Rukoilisitko

Tar ja kirjoitti:

Sattui tässä taannoin eräänlainen väärinkäsitys:

Olen tottunut siihen, että monet ihmiset ovat
useinkin harjoittaneet jostain syystä perässäkulkemista eivätkä vain sitä, vaan myöskin
kaikenlaista häirintää ja joukkokiusaamista.
Tällaiset ovat tehneet mm. sellaista, että ovat
yhdessä sopineet, missä kulkevat, että joudun
tulemaan vastaan joitain henkilöitä tai kulkemaan pakosta joidenkin ihmisten perässä.

Nyt sattui sitten niin, että pari tyttöä näkyi tulevan edessä kaukana aika ison koiran kanssa, jolloin lähdin kulkemaan päinvastaiseen suuntaan,
koska en halunnut ottaa sitä riskiä, että koira on vihainen ja että pikkutytöt eivät saa pidettyä sitä kiinni.

Kun tie risteytyi, molemmilta suuntaa tuli yhtä aikaa ihmisiä ja ajattelin sitten mennä tien sivuun odottamaan, että tytöt koirineen menevät ohi.

Kum he sitten olivat kohdalla, heidän koiransa
haukkui minun koiralleni, jolloin ajattelin
vähän murista ja irvistellä sille kuin vihainen koira.

Tämäpä johti odottamattomaan reaktioon, että toinen pikkutyttö kovin säikähti moista raisua
murinaa. Hämmennyin tästä niin, etten tajunnut
edes mennä sanomaan mitään vaan lähdin vain pois.
Olen joskus ennenkin muutaman kerran leikilläni
tehnyt niin, jolloin tuloksena oli naurua.

Tämä ei ollut ollenkaan mukava asia, koska
tyttö oli sitten puhunut asiasta äidilleen ja
kyseinen äiti noteerasi minut hulluksi ja vaaralliseksi ja katsoi tarpeelliseksi mennä
puhumaan äidilleni, että minä olen mennyt puun taakse ja odottanut tyttöjä ja hyökännyt sieltä
pelottelemaan heitä oikein varta vasten.

Äitini sen sitten kertoi minulle itku kurkussa ja
kielsi minua enää menemästä ulos koiran kanssa.
Sattuneesta syystä joudun mukautumaan tähän toiveeseen, vaikken olekaan lapsi.

Ehkä minä olen tullut liian raisuksi ja kovaksi
kaikista kokemuksistani, joilla ihmiset ovat minua vuosien aikana kiusanneet, kun en tosiaan
pysty oikein käsittämään, että joku pelästyisi
sellaisesta.
Olen kyllä huomannut, että nykyaikana lapset monesti kasvatetaan niin, ettei heille näytetä mitään kauheaa, pahaa tai vaarallista.
Minä kuulun siihen sukupolveen, jolle vielä luettiin Hannua ja Kerttua, Punahilkkaa ja Lumikkia, jotka eivät kaihda esittämästä elämän pahoja ja julmia puolia.
Nämä sadut ovat mielestäni omiaan kasvattamaan lapsia kohtaamaan todellinen maailma paremmin kuin sellaiset sadut, jotka peittävät todellisuuden ja esittävät maailman vain hyvänä. Myös lapsuusleikkeihimme kuului kaikenlaista sodista ja panssarivaunuista ja kummituksista yms. sellaisista keksimäämme hauskanpitoa.

Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että minulla olisi oikeus olla pyytämättä anteeksi. Kun en tunne näitä ihmisiä, niin ajattelinpa selvittää tämän asian tässä ja samalla pyytää esirukousta
sen säikähtäneen tytön puolesta. Siispä: Anteeksi
todellakin tämä ajattelematon irvistys ja murina.
Minun on mahdotonta aina tietää, ketkä ovat mukana siinä puskajulkkisleikissä ja ketkä eivät.

Toivottavasti nämä tosiasiat poistavat pelon ja
tytöt ja äidit voivat taas kulkea vapain ja iloisin mielin.

( Naapurustolla voi muutenkin olla epäluuloja, koska ihmiset ovat saattaneet juoruilla kaikenlaista. Vuosia sitten, kun en vielä ollut
tottunut siihen, että joillakin ihmisillä on tapana seurailla toisten elämää ja tulla häiriköimään ja kiusaamaan porukalla ja yksin, suhtauduin kovin tosissani siihen, että joku uhkasi tappaa yms. Silloin halusin osoittaa heille, että pystyn puolustamaan itseäni. Ihmiset
kiusasivat mm. sen takia, että joku oli valehdellut, että yritän rikkoa erään henkilön avioliiton, koska olin hymyillyt hänelle. Siellä oli tod. näk. myös saatananpalvojia kiusaamassa, koska se oli sen laatuista puuhaa. )

Mutta olen kyllä edelleen sitä mieltä, että jotkut ihmiset eivät pidä minun ideologiastani
ja päämääristäni, näkemyksistäni ihanneyhteiskunnasta. Olen havainnut jatkuvasti silloin tällöin joidenkin ihmisten yrittävän
kaikin tavoin assosioida minut pahaksi tai hulluksi. Tässä pahantahtoisessa toiminnassaan
he yrittävät keksiä kaikenlaista minua vastaan ja
saada ihmiset vihaamaan minua. Tässä he ovat ainakin väliaikaisesti kyllä jossain määrin onnistuneetkin.

Minun mielestäni suomalaisten pitää säilyttää
sisäinen itsenäisyys ja mielellään myös virallinen ja ulkoinen, valtiollinen. Eikä pitäisi suostua ajautumaan joidenkin ulkomaalaisten hallittavaksi.

Tämän pitkähkön kirjoitukseni pohjalta saisi
mielihyvin puhella Jumalalle Pyhässä Hengessä
joku, joka Jumalan tuntee ja Hänen tahtoaan haluaa tässä tapauksessa epäitsekkäästi toteuttaa.

Kunnioittaen,
Tarja

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä