Eilen mä annoin itselleni luvan rypeä itsesäälissä pari tuntia.En vaan jaksanut olla mistään iloinen.En siitä että olen nuori,nätti,ja vapaa.Vapaus eli sinkkuus ei tuntunut miltään.Iski ahdistus,että aika kuluu koko ajan enkä mä ole lähelläkään haavettani perheen perustamisesta rakastamani miehen kanssa.
Mietin,onko ratkaisuni olleet ihan vääriä...oli parisuhde,mutta se ei tuntunut toimivan.Olisiko silti pitänyt jatkaa?Ei kai.
Mä en jaksa hillua baareissa ja iskeä miehiä.Yhden illan jutut ei johda mihinkään.Kyynisyys kasvaa vaikka olen vannonut etten ikinä tule katkeraksi.Tänään on jo parempi mieli ja jaksan uskoa ihmisten hyvyyteen:että pitämällä moraalini ja suuntani oikeana saan jotain takaisin.
Mä en edes ole vähään aikaan huomannut kun mua yritetään iskeä,kuljen vähän kuin laput silmillä.Flirtti ei kiinnosta...kun ne pari jätkääkin lähettää kaipaavia viestejä olen ihan tulisilla hiilillä että osaisin vastata nätisti mutta niin että ne tajuaisivat ettei kiinnosta.
Mut mä elän nyt ja joka sekunti,sen tajusin myös eilisen masiskohtauksen aikana.Vain itse voin määrätä käytänkö aikani haikailuun mitä ei ole ja mitä olisi voinut olla,vai valmistanko itseäni henkisesti ja fyysisesti siihen mitä elämältä todella haluan.
Moi nyt.
Mietin,onko ratkaisuni olleet ihan vääriä...oli parisuhde,mutta se ei tuntunut toimivan.Olisiko silti pitänyt jatkaa?Ei kai.
Mä en jaksa hillua baareissa ja iskeä miehiä.Yhden illan jutut ei johda mihinkään.Kyynisyys kasvaa vaikka olen vannonut etten ikinä tule katkeraksi.Tänään on jo parempi mieli ja jaksan uskoa ihmisten hyvyyteen:että pitämällä moraalini ja suuntani oikeana saan jotain takaisin.
Mä en edes ole vähään aikaan huomannut kun mua yritetään iskeä,kuljen vähän kuin laput silmillä.Flirtti ei kiinnosta...kun ne pari jätkääkin lähettää kaipaavia viestejä olen ihan tulisilla hiilillä että osaisin vastata nätisti mutta niin että ne tajuaisivat ettei kiinnosta.
Mut mä elän nyt ja joka sekunti,sen tajusin myös eilisen masiskohtauksen aikana.Vain itse voin määrätä käytänkö aikani haikailuun mitä ei ole ja mitä olisi voinut olla,vai valmistanko itseäni henkisesti ja fyysisesti siihen mitä elämältä todella haluan.
Moi nyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus!
Minullakin on ollut viime aikoina mietteissä, olenko menneisyydessäni tehnyt vääriä valintoja naisten suhteen. Olisiko pitänyt jatkaa pitkäaikaista seurustelusuhdetta? Siinä oli paljon hyvää, mutta toistuvasti minua loukattiin syvältä. Kuka tämän tietäisi?
Edellinen suhde oli ensimmäinen vakavampi suhde elämässäni, koska en ole halunnut aloittaa seurustelua, jos en todella ole kiinnostunut. Välillä on tullut kuitenkin heikkoja hetkiä ja on ollut houkutus olla vain jonkun kanssa (ei enää yksinäisyyttä). Kerran olen "sortunutkin" aloittamaan suhteen ilman mitään syvempää. Kuinka turhaa se olikaan! Se ei onneksi kestänyt pitkään.
Olet oikeassa. Elämässä ei kannata katsella liiaksi peruutuspeiliin. On elettävä nyt kohti tulevaisuutta. Pidä moraalisi!
on se, että niin moni haikailee kestävää rakkautta, niin pojat ja tytöt, miehet ja naiset
miksei nämä polot ihmiskohtalot törmää toisiinsa. mullakin iskee masennuskohtauksia, että tosiaan perhe on kaukana, on se muutenkin, vaikka olisi kulta, en perhettä vielä perustaisikaan, mutta vankka pohja pitäisi rakentaa ensin...
väysttää...