Tämä juttu on tiettävästi tapahtunut kaverin kaverin kaverin kaverille. Todenperäisyydestä, tapahtuma-ajasta tai etenkään yksityiskohtien oikeellisuudesta en siis mene takuuseen...
Talvinen lauantai-ilta, ja tarinan sankari on kotona Oulussa lomilla armeijasta. Tyttöystävän kanssa on mennyt poikki ja kova känni päällä. Sankarimme marssii baarista numero yksi baariin numero kaksi ja tilaa kaljan. Tässä vaiheessa koittaa kuitenkin karmea yllätys - lompakkoa ei enää löydykään taskusta, ja kännykkäkin on kadonnut. Ei rahaa, ei kaljaa ja portsarin ystävällisellä avustuksella takaisin pakkaseen.
Tässä vaiheessa sankarimme on saanut tarpeekseen ja olisi valmis lähtemään kotiin. Juuri sopivasti kohdalle sattuukin taksi, joten ei kun käsi pystyyn ja kyytiin. Yllätys onkin suuri, kun autossa on kuskin sijaan kolme mustalaista. "Nyt lähetäänkin ajelulle!", kuuluu ratin takaa. Samalla ovet napsahtavat lukkoon ja auto lähtee liikkeelle. Seuraava puolituntinen kuluu päämäärättömässä ajelussa. Sitten auto suuntaa laitakaupungille ja pysähtyy lopulta hiljaisen metsätien päähän. Sankarimme käsketään ulos autosta, ja yksi mustalaisista tulee mukana. Käsky kuuluu: "Odota siinä". Taksi lähtee matkoihinsa, ja sankarimme seisoo pakkasessa keskellä metsää seuranaan mustalainen, joka pitää oikeaa kättään uhkaavasti työnnettynä takkinsa sisään. Sankarillamme käy jo mielessä, että tähänkö tämä päättyy...
Vajaan tunnin odottelun jälkeen taksi palaa takaisin ja sankarimme käsketään takaisin autoon. "Nyt lähdetään Ruotsiin!" sanoo kuljettaja ja suuntaa kohti kaupunkia. Auton pysähtyessä liikennevaloihin Raksilan markettien luona huomaa sankarimme tilaisuutensa tulleen. Ovet eivät ole enää lukossa, joten hän avaa oven ja ottaa jalat alleen lähtien juoksemaan marketin parkkipaikan poikki. Mustalaiset lähtevät perään, ja kun parkkipaikkaa kiertävät ammattikoululaiset teini-Corolloissaan huomaavat taksin ajavan takaa juoksevaa miestä, liittyvät he tietenkin jahtiin. Sankarimme onnistuu kuitenkin päästä pakoon.
Kuinka ollakaan, lähistöllä asuu sankarimme hyvä ystävä jonka luokse hän suuntaakin kulkunsa. Ovisummerin rimputuksella ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta. Kello on tässä vaiheessa jo pitkällä aamuyössä, pakkasta -25 astetta eikä muita tuttuja lähimailla. Sankarimme Opel Ascona on kuitenkin kaverin parkkipaikalla, ja sen avaimet taskussa. Seuraa ankaraa humalaista pohdiskelua sen suhteen, uskooko sankarimme selviävänsä autollaan kotiin asti (25 km) reippaasta humalatilastaan huolimatta. Koska ainoaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän lumihankeen paleltuminen, sankarimme päättää ottaa riskin.
Ensimmäiset kymmenkunta kilometriä menevät kutakuinkin ongelmitta. Sitten tiellä oleva lumimöykky näyttää isommalta kuin onkaan, seurauksena väistöliike ja yhtäkkiä Ascona onkin ojan pohjalla. Sankarimme kaivautuu ulos ja alkaa pohtimaan seuraavaa siirtoaan, kun vastakkaiselta suunnalta lähestyy ambulanssi. Ambulanssi tietenkin pysähtyy, ja kuljettaja kysyy tarvitaanko apua. Sankarimme sopertaa jotain ja ambulanssi jatkaa matkaansa. Ambulanssimiehistö hälyttää kuitenkin poliisin joka saapuu yllättävän nopeasti paikalle. Seuraa puhalluskoe ja ilmainen kyyti takaisin keskikaupungille. Poliisit eivät - yllätys yllätys - ota sankarimme juttuja taksilla ihmisiä kaappaavista mustalaisista tosissaan ja edessä on putkayöpyminen.
Sunnuntai-iltapäivällä sankarimme isä tulee hakemaan poikaansa poliisilaitokselta. Kuvausta vastaava taksi on ilmoitettu varastetuksi Torniosta ja aamulla löytyneeksi Turun satamasta, joten sankarimme tarina on saanut poliisien silmissä uutta uskottavuutta. Rattijuopumussyytteeseen se ei kuitenkaan vaikuta.
Kasarmillekin pitäisi jossain vaiheessa palata, joten sankarimme lähtee isänsä kanssa hakemaan Asconaa ojan pohjalta. Lainaksi saadun traktorin perään kiinnitetään ketju, ja toinen pää Asconan taka-akselin ympäri. Kuten kaikki vanhojen Opeleiden kanssa tekemisissä olleet tietävät, ruoste tekee niissä tuhojaan eivätkä rakenteet kestä kovaa rasitusta. Niinpä sankarimme viikonloppu sai arvoisensa lopun - traktorin kiskaistessa Ascona repeää kahtia.
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea....
Talvinen lauantai-ilta, ja tarinan sankari on kotona Oulussa lomilla armeijasta. Tyttöystävän kanssa on mennyt poikki ja kova känni päällä. Sankarimme marssii baarista numero yksi baariin numero kaksi ja tilaa kaljan. Tässä vaiheessa koittaa kuitenkin karmea yllätys - lompakkoa ei enää löydykään taskusta, ja kännykkäkin on kadonnut. Ei rahaa, ei kaljaa ja portsarin ystävällisellä avustuksella takaisin pakkaseen.
Tässä vaiheessa sankarimme on saanut tarpeekseen ja olisi valmis lähtemään kotiin. Juuri sopivasti kohdalle sattuukin taksi, joten ei kun käsi pystyyn ja kyytiin. Yllätys onkin suuri, kun autossa on kuskin sijaan kolme mustalaista. "Nyt lähetäänkin ajelulle!", kuuluu ratin takaa. Samalla ovet napsahtavat lukkoon ja auto lähtee liikkeelle. Seuraava puolituntinen kuluu päämäärättömässä ajelussa. Sitten auto suuntaa laitakaupungille ja pysähtyy lopulta hiljaisen metsätien päähän. Sankarimme käsketään ulos autosta, ja yksi mustalaisista tulee mukana. Käsky kuuluu: "Odota siinä". Taksi lähtee matkoihinsa, ja sankarimme seisoo pakkasessa keskellä metsää seuranaan mustalainen, joka pitää oikeaa kättään uhkaavasti työnnettynä takkinsa sisään. Sankarillamme käy jo mielessä, että tähänkö tämä päättyy...
Vajaan tunnin odottelun jälkeen taksi palaa takaisin ja sankarimme käsketään takaisin autoon. "Nyt lähdetään Ruotsiin!" sanoo kuljettaja ja suuntaa kohti kaupunkia. Auton pysähtyessä liikennevaloihin Raksilan markettien luona huomaa sankarimme tilaisuutensa tulleen. Ovet eivät ole enää lukossa, joten hän avaa oven ja ottaa jalat alleen lähtien juoksemaan marketin parkkipaikan poikki. Mustalaiset lähtevät perään, ja kun parkkipaikkaa kiertävät ammattikoululaiset teini-Corolloissaan huomaavat taksin ajavan takaa juoksevaa miestä, liittyvät he tietenkin jahtiin. Sankarimme onnistuu kuitenkin päästä pakoon.
Kuinka ollakaan, lähistöllä asuu sankarimme hyvä ystävä jonka luokse hän suuntaakin kulkunsa. Ovisummerin rimputuksella ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta. Kello on tässä vaiheessa jo pitkällä aamuyössä, pakkasta -25 astetta eikä muita tuttuja lähimailla. Sankarimme Opel Ascona on kuitenkin kaverin parkkipaikalla, ja sen avaimet taskussa. Seuraa ankaraa humalaista pohdiskelua sen suhteen, uskooko sankarimme selviävänsä autollaan kotiin asti (25 km) reippaasta humalatilastaan huolimatta. Koska ainoaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän lumihankeen paleltuminen, sankarimme päättää ottaa riskin.
Ensimmäiset kymmenkunta kilometriä menevät kutakuinkin ongelmitta. Sitten tiellä oleva lumimöykky näyttää isommalta kuin onkaan, seurauksena väistöliike ja yhtäkkiä Ascona onkin ojan pohjalla. Sankarimme kaivautuu ulos ja alkaa pohtimaan seuraavaa siirtoaan, kun vastakkaiselta suunnalta lähestyy ambulanssi. Ambulanssi tietenkin pysähtyy, ja kuljettaja kysyy tarvitaanko apua. Sankarimme sopertaa jotain ja ambulanssi jatkaa matkaansa. Ambulanssimiehistö hälyttää kuitenkin poliisin joka saapuu yllättävän nopeasti paikalle. Seuraa puhalluskoe ja ilmainen kyyti takaisin keskikaupungille. Poliisit eivät - yllätys yllätys - ota sankarimme juttuja taksilla ihmisiä kaappaavista mustalaisista tosissaan ja edessä on putkayöpyminen.
Sunnuntai-iltapäivällä sankarimme isä tulee hakemaan poikaansa poliisilaitokselta. Kuvausta vastaava taksi on ilmoitettu varastetuksi Torniosta ja aamulla löytyneeksi Turun satamasta, joten sankarimme tarina on saanut poliisien silmissä uutta uskottavuutta. Rattijuopumussyytteeseen se ei kuitenkaan vaikuta.
Kasarmillekin pitäisi jossain vaiheessa palata, joten sankarimme lähtee isänsä kanssa hakemaan Asconaa ojan pohjalta. Lainaksi saadun traktorin perään kiinnitetään ketju, ja toinen pää Asconan taka-akselin ympäri. Kuten kaikki vanhojen Opeleiden kanssa tekemisissä olleet tietävät, ruoste tekee niissä tuhojaan eivätkä rakenteet kestä kovaa rasitusta. Niinpä sankarimme viikonloppu sai arvoisensa lopun - traktorin kiskaistessa Ascona repeää kahtia.
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta tai ei mutta rattijuoppo syytteen taitaa saada vaikka todella olisi henki kyseessä, uhri muuttuu rikolliseksi.
ja yksiselitteisesti henki kyseessä, niin rattijuopumuksesta ei saa rangaistusta. Syyte tietenkin tulee, mutta oikeus armahtaa. Edellisessä tapauksessa vain ei ollut kyse hengestä. JA, saa ajaa vain ns. ihmistenilmoille, ei pidemmälle. Esim. lähimmälle puhelimelle tms.