En ymmärrä mistä se johtuu... en tule varmaan ikinä ymärtämäänkään
Rakastan sitä naista edelleen, siitä on jo vuosi kun tiemme erosi, hän ei enää rakastanu, minä rakastan edelleen, ehkä hänenkin puolestaan.
luulin löytäneen vuosisadan rakkaustarinan... elän sitä kai itse vieläkin... en pääse eteenpäin
vaikka tekisin mitä, en saa hänen päätään kääntymään, ehkä hän pelkää minua... silti hän on suudellut minua hellinyt ja ottanut hellintää vastaan, vaikkei rakasta.
hän on käyttänyt rakkauttani hyväkseen, silti rakkauteni häneen ei ole laantunut. kaipa hän voisi tehdä mitä vain... enkä kohauttaisi edes harteitani... tekisin kai itsekin mitä vain... Suuri Rakkauden voima, joka menee hukkaan...
"on lemmen ruusut sulle kerran kukkineet, on huulet hurmaavimmat valan vannoneet. valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää. on polte suudelmankin harhaa häipyvää"
vuodatan kyyneleen, joka ilta hänen vuokseen... hän tietää sen... nyt tiedät sinäkin
Rakastan sitä naista edelleen, siitä on jo vuosi kun tiemme erosi, hän ei enää rakastanu, minä rakastan edelleen, ehkä hänenkin puolestaan.
luulin löytäneen vuosisadan rakkaustarinan... elän sitä kai itse vieläkin... en pääse eteenpäin
vaikka tekisin mitä, en saa hänen päätään kääntymään, ehkä hän pelkää minua... silti hän on suudellut minua hellinyt ja ottanut hellintää vastaan, vaikkei rakasta.
hän on käyttänyt rakkauttani hyväkseen, silti rakkauteni häneen ei ole laantunut. kaipa hän voisi tehdä mitä vain... enkä kohauttaisi edes harteitani... tekisin kai itsekin mitä vain... Suuri Rakkauden voima, joka menee hukkaan...
"on lemmen ruusut sulle kerran kukkineet, on huulet hurmaavimmat valan vannoneet. valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää. on polte suudelmankin harhaa häipyvää"
vuodatan kyyneleen, joka ilta hänen vuokseen... hän tietää sen... nyt tiedät sinäkin
Vastaukset 40
Vanhimmat
Menneet tapahtumat ovat antaneet minulle miehistä sellaisen kuvan etteivät he välitä mistään. Kaikki mitä tapahtuu on aivan sama ja jos suhde katkeaa se ei haittaa. Siirrytään vain heti seuraavaan. Täällä on olen kuitenkin lukenut monta miehen kirjoittamaa tekstiä joista ilmenee, että he selvästi kärsivät. Uskomatonta. Miehet tuntevat sittenkin. Kiitos :)
Monet miehet tuntevat, toiset enemmän, toiset vähemmän, ja loput eivät sitten ollenkaan... mutta ne jotka tuntevat, niin hyvin harvat sen näyttävät. Ja enemmistön mukaan tehdään yleistys, en kuitenkaan syytä sinuakaan siitä :)
"kiitos, että huomasit" -ihaa
"pilvet ei täälläpäin alemmaksi pääse laskeutumaan, mut ei tullut oo tarvetta katsetta maasta pois nostaakaan. Kiviä, kantoja, soisia rantoja, saappat varsineen savessa, vaan eipä leipa juoksekaan miesten maatessa."
Minäkin teen sitä mitä niin paljon inhoan muissa ihmisissä: yleistän. Ennen kuin tuomitsee muita, kannattaa siis tutkia itseään.. :D
En mä sua yleistämisestä syyttänytkään. Onhan asioihin vaikea uskoa, ennen kun törmää tapaukseen. Enkä mä usko että olisi henkilö, joka ei ikinä yleistäisi :) hassua.
Tulipa vaan mieleeni, että tunnenko mä nyt muidenki miesten puolesta, kärsin sydämentuskia :/ silti toivon, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea näin pahoin, ei miehen, saati naisen. Siksipä en usko, että tulevissa suhteissa pystyn edes olemaan jättävä osapuoli :/ liian pahalta tuntuu... niin, jo smun kanssa alkaa olemaan, niin tietääpähän etei tule ainakaan jätetyksi... kylmä on...
"laiturin nokalle käy istumaan. vaik' illaksi luvattu myrskyävää, taivas on kuin ei tietäisikään. rauhaisa tuuli selällä veen"
..tuollaisen miehen kuin sinä, pulloon laittaisin ja siellä säilyttäisin =)
No oikeastaan en toivoisi ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä sydänsuruja. Niistä saa kokemusta elämästä ja minkäpä muun kautta ihminen oppii kuin muiden ja omien virheidensä kautta. Ja se tunne on upea, kun jonain päivänä herää sängystä ja huomaa ettei enää itketäkään. Elämä maistuu taas mahtavalle :)
Mitähän tuohonkin sanoisi :)
onhan 'meitä' saataville, pitää vain osata etsiä oikeasta kolosta. En minä ole se, joka tulee kadulla vastaan ja hurmaa katseella, tai rannalla kävelee ohi, ja ottaa tyttöjen katseen takamukseensa :)
ja minua ei saa nyt kukaan (laittaa pulloonsa) en ole tarpeeksi vahva... vieläkän
"taivaan kansi liikkuu
suuntaan päinvastaiseen
pihapuussa riippuu
keinu vielä heiluen
...
lipputangon kiertää
jäljet juoksuaskelten
ruohikossa kiiltää
solki kengän kankaisen
pallo vierinyt pengertä pitkin
ojan reunahan
jossa pato laitettu
oksista taitettu mylly on
puron solina pyörittää
pientä myllyä"
Vaikka herääkin siihen, että huomaa, ettei enää itke, silti joku ilta, poski taas kiiltää helmen lailla. "kyynel valuu, ja taas alkaa paluu, on tämä kaikki hyvin tärkeää"
"aika ajoin aatos yön helmoissa käy entämään
mistä löytyisi mies täältä poieksi lähtemään
kun täällä ei nauraa saa asiolle, joille muualla saa
tarkemmin silmäillen ei löydy mitään naurettavaa"
kirjotat kauniista Raid ja voin vain sanoa että kyllä sun pitää elää eteenpäin ja RAKKAUS tulee uudelleen elämääsi kyllä sinä RAKASTUT VIELÄ
Anna tilaa sille uudelle rakastu yhtä lujasti ja lähde nyt juuri liikkeelle ei tiedä vaikka hänet kohtaisit piankin tai sitte vähän ajan päästä mutta varmasti tulee vielä .
Älä jää yksin älä mieti kokoajan häntä joka oli ja on ollutta lähde eteenpäin juuri nyt liikkeelle ja elämään pieniä iloisia hetkiä tapaa ihmisiä . Onnea sinulle Ihanaa että olet TUnne ihminen ja osaat rakastaa sinunlaisia toivoisi olevan enemmän nimen omaan miehissä
*kiittää ja kumartaa*
kohteliaita sanoja, ja hyvin tervetulleita.
Niin, uusi rakkaus koittaa, sitten joskus, mutta uskaltaako sitä enää rakastaa niin lujasti, pelkää vain menettävänsä... niin kuin ei viimeeksikään pitänyt käydä. Tiedän, ettei kannata pelata liikaa varman päälle, pelottaa se silti.
"silmät sinestä säihkyy
kuin taivas itse ois
enää ei muuta nää
ajatus väriltään vihan sininen
taakka hyvän miehen
ja selkä alla sen
on vetänyt mustiin mielen
alkaa sulamaan routainen"
tuntuu surulliselta että sinulle kävi niin että liiankin kovasti petyit .
Mutta Rakastu uudelleen olet sen ansainnut .
Rakastu vieläkin lujemmin olet ihana ihminen .
Upeaa on se että tunteet on sulla todella lujat ja niin myös pettymystenkin kohdalla tietenkin on .
Mutta älä katkeroidu älä varo anna itsellesi lupa rakastua ota uudelleen riski se kannattaa .
Et sinä saa olla yksin olet oikein Aarre .
Sinulla on vielä kauniit ajatukset runollisetkin
oli todella kaunista ja hyvä lukea sitä .
Elä ja nauti elämästä se on sinun ja Onnistuu varmasti ;D
:´)
*vuodattaa onnen kyyneleen*
sait minut liikuttumaan suuresti... kiitos siitä
Siitä en mene sanomaan, että olisin aarre. kaikissa on huonotkin puolensa, masennus painaa...
Rakastuminenkaan ei ole aina niin yksiselitteistä, sitä rakastuu, kun rakastuu...
se että tajuaako sitä edes, tai antaako sen tunteen valloittaa itsensä, se on sitten itsestä kiinni.
mulla on huono itsetunto ja itseluottamus, en osaa enää luottaa itseeni, ja sen takia en ehkä uskalla rakastaa/rakastua.
ihmisen läheisyys on ihanaa, tiedän, mutta kuinka uskaltaa päästää toinen lähelleen... niin lähelle, että hän voi kääntää veistä sydämessä. tai raapia arvet auki...
*itkee*
"Kylmällä kadulla
kivetyksen päällä
lepää kynttilä
ei lepata liekki
lämmitä tuli mieltä
sammunut sateeseen
rapisseet lehdet
hennon kukkakimpun
märkään maahan
punaiset terälehdet
peittävät jäljet
tummuneen lammikon
mustaaan verhoutuu
hahmo surevan
sateen seurana
haihtunut on
jätti jälkeen miehen
kylmän viileän"
on otettava se riski ja annettava itselle lupa heittäytyä uuteen ja tuntemattomaan ja täysillä matkaan . Sinä et mene rikki sulla on vahva tunne elämä uskon että sä onnistut nyt .
Vahvista sitä sun itsetuntoasi ole onnellinen ja iloinen siitä mitä olet . Saat olla juuri sellainen kuin olet onneksi . Se ei tarvitse olla niin että joku kääntää veistä sydämessä tai pääsee repimään arvet auki . ne mitä on mennyt on mennyt ja niistä on muistettava vain ne hyvät hetket ja hyvät asiat muuten unohda . Sinulla on ollut ihanaa olet onnistunut ja rakastunutja jotain tapahtui se ei ollutkaan ihan sitä mitä piti mutta se ei ole sinun syy .
Kauniita runoja vaikka surullista nyt sitte vuorostaan jotain iloista hae .
Jos itket tee sekin vain se on hyvä puhdistaa kyllä ja antaa taas tilaa uudelle tunteille joita on tulossa, uskallat site rakastua uudelleen ja niin pitääkin . Elämä on elämistä varten ja energiaa on tuhlattava omaan elämän eteenpäin .
Välitä itsestäsi huomaa että olet ihanan arvokas ja olemassa ja lähde jo liikkeelle et saa olla yksin .
Ihmisellä on kyllä niin että kun jotain menee niin tilalle tulee jotain muuta koska se tyhjä tila pitää täyttää aina .
Hymyile ja lähde ulos ja muista että sinua ei ole toista ja sinä olet oikeasti hyvä ihminen ja sinuun voi rakastua .
Mutta muista että jollekin toiselle voi tulla tuo sama tilanne kuin sinulla on ollut nyt .
Älä anna sen asian raastaa jokapäivä sua huomaa että on mahdollista elää eteenpäin sulje se ahdistava tilanne jo taaksesi avaa uusiovi uuteen elämään .Olet sen ansainnut . RAKASTU
Halaus Sinulle sinne
Ehkä mua voikin rakastaa, tältä osaa, mikä minusta nyt näkyy ulkopuolisille. osa minua, mutta kokonaisuutta pitää rakastaa, ennenkuin homma toimii, ehkä ymmärrät mitä tarkoitan.
ja mä olen sitä mieltä, että kahta ei voi rakastaa... eli kun mulla onvielä tunteita entistä kohtaan, niin hirveän suuria tunteia en voi kohdistaa kehenkään... paitsi häneen, jolta ei tule vastakaikua. Aikaa on kulunut, ja sitä täytyy vielä kulua... niin valitettavaa kuin se on...
niin, siitä itsetunnosta, on vaikea olla onnellinen siitä mitä on kun ei ole tyytyväinen itseensä, ja monelta taholta saakin kuulla ihan muuta...
et tunne minua, ei minua kannata rakastaa... en tunne itsekään... hän tuntee hyvin, oppi aina vain lisää, ja pettyä todellisuuteen... kaiketi lopulta...
"soitto kuuluu urkujen
kauempaa
ääni laulujoutsenen
ote vahva kylmenee
sisäpuolen
läpi märän käsineen
---
tuntolevy roikkumaan on jäänyt
oksaan männyn, pojan kansan urhokkaan
kaulaani sen asetan
omastani kun on jäänyt päivämäärät kokonaan"
mikä mennyttä on sitä ja hyväksyttävä kuitenkin .
Tuntuu kylmältä mutta nyt on aika välittää itsestä ja astua se askel eteenpäin siihen tuntemattomaan . Jätä sse ihana muisto hänestä kuitenkin sinne sydämen sopukkaan .
Jokainen rakkaus on kuitenkin arvokas ja jokainen on sitten erittäin syvää ja jättää muistoja jälkiään. Kipeitä ja ihania .
Miksi et halua vieläkään irrottaa hänestä uskotko että se vielä palaa entiselleen jos vaikka ihme tapahtuisi ja tulisi luoksesi . Voitko uskoa että sä rakastaisit todellakin edelleen.
Tiedän ettei niinkauan kuin pidät siitä tiukasti kiinni että rakastat vain häntä etkä päästä itsestäsi esille niitä tunteita ja ajatuksia etkä uskalla kohdata uutta ,ei silloin voikkaan tulla sitä yhtäsuurta lujaa tunnetta johonkin toiseen jos ei sinne mahdu ketään. Sinä kuitenkin itse valitset sen tiesi . Toivoisin että sä kuitenkin pääset aloittamaan taas sen ihanan rakastumisenkin uudelleen se on riski mutta se kannattaa kuitenkin siinä on enemmän positiivista ja sitä onnellista eteenpäinvievä voimaa joka saa sinutkin loistamaan ja kirjoittamaan varmasti lisää runojakin ja ehkä jotain vähemmän surullista . Siitä olen kyllä erimieltä etteikö sua voisi RAKASTAA ja sehän on aivan varma että voi ja saa et voi toiselta kieltää tunnetta minkä kokee myös .Kirjoitinhan jo aiemmin että olet oikein aarre ja muista se . Välitä itsestäsi ja hymyile kuitenkin ja kyllä jotain uutta tulee elämääsi .Raota edes jo pikkuisen ovea että sinne pääsee sisään... sydämeesi ;D
Niin...
Sehän on nyt niin, että mä olen itse siirtynyt eteenpäin, sydän ei. osaltaan, mä osaan jo häntä vihatakin. katkeruus painaa. sydän silti vielä kaihoaa häntä.
Hän ja se rakkaus meidän välillämme oli huumetta sydämelleni, ja miedompi ei kelpaa. sydämeni on sokea. eikä rakkautta katkaista nappia painamalla.
vaikka tekisi mieli sanoa hänelle päin naamaa, milta musta tuntuu, mutta välitän hänestä ja siitä mitä hän tuntee, en halua loukata. vaikka sitä olenkin jo tehnyt ja joskus sitä toivonutkin. en ole kylmä vihamiehiänikään kohtaan. Jostain syystä nyt vain sydämeni sotii kanssani, niinkuin sanoin sydämeni on sokea, rakastaa vain, vaikka tietääkin etten voi häntä ikinä saada. mutta se pieni toivonkipinä piti mut elossa, silloin joskus. ilman sitä en olisi tässä nyt. Olen kohdannut itse totuuden, tunteet eivät, valitettavasti. tunteet ovat mitä ovat, ja pelkäänkin seuraavaa kertaa, jos/kun me vielä törmätään...
en hauku tai moiti ohjeitasi, tiedän vain kuinka vaikea on neuvoa ja opastaa tietämättä tilannetta...
ehkä uusi rakkaus päästäisi minut tästä oravanpyörästä, se kaiketi odottaa vain tulemistaan... ovi on auki, mutta sisälle virtaa vain kylmää...
"uusi auer saa
kaiken pysymään paikoillansa
ken moista kaipaakaan
mistä olla huolissansa
mieltä ylentää
pihakoivun orja rungot
jospa voisi hävittää
männä päivän tummat tunnot
huomispäivä jälleen on
numeroltaan pariton
hyvää ja parasta toivotaan
etteivät kävis peilit tummumaan
joka toisena päivänä
katson peiliin hymyillen
joka toisena päivänä jaksan
joka toisena en"
tietenkin vaikea muuttaa mutta onneksi ihminen on sellainen että se aika tekee tehtäviään ja siirtää kaikki vaikeat ja ihanat asiat taakseen ja tilaa tulee sinne uudelle sydämeen.
Sinulla on ovi auki muttet päästä vielä ketään sinne ja se vaatii aikaa mutta joku varmasti sinnepääsee taas ja RAKASTUT UUDELLEEN ja todellakin toivon niin .Sinähn olet juuri haastava ja ihastuttava ja valloittava ja rakastuneena tosi ihanasti pysyvä .
Runoile sinä lisää se auttaa eteenpäin ja anna tulla niitä kaikkia ajatuksia ei se sydän kapinoi ikuisesti .
Tiedän että tuntuu että vain neuvon ja yritän sua pistää liikkeelle eteenpäin en todellakaan voi sitä tehdä kun sinä itse lähdet kun voit mutta toivoisin että sä kiiruhdat sitä provosoimalla vähän itseäsi eteenpäinja tunteitasi .
Hyvä että sulla on niitä kiukkuisia javihaisiakin ajatuksia onneksi koska ne on sitä prosessia kans mennä eteenpäin ja päästä irti siitä kiinnipitävästä tunteesta. Älä silti jää paikalleen mihinkään vaan eteenpäin mentävä ja annettava tunteiden välillä viedä kuitenkin se tuntuu hyvälle ja vaikka se ois rankkaakin se kannattaa. Sitäpaitsi ei aina tapahdu mitään edes vaikka tekis mitä .
Sinulla on sellainen runosielu ja kultainen sydän että jos miehellä on tuollaisia tunteita oot aivan ihana ihminen ja et sinä yksin jää ja RAKASTUT vielä ja kyllä sinuunkin RAKASTUU varmasti . En tiedä mikä teidän rakkauden sammutti pysäytti ja jäit yksin rakkautesi kanssa kaipaamaan ,mutta muista että hän ei sinusta kuitenkaan välittänyt niin paljon eikä ymmärtänyt rakkautesi määrää ja arvoa . Sinulle on olemassa joku muu USKO VAIN MINUA . Tulee vielä joku vieläkin ihanampi ja sydän rakastaa lujemmin kuin arvaatkaan . Toivon että se tuleepian .
Kirjoittele runojasi mutta liiku myös lähde vaikka luontoon ja erilaisille reissuille katseleen on kesä parasta aikaa siihen . Muista olla silmät avoinna kaikkeen uuteen älä sulje pois ihmisiä tai tapathumia ja asioita ympäriltäsi.
Joku juuri voi olla kohdallasi etkä ehkä huomannutkaan tosissaan. Tutustu uusiin ihmisiin anna heille aikaa valloittaa sydämesi uudelleen.Kiivetä sinne sydämeesi vaikka pikkuhiljaa täyttää rakkaudella sydämesi sitte voit itsekin rakastaa .
Tänään on se ihana kesäpäivä taas ehkä jo tänään........ Hymyile iloista sunnuntaipäivää
unohda se sydän ja rakkaus tänään mene vain avoimin mielin ja sydämin ja avoimin silmin liikkeelle juuri tänään .Kuullaan ;D
Nyt valitettavasti joudun tuottamaan sulle pettymyksen. Nuo lainaukset, jotka ovat olleet jokaisen viestin lopussa, eivät ole minun käsialaan. runoilen kyllä itsekin, mutten ole omia runojani tänne laittanut. tällä samalla palstalla on ylempänä toinen mun kirjoitus, jossa on mun oma runo. Valitettava väärinkäsitys :/
"alle tammen harmaan
luokse vanhan ja viisan
tyhjän taivaan kannen
alle toiveet suuret kannan
ruskoa värittää
taivaankansi tyhjyyttään
kasvoille pelottomille"
huumetta aivoille...niin juuri minäkin kerran ajattelin ja ajattelen edelleen. minkä sille mahtaa, jos joku ihminen on sellainen?
minä tulen aina rakastamaan sitä ihmistä, en edes halua unohtaa häntä. hän on sydämessäni aina ystäväni -halusi tai ei :D
älä juutu menneeseen, sitä ei rakkaasikaan sinulle haluaisi? nauti tänään kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä sinulle antaa; oletko terve? onko sinulla läheisiä? nautitko hyvästä ruoasta? onko ulkona hyvä sää? hymyilikö joku sinulle tänään?
runosi ovat kovin surullisia, tietenkin myös kauniita. särkyneetkin sydämet parantuvat pikkuhiljaa?
runo sinulle :) jotta hiukan parannut...
ei ne minun kyyneleitäni olleet
jotka sydämesi haavoihin valuivat
vuolaat purot joku vuoksesi taivalsi
Eli lainaukset eivät ole minun runojani. samalla palstalla, ylempänä on toinen minun kirjoitukseni, jossa on oma runoni.
Yritän parhaani mukaan päästä menneestä eroon, mutta niinkuin aikaisemmin olen sanonut, että joa vanhat tunteet vielä pitävät, on uusia vaikea saada. Ei se mulle ole niin helppoa, että menee baariin ja pokaan sieltä itselleni uuden. ensinnäkään mä en ole semmoinen tyyppi, ja toiseksi, se ei multa onnistuisikaan...
"vaikka olen minä pahaa tehnyt
tehnyt oon, en tarkoittanut
karkoittanut
pyydän takaisin palaamaan
elo kiviänsä lastaa
täyteen pulkat pikkuruiset
viimekuiset vaikka makaa aloillaan"
sinun runosi olikin kaikkein kaunein :)
*kiittää ja kumartaa*
aivan tosissani , miksi en olisi?
ihmisiä voi mielyttää monella tapaa...
kaivon pöytälaatikosta sinua varten jotakin...
Laulu enkelten
tuiske rauhan henkäyksen
vaimea kaiku askelien
lähetyvien ihmeiden
Rakkauden laulu
kaipaus välittämisen
hellyyden huutoon vastataan
häipyy tuska vähitellen
välitä maailmasta en
pilviin sukelsin
rauhalliseen uneen uinuen
sylissä oman enkelin
minun vuoroni...*kiittää ja niiaa* saatuaan lukea kauniin runon
Teen vain työtäni...
ja yritän pitää itseni hengissä...
Käypä "pyydä anteeksi" osiossa. Joku on jättänyt sinulle viestin...
Kiitän että huomasit ja mainitsit, mutta en tiedä, onko vastannut nasu, se jolle viesti oli osoitettu. kiitos vaivannäöstäsi
Mikä hänestä teki niin ihmeellisen? Mitä sinä hänessä rakastit? Mistä sinä päättelet, että hän ei rakastanut sinua ja käytti vain rakkauttasi hyväksesi?
Rakastuin hänen lempeyteensä, hellyyteensä, lämpöönsä, huolenpitoonsa, ymmärtäväisyyteensä, kaikkeen, se mitä hän antoi minulle, auttoi ylös kuopasta, vahvisti uskoa elämään...
niin, hän sanoi minulle, ettei enää rakasta...
en tiedä käyttikö hän rakkautta hyväkseen, omasta tahdostaan vai tahtomattaan...
"silmistä pois on
välke iloinen"
Kun uskoo löytäneensä elämänsä rakkauden ja toisen tunteet kuolee...surullista.
Hän varmasti on hyvä ihminen ja antoi kaiken tuon kuvailemasi täydestä sydämestään. En tiedä mitä teidän välillä tapahtui, miksi kävi kuten kävi, mutta sen tiedän, että toiset asiat vain tapahtuvat vaikka kuinka yrittäisi vaikuttaa elämän kiertoon. Olen ehkä fatalisti, mutta uskon kaikella olevan tarkoituksensa ja merkityksensä.
Lisäksi on olemassa myös paljon asioita, jotka täytyy ottaa huomioon ratkaisuja tehdessään...en tiedä oliko hänellä kenties asioita taustalla minkä takia astia kallistui toiselle puolelle...
Edelleenkin uskon myös, että asioilla on taipumus järjestyä ennen pitkää. Toki se ei vapauta meitä tekemästä mitää asioiden eteen, mutta monesti ulkopuolelta tulevat voimat vaan auttavat asiaa...
Sen olen oma kohtaisesti kokenut.
Mäkin toisaalta uskon, että kaikella jokin tietty tarkoitus elämässä, mutta vaikea sitä on tämän tapauksen kohdalta uskoa... aika näyttää, jos näyttää...
tosiaan, kun painottaa itselleen sitä, kuinka on löytänyt elämänsä rakkauden, elämänsä naisen, kuinka se on kaunis rakkaustarina... se särkyy, mutta unelma siitä jää... ei tyydy enää vähempään. en tiedä tunnistaisiko hän itsensä näistä teksteistä, jos lukisi, ken ties...
toisaalta toivonkin, että hän on nämä tekstit lukenut, tuskin on, enkä viitsi mainostamaankaan ryhtyä...
"teitä tuttuja monta
vaan viitat vieraita lie
voi matkaajaa onnetonta
kun ulkopuolelle tarinan jää
mitä kertoilevbat kuuset keskenään
minä tervehdin yksinäisyyttä"
lainailit ja tuo viimeinen on oikein hyvä .
Huomaatko että kun juteltu sun kanssa ystäväpiiri senkun vain laajenee .
Välitä siis itseestäsi toivon että huomaat myös että kannattaa ,itsetuntosi varmasti kohenee jos vain uskallat nyt luottaa omaan itsesi enemmän .
Runoile niitä omia runoja lisää ja niin paljon että saat niistä kirjan älä niitä hukkaa .
Hymyile ja huomenna on taas hyvä japarempi päivä .
niin, ei se lopulta paljoa kohene, se itsetunto, noiden runojen myötä. itsetunto tarvii kohennusta ihan toisella saralla... tänään tuli eräältä tytöltä pakit syystä että olen liian rauhalinen...
No minkäs sille mahtaa, jos hellin mielummin tyttöystävääni kotona, kun juon lompakon tyhjäksi, ihmiset on erilaisia.
tämä on nyt sitten omaa tuotantoani:
Vaipuu toivo sinehen
taivaan rannan taa
vesi lainehtii
tulvii huokauksia
tähtitaivas loistaa
kohden tyyntyvää
myrsky laantui
hetkeksi vain
ennustaa ei voi
tulevaa, ei olevaa
tähtitaivas loistaa
kohden häilyvää
tyyntyy myrsky
tyyntyy mieli
kukkii ruusut
vähät niistä
tähtitaivas loistaa
kohden katuvaa
yö saapuu
pimentää maan
tuuli yltyy
humina käy
tähtitaivas loistaa
kohden surevaa
----
tuosta tuli mieleeni runo, jonka kirjoitin hänelle, ennen kuin aloimme seurustelemaan, kirjoitin sen chatissa, joten se katosi...
pelastin hänen päivänsä sillä, muistan vain, että se oli kaunis...
tulipa mieleeni ironia... en ikinä ostanut hänelle kukkia... tyydyin aina keräämään ne hänelle polun varresta
ja mukaan siihen jos menee niin kyyneleet tulee .
Vaikuttaa.
Jos et muuten kukkia hänelle antanut niin runonkukkia ainakin paljon enemmän toit ja mukavampaa on poimia niitä polunvarrelta yhdessä kulkiessa .
Se että on pakit tullut rauhallisesta luonteestasi niin siitä älä välitä yhtään .Rauhallisuus on todella hyvä asia ei kaikki ole kivaa sellainen räminä ja rämäpäisyys ja kohellus .Kyllä sinua arvostaa ja rakastaa varmasti ja on olemassa suurempi osa niitä naisia jotka välittää rauhallisesta ihmisestä mutta se voi myös joitan varmankin pelottaa se että on rauhallinen ja näyttää itsevarmaltakin se voi vaikuttaa että ei uskallakaan tavata enemmän tai heittäytyä mukaan (ehkä pelkää omia tuneita siinä vaan myös se toinen vaan)
Ei muuta kuin liikkeelle sinä ihana runosieluinen mies sinulla on tunteita ja ajatuksia .muista hymyillä myös
Ongelmana vain on se, että miten ensinnäkään kukaan huomaa, että olen runosielu... hulluksi luulisivat, jos hymyilevälle tytölle kadulla alkaisin runoa sepittämään. nykymaailma on liian pinnallinen, vaikka kuinka tietää jonkun olevan ihana, tai lämminhenkinen, miten vain. silti ulkokuori vaikuttaa. valitettavasti.
Tunteita on, mutta eipä ketään, kelle ne osoittaa, tai näyttää... periaatteessa, näihinkin runoihin käytetyt tunteet, ovat menneet hukkaan, kuin se rakkaus, joka mulla oli/on häntä kohtaan...
teidän että kohdistit ne varmasti sille joka niitä ei kuitenkaan osaa nyt arvostaa joka pitää edelleen sydämesi kiinni muille .
Et sinä turhaan tee tai toimi mitän kyllä ne menee toisillekin ja kyllä sinut huomaa ja runosi huomataan .pidä ne kaikki runot tallessa älä niitä hukkaa milloinkaan . Vaikka jos ne kirjoiti juuri Hänelle niin ne varmaan ei aukea sitten toisille sillä tavalla kuin haluat joten ilmeisesti kirjoitat sille uudelle rakkaudelle aivan uudet runot ja ajatukset, mutta olisko jo aika nähdä muitakin .koskettavia ne sun runot on tarkoitat kelle vain ne .
Kyllä on tunteita sulla ja varmasti myös joku jolle ne voit osoittaa ja näyttää sehän on jo tulossa ennekuin arvaatkaan. Hymyile kuitenkin ja nauti kesästä siinä odotellessa ja mene eteenpäin kuitenkin
Ei ole mitään Uutta rakkautta...
Niin... kuka sinä oikein olet, ja miksi jaksat minulle kirjoittaa?
Tuntui vain että pitää sulle vastata kun kirjoituksesi kosketti minua ja sitten vain piti kirjotella lisää jotenkin vain jatkui ja jatkui tämä ,tuntuu vain kiinnostavalta ja mukavalta kirjotella sun kans. oikein jo odotin vastaatkohan enää mitään .
Olen ihan tavallnen suomalainen nainen eteläsuomesta.
Niin siitä rakkaudesta ei ole vielä uutta mutta se varmasti on tulossa mutta kun vain aukaiset oven sille ja irrotat siitä entisestä annat sen enstisen jäädä muistoihin .Kun lopetat välittämästä siitä edellisestä ja välität enemmän itsestäsi annat itselle sen luvan elä ä nauttia ja RAKASTUA uudelleen .
kuulostaa ehkä liiankin helpolta...
pieni on todennäköisyys sille, että ihmisen ihastuessa, tunne olisi kakspuolinen, valitettava totuus...
tänään olen joutunut painimaan erään ongelman kanssa...
nimittäin jokin aika sitten, kun ilmeni mahdollisuus, tavata hänet, kysyin että onko se mahdollista, hän kieltäytyi ilmeisesti tekosyyllä. lähetin jälkeenpäin aiheesta tekstarin, joka ei ehkä ollut mistään kohteliaimmasta päästä... hänestä ei ole kuulunut mitään, ja itsekin ajattelin, etten häneen ota yhteyttä, hän ottakoon seuraavan kerran yhteyttä, jos haluaa... silti joskus tuntuu, että haluaisin tarttua puhelimeen ja pirauttaa, tai lähettää tekstari...
kysynpä vielä, että kuinka paljon sulla itsellä on henk.koht kokemuksia rakkaudesta, parisuhteista, ikävästä?
yritäpä arvata ikäni... tuntuu jotenkin, että arviosi menee pahasti ylä tai ala kanttiin...
mene ja tiedä
niin määrällisesti mun ihmissuhde kokemukset ovat vähäisiä, mutta laadullsiesti sitäkin suurempia...
joskus mietin ja huomasin, että yhdessä vaiheessa koko tunteiden kirjo, kaikki mahdolliset tuntemukset, mitä voi tuntea toista kohtaa, tunsin häntä kohtaan...
rakkaus, viha, katkeruus, sääli...
"kun mielessäni kuljen muiston hämärään
niin toiveistani parhaat rauenneksi nään
sain nuoruudelta siivet kerran minäkin
ja pilvilinnan jonne lentäisin
niin paljon toivotaan
niin paljon haaveillaan
jää liekistämme kerran
tuhkaa vaan
ei pilvilinnaa koskaan voi luoda kestävää
ken tämän tietää, kaiken ymmärtää
nyt mielessäni kuljen muiston hämärään
ja toiveistani parhaat rauenneksi jää
mä ymmärtäen katson nyt jo taakse päin
ja itselleni lausun, olkoon näin"