http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000032398090
Toin tuon ketjun vihollisen rakastamisesta tähän. Alimaisena tuossa ketjussa puhuu ihminen, joka sanoo minun olevan narri, koska uskon ja kirjoitan Hengenmiekasta ja hän tuo tänne Raamatun jakeen, jolla Hän osoittaa, että Jeesus puhui kerran maallisesta miekastakin.
Haluan sano ensiksi sinulle, että narrit löytyvät muualta, kuin meidän joukostamme, jotka uskomme Sanan niin, kuin se on meille annettu ja toiseksi sanon, että älä ota yhtä lausetta todistaaksesi jotakikaan Raamatusta sillä niin tekevät he, jotka eivät Jumalaa tunne ja todistelevat sen takia omia todistelujaan. Sinulta puuttuu todistusvoima kaikkinensa Jumalan elämään, sillä koska Henki puuttuu, ei sanasta tule sinulle Sana, joka on totuus ja joka tekee vapaaksi.
Lue nyt tämä Luukkaan 22 kokonaan ja mieti, mikä oli tilanne, jossa Jeesus käski ostamaan miekan ja mieti, mitä Hän tahtoi kertoa opetuslapsilleen tuolla sanonalla ja mieti, mitä Jeesus teki, kun Pietari oli todella hankkinut miekan ja löi sillä Jeesusta vangitsemaan tulleen ylimäisen papin palvelijan korvan irti.
Luukas 22
1 Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä.
2 Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.
3 Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.
4 Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä.
5 Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.
6 Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.
7 Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8 Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme".
9 Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?"
10 Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11 ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'
12 Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa."
13 Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
15 Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
16 sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
21 Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.
22 Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!"
23 Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.
24 Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
25 Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
30 niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
32 mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."
33 Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan".
34 Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."
35 Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään".
36 Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.
37 Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: 'Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon'. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt."
38 Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa". Mutta hän vastasi heille: "Riittää".
39 Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".
41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
45 Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
46 Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
47 Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta.
48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?"
49 Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmekö miekalla?"
50 Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.
51 Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin". Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
52 Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.
53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta."
54 Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.
55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.
56 Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan".
57 Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä".
58 Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole".
59 Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin".
60 Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.
61 Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
62 Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
63 Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä.
64 Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!"
65 Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.
66 Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen
67 ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille". Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko;
68 ja jos kysyn, ette vastaa.
69 Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."
70 Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen".
Toin tuon ketjun vihollisen rakastamisesta tähän. Alimaisena tuossa ketjussa puhuu ihminen, joka sanoo minun olevan narri, koska uskon ja kirjoitan Hengenmiekasta ja hän tuo tänne Raamatun jakeen, jolla Hän osoittaa, että Jeesus puhui kerran maallisesta miekastakin.
Haluan sano ensiksi sinulle, että narrit löytyvät muualta, kuin meidän joukostamme, jotka uskomme Sanan niin, kuin se on meille annettu ja toiseksi sanon, että älä ota yhtä lausetta todistaaksesi jotakikaan Raamatusta sillä niin tekevät he, jotka eivät Jumalaa tunne ja todistelevat sen takia omia todistelujaan. Sinulta puuttuu todistusvoima kaikkinensa Jumalan elämään, sillä koska Henki puuttuu, ei sanasta tule sinulle Sana, joka on totuus ja joka tekee vapaaksi.
Lue nyt tämä Luukkaan 22 kokonaan ja mieti, mikä oli tilanne, jossa Jeesus käski ostamaan miekan ja mieti, mitä Hän tahtoi kertoa opetuslapsilleen tuolla sanonalla ja mieti, mitä Jeesus teki, kun Pietari oli todella hankkinut miekan ja löi sillä Jeesusta vangitsemaan tulleen ylimäisen papin palvelijan korvan irti.
Luukas 22
1 Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä.
2 Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.
3 Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.
4 Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä.
5 Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.
6 Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.
7 Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8 Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme".
9 Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?"
10 Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11 ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'
12 Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa."
13 Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
15 Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
16 sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
21 Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.
22 Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!"
23 Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.
24 Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
25 Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
30 niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
32 mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."
33 Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan".
34 Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."
35 Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään".
36 Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.
37 Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: 'Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon'. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt."
38 Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa". Mutta hän vastasi heille: "Riittää".
39 Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".
41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
45 Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
46 Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
47 Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta.
48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?"
49 Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmekö miekalla?"
50 Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.
51 Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin". Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
52 Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.
53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta."
54 Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.
55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.
56 Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan".
57 Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä".
58 Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole".
59 Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin".
60 Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.
61 Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
62 Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
63 Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä.
64 Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!"
65 Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.
66 Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen
67 ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille". Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko;
68 ja jos kysyn, ette vastaa.
69 Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."
70 Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen".
Vastaukset 19
Vanhimmat
sitä, että käykö Jeesuksen seuraaja sotaan maallisella miekalla, vai pysyykö hän aina Hengenmiekalla sotivana.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000032419741
Tänään luimme tuosta Luukkaan evankeliumin 22 luvusta sen, että Jeesus viimeisenä ihmetyönään Ihmisen Poikana ollessaan, korjasi vihollisensa korvan, jonka opetuslapsi Pietari sivalsi maallisella miekalla irti, eli joko me tämän perusteella sanomme, että Jeesuksen oma ei sodi muulla miekalla, kuin Hengenmiekalla.
Jumalaa pelkääväinen mies ja ... eikös sotilaillekkin sanottu,että "tyytykää palkkaanne"
tuon Johannes kastajan sotilaille antaman kehoituksen? Meinaatko sen tarkoittavan sitä, että koska sotilaita käskettiin tyytymään palkkaansa, niin on oikeutettua myös sotia maallisella miekalla, eli ajatteletko näiden sotilaiden, joille Johannes tuon kehoituksen antoi, saaneen palkkaa sotimisesta?
hyvistä, eli parannuksen soveliaista hedelmistä ja sen yhteydessä kansan suusta tulleesta kysymyksestä, mitä kunkin tulee tehdä, jotta hedelmät muodostuisivat hyviksi.
Tuohon sotilaiden esitäämään kysymykseen Johannes vastaa vuoden 1776 Biblian mukaan näin:
Luukas 3
14 Niin kysyivät myös häneltä sotamiehet, sanoen: mitä myös meidän pitää tekemän? Ja hän sanoi heille: älkäät kenellekään väkivaltaa taikka vääryyttä tehkö, ja tyytykäät palkkaanne.
1938 käännöksen mukaan näin:
Luukas 3
7 Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?
8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
9 Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
10 Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?"
11 Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin".
12 Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?"
13 Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty".
14 Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne".
15 Mutta kun kansa yhä odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, eikö hän itse ehkä ollut Kristus,
16 niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
17 Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."
elääkin. Tosin, varsinkin sodan aikana palkkaetuihin kuului valloitettujen alueiden ja kaupunkien ryöstö mutta rauhan aikanahan ei tällaista mahdoliisuutta ainakaan virallisesti ollut olemassa. Johannes ilmeisesti tarkoittaa, että tällaisesa tilanteessa sotilaat eivät saaneet rosvota eikä riistää väkivalloin sivilejä vaan todella tyytyä palkkaansa.
palkka kuuluu, kuten kaikille työtä tekeville, mutta olivatko nuo Johannes Kastajan opettamat sotilaat ikään, kuin veronkerääjiä ja yleisen järjestyksen ylläpitäjiä, vai olivatko he sodassa taistelevia ja vihollisia tappavia?
Johannes Kastajan luokse tulleet sotilaat olivat 'strateuomenoi' sotilaita anan täytdessä merkityksessä (strateuo = suorittaa sotapalvelua, taqistella, sotia; part. mon. 'sotilaat' (stratos = sotajoukko)
Tullimiehet ovat eri asia. 'telones' = veronkantaja, tullimies, publikaani (lat. publicanus)
olivat kuitenkin rauhan ajan sotilaita, eivätkä sotineet sodissa, mutta jos sota olisi syttynyt olisivatko nämä sotilaat osallistuneet sotaan, koska luultavasti he hakivat elämäänsä Jumalaa, sillä muuten he eivät olisi olleet Johannes Kastajan luona kysymyksineen, vai olivatko siellä pitämässä järjestystä ja kyselemässä muuten vain, mutta kuitenkin historia kertoo, että sitten 70 vuoden päästä, kun syttyi sota ja hävitys, niin Jerusalemin kristityt lähtivät sitä pakoon, eli eivät jääneet sotimaan ja varmasti niiden kristittyjen joukossa oli sotilaitakin.
Kautta aikojen kristityt ovat etsineet vastausta siihen, että pitääkö, tai saako uskovainen sotia.
Jos Uuden Testamentin Ilmoituksen ottaa tuntonsa ohjaajaksi, niin kristitty ei sodi.
vielä ollut kristittyjä. Arvioitaessa Raamatun kuvauksia joistakin tapahtumista tai moraalikäsitykstä on otettava aikakausi ja ko. oman ajan arvot yms. huomioon eikä tarkasteltava asioita anakronisesti.
eli hän opetti Jeesuksesta. Jotkut luulevat, että Jeesuskin opetti vain niiden kolmen vuoden takia, jotka Hän täällä ennen ristinkuolemaansa opetti, mutta Hän jätti Sanan keskellemme ja Pyhä Henki on voima, jonka Jeesus lähetti omiinsa ja tämä rakas Henki opettaa, muistuttaa, nuhtelee, puolustaa ja todistaa Jeesuksesta, eli opettaa meille kaiken sen, minkä Jeesus opetti sen kolmen julkisen toiminnan vuotensa aikana. Siksi on synnyttävä uudeksi, jotta Pyhä Henki tulee elämään ja todistaa ja opettaa ja johdattaa Jeesuksen uskon kautta ikuiseen elämään.
Voisitko jatkossakin laittaa yhden sanan nimimerkkisi jälkeen perään pisteen, niin kirjoituksesi olisi helpompi löytää täältä. :):):)
muistan, koska teen tätä Jeesuksen palvelutyötä maallisen työni ohella, niin toisinaan käväisen kiireellä palstalla, ja senhän huomaa kirjoitusvirheistäkin:):):)
Minä en ole mitään kirjoitusvirheitä huomannut, ehkä olen kiinnittänyt huomiota enemmän viestiesi sisältöön, vaikkakin sen olen huomannut, että sinulla on persoonallinen kieliasu ja rakenne kirjoituksissasi, mutta se on mielestäni ihan hyvä juttu.
Voimia ja jaksamista sinulle, kirjoittelet vaan sen verran kun kiireiltäsi jaksat ja ehdit, ei mitään stressiä ja paineita, me kyllä jaksamme täällä odotella.
elää Jumalan opetuksissa.
Room. 12:10
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
hengellisesti, eli et ole enää maitoasteella, vaan kykenet ottamaan vahvaa ruokaa vastaan ja siksi kysynkin sinulta, miten sinä suhtaudut kyseessä olevaan miekka-asiaan, eli jos sota tulee, oletko sitä mieltä, että kristitty ottaa pysyn käteensä ja ampuu sillä vihollista, vai uskotko tähän Jeesuksen Matteus viidessä antamaan opetukseen ja oletko sitä mieltä, että se kattaa kaikki tilanteet kristityn elämässä, oli sota tai rauha.
Matteus 5
36 Äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;
37 vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.
38 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.
39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.
43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
Myönnän tässä rehellisesti, että tuossa alempana kun puhuin profeetallisesta sanasta, minä kiinnitin vaistomaisesti huomiota viestissäsi vain allaolevaan katkelmaan, koska se mielestäni saattaisi olla profeetallista sanaa eräälle täällä kirjoittelevalla hankalalle ihmiselle , enkä ehtinyt sen paremmin syventymään varsinaiseen käymäänne keskusteluun, pakko olla rehellinen.
>>>>>>Jos isä, äiti,vaimo tai kuka tahansa pyrkii halventamaan uskoa ja pyrkii kitkemään sitä poissa, on ihmisen kyettävä rakkautensa keskellä vihamaan heidän vaatimuksia ja pysyttävä Jeesuksessa.
Täytyypä sanoa, että kovin vähän olisi uskoa koskaan ollut täällä, jos Jeesuksen omat olisivat kuulleet perheidensä vaatimuksia, sillä usein uskon alkutie voi olla perheelle käsittämätön ja pehekuntalaiset yrittävät tehdä kaikkensa saadakseen sen "hairahtuneen" jäsenen luopumaan uskostaan. Myöhemmin perhe muuttuu hyväksyväksi, kun usko tulee todistetuksi perheelle, eli he saavat nähdä uskon tuottamat hyvät hedelmät.
ja pohtimisen arvoista on viestissäsi. Tämä on ollut kautta aikojen vaikea kysymys, että onko kristityn kuultava enemmän Jeesuksen opetuksia sotatilanteen tullessakin, vai onko mietittävä, mikä on velvollisuus isänmaata kohtaan.
Itse luotan siihen, että tilanteessa, kuin tilanteessa Jeesus johdattaa meitä Pyhän Henkensä kautta.
Mietitytää syvästi, että käskisikö Jeesus meidät aseisiin ja mahdolliseen lähimäisen tappamiseen edes sodan syttyessä, sillä Jeesus opetti meille ehdottomuutta käskyjen kohdalla, eli älä tapa käskyn Hän vahvisti niin vahvaksi, että pahan ajatteleminen ja puhuminen lähimäisestä on Jumalasta katsoen tappamista.
Tiedän monien luulevan, että tuossakaan käskyssä ei ihminen kykene elämään, mutta se on väärää luuloa. Kaikki, mihin Jumala meitä opastaa ja mitä opettaa on kevyttä, sillä Pyhä Henki on voima sisimmässämme elää todellakin Jumalan Tahdossa ja ainakin itsestäni saan todistaa, että minulla ei tee edes mieli arvostella, ajatella pahaa tai tehdä muutakaan kielteistä lähimäistäni kohtaa, vaan tahtoni on se, että jokainen pääsisi tuntemaan Jeesuksen ja näin tulisi tähän Hänen antamaansa vapauteen. Tältä pohjalta, miltä minä ajattelen tuntuu nyt mahdottomuudelta sotia asein, eli vain Hengenmiekka on ase, joka on aina käytössämme.
Jeesus avatkoon ymmärryksemme jokaiseen asiaan.
Kävin tänään pitkän keskustelun erään kokeneen kristityn kanssa tuosta sota- asiasta, eli onko kristityn velvollisuus tarttua aseeseen sotatilanteessa, vihollisen hyökätessä omaan maahan, ja tuo ihminen oli sinun kanssasi samaa mieltä asiasta aivan samantien, kun sitä häneltä kysyin.
Hän selitti minulle, että Jeesus ei tullut kumoamaan yhtäkään käskyä, myöskään viidettä, älä tapa, vaan Hän tuli täyttämään myös tämän käskyn. Sotatilanteessa kristitty voi palvella kuulemma rintamalla jossain muissa tehtävissä, kuin aseenkantajana, esim. lääkintämiehenä, tai niin kuin oma veljeni olisi jotenkin tietokoneiden kanssa tekemisissä, koska on saanut siihen korkean ja pitkän koulutuksen, ja sanoi minulle niin.
En ole aikaisemmin edes pohtinut tätä asiaa tarkemmin, koska minun naisena ei tarvitsisi muutenkaan lähteä kantamaan asetta ja sotimaan vihollista vastaan, onneksi.
Kyllä sinä taidat olla oikeassa tässä asiassa, katsotaan vaan Kristukseen kaikissa tilanteissa, sodassa ja rauhassa, ja pysytään tiukasti Raamatun sanassa ja opetuksessa kiinni. Pyydetään Pyhältä Hengeltä ymmärrystä ja viisautta, ja otetaan vanhemmilta ja kokeneemmilta kristityiltä kehoituksia ja uusia näkökulmia vastaan, ja miksei nuoremmiltakin. Joskus on oltava valmis myös muuttamaan omia käsityksiään ja mielipiteitään, jos huomaa erehtyneensä jonkin asian, opin tai esim. raamatuntulkinnan suhteen.
että portti on ahdas päästä Jumalan valtakuntaan.
Siitä portista pääsevät vain he, jotka uskovat Jumalan Sanan ja TAHTOVAT elää sen antamissa neuvoissa. Viisas tutkii Jumalan Sanaa, sillä se on elämä.