Uskallanko edes sanoa, että tuosta/sinusta/hänestä/salaatista/jazzista/lätkästä/runoista/rock´n rollista ym pidän, pidän hirveästi, pidän liikaa/liian vähän - täh?
Eihän kukaan kuitenkaan ole kiinnostunut minusta, mitä se ketään liikuttaa, mistä minä pidän. En ole koulukiusattu, en ole kotona saanut selkääni/turpiini/eikä minua ole alistettu.
Miksi kukaan välittäisi minusta, harmaasta kaiken hyväksyjästä?
En ole katkera, en sitten millään.
Mitä siis rutisen?
No sitä, että saan iloisen mielen, kun päästän suojatiellä mummon ylitse (ja se parempi kansalainen tööttää kärsimättömästi takanani isommassa autossaan). No sitä, että päästän bussiin/nysseen/dösään kaikki muut ennen itseäni ja kukaan ei katso edes alentuvasti kiittääkseen. No sitä, että kiitän kassaneitoa maksettuani (ja hän katsoo minua ikään kuin nuoleskelisin häntä jostakin syystä). No sitä, että toivotan naapurille kadulla oikein hyvät huomenet eikä hän ole näkevinäänkään meikäläistä.
Enkä ole poikkeava, poikkeavan näköinen, kokoinen enkä muutenkan iljettävä (!).
Olen siis poikkeava?
Alistunko tähän massaan, missä kukaan ei välitä kuin itsestään ja mistä massasta ne oikeasti mukavat/hyvät/kivat ihmiset erottuvat - kyynisesti sanottuna - kuin timantit?
Taidan olla eksyksissä ja turhautunut - vai kaipaanko vain hyväksyntää? Mitenkäs olisi, jos joskus miettisimme miten tuo kaveri/vastapeluri/asiakas/ystävä/vaimo/oma lapsi HALUAISI minun käyttäytyvän...
Höpö höpö - ei tässä maailmassa!
Eihän kukaan kuitenkaan ole kiinnostunut minusta, mitä se ketään liikuttaa, mistä minä pidän. En ole koulukiusattu, en ole kotona saanut selkääni/turpiini/eikä minua ole alistettu.
Miksi kukaan välittäisi minusta, harmaasta kaiken hyväksyjästä?
En ole katkera, en sitten millään.
Mitä siis rutisen?
No sitä, että saan iloisen mielen, kun päästän suojatiellä mummon ylitse (ja se parempi kansalainen tööttää kärsimättömästi takanani isommassa autossaan). No sitä, että päästän bussiin/nysseen/dösään kaikki muut ennen itseäni ja kukaan ei katso edes alentuvasti kiittääkseen. No sitä, että kiitän kassaneitoa maksettuani (ja hän katsoo minua ikään kuin nuoleskelisin häntä jostakin syystä). No sitä, että toivotan naapurille kadulla oikein hyvät huomenet eikä hän ole näkevinäänkään meikäläistä.
Enkä ole poikkeava, poikkeavan näköinen, kokoinen enkä muutenkan iljettävä (!).
Olen siis poikkeava?
Alistunko tähän massaan, missä kukaan ei välitä kuin itsestään ja mistä massasta ne oikeasti mukavat/hyvät/kivat ihmiset erottuvat - kyynisesti sanottuna - kuin timantit?
Taidan olla eksyksissä ja turhautunut - vai kaipaanko vain hyväksyntää? Mitenkäs olisi, jos joskus miettisimme miten tuo kaveri/vastapeluri/asiakas/ystävä/vaimo/oma lapsi HALUAISI minun käyttäytyvän...
Höpö höpö - ei tässä maailmassa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi!
Tekstistä päätellen olet hyvä ihminen. Olet onnellisessa asemassa sinunlaisia ei ole tässä maailmassa paljon vaikka pitäisi olla.
Sinunlaisesi tarvitsee samanlaisen ihmisen ystäväkseen niin olette molemmat onnellisia. Ole ylpeä itsestäsi.
Kiitoksia vaan kovasti kehuista, en minä niitä halunnut kalastella. Se, että vastasit pohdiskeluuni omalla tavallasi, kertoo myös aika paljon positiivisia asioita Sinusta. Toivottavasti Sinulla on hyviä ystäviä, ne ovat pirun tärkeitä. Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että minulla on "hengen heimolaisia" lähipiirissäni.
En ole vielä osannut päättää, miten suhtautua uskontoon/uskontoihin, mutta uskon vanhaan viisauteen: "Tehkää toisillenne se, mitä haluatte itsellenne tehtävän."
Sen noudattaminen onkin sitten toinen juttu...
Se kyl on mennyt maailma monesti niin tympeeks, kun me ei toistamme huomata ja olla ystävällsiä,
Omalla kohdalla mä kyllä huomaan et jos olen vähän heikoilla niin haluan että muut mut huomaa.
Jos olen vain ystävällinen odottamatta vastapuolelta mitään niin säilytän ainakin mielenrauhani.
Kyllä meillekin monesti joku on ollut ystävällinen ja emme ole osanneet sitä hänelle osoittaa.
Jatketaan vaan ystävälliseen malliin, ei velota toisia, eikä katkeroiduta niin kauniisti menee päivämme.
semmostahan se täällä suomessa tahtoo olla et ollaan aika epäkohteliaita ja välinpitämättömiä. toisenlaista olen nähny mualimalla. mut kannattaahan se kuitenkin ite olla ystävällinen ei sitä tiedä mitä siitä vielä poikii...
muuta pohjosseen ni johan kassaneitiki sanoo hei ja kiitos.. en mie sillä, löytyyhän tääläki veemäisiä tyyppejä.. mut etelessä niit ompi joka toine