on parannuttava mikäli uudistukseen ryhdytään..
..monet ovat ilmeisesti tulkinneet rawlsia omalla tavallaan, koska katsovat, että tuloerojen kasvattaminen parantaa myös köyhän asiaa, mutta näinhän ei ole, sillä jos tuloerot kasvavat niin köyhemmän asemahan suhteessa tuloerokasvajaan huononee..
..siis raha on tärkein asia kapitalismissa, ja jos kapitalismissa on rahaa, niin sillä voi sitten hankkia kaiken tarvitsemansa, myös niin sanotun sivistyksen, siis sellaisen asian, jolla kapitalismissa pärjää..
..myös terveys on kapitalismissa tulosidonnainen, vaikka joissakin tietokilpailuissa toista väitetään..
Ei, Rawls ei ehdottanut sitä, että yhteiskunnalliseen muutokseen lähdetään ainoastaan silloin, mikäli myös vähäosaisten asema paranisi. Rawlsin teorian mukaan, mikäli osalla ihmisistä elintaso paranee, silloin kaikki hyötyvät. Tuloerojen on siis sallittava kasvaa, koska taloudellinen toimeliaisuus lisää kaikkien hyvinvointia, vaikka suhteelliset erot voivatkin kasvaa.
Rahan korostaminen ei ole yhteiskunnan kehittämisen kannalta kovinkaan merkittävä, ihmisillä on myös sellaisia tarpeita, mitä rahalla ei voi tyydyttää, mikäli yhteiskunnalliset olot eivät sitä salli. Tasa-arvo on eräs tämän tyyppinen tekijä. Varakas juutalainen oli aikoinaan merkittävästi huonomassa asemassa, mitä köyhä saksalainen oli, samoin on edelleenkin laita rotukysymyksissä, kuten myös sukupuoleen liittyvissä asioissa. Nämä tekijät ovat kulttuurisidonnaisia.
..tuohan on ikiaikainen kapitalistinen perustelu ryöstölle, että tuloerojen pitää kasvaa, jotta köyhätkin hyötyvät..
..rawls puhui mielestäni oikeudenmukaisuudesta, siis että köyhimmänkin pitää hyötyä rikkaiden menestymisestä..
..itse täsmentäisin ajatusta sikäli, että menestymisen pitää tapahtua tuloerojen kasvamatta, koska pyrkimys parempaan hyvinvointiin on yhteinen ja koska ihmiset nimenomaan yhdessä ponnistelevat kohti parempaa tulevaisuutta..
..on valitettavaa, ettei tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus kuulu suomalaiseen politiikkaan, edes tänään, vaikka kokonaisia tehtaita kaadetaan sikana..
..sen sijaan huuto SUKUPUOLISESTA HÄIRITSEMISESTÄ on kohonnut yhteiskuntapolitiikan keskiöön ja varmaankin siellä feministiministeri tarmon puna poskilla nytkin ratkoo tätä merkittävää yhteiskunnallista ongelmaa jotta huomispäivän tulevaisuus olisi entistä valoisampi..
Oikeudenmukaisuusteoria, siitähän tässä aloituksessa on kyse. On tiivistettynä seuraavanlainen.
----
Rawls uskoo, että tietämättömyyden verhon takana olevat henkilöt päätyvät seuraaviin periaatteisiin. Ensinnäkin he valitsevat ensimmäiseksi periaatteeksi oikeuden vapauteen. Jokaisella henkilöllä tulee olla oikeus niin suuriin perusvapauksiin, kuin sopii yhteen muiden kansalaisten samojen vapauksien kanssa. Toinen periaate on kaksiosainen. Sen mukaan yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä siten, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat hyötyvät niistä. Lisäksi eriarvoisuuden tulee liittyä sellaisiin asemiin tai virkoihin, jotka ovat kaikille avoimia.
Lainattu wikipediasta
------------
Talousteoriasta Rawls on sitä mieltä, mitä aiemmin kirjoitin. Taloudellisen hyvinvoinnin epätasainen jakaantuminen ei ole väärin, mikäli vähävaraiset siitä hyötyvät mm. verotuksen kautta. Oikeastaan länsimainen hyvinvointiajattelu perustuu varsin vahvasti tähän teoriaan.
Rawls näkee yhteiskunnallisen epätasa-arvon laajempana käsitteenä, kuin sinä sen koet.
Vaikka tarve hyvinvointiin on yhteinen, kaikilla ei ole riittävästi resursseja tätä tavoitettaan toteuttaa. Kuinka paljon heillä, joiden edellytykset ovat mittavammat, täytyisi omastaan jakaa. Nämähän ovat niitä rajapinta kysymyksiä, joiden kanssa tasa-arvotyötä tekevät ponnistelevat. Esimerkkinä voisi vaikkapa mainita ihmiset, joiden tarmokkuus ei riitä kuin päivittäisen ruoan ja juoman nautintaan, kuinka hyvin yhteiskunnan täytyisi näiden ihmisten tarpeiden tyydytykseen vastata ja millä tavoin?
Sukupuolinen häirintä on vakava yhteiskunnallinen ongelma, sen vähättely ei paranna yhtään työttömiksi joutuvien tilannetta. Oikeudenmukaista on se, ettei toisilla ole oikeutta sortaa lähimmäisiään, vaikka kansanedustajiksi ovat päätyneetkin. Hyvin tapojen noudattaminen työelämässä parantaisi työskentelyilmapiiriä merkittävästi.
..se, että hyvin toimeentulevien pitäisi muka jakaa jotakin köyhien hyväksi on täyttä puppua, kapitalistien omaa kehua lähinnä, samoin kuin ajatus joistakin muista paremmista ansioista tai siitä, ettei kaikilla ole edellytyksiä tehdä sitä sun tätä..
..mikään oikeudenmukaisuusteoria ei voi lähteä sellaisesta ihmiskäsityksestä, että jotkut ihmiset ovat niin hirveän eteviä ja osa luusereita, johan tuommoinen ajatus jo lähtökohtana estää kaiken osallistumisen, enkä yhtään ihmettele, että länsimaiset yhteiskunnat ovat alkaneet haista yhä enemmän..
..peruslähtökohta ihmisillä on hengissä pysyminen, toimeentulo, sama intressi on myös yhteiskunnalla, samoin kuin erilaisilla kuppikunnilla yhteiskunnan sisällä..
..raha puolestaan on kapitalistisessa järjestelmässä väline, jonka avulla ihminen tulee toimeen, siis pysyy hengissä, joten rahan oikeudenmukainen jakautuminen on keskeinen kysymys yhteiskunnassa, samoin yhteiskuntien välillä..
..rawls, ikävä kyllä, on paljolti kapitalistisen hapatuksen saastuttama, mutta antaa toki joitakin ajatuksia oikeaan suuntaan..
Kaikilla ei ole kyky tehdä kaikkea, osa ihmisistä on tuottavampia kuin toiset, on lahjakkaimpia, on fyysisesti vahvempia, on älykkäämpiä, taiteellisesti lahjakkaampia, jne...
Mikäli keskustelemme oikeudenmukaisuudesta, silloin on myös oikein se, että ihmisten erilaisuus huomioidaan. Mikäli kaikkien saamat edut ovat samansuuruisia, silloin myös ihmisten tuottavuuden voi ennustaa laskevan. Miksi ponnistella, jos kaiken saa pyytämällä?
Ihmisten perustarpeet tulevat kohtalaisesti tyydytetyksi, nykyisellä sosiaaliturvan tasolla. Aliravitsemuksesta ei tarvitse kärsiä, terveydenhoidon perustaso on mahdollista saavuttaa, kohtalainen asumistaso samoin. Käytännössä Suomessa on saavutettu Rawlsin ihanne, myös täysin tulottomien perustoimeentulosta.
Kyse onkin siitä, kuinka paljon voidaan yhteiskunnalta vaatia, ilman omaa panostusta? Vaatiiko oikeudenmukaisuus sitä, että kaikki saavat kaikkea ja omia ponnisteluita ei tarvita. Tällöinhän voidaan kysyä myös sen perään, miksi osan täytyisi sitten tehdä ja toimia? Tämähän on se ongelma, kuinka motivoida ihmisiä (työhön), jos vapaamatkustajien määrä on suuri?
Valitettavasti en ole lukenut edellisä viestejänne, mutta tästä tuli mieleen jotakin.
"Mikäli keskustelemme oikeudenmukaisuudesta, silloin on myös oikein se, että ihmisten erilaisuus huomioidaan." Tämä on hyvä kysymys, ja voidaankin pohtia, että onko luonnostaan nopeampi ihminen oikeutettu isompaan palkkaan, vaikka sekä hidas että nopea tekevät työtä omalla maksimaalisella vauhdillaan.
"Ihmisten perustarpeet tulevat kohtalaisesti tyydytetyiksi nykyisellä sosiaaliturvan tasolla." Itse olisin kyllä asiasta toista mieltä, sillä sosiaaliturvan nykyinen taso kutistaa ihmisen toiminnan niin ahtaalle, että henkinen puoli kärsii. Ihminen ei todellakaan elä pelkästä leivästä, kaurapuurosta, porkkanoista. Ja monella on ollut elämää myös ennen sosiaaliturvalle joutumista. Ilman hyvien ihmisten apua ja talkoohenkeä meillä olisi paljon enemmän elämänsä lopettaneita ja myös mielenterveyspotilaita.
"Kyse on siitä, kuinka paljon yhteiskunnalta voidaan vaatia, ilman omaa panostusta?" Itse esittäisin kysymyksen myös niin päin, että miten saadaan mitattua ihmisen oma panostus. Miten löydetään siis todelliset vapaamatkustajat ja miksi he ovat päätyneet siihen. Ja samaa mieltä kanssasi siitä, että miten saadaan ihmiset motivoiduksi työhön tai omavaraisuuteen yleensä.
En nimittäin usko, että onnellinen ihminen on työtön, sosiaaliturvalla elävä yksilö.
Otan aluksi kantaa, tuottavuuteen, se on niin selkeä asia. Tuottavuutta on varsin paljon tutkittu ja on aivan selvää, että osa ihmisistä on tuotannollisessa mielessä toisia tehokkaampia. Mikäli tällainen luonnostaan tuottava ja tehokas ihminen on parina vähemmän aktiivisille, hänen tuottavuutensa laskee varsin merkittävästi. Mikäli mekaanista tuottavuutta haetaan, silloin aktiivisten on hyvä työskennellä yhdessä. Ihminen tekee minimin, mikäli ylimääräisestä työstä ei erillistä palkkiota saa, palkkio voi olla muutakin kuin rahaa, vaikkapa arvostusta, tms..
Tuottavuutta voidaan mitata varsin monella tavoin, myös siitä voidaan keskustella onko tuottavuus tärkeää. Bulkkityöstä voidaan varsin hyvin katsoa, kuinka tehokkaita ihmiset ovat, samoin sitä voidaan mitata myyntityössä. Siksi nämä alat ovat usein urakka ja provisiopalkkaisia, näin tehokkuutta pyritään kannustamaan. Luovassa työssä mittaaminen on vaikeampaa, johtotason toissa käytännössä mahdotonta. Avustavissa työtehtävissä ei mittareita oikeastaan ole, näinpä esim. yksityissihteerien tehokkuus on subjektiivinen kokemus, tämä johtuu siitä, että työ on niin riippuvainen seuraavasta tasosta.
Tuottavuuden tärkeys on moraalinen kysymys ja se on myös yhteiskunnallinen asia. Mikäli kansantalouden tuottavuus laskee alle minimitason, silloin työttömyys lisääntyy ja ihmisten tulotaso tipahtaa. Vaikka siis tuottavuuden lisääminen on merkittävä ympäristöriski ja vaikka sillä on ihmisiä riistävä ominaisuus. Kuitenkin, mikäli elintasoa halutaan ylläpitää, yhä suurempaan tuottavuuteen on pyrittävä. Kasvua haetaan yhä pienemmillä ihmismäärillä, koska ihmiset eivät sinänsä ole tärkeitä, mikäli ajatellaan pelkästään tuottavuutta.
Ihmiset eivät ole valmiita ponnistelemaan yhä enemmän, mikäli he eivät siitä riittävää korvausta saa, tämä lienee varsin selvä tekijä. On vaikea motivoitua työhönsä, mikäli samanlaisen korvauksen saa vähemmälläkin. Jos yhteiskunnassa syntyy sellainen tilanne, että merkittävän paljon on ihmisiä, joiden ei tarvitse työskennellä. Silloin heille, jotka tuottavuuden kautta jaettavaa tuottavat, on erilaisia palkintoja annettava. Muuten kakku kaatuu.
Käytännössä oikeudenmukaisuudestahan tässä ei sinänsä ole kysymys, taloudellisista realiteeteista pikemminkin. Mikäli oikeudenmukaisuutta haettaisiin, silloin täytyisi olla valmis tinkimään elintasostaan merkittävän paljon. Ihmiset eivät ole siihen valmiita, eivät oikeastaan mistään syystä. Mikäli asiaa epäilee, silloin kannattaa seurata keskustelua ilmastonmuutoksesta, varsin valaisevaahan se on.
Eli lähdin pohtimaan kahta työtä tekevää, hidasta ja nopeaa, inhimillisen oikeudenmukaisuuden pohjalta. Taloudellinen näkökanta on jo toinen. Mutta siinäkään ei työkaveriaan voi läheskään aina valita.
..esittämässäni ajatuksessa estää ottamasta huomioon ihmisten erilaisuuden..??
..ei mikään..
Oikeudenmukaisuus harvoin nähdään siten, että kaikille saman verran, riippumatta annetusta panoksesta, samoin kuin tasa-arvoa ei yleensä nähdä tasapäistämisenä.
Mikäli oikeudenmukaisuuteen pyrittäisiin tosissaan, silloin yksilölliset erot olisi huomioitava (myös tuottavuuden näkökulmasta), muuten ajautuisimme sen tyyppiseen "oikeudenmukaisuuteen", jossa väärin tulisi kohdelluksi ihmisiä myös, nyt vain eri syystä.
Tietenkin voidaan lähteä pohtimaan sitä, onko perityllä omaisuudella, asemalla tms.. saavutettu etu ja siitä saatavat ylimääräiset palkkiot oikein. Tällöinhän he hyötyvät, jotka eivät juurikaan ole itse asemaansa ansainneet. Näin saatu hyöty on hankala siksi, koska etuus voi olla, joltakin sen paremmin ansaitsevalta, pois. Näin oikeudenmukaisuus ei toteutuisi. Nämähän tilanteet aloitusviestissä karsittiin pois, niistä ei visiossamme tarvitse muuten välittää, kuin siitä näkökulmasta kuin, onko oikeudenmukaista se, ettei lastensa tietä saa tasoittaa, mikäli siihen kykyä/halua on?
että miksiköhän katsotaan miljönäärin pojan tai tyttären ansainneen tämän perinnön, vaikka ei olisi elämässään muuta tehnyt kuin loisinut?
Perintöverotustahan tässä juuri kevennettiin.
Mutta mikä oikeudenmukaisuus siinä on, sanotaan nyt, että kahdesta tedastyöntekijästä toinen saa eläkepäivilleen perinnöksi miljoonaomaisuuden ja toinen ei mitään?
Aivan tätä probleemaa pyrin edellisessä viestissäni hieman kartoittamaan. Vastaus kysymykseesi, eihän miljoonaperintöjä voi oikein oikeudenmukaisina pitää, ei minkään moraaliteorian mukaan.
Mikäli ajatellaan yksittäisten ihmisten kannalta, heidän mielikuvansa on se, että lapsille halutaan perintöjä jättää, samoin lasten puolesta ollaan varsin paljon tekemään, mikäli siihen mahdollisuuksia annetaan. Olisiko oikeudenmukaista se, että tämä toiminta kielletään?
Vanhemmat voivat antaa lapsilleen myös sellaista pääomaa, joka ei ole varsinaisesti rahaa, mutta jonka avulla voidaan menestyä varsin hyvin. Varsinkin erilaiset suhteet ovat nopeasti muutettavassa tuottavaksi.
Oikeudenmukaisuus on ongelmana varsin monimutkainen, yksiselitteisiä vastauksia ei ole ja kyseessä on aina oman maailmankuvan mukainen "totuus", näin on minullakin.
Näin sitä on tottunut ajattelemaan. Itsellekin tiedossa aika iso perintö.. Mutta onko se oikeudenmukaista, no ei se minun mielestä ole. Kelpaa se kyllä. :)
Mutta mitä jos otetaan vanhempien oikeus pois, eli perinnön jättäminen.. (no laki tässä sanoo sanansa, ainakaan perinnöttä ei tietääkseni voi täysin rintaperillistä jättää..). Yhteishyväksi, tai kenties jotenkin paremmuuden perusteella jaettavaksi?
että kyllä vaan minua ainakin henkilökoht. vituttaisi, jos en saisi päättää kenelle omaisuuteni menisi. En tiedä miksi niin..
Oikeastaan haluaisin sinun ottavan kantaa myös tuohon viestiin, Pohdintaa, jonka äsken kirjoitin Yksinkertaiselle.
Oikeastaan tässähän jo vastaatkin tuohon ajatukseeni selventävästi.
on ihmisen perusluonne. Joku tarvitsee johtajaa ja joku laumaa.
Oletko huomannut että vaikka kulttuurit olisivat täysin erillään toisistaan niin tietty säännönmukaisuus seuraa aina. Valitettavasti tämän hetkinen maailma taitaa olla parasta mihin ihminen nyt pystyy...
mutta tuossa tilanteessa et tietäisi, että onko sinulla johtaja vai lauma.
Ihmisen luonne tietenkin asettaa tuohon tilanteeseen omia ongelmiaan. Mikäli ryhmässä sattuisi olemaan henkilöitä, jotka ovat rajuja riskin ottajia niin mikä estäisi heitä tekemästä riskin varassa päätöksiä. He voisivat päättää että oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikki valta kuuluu mustille, isorintaisille naisille. Tai heiveröisille valkoisille, vasenkätisille miehille. Tämän jälkeen vain toivoisivat olevansa ryhmään kuuluvia.
Ellei peräti h, h ja h. Vaikea putsata ajatukset noin. Luin myös antamasi lisäohjeen, siis maailma olisi sellainen kuin nyt arvoineen päivineen, minulla puolestaan ei mitään arvoja eikä tietoa itsestäni muuta, kuin mitä peilistä näkyy. Arvot kylläkin liittyvät vahvasti poliittisiin näkemyksiin ja niitä ei siis saa olla? Vai tarkoitatko, että subjektiiviset arvot saa omata, niille ei vain ole aatteellista nimeä? Otan tämän lähtökohdan, kyllähän jokaiselle muodostuu pian arvoja.
Luultavasti ensin tarkkailisin maailmaa ympärilläni, lähiyhteisöjä ja yhteiskuntaa. Suomea. Aluksi kai olisin opportunisti, koettaisin selvitä annetuissa oloissa.
Sitten varmasti etsisin joustoja ja vapausasteita sääntöihin ja rakenteisiin. Kohtaisin paljon myös sellaista, mikä toimisi paremmin toisin, mitä en voisi sietää tai mitä haluaisin muuttaa tai mikä olisi loukkaavaa jne, aivan kuten nykyäänkin teen. Nuo muutettavat asiat voivat olla joko minuun kohdistuvia tai sitten muihin. Kun en pidä niitä oikeutettuina, alkaisin vastustaa jne. Prosessi menisi ehkä näin. Jotain ymmärtäisin hitaasti, jotain välittömästi.
Todennäköisesti ymmärtäisin tasa-arvon aatteellisen merkityksen vasta vanhoilla päivilläni, jos nollasta alkaisin. Olisin aika itsekäs. Yhteistoiminnan arvon välineenä tajuaisi melkein kuka tahansa paljon nopeammin kuin tasa-arvoisuuden, minäkin. Mutta se onkin oleellista, yhteisistä intresseistä, yhteistoiminnasta alkaa tie kanssaihmisten ymmärtämiseen samankaltaisiksi, vaikkakin erilaisiksi kyvyiltämme ja ominaisuuksiltamme, ja kaikki tai ainakin useimmat halutaan mukaan, heitä tarvitaan.
Minun yhteiskunnassani palkittaisiin kyvykkyydestä, ilmenee se sitten kädentaidoissa tai jossain muussa. Tuloeroja saa olla ja ne saavat näkyä, mutta eivät saisi olla perusteettoman suuret, ei kukaan nii-in paljon parempi ole toisia. Myös varallisuutta saisi kumuloida ja jättää perinnöksi turvaamaan jälkeläisiä tai muita hyväksi nähtyjä kohteita.
Heikoimmille, saamattomille, laiskoille, sairaille jne. pitää taata perusturva ja mahdollisuudet parantaa asemiaan. Yhä uudestaan, aina olisi oltava mahdollisuuksia. Annettaisiin siis tasoitusta elämän matsiin. Perustason ylittäminen vaatiikin sitten jo omaa ponnistelua ja omaa vastuunottoa. Tasajako ei olisi oikein ahkeria ja vastuuntuntoisia ihmisiä kohtaan, kyllä saavutuksista on oikeus nauttia.
Sukupuoli, etninen tausta, uskonto jne. eivät saisi olla puoltavia tai estäviä ehtoja menestymiselle tai arvostukselle. Niiden mukaan ei saisi myöskään laatia lakeihin erillisnormeja tai käytäntöjä, joiden mukaan madalletaan tai nostetaan syytekynnyksiä, annetaan lievempiä tai ankarampia tuomioita ym. Samat lait, samat tulkinnat, samat soveltamiset tasa-arvoisesti kaikille.
Oikeuksien ja vastuiden pitäisi olla tasapuoliset, ei kenellekään kohtuuttomat hyvässä eikä pahassa. Sellaiset, että ne laajasti koetaan oikeudenmukaisiksi. Legitiimi yhteiskunta. Tämäntapaista. Yhtä itsekäs olisin silti kuin nytkin, ja kuitenkin kohtuullinen. On nääs melko vaatimattomat elämäntavat, luonnehan ei tässä muuttuisi.
ideahan olisi siinä, että kun et tiedä mihin etniseen ryhmään tai sukupuoleen tai mikä olisi asemasi yhteiskunnassa niin olisi aika luonnollista taata kaikille samoja oikeuksia vaikka olisikin itsekkäämpi. Vähän sama ajatus kuin se, että lasten kutsuilla yksi leikkaa kaakun mutta saa ottaa vasta viimeisenä. Paloista on tapana tulla saman kokoisia.
Hyvä vastaus joka tapauksessa ja rehellisen tuntuista pohdintaa.