..on helppo puolustaa. Onko Keskustaa helppo puolustaa vai Kookoomusta vai SDP:tä. Sellaista puoluetta kannattaa äänestää mitä itse kukin voi puolustaa, tuntee sen tekemät asiat oikeiksi.
Keskusta kannattaa maaseudun pitämistä elinvoimaisena, sitä mieltä minäkin olen. Yksi täkeä asia on energiakysymykset. Keskusta hairahtui aikoinaan Vanhasen johdolla vastustamaan ydinvoimaa. Puoluekokous teki päätöksen että ydinvoimaa ei suvaita. Se on ollut erittäin kallis päätös Suomalaisille. Nyt sitä sitten pitää jopa hädällä tehdä lisää. Mutta monissa asioissa olen aika lähellä Keskustan arvomaailmaa.
Sitten Kokoomus. Sitä yleensä äänestän. Siihen on tietysti yhtenä syynä kotoa saatu perintö, sekä ympäristö. Mutta olen asiaa kyllä pohtinut aikoinaan paljonkin. Ehkä joskus Keskustaa äänestinkin. Sen äänestämisen lopetin kun Kekkosen aika oli lopussa. Pääministeri oli Koivisto, Väyrynen oli hallituksessa. Syntyi melkoinen kamppailu joka pikku asiastakin hallituksen sisällä Väyrynen halusi ilmeisesti Koiviston hallituksen kaatuvan. Koivisto piti kuitenkin pintansa.
Mutta minun johtopäätökseni silloin oli, että Keskusta ei ole isänmaan asialla. Suomi oli kriisissä ja Keskusta pelasi omiin nimiinsä vallan säilyttääkseen. Silloin päätin etten enää Keskustaa äänestä.
SDP on minulle ollut aika vieras. Toki sen äänestäjiä on suvussani, moniakin. Ei me juuri politiikkaa puhuta. Kunnioitetaan toisten näkemyksiä. Silloin harvoin kun nähdään ei ole syytä politiikasta tehdä riitaa. Täällä esiintyvät Sosialidemokraatit ovat vähän huonoja mainoksia puolueelleen. He panettelevat toisia. Sivulauseissa on aina jokin eripuraa sisältävä lause. Maatalouden merkitystä ei tajuta. Sen ilmeisesti voi tajuta kun ajelee Helsingistä muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen. Mielipidepankki on ottanut tuollaisen vanha-Sosialidemokraattisen kannan maatalouteen ja moneen muuhunkin asiaan. Sinänsä hän tietää asioita paljon, mutta heikkous on heikko ihmisten tunteminen. Pitäsi olla mukana paljon suoraan ihmisten parissa, pois omista ympyröistä. Se auttaisi monta asiaa ymmärtämään.
Niin ja halpaa Brassi-lihaa ei enää saa.
Keskusta kannattaa maaseudun pitämistä elinvoimaisena, sitä mieltä minäkin olen. Yksi täkeä asia on energiakysymykset. Keskusta hairahtui aikoinaan Vanhasen johdolla vastustamaan ydinvoimaa. Puoluekokous teki päätöksen että ydinvoimaa ei suvaita. Se on ollut erittäin kallis päätös Suomalaisille. Nyt sitä sitten pitää jopa hädällä tehdä lisää. Mutta monissa asioissa olen aika lähellä Keskustan arvomaailmaa.
Sitten Kokoomus. Sitä yleensä äänestän. Siihen on tietysti yhtenä syynä kotoa saatu perintö, sekä ympäristö. Mutta olen asiaa kyllä pohtinut aikoinaan paljonkin. Ehkä joskus Keskustaa äänestinkin. Sen äänestämisen lopetin kun Kekkosen aika oli lopussa. Pääministeri oli Koivisto, Väyrynen oli hallituksessa. Syntyi melkoinen kamppailu joka pikku asiastakin hallituksen sisällä Väyrynen halusi ilmeisesti Koiviston hallituksen kaatuvan. Koivisto piti kuitenkin pintansa.
Mutta minun johtopäätökseni silloin oli, että Keskusta ei ole isänmaan asialla. Suomi oli kriisissä ja Keskusta pelasi omiin nimiinsä vallan säilyttääkseen. Silloin päätin etten enää Keskustaa äänestä.
SDP on minulle ollut aika vieras. Toki sen äänestäjiä on suvussani, moniakin. Ei me juuri politiikkaa puhuta. Kunnioitetaan toisten näkemyksiä. Silloin harvoin kun nähdään ei ole syytä politiikasta tehdä riitaa. Täällä esiintyvät Sosialidemokraatit ovat vähän huonoja mainoksia puolueelleen. He panettelevat toisia. Sivulauseissa on aina jokin eripuraa sisältävä lause. Maatalouden merkitystä ei tajuta. Sen ilmeisesti voi tajuta kun ajelee Helsingistä muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen. Mielipidepankki on ottanut tuollaisen vanha-Sosialidemokraattisen kannan maatalouteen ja moneen muuhunkin asiaan. Sinänsä hän tietää asioita paljon, mutta heikkous on heikko ihmisten tunteminen. Pitäsi olla mukana paljon suoraan ihmisten parissa, pois omista ympyröistä. Se auttaisi monta asiaa ymmärtämään.
Niin ja halpaa Brassi-lihaa ei enää saa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mikä on muuten johtopäätöksesi nyt?
Onko Keskusta Suomen asialla ?
Oliko Kekkonen Suomen asialla ?
Oliko Anneli Jäätteenmäki Suomen asialla ?
Entäs Esko Aho pääministerinä pysäyttäessään talouden syöksykierteen ?
Entäs Presidentti Kyösti Kallio johdettuaan Suomen läpi talvisodan raskaaseen rauhaan ?
Oliko Presidentti Kalliolla oikeutta kuolla kesken Maamme-laulun Helsingin asemalla talvisodan päätteeksi?
Mikä on johtopäätöksesi ?
Punalippu salkoon ja sosialismi Suomeen,
vaiko siniristilippu ja Keskustalainen tinkimätön itsenäisen Suomen ja sen kansan tulevaisuuden puolustaminen ?
Pettääkö kepu ?
Ja kuinka monta kertaa ?
Ja vieläkö senkin jälkeen ?
Ihan joka kerta ?
Aina ?
Ja vielä senkin jälkeen ?
-----------------------------------
Mitähän kriisiä mahdat tarkoittaa..?
Sitäkö, että sitä kansallista kriisiä, johon Kekkonen määräsi Miettusen hätätilahallituksen, vaiko sitä maailmanlaajuista kriisiä, jonka Kekkonen laukaisi ETYK-kokouksella 1975 ?
Vaiko tätä kriisiä, jossa Koivisto kieltäytyi eroamasta pääministerin paikalta saadakseen johtopaikan Moskovan nuolemisessa ?
Kekkonen sentään piti Moskovan aisoissa, kun Koivisto itki Tsekkoslovakian valtausta 1968...
Ei kai se kriisi ole, jos sosialisti itkee kommunismin saavutuksia ?
Tsekkoslovakin kansa ei iloinnut Prahan kevättä 1968. Se kuoli omassa maassaan miehittäjien luoteihin.
Voisitko yksinkertaistaa vielä enemmän tätä Suomen kriisin väittämää, jotta voisimme kuorossa ulvoa Koiviston suurta viisautta, Vahvan markan politiikkaa, Koiviston Konklaavin puuttumista Suomen oikeuslaitoksen päätöksiin velallisten vahingoksi ja ennenkaikkea tietenkin vaikka sitä suurta rohkeutta, jota Koivisto osoitti uudelleenitsenäistyneen Viron tunnustamisessa sekä ennenkaikkea sitä hetkeä, kun Suomella oli mahdollisuus ostaa Karjala takaisin, mutta Koivisto presidenttinä päätti pettää itsenäisen Suomen kansan vielä kerran sosialismin oppien mukaisesti.
-------------------------------------
Pääministerinä Koivisto toimi
vuosina 1968–1970 ja uudelleen 1979–1982.
Virallisesti Kekkonen luopui virastaan 27. tammikuuta 1982
Kekkosen suvereenin vallankäytön päättymistä on monen mielestä merkinnyt huhtikuu 1981, jolloin pääministeri Mauno Koivisto kieltäytyi eroamasta, vaikka häntä oli Tamminiemestä tähän varsin selväsanaisesti kehotettu. Koivisto rikkoi Kekkosen ajan kaavan huomauttamalla, että perustuslain mukaan Suomessa hallituksen tulee nauttia ensi sijassa eduskunnan eikä presidentin luottamusta.
---------------------
MVV kirjoittaa pettyneensä Keskustaaan vaikka ei ollut varma oliko edes äänestänyt Keskustaa...
Ehkä joskus Keskustaa äänestinkin. Sen äänestämisen lopetin kun Kekkosen aika oli lopussa. Pääministeri oli Koivisto, Väyrynen oli hallituksessa. Syntyi melkoinen kamppailu joka pikku asiastakin hallituksen sisällä Väyrynen halusi ilmeisesti Koiviston hallituksen kaatuvan. Koivisto piti kuitenkin pintansa.
Mutta minun johtopäätökseni silloin oli, että Keskusta ei ole isänmaan asialla. Suomi oli kriisissä ja Keskusta pelasi omiin nimiinsä vallan säilyttääkseen. Silloin päätin etten enää Keskustaa äänestä.
Väyrynen kampitti Koivistoa eroamaan eivät olleet sopivia kyseiseen ajanjaksoon. Siitä jäi sellainen kuva, että tärkeintä on saada hallitus vaihtumaan ja Koiviston maine mustattua. Mutta silloin oli myös Suomen kansa Keskustaa vahvempi.
Ole ollenkaan ottanut kantaa siihen oliko Koivisto sitten hyvä presidentti. No nyt otan. Ei se aivan nappiin mennyt. Koivisto otti vallan liiaksi itselleen, Kekkosta kai yritti matkia. Kaikista sen ajan päätöksista on Koivisto vastuussa. Häntä myös pidettiin hyvänä talouspolitikkona, sillähän saavuttikin suosionsa. Ehkä hän ei kuitenkaan ihan niin hyvä ollut.
Enkä muuten arvostellut Kekkostakaan. Arvostelin Keskustan politiikkaa sinä murroskautena kun Kekkonen sairastui.
Tottahan Aho teki kaikkensa Pääministerinä laman voittamiseksi. Hän kävi kylläkin myös räävittömän vaalikampailun ennen 1991 vaaleja. Hänen pääministerikautensa olisi ollut helpompi vähän realistisemalla suhtautumisella asiaan.
Olenko varma äänestinkö koskaan Keskustapuoluetta? Ehkä äänestin kun kerran petyin. Se oli ainakin minulla jonkinlainen murrosvaihe mihin suuntaan käännyn. En nyt ole kovin raakasti Keskustaa haukkunut, ollaanhan "yhteisessä" hallituksessa. Tähän menessä olen kyllä tyytyväinen hallituksen toimintaan.
Hallituksessa on erittäin hyviä ministereitä, kuinka on sattunutkin.
Niin ympäristöministerinä vois jatkaa tämä Tiilikainen. Ja ei muuta kun turve käyttöön. Suomessa on muuten turpeessa enemmän energiaa kun Norjan kaikissa öljylöydöissä mitä tähän menessä on löydetty.
sitä, mitä on tapahtunut, vaan haluan perusteita väitteille.
Kekkonen kohteli kokoomusta kovalla kädellä valtakaudellaan. Se on tosiasia.
Oliko se tarpeen Suomen tasapainotellessä Neuvostoliiton ja lännen välillä ?
Jos oli, mitä sillä saavutettiin ?
Väyrysen tahtopolitiikka oli tunnettua, mutta verrattuna Koiviston politiikkaan jäi Väyrynen kakkoseksi, koska hävisi.
Ei siksi, että tahtopolitiikka olisi yhtään järkevämpää tai järjettömämpää kuin Koiviston politiikka nykyvalossa, kun Vahva markka murtui, Pankkikriisi kaatui päälle, Demari Liikanen pakeni valtiovarainministerin paikalta ja Suomalainen yhteiskunta kääntyi syöksykierteeseen.
Nykyhallituksella on erilaiset haasteet kuin oli Kekkosen valtakaudella ja sen loppuosan siirtymävaiheessa päätyen Neuvostoliiton romahtamiseen.
Se, ettet äänestä Keskustaa, tekee jo sinusta idiootin, mutta se, että et myöskään äänestä vasemmistoa, ei tee sinusta kusipäistä idioottia.
Politiikassa on ja pitää olla mielipiteitä.
Ja näillä mielipiteiden taustalla pitää olla näkemystä asioista niin historian, nykypäivän kuin tulevaisuuden suhteen.
Ilman niitä kansakunta menee päin hevon vittua.
Ja jumalauta MVV, asioiden takana pitää seisoa, mutta mukautua myös muuttuvaan maailmaan,
ja toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.
Virheitä pyydetään anteeksi ja muutetaan toimintatapoja, muuta armoa ei pyydetä.
Sillä, jos niin on tapahtuakseen, niin sitten vaikka kuollaan, kunhan suomen kansan tulevaisuus turvataan.
Hitaasti uusiutuvan turpeen vuosikasvun muuttaminen dieselöljyksi on kahdesta syystä tärkeä asia, dieselöljyn tuotanto turvataan kriisitilanteissa Suomessa ja toisekseen käännetään ulkomaankaupan tasetta vähemmän öljyriippuvaiseksi.
Lisäksi vesivoiman osalta Kollaja ja Vuotos ovat aivan välttämättömiä säätävoimana.
Tuulivoiman epäsäännöllisyys edellyttää pumppuvoimaloita, joilla voidaan varastoida tuulienergia käytettäväksi jälkikäteen silloin kun energiaa tarvitaan.
Esimerkiksi vedyn tuottaminen tuulivoimalla olisi yksi helposti vettä pienempään tilaan varastoitava ratkaisu. Vetyä voitaisiin käyttää sitten vaikka liikenteen energiana, tai muuntaa kulutuspiikkien aikana vetykennoilla sähköksi.
Erilaisten liikennepolttonestettä korvaavien ratkaisujen läytäminen on kaikista tärkeintä, sillä lämpöenergian ja sähkön tuottaminen kiinteisiin verkkoihin antaa paljon enemmän valinnanvaraa, kuin ajoneuvojen ja liikkuvien työkoneiden energiaratkaisut.
Kokoomuksen ei tarvitse näissä asioissa nöyristellä, mutta ei pidä ehdottomasti lyödä kantaansa lukkoon kiinteästi mitään vastaan tai minkään puolesta, ennenkuin käytännössä pystytään osoittamaan kokeiluprojekteilla ratkaisujen toimivuus.
Suomen energia ratkaisut elävät koko ajan, suurista suuntaviivoista on päätetty, mutta toteutus käytännön tasolla vaatii päättäväistä, mutta myös tasapainoita päättämistä, sillä haittoja syntyy ja laitoksia joudutaan sijoittamaan sellaisiin paikkoihin, jotka eivät ole paikallistasolla kaikkien mieleen.
Mutta, jotta Suomi ei joutuisi housut kintussa kohtaamaan energiakriisejä, niihin on varauduttava nyt mieluummin kotimaisia vaihtoehtoja hyödyntäen, kuin antaen päätösvallan Suomen rajojen ulkopuolisille toimijoille.
Niin, ja nyt pois sieltä pöydän alta, MVV.
Pohjanmaalla on ennenkin sanottu sanottavansa, vittuilu lopetettu kauhavan raudalla, mutta asiallisia perusteluja siedetty, olipa kyseessä valtakunnan politiikka tai karkoitus Siperiaan nahkurin orsille....
hehheheheeee...
Hiukka kaavoihin kangistunut ja pikkaisen tiukkapipoinenkin?
Se, ettet äänestä Keskustaa, tekee jo sinusta idiootin, mutta se, että et myöskään äänestä vasemmistoa, ei tee sinusta kusipäistä idioottia.
Oliko Kekkosen Kokoomus kohtelu oikein ja mitä sillä saavutettiin. Sillä saavutettiin ainakin joukko perseennuolijoita jotka tahdottomina juoksivat päänsä vaikka tiiliseinään jos Kekkonen niin käski. Kekkosen politiikalla saavutettiin myös Keskustalle alennustila. Puolueen olisi pitänyt päästä oppositioon lepäämään, mutta Kekkonen oli toista mieltä. Ulkopolitiikasta ei juuri ollut eriäviä mielipiteitä Kokoomulsen ja Kekkosen kanssa. Niitähän piti etsiä rivien, rivien välistäkin.
Väyrynen eli harhassa, luuli olevansa joku Kekkosen , Jumalan määräämä seuraaja, tai ainakin Karjalaisen välivaiheen jälkeen. Se on ollut hänen suuri poliittinen virhe.
Että pitääkö aina sanoa niin kuin se on? Minä olen niin kova porvari, että olen hyödyntänyt lähimmäisiäni. En ole aina sanonut niin kuin asia on, mutta kun en ole kovin jyrkkä ollut, olen pärjännyt. Olen uinut paremmin niin kuin kala vedessä. Jos ymmärrät. Jyrkkyys kuuluu ihmiselle joka elää vaikkapa hyvällä palkalla, virkamies, ay jotaja, miksei myös maanviljelijä, kyllähän kaurat menee kaupan vaikka olisi kuinka hullu.
Kokoomus on järkevä puolue. Se varmasti hyväksyy järkevät energiaratkaisut. Niitä ratkaisuja ei hoideta julkilausumilla, vaan hyödyntämällä sitä mitä meillä on ja ydinvoimalla. Suomen polttoaine on teknis-juridinen ongelma, siis kuinka turve saadaan käyttöön, pois metaania ilmoille päästämästä.
Tuo viimeinen kappale osoittaa, että yleinen mielipide ohjaa sinua. he heee
joka tuollaisia loitsuja täällä lukee, aivan kako ei kai tuollaisia kukaan jaksa lukea, ne ilmestyvät vähän väliä tänne, punikki tai persu.
Vähän samanlaisia on kokemukset.
Väyrysen kaksinaamainen loputtomien iltalypsyjen aika vierraannutti minut todella kauas Keskustasta eikä lähentymistä ole juuri tapahtunut, vaikka Vanhasen tapa hoitaa asioita on ihan eri pleneetalta. Vanhasen ongelma on puuttuvat kansainväliset suhteet, ulkopolitiikka on liiaksi presidenttivetoista minkä vuoksi Suomi on siirretty takariviin EU:ssa ja olemme jäämässä Natojunastakin.
SDP on jäänyt 2000-luvulla kehityksen kelkasta, Heinäluoma siirsi vielä puoluetta enemmän kuin kaksi piirua ei ihmisen vaan ihmisistä poispäin menneisyyteen. Heinäluoma onkin johdattamassa demareita pienpuolueeksi ellei sitten puoluekokous vaihda puheenjohtajaa ja anna SDP:lle uutta alkua.
Mitä sitten näihin palstakeskustelijoihin tulee, niin juuri tuo ihmeellinen nälviminen jota demareiksi tunnistettavat harjoittavat tosiaankin joka viestissä eikä aina edes sivulauseessa. Heidän tapansa tulkita totuutta omalla tavallaan vääristellen vielä ymmärtää, mutta tuo sivu- ja usien päälauseessakin harjoitettu eriseuraisuus on käsittämätöntä. Mielipidepankki äärivanhoillisena vasemmistolaisena yrittää sentään pysyä asiassa, josta hänelle tunnustus. Hänen tapansa tulkita asioita stalinistisesta lähestymiskulmasta kuulostaa kuitenkin joskus suorastaan naivin lapselliselta
Saiko Väyrynen aikaan yleislakon, tai koko kesän kestäneen paperitehtaiden seisokin ?
Olisihan toki hyvä sanoa miksi siltä tuntuu, kun väittää tuntuvat. Onko väitteille muuta pohjaa kuin oma tunne ja tulkinta tunteista ?
Sille, että Halonen Suomen Presidenttinä menee haukkumaan Yhdysvallat YK:ssä, on Presidentti Halosen mahdollista tehdä Suomen presidenttinä.
Järkevää se ei ollut, eikä varmasti ollut Suomen hallituksen kanta virallinen kanta.
Suomen perustuslaissa Presidentin juhlallisessa vakuutuksessa mainitaan "kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä"
Presidentti Halosen kohdalla USA:n haukkuminen YK:ssä ei edistänyt millään tavalla "Suomen kansan menestystä".
================================
PERUSTUSLAKI
56 §
Presidentin juhlallinen vakuutus
Ryhtyessään toimeensa tasavallan presidentti antaa eduskunnan edessä seuraavan juhlallisen vakuutuksen:
"Minä – –, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä."
Kun näet demareiksi tunnistettavien harjoittavan poikkeuksellisen pahaa nälvintää? En uskoisi oelvani demariksi tunnistettava yleisemmin, mutta kylläkin kaikkien saittikepulaisten mielestä, sillä heillehän demareita ovat kaikki, jotka eivät puhu ja käyttäydy heidän laillansa. Mutta joka tapauksessa en ole nähnyt kenenkään "demariksi tunnistettavan" päässeen lähellekään sitä törkyilyä, syyllistyneen niin ala-arvoiseen käyttäytymiseen kuin nuo, jotka ainakin haluavat olla keskustalaisiksi tunnistettavia.
Siitä sanoin näin vastineessani mvv:lle:
>> Kun sitten palvelin 17 vuotta suomalaista talonpoikaa Valiolla, tulin jonkin verran kosketuksiin talon varsinaisten omistajien, eli hallitukseen ja hallintoneuvostoon kuuluvien maidontuottajien kanssa, ja tietysti myös rupesin ajattelemaan heistä ja heidän pyrkimyksistään myönteisesti. Sillä olihan heidän etunsa myös työnantajani ja tavallaan minunkin etuni. Mutta kepulaista minusta ei silti tullut. Mutta en kyllä tuntenut mitään erikoista vastenmielisyyttäkään kyseistä puoluetta kohtaan. Enkä tunne sitä oikeastaan vieläkään, vaikka täällä olen saanut kepukaunaajan nimen.
Tunnen vain syvää vastenmielisyyttä sen puolueen niitä kannattajia kohtaan, joita kutsun saittikepulaiseksi, ja se vastenmielisyys on syntynyt siltä taholta saamani vaikutuksesta. Siksi olen alkanut vähitellen ainakin puolivakavissani pohtimaan, että tekeekö kepun kannatus ihmisistä sellaisia, vai kokoaako kepu kannattajikseen sellaiset. Olipa tuo kausaalisuus kummin puolin tahansa, ei se kepun arvoa silmissäni nosta. Ja ihmettelen, että Sinä ja eräät muut tässä itsetilitystä tehneet ihan järkevinä pitämäni ihmiset eivät tuohon suurempaa huomiota kiinnitä.
Olen paljasjalkainen helsinkiläinen ensimmäisessä polvessa, vanhemmat maalta 20-luvulla työnhakuun muuttaneita, entisten torppareiden lapsia, isä Etelä-Hämeestä Forssan naapurikunnasta, äiti Savosta, kolmisenkymmentä kymmentä kilometriä Kuopiosta lounaaseen. Poliittiset asenteet molemmilla olivat hyvin työväenluokkaiset. Isä kuitenkin lähti oman ammattiryhmänsä kokoomusehdokkaan tukimieheksi kunnallisvaaleissa, koska tällä oli "järkeviä ajatuksia".
Itse seurasin politiikkaa jostain kumman syystä radiosta ja Helsingin Sanomista ja myös Kansan Uutisista, jotka meille molemmat tulivat kotiin; jälkimmäinen lehti äidin serkun, SKDL:n idealistisen kannattajan lahjoittamana.
Kouluaikana kiinnostukseni kasvoi, kun pääsin lukioaikana sellaiseen kokeilukouluun, jossa oli uutena oppiaineena kansalaiskasvatus. Kävimme mm. eduskunnan täysistuntoja seuraamassa, josta saimme kirjoittaa raportteja ja keskustelimme myös tunnilla opettajan johdolla.
Silloin huomioni kiinnittyi paljon puheenvuorija pitävään punatukkaiseen maalaisliittolaiseen, Johannes Virolaiseen, jota pidin asiallisena ja terävästi asiat oivaltavana poliitikkona. Kekkosta seurasin myös tarkasti ja aika lailla ihmettelin sitä kaksijakoista suhtautumista, jota huomasin häneen kohdistettavan: toisaalta katkeraa sättimistä, toisaalta kritiikitöntä ihailua.
Television tultua olivat vaaliohjelmat sekä puolueiden ja presidenttiehdokkaiden tentit ohjelmia, jotka katsoin aina, usein kotona, mutta teini-ikäisenä myös kaikenlaisissa kahviloissa ja ruoka-baareissa, joissa kaveriporukoiden kanssa istuskelimme iltaa.
Omaa puoluekantaa minulle ei tuolloin vielä ollut, mutta aika pian rupesin vierastamaan vasemmiston retoriikkaa. Keskusta jäi aika neutraaliksi. Kokoomus tuntui jotenkin herraskaiselta ja etäiseltä. RKP ei herättänyt minkäänlaisia tunteita, mutta silloinen Kansanpuole (myöh. Liberaalit) vaikutti hyvin järkevältä ja asioita monipuolisesti pohtivalta puolueelta. Muistan olleeni kovin pahoillani jo ennen oman äänioikeuteni saavuttamista (raja oli silloin 21 v.), että kansanpuolue ja liberaalit aina menettivät ääniosuuttaan.
Kun sitten pääsin ensimmäisissä kunnallisvaaleissani äänestämään taisin äänestää liberaalien ehdokasta, Nimeä en enää jaksa muistaa, mutta taloustieteilijä hän oli, eikä päässyt valtuustoon.
Keskustaa - silloista Maalaisliittoa - en ole koskaan äänestänyt, koska minusta se oli niin selkeästi maatalouspuolue ja maatalouden etujen ajaja. Mitään antipatiaa keskusta ei minussa kuitenkaan herättänyt vielä Kekkosen, Virolaisen ja Karjalaisen aikoina, mutta Väyrynen oli tv-esiintymisissään tyyppi, joka sai minut ns. "näppylöille" ylimielisellä esiintymisellään, josta en koskaan pystynyt havaitsemaan minkäänlaista asiasisältöä poliittisen retoriikan seasta.
Kun huomasin, että liberaalit on liian voimaton ryhmä ja ruotsinkielinenkään kun en ollut, niin vaihtoehdoiksi jäivät kokoomus ja SDP. Jälkimmäinen näistä putosi pois pikku hiljaa ja viimeistään silloin, kun aloin ymmärtää kansantaloutta sen verran, että tuotantovälineiden pitäminen yhteiskunnan omistuksessa on kallista touhua veronmaksajalle.
Kokoomuksen kannattaja minusta vtuli siis eräänlaisen pudotuspelin vuoksi, kun karsin joukosta ensin mahdottomat puolueet ja valitsin jäljelle jääneistä omien arvojeni ja näkemysteni kannalta vähiten huonon.
Nykyisin suhtaudun "sitoutumattomana antisosialistina" melko neurtaalisti kolmeen suurimpaan puolueeseen ja arvioin niitä lähinnä sen perusteella, mihin puolueet pyrkivät, mistä asioista ja miten ne puhuvat ja ennen kaikkea, mitä aloitteita ne tekevät.
Lipposen hallituskausilla SDP toimi hyvin samaan tapaan kuin kokoomus, mikä näkyi myös kannatuksissa, kun Lipposen SDP tuli kauas kokoomuksen tontille ja söi kokoomuksen kannatusta. Se on nyt saatu takaisin.
Keskusta oli minun mielestäni Holkerin hallituksen aikana täysin toivoton puolue. Aho oli koppavuudessaan ja mediakukkoilussaan minulle hyvin vastenmielinen, ja keskustan oppositiopolitiikka Lipposen hallitusten aikana oli pelkkää vasemmiston edessä rähmällään ryöministä, jotta kokoomus olisi voitu syrjäyttää. Se oli minusta todellista keskustan alennustilaa.
Viime vaalien jälkeen keskusta on kuitenkin osoittautunut pystyväksi muutokseen, kun se on palannut asialinjalle. SDP sen sijaan on vajonnut niihin pohjamutiin, missä keskusta aiemmin rypi eikä osaa muuta kuin räksyttää ilman ainuttakaaan omaa vaihtoehtoa hallituspolitiikalle.
Keskustaa vastaan minulla ei tällä haavaa ole mitään. Ellen asuisi Helsingissä, voisin hyvin harkita vakavastikin keskustan äänestämistä. SDP on sen sijaan Heinäluoman johdossa pudonnut minun harkintalistaltani täysin pois.
Aikalailla samansuuntaisesti on tämä poliittinen kiinnostus muotoutunut ja kehittynyt minullakin. Itselläni demarit sai sympatioitani jonkin aikaa nuoruudessani, mutta sitten kavahdin yhteiskunnan ylipolitisoitumista ja vasemmistoaaltoa joka minun silmissä oli idealismissaan valheellinen, puhui kauniita mutta toimi vastoin puheita. Ja se ainainen vastakkainasettelu niin työmarkkinoilla (jonne se hiukan kyllä kuuluu) kuin valtakunnan politiikassa Kepun kanssa. Suomettuneisuus oli minusta myös vastenmielistä jo aikanaan vaikka jossain määrin ymmärsin sen silloin reaalipolitiikaksi. Lipposen aikana sitten taas
aloin arvostaa sosialidemokraatteja, mutten kerennyt äänestämään puolueen edustajia ennen sen nykyistä alennustilaa.
Keskustaa en ole koskaan kannattanut, kuten sanoin kavahdin ylipolitisoitumista ja Kepu oli niin syvällä suometteneisuudessa etten halunnut sitä kannattaa, Ja sitten oli Väyrynen. Hän karkoitti minut lopullisesti edes ajattelemasta Kepua. Ja kuten toteat, Lipposen hallitusten oppositiopolitiikka oli luokatonta. Jonka tosin SDP näyttäisi nyt alittavan.
Minunkin pudotuspelissä Liberaalit ja Kokoomus ovat jääneet vaihtoehdoiksi, ja Vihreistäkin olen löytänyt jotain kannatettavaa, esim Soininvaaraa olen äänestänyt. Vihreiden reaalimaailmalle vieraat kannat energia-asioissa ja esim Vuosaaren satamahankkeen suoranainen sabotointi vieraannutti minut siitä liikkeestä kuitenkin nopeasti.
..kun kerroit vaaliväittelyistä, radiossa ja tv:ssä.
Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Juha Rihniemi teki minuun aikoinaan vaikutuksen. Hän puhui hyvin selvästi, aina löytyi asiallinen vastaus. Ketään hän ei pilkannut ei ivannut, kuten siihen aikaan oli tapana.
Vois melkein sanoa, että tällä Keskusta-palstallakin pitäisi ottaa Rihniemestä mallia.
Palstan kokoomuslaiset näyttävät ottaneen oppia Rihtniemestä. Pilkkakirveet heiluvat yleensä demareiden ja kepun kesken, harvempi kokoomuskirjoittaja (aito sellainen, ei kokoomusta äänestävä demari) täällä toisia nälvii ja panettelee.
Vihreät unohdin kokonaan omasta tarinastani. Soininvaaraa ja Braxia pidän erittäin fiksuina, mutta muuten vihreiden joukko on minulle puolueena liian heterogeeninen, yhden asian elämäntapaintiaanien sekalainen porukka, etten ole koskaan heidän ehdokkaitaan vakavasti harkinnut. Jos siellä joukossa onkin järkeviä yksilöitä, niin koskaan ei tiedä, millaisen hörhön tulee vaalimatematiikan kautta nostaneeksi valtaan.
Puolueerna vihreät ottavat minusta myös liian poissulkevia kantoja esim. ydinvoimaan ja vesivoimaan.
Rihtniemi oli todella vakuuttava. olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että hän nosti kokoomuksen mielikuvaa paljon, myös minun silmissäni.
Se, mitä edellä puhuin kokoomuksen herraskaisuudesta ja etäisyydesttä johtuu lähinnä siitä, millaisen mielikuvan julkisuudessa esiintyneet kokoomuksen vekkihametädit silkkipuseroineen ja kultakäätyineen herättivät. Heihin pidän hajurakoa edelleenkin, kun olen aika ajoin käynyt katsastamassa, miltä kokoomuksen tilaisuuksissa nykyisin näyttää.
…erääseen tuossa sanomaasi asiaan käy vastaukseksi tämä, nonka sanon tuossa vastineessani mvv:lle
>>Noille, jotka nyt puhuvat paheksuen demarien tämän hetkisen poliittisesta käyttäytymisestä sanoisin, että älkää viitsikö hurskastella: hyvin tiedätte ja muistatte, että sellainen räksytys se on aina ollut ja tulee olemaan oppositiossa olevan puolueen tapana; niin oli kokoomuksella, niin oli kepulla, ja ilmeisesti jommallakummalla noista tulee taas muutaman vuoden kuluttua olemaan. Näin sanon viimeksi kokoomusta äänestäneenä, enkä todellakaan tiedä, mitä puoluetta seuraavissa vaaleissa äänestän, jos vielä äänestämässä olen, sillä sellaista ei tarvitse pohtia nyt, kun on niin paljon muuta mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää pohdittavaa, ja kun ei tiedä, millainen on silloin aika ja sen tarpeet ja kunkin puoleen esittämät suunnitelmat.
Olen aina kritisoinut pulueiden räksytystä ihan riippumatta, mikä puolue sitä harrastaa. minusta räksytys ei johda mihinkään. pitää olla asiallisia aloitteita, joilla hallituksen linjaukset aidosti haastetaan asiapohjalta.
Niinpä olen hyvin raskaasti kritisoinut kokoomusta Itälän oppositiokaudella, sekä keskustaa Ahon ja Jäätteenmäen oppositiokausilla ja nyt siis saman logiikan mukaan kritisoin Heinäluoman oppositiota, jolta ei ole toistaiseksi tullut ensimmäistäkään asia-aloitetta haasteeksi hallitukselle; pelkkää räksytystä ja "lisää rahaa" -vaatimuksia.
Hallitukset ansaitsisivat minun mielestäni aina asiallisen opposition, mitä ei ole ollut tarjolla ainakaan kuuden viimeisen hallituksen aikana.
Minä en taas halua sitoutua minkään puolueen tai asiankaan puolustamiseen. Kiinnostukseni on pitkään kohdistunut yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja hahmottamiseen. Sen vuoksi yritän pitää itseni ajan tasalla esim. historialliseen, sosiologiseen ja poliittiseen kirjallisuuteen perehtymällä. Kun näistä kertyy riittävästi tietovarantoa, voi sitten yrittää suhteuttaa puolueiden politiikkaa niihin. Konservatiivisia asenteita vierasta, tulivatpa ne miltä suunnalta tahansa. Silloin näen punaista. Esim. koti, uskonto, isänmaa hokemat ovat minulle hokemia vailla sisältöä.
Uskon, että ole ihan olosuhteiden pakosta joutunut tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja heidän motiivejaan. Siinä on ollut ihmisiä laidasta laitaan, aivan yhteiskunnan kermaa ja sitten niitä rosvoja, joita on pitänyt panna vähäksi aikaa jäähylle. Ja siltä väliltäkin olen yrittänyt saada ihmisluonteesta selkoa. Sinä et ehkä käsitä sitä, että minä etsin usein ihmisen parasta muutoksesta, jonka näen kuitenkin välttämättömänä, kuin pysyvyyden säilyttämisestä itsetarkoituksena. Minusta on siis hyvä ottaa aina vähän ennakkoa tulevaan. Siinä on silloin vissi etulyöntiasema.
Brassilihaan pitää vielä palata.
MPP tavoistaan poiketen aloittaa vuodatuksensa totta olevalla lauseella!!!
"Minä en taas halua sitoutua minkään puolueen tai asiankaan puolustamiseen."
Puoliksi totta kuitenkin tarkemmin katsoen. MPP ei oikein voi enää sitoutua mihinkään puolueeseen, kun Vasemmistoliittokin on aivan liian oikealla hänelle. Ja eipä MPP oikein voi sitoutua minkään asiankaan puolustamiseen, kun hänen aina todetaan olevan väärässä keskustelun kuluessa;)))
Olet niin sitoutunut vasemiston puolustamiseen että hörönauru pääsi luettuani ensimmäisen lauseesi.
Sinä olet palstan suurin vääristelijä mitä tulee mielikuvien muuttamiseen totuuksiksi. Sellaisia valheita joita sinä olet vaikkapa Natosta (mm. tukikohtien perustaminen entiseen itäblokkiin) tai USA:n joukkojen sijoittelusta ja määrästä tai Neuvostoliiton huikeasta viljantuotannosta ym. vanhavasemmistolaisuudesta ei kukaan toinen tällä palstalla harrasta.
Konservatiivisia asenteita sanot vierastavasi ja kuitenkin olet osoittautunut palstan vanhoillisimmaksi, varsinaiseksi 70-lukulaiseksi jolle tämän päivän todellisuus on täysin sokea piste.
Liekö sitten juristin tapa puolustaa jotain takertumalla johonkin yksittäiseen todisteeseen ja rakentaa kaikki jonkun pikkuasian ympärille vai mikä, mutta olet myös äärettömän yksisilmäinen suhteessasi puolustaa vasemmistoa.
Tämä kaikki kaikella ystävyydellä sillä harvoin oma arvio menee noin pieleen luomastasi kuvasta täällä.
Miehellä vähän tökkii.
"Minä en taas halua sitoutua minkään puolueen..."
Vastaappas rehellisesti oletko eduskunta tai kunnallisvaaleissa äänestänyt koskaan muuta kuin vasemmistoa?
..jos seuraa mitä lukee sanoma-ja aikakuslehdissä näinä aikoina. En oikein tajua kuinka voit etsiä historiasta vastauksia tähän päivään. En tietysti historiia halveksu, voihan sieltä sen lukea mitä on jo ennen ollut ja tapahtunut. Ja miettiä mikä on ollut minkin asian seuraus.
Mutta kyllä tämän päivän tieto on luettavissa näinä päivinä kirjoitetuissa artikkeleissa. On mielenkiintoista muistella mitä on Suomenkin politiikassa tapahtunut, mutta ei siitä oikein paljoa ole apua tämän päivän ongelmiin.
Usein kinastelu on historiasta turhaakin, johon tietysti minäkin olen syyllinen pieneltä ja vaatimattomalta osaltani.
Koti,uskonto ja isänmaa eivät ole mitään sisällyksettömiä hokemia. Kyllä ne ovat monelle tärkeitä asioita nykyisinkin. Se ,että sinä pidät niitä hokemina johtuu vasemmistolasesta asenteestasi. Heillehän ne sanat olivat sanoja joita piti pilkata. Tovereilla oli taas omat sanat jotka ovat hyviä sanoja nekin, mutta nimenomaan sosialismi ei ole mahdollistanut niiden toteutumista. Siksi olet ilmeisesti luopunut kaikista hokemista. Siis elämä opettanut.
Monista ihmisistä näkee, että he oman amattinsa kautta ajattelevat, elävät harhassa että tietävät enemmän kun loppujen lopuksi tietävät. Poliisit kuvittelevat ja epäilevät lähes joka puolella olevan rikollisuutta. Minä en voi sellaista huomata kun en ole poliisi. Sinä olet ollut lakimies, ei siinäkään aivan tasapuolista maailmankuvaa saa. Ei kaikki siellä käräjillä kulje tuomittavana. Minä esim. en ole koskaan ollut minkäänlaisilla käräjillä. Kerran tosin olin lähellä joutua todistajaksi naapurien välisessä riidassa.Mutta onnekseni syytettä ei nostettu. Sekin ettei syytettä tullut oli suurelta osin ansiotani, ei saanut tuomarin retaleet sitäkään asiaa selvittää.
On se tuo EU hyvä kun kielsi sen brassilihan.
Olen eduskuntavaaleissa äänestänyt ainakin demarien, vihreiden ja LKP:n ehdokasta. Kunnallisvaaleissa olen äänestänyt myös Kokoomuksen ehdokasta. Saattaa olla, että olen äänestänyt Kokoomuksen ehdokasta jossain muussakin vaalissa, mutta se ei tule äkkiseltä mieleeni. Eskoa Ahoa olen äänestänyt pressan vaaleissa. Sanotaan nyt niin, että olen myös harkinnut jossain vaalissa Vasemmistoliiton ehdokasta, mutten ole äänestänyt. SKDL:n, kristillisten, RKP:n, TPSL:n, SMP:n; Persujen ja Nusun sekä mitä niitä on muita ollut tässä historian varrella, äänestämistä en ole edes harkinnut. Kepun olen myös karsinut pois eduskunta- ja kuntavaaleissa sekä EU-vaaleissa, mutta pressan vaaleissa olen siis Kepun ehdokasta useammankin kerran äänestänyt (Kekkosta ja Ahoa, mutten Väyrystä enkä Vanhasta enkä myöskään Virolaista, jota muuten kyllä arvostan kepulaisista yhdeksi parhaista).
Pressan vaaleissa olen onnistunut äänestämään yleensä vaalin voittanutta paitsi sillä kerralla, kun Halonen tuli ensi kerran valituksi. Tämä ei johtunut ehdokkaan sukupuolesta, sillä sen perusteella en ainakaan tietoisesti pyri vaikoimaan ehdokastani. Muissa vaaleissa olen yrittänyt äänestää aina sellaista, jonka arvelen pääsevän myös läpi. Siten on voinut joskus käydä niin, etten ole äänestänyt ihan mieleisintäni, jos en ole uskonut hänen läpimenoonsa. Haluan nimittäin myös vähän seurata sitä, miten oma edustajani toimii.
Riittäisköhän tämä. En tiedä, mitä näistä sitten luet vasemmistoon ja mitä muuhun. Sosio-ekonomiseen asemaani perustuen ennuste kohdallani olisi äänestää Kokoomusta. Tästä ennusteesta äänestyskäyttäytymiseni siis poikkeaa varmasti vasempaan suuntaan.
Minusta monia asioita on vaikea oivaltaa ilman tietoa historiasta. Esimerkiksi se, miksi Kokoomus oli vaalimenestyksestä riippumatta aina oppositiossa Kekkosen kaudella, jäisi selitystä vaille. Puolueolomme nykytilanne olisi vaikea selittää myös ilman historiallista taustaa. Silloin olisi entistäkin kummallisempaa käsittää esim. Kepun suosio ja se, että maatatalouskysymykset ylittävät puolueessa kaiken muun.
Olen yrittänyt noudattaa tämän historian tärkeyden suhteen J.K Paasikiven periaatteita. Hän ymmärsi historian tuntemuksen tärkeyden politiikassa.
Hokemien pitäminen hokemina ei johdu mistään vasemmistolaisesta asenteesta, vaan järjen käytöstä. Yhtä lailla pidän hokemina myös vasemmistolaisia fraaseja. Kaikenlaisen toveriyden hokeminen tuntuu minusta vieraalta ja vastenmieliseltä.
Ehkä on hyvä, että EU kielsi brassilihan tuonnin. Se varmaankin vähentää naudanlihan syöntiä rajusti, kun hinta nousee taivaisiin. Ainakin minun kohdallani 40 %:n hinnannousu on sellainen, että katson hyvää ravintoa saatavan paljon halvemmallakin jostain muusta elintarvikkeestä. Luullakseni tässä kiellossa on perimmiltään kyse EU:n oman tuotannon suojelimisesta eli tyypillisestä protektionismistä. Tämä on sinällään hyvä syy alkaa boikotoida naudanlihan syöntiä. Varmaan samaa tullaan yrittämään myös uusiseelantilaisen lampaan suhteen eli tuontikieltoja on odotettavissa lisää.
Olet oikeassa ettei tämänpäivän asioita voi peruustuspeiliin katsomalla hoitaa, tarvitaan aina uutta ja uudistavaa ajattelua.
Esimerkiksi demarit uskasivat jättää vanhat opinkappaleensa ja ryhtyivät harjoittamaan varsin uusliberalistista talouspolitiikkaa laman jälkeen. Jos puolue olisi tuolloin pysynyt tiukasti vanhassa asenteessaan jossa julkisia palveluja lisätään verotusta kiristäen, emme olisi nauttineet kansantalouden kasvusta näin voimakkaana ja näin pitkään. Eikä tuo käännös rasittanut puolueen kannatusta ollenkaan niin paljon kuin viime vaalien alla paluu vanhaan, menneen ajan teemoihin.
Sinällään kinastelu historista on ihan mielenkiintoista, esimerkiksi täälläkin käyty keskustelu kansalaissodasta on osoittanut kuinka fatatietoakin voi tulkita niin monella eri tavalla ja kuinka voimakkaasti mielikuvat hallitsevat vieläkin joidenkin ajattelua.
Silloin kun kinastellaan päivänpolitiikasta vahvoilla ovat yleensä ne, joilla on hyvä käsitys myös kiistakumppaneidensa näkökulmista, siis niillä jotka pystyvät asettumaan myös vastapuolen saappaisiin. Täällä yleensä räiskyvä yksisilmäinen juupas-eipäs kinastelu on osoitus siitä ettei osata katsella asioita kuin omasta kapeasta perspektiivistä ja lähinnä solvata vastapuolta
Olen todella huvittuneena ja ällistyneenä lukenut peruskokoomuslaisten kannanottoja, kylläpä sitä nyt ollaan niin porvaria,niin porvaria, ettei paremmasta väliä. Ihmettelen vaan sitä, kun ei nämä Kepulireppanat olekaan panemassa kapuloita näitten poroporvareiden rattaisiin. No tietenkin "sama kaiku on askelten kyllä Maalaisliitto tuntee sen" näin yksissä tuumin käydään Suomen Demokraattisia ihmisiä ja sen kannattajia vastaan.
Minä vaan ihmettelen, kun kaksi oppinutta kaveria,Mpp-ja Maltillinen (mukamas) ovat aivan eri mieltä jopa politiikan aakkosistakin. Molemmat ilmoittavat olevansa pikkutalon poikia, siis lähtökohdiltaan samasta sosiaaliluokasta. Miksi toisesta on kasvanut täysin oikeistolainen,sii riistokapitalisti, joksi kommunistit tuota Maltillista nimittäisivät, ja niin nimitän minäkin.
Mpp-taas on ajatteleva paljon kokenut jopa tuomaris mies miksi ei tuo riistoporvarin mantteli sovi hänelle. Voi hyvinkin olla, että Mpp-muistaa lähtökohtansa, jonka taas maltillinen on tyystin unohtanut. Tai sitten hän on elämäntyönsä tehnyt jonkin suuren Finanssifirman palveluksessa, keräten takuuvarman omaisuuden vanhuutensa turvaksi, näinhän se on nähtävä.
Niin sitä vain erehtyy ihmistuntemuksessaan tällä Poliittisella saralla. Olen aina pitänyt Mvv-tä Ilkan lukijana, mutta nyt minä tulin huomaamaan hänet Vaasa lehden lukijaksi. Ja nillähän on Eteläpohjanmaalla ero kuin yöllä ja päivällä.
ekös se olekaan hyvä asia, että löytää omista aivoistaan arvot, ja äänestää niiden pohjalta?
Mielestäni eräät, Ukki sinä mukaan lukien olette kammonneet aina sitä, että joillakin voi tuo puoluekanta säilyä kodin perintönä?
Olenko siis ymmärtänyt väärin?
Nyt on Sandra ihmeissään taas.
>>Minä en taas halua sitoutua minkään puolueen tai asiankaan puolustamiseen. Kiinnostukseni on pitkään kohdistunut yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja hahmottamiseen. Sen vuoksi yritän pitää itseni ajan tasalla esim. historialliseen, sosiologiseen ja poliittiseen kirjallisuuteen perehtymällä. Kun näistä kertyy riittävästi tietovarantoa, voi sitten yrittää suhteuttaa puolueiden politiikkaa niihin.>Konservatiivisia asenteita vierasta, tulivatpa ne miltä suunnalta tahansa. Silloin näen punaista. Esim. koti, uskonto, isänmaa hokemat ovat minulle hokemia vailla sisältöä.
noista jatkuvista demarien sekoiluista, että ne kannatuksensa romahtamisesta hätääntyneenä suorastaan hyppii seinille!
..mikä ohjaa vähän sitäkin mitä täälläkin kirjoitetaan. Nyt on "kepulireppanat" ja porvarit samassa hallituksessa, vielä kolmisen vuotta. Sitten taas on vaalit ja tilanne voi olla täysin toinen.
Ehkä porvarit ja punikit ovat taas maltillisia toisiaan kohtaan. Ymmärretään jopa Vapaussota yhteneväisesti. Tai sitten kepulireppanat ja punikit löytävät taas yhteisen sävelen. Tälläistä se kuules on.
Hyvin olet oppinut tuon sanaston, riistoporvarit ja muut. No mielestäni maltillista oik..ei voi mielipiteiltään ainakaan riistoporvarina pitää. Enkä itsenikään sellaseksi laske. Ketä ne sitten ovat jotka toisia riistää ja mistä sitä riistettävää riittää. Olen kyllä huomannut että ihmiset haluavat kovasti olla riistettävänä. Ainakin tuolla Kemijärven suunalla.
Ukki oikein haluaa armahdusta minulle. Tietääkö Ukki mistä minut olisi armahdettava.
...tuon perään:
>> Elämäni ja urani varrella minäkin olen päässyt tunteman hyvin paljon ja hyvin erilaisia ihmisiä. Niin äärioikealta (perustuslailliset) kuin äärivasemmaltakin (SKDL ja vasemmistoliitto) kuin myös rkp:n edustajia (ovat melko fiksuja), liberaaleja ja nusuja (mielenkiintoisia ajattelijoita), vihreitä, keskustalaisia (moni hyvä ystäväni on keskustan kannattaja) ja myös demareita (valtaosa realisteja ja järkeviä ihmisiä).
Tuntemani ihmiset ovat toimineet politiikassa. Panu Toivonen (perustuslailliset), Ingvar S. Melín, Klaus "Klaude-kopteri" Bremer (rkp), äitini serkku (SKDL), Pekka Saarnio (vasemmistoliitto, Pekka Korpinen (SDP), Timo Honkala, Pertti Salolainen (kokoomus), loput nimet eivät ole yleisesti niin tunnettuja kuin edellä olevat, joten jätän ne mainitsematta.
Nämä ihmiset olen tavannut joko työn, harrastusten tai vain yksityiselämän yhteydessä. Politiikka on ollut heille julkinen ja näkyvä osa heidän elämäänsä. Siksi olen päässyt keskustelemaan asioista avoimesti ja myös kiinnostavasti jo 60-luvulta alkaen, kun olen itsekin harrastanut politiikkaa, ns. takarivistä olematta koskan itse ehdokkaana ja kokoomukseenkin yhteydessä lähinnä entisen ammattini puolesta, tosin myös ystäväpiirin kautta.
Marjatta Väänäsen tapasin joskus 1976 tienoilla, kun olin mukana lähetystössä, joka vei hänelle erään järjestön kirjelmän. Parikymmentä vuotta tuon jälkeen olin mukana eräässä nuorsuomalaisten käynnistämässä projektissa, jonka yhteydessä tapasin kansanedustajia kaikista puoleista, kun yritimme vaikuttaa yritysverotuksen epäkohtiin.
Olen myös joutunut tilanteisiin, jossa on saunottu ja istuttu iltaa porukoissa, joissa on ollut mukana ammattipoliitikkoja. Keskustelu on ollut aina monipuolista ja vilkasta, ja mielestäni erittäin avointakin. Jopa Mauno Koiviston kanssa olen ollut monasti lentopalloverkon vastakkaisilla puolilla ja pelin jälkeen istunut hänen vieressään saunan lauteilla Suomen Pankin kellarissa olevan urheilusalin saunassa.
Mitään uteliaisuutta minulla ei ole toisten ihmisten poliittista kantaa kohtaan, mutta kun en ole koskaan kätkenyt kokoomussympatioitani, niin moni on myös kertonut oman kantansa, jos puhe on kääntynyt politiikkaan.
Pääsin 1983 syksystä alkaen n. viiden vuoden ajan hyvin läheltä seuraamaan E-Osuuskunta Ekan syntymistä, eli entisen OTK:laisen osuusliikejärjestelmän fuusiota. Se talo oli täynnä julkidemareita ja vasemmistoliittolaisia, kun kaikki johtopaikat olivat mandaatteihin jaettuja.
Siellä siis tutustuin erittäin asiallisiin ja päteviin sosialidemokraatteihin ja myös hyvin realistisiin vasemmistoliiton jäseniin työelämän kautta, eikä minulla ole pahaa sanottavaa kummastakaan puolueesta näiden kokemusten johdosta.
He myös tiesivät minun kokoomuslaisuuteni, mikä ei häirinnyt työn tekoa millään tavalla.
Työurastasi yhtä ja toista tietäen ymmärrän, että luonnollisesti olet joutunut/päässyt minua enemmän kosketuksiin poliitikkojen kanssa. Mainitsin, etten tunne yhtäkään demaripoliitikkoa. Tavannut heitä muutamia kyllä olen. Kuntapoliittiselta tasolta v. 1972 paljonkin, kun osallistuin kahteen tai kolmeen demarien yhteiseen vaalitilaisuuteen ollessani sitoutumattomana ehdokkaana heidän listoillaan.
Sympaattisimpana mieleeni on jäänyt Keijo Liinamaa, joka ensimmäisessä tilaisuudessa tuli minua tervehtimään ja sanoi, että ”sinun täytyy olla rohkea mies, kun uskallat asettua ehdokkaaksi tämän puolueen listoille; etkö pelkää, että sotilasurasi siitä tulisi kärsimään”. vakuutin, etten usko niin käyvän, ja oikeassa olin. Olin silloin ylivääpeli, mutta vielä samana vuonna minusta tuli sotilasmestari ja kaksi vuotta myöhemmin luutnantti jne.. Liinamaata ei kai juuri poliitikkona pidettykään, sillä suurimman tunnettuutensa hän saavutti valtakunnan sovittelijana. Mutta kyllä hän poliitikkokin oli ollut, ja sdp:n mandaatilta hänestä oli ennen noita aikoja tullut Mäntän kaupunginjohtaja.
”Kanssakilpailijani” ja v. 1972 jo toisen kerran kokoomuksen listoilta valtuustoon päässeen eversti Jorma Korvenheimon tulin tuntemaan noina aikoina hyvinkin, kävin jopa hänen kotonaan Käpylässä. Myös erittäin sympaattinen mies; vaikka oli minua yli 20 vuotta vanhempi, eversti, puolustusministeriön sotilasasiainosaston päällikkö ja kokoomuksen edustaja ja monissa yhteiskunnallisissa riennoissa mukana (mm. Käpylä-seuran puheenjohtaja) hän suhtautui minuun hyvin toverillisesti ja antoi jopa ohjeita ”vaalitaisteluani” varten, jota ”vaalitaistelua” en kuitenkaan ollenkaan käynyt, enkä tiedä, olisinko mennyt läpi, jos olisin käynytkin, sillä lähes kolminkertaisen äänimäärän – yli 600 ääntä – olisin läpimennäkseni tarvinnut.
Keskustapoliitikoista tietysti tunsin hyvin Marjatta Väänäsen, joka oli Valion tiedotusosaston päällikkö, ja olihan siellä useita sellaisia, jotka ovat myöhemmin olleet kepun ehdokkaina ek-vaaleissakin, mutta ovat jääneet rannalle. Pekka Pesonen niistä on pisimmälle mennyt, sillä on nyt kai maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri, oltuaan sitä ennen jonkin aikaa EU-tehtävissä Brysselissä.
Ingvar S. Melinistä – jonka olen tavannut muutaman kerran, mutta en voi sanoa tuntevani häntä – minulla ei ole yhtä myönteistä käsitystä kuin sinulla. Vaikuttaneeko siihen se julkinen jupakka, joka aikoinaan oli siitä, että hän rakennutti talonsa Laajasaloon, melkein Santahaminan sillankorvaan, jotenkin puutteellisin luvin, ja talohan ensiksi taidettiin määrätä purettavaksi, mutta siinä se näkyy edelleen olevan ja siinä kai Melin edelleen asuu. On muuten vanhentunut huomiota herättävästi – näin muutama kuukausi sitten Santahaminan bussissa.
Melin oli työelämäni ensimmäisen esimieheni tound table -veli, ja auttoi Ingvaria noissa kolmessa ensimmäisessä vaalikampanjassa, jotka edellä mainitsein. Minäkin tapasin melinin vuosina 65-96 useampaan kertaan aina vaalien alla.
Myöhemmin, ollessani koulutustehtävissä sain ilon olla kouluttamassa Vaasasta kotoisin olevaa, Kuuskosken vaatemyymäläketjun omistajien tytärtä Mariaa, josta myöhemmin tuli rva Melin nro 2. Ingvariin ja Mariaan törmäsin sitten hyvin monissa asiakkaitteni järjestämissä "vip"-tilaisuuksissa ja aina vaihdoimme muutaman sanan menneitä muistellen.
Ingvarin Laajasalon rakennushommista en ole ennen kuullutkaan. Käytin siviiliin päästyäni enemmän sillan alitusta nelimetrisellä avoveneellä ja 15 hv:n Evinrudella.
kirjoittamaan ilman kepulikaunaakin. Onnitteluni.
Enpä ole moista juuri ennen nähnytkään, enkä tarkoita nyt muistelmiasi ja muita jorinoitasi(joten please, älä postaa niitä tänne).
…että vaikka minä keskustelisin jonkun toisen kanssa, saisin tältä asiallisia vastauksia esittämiini asioihin, niin saittikepulaisen pitää päästä ruikkimaan väliin vain kertoakseen mielipidettään minusta! Ettekö te tosiaankaan saa ajatuksianne ja puheitanne irti minusta? Millä minä olen teidät niin lumonnut, tällainen tavallinen ikämies? Kas, kun ette nyt ota mukaani myös läheisiäni, kuten viime päivinä taas yhä useammin.
Vaikka ette noilla varmasti keneltäkään kehuja saisi tietorikkaudestanne, laittaisitte kuitenkin noihin allekirjoituksenne, jotta kiitos psykologisesta neroudestanne tulisi itsellenne. Nyt se menee vain kepun piikkiin.
lukemaasi.
>> Niin ja halpaa Brassi-lihaa ei enää saa.
..saattaahan sitä sieltä saada. Mutta uskaltaakohan sitä EU kansalainen syödä, on se niin vaarallista.
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, en ole aiemmin pohtinut politiikkaa koskaan niin tarkoin, kun luettuani tätä palstaa. Mikä puolue ansaitsee puolustamisen, se on kysymyksenä huomattavasti tärkeämpi, kuin pelkästään kannattaminen.
Taustaustastani johtuen RKP olisi minulle luontevin, osittain sen vuoksi, koska puolue on profiloitunut kieleeni ja myös kansainvälisyyteen, tietenkin se olisi luonteva myös sukutaustani vuoksi, RKP olisi selkeä vaihtoehto. Käytännössä puolueen opportunistinen asenne on syynä siihen, etten ole äänestänyt sitä koskaan. Kaikki hallitusohjelmat käyvät, jos ministeriksi päästään.
Sosiaalidemokraattisen puolueen viimeaikaisista kannanotoista johtuen, en tule äänestämään myöskään sitä. Lähinnä moraalinen ja käytännöllinen politiikka on törmännyt liiaksi yhteen, aatteen tappioksi. Suoraselkäisyys on asia jota arvostan.
Keskustapuolueella on aina ollut taipumusta toimia toisin, kun periaatteet ovat osoittaneet. Ymmärrystä on haettu sitten iltalypsyillä ts. pientä toimintaa kannatuksen säilyttämisen vuoksi. Aate on myytävänä ollut aina
Vihreiden toiminta on koko ajan ollut suuntaansa hakevaa, kaikki on ollut mahdollista. Hörhöily ja asialinja, mikä tahansa kansaan käy. Viimeinen valinta hallituspolitiikka nykymuodossa, oli varsinaisesti viimeinen pisara minulle, ei ole puolueeni.
Kristilliset ovat linjakkaita, mutta aatteellisesti, ei muuten nappaa ihmiselle, joka on agnostikko.
Perussuomalaisten aatemaailma ei kohtaa lainkaan.
Olen aina äänestänyt yksityisiä ihmisiä, toki silloinkin puolueen valiten, näin teen myös jatkossa. Koen olevani aidosti sitoutumaton, sikäli on varsin hankalaa yhteiskunnallisia kannanottoja ottaa. Kuitenkaan, sopivaa puoluetta en vain ole itselleni löytänyt.
>> Olen aina äänestänyt yksityisiä ihmisiä, toki silloinkin puolueen valiten, näin teen myös jatkossa. Koen olevani aidosti sitoutumaton, sikäli on varsin hankalaa yhteiskunnallisia kannanottoja ottaa. Kuitenkaan, sopivaa puoluetta en vain ole itselleni löytänyt.
sinulta.
Rkp:n "puolustukseksi" minun on pakko tunnustaa, että jokainen rkp:n poliitikko, jonka olen tavannut ansaitsisi henkilönä minun kannatukseni, mutta kun olen supisuomenkielinen, niin se ei vaan tuntunut koskaan luontevalta.
Esim. Ingvar S. Melin oli aivan erinomaisen monipuolisesti ajatteleva ja realistinen ihminen, kun hänet opin 60-luvun puolessa välissä tuntemaan, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon, presidentin valitsijamieheksi ja eduskuntaankin.
Hieman minua suretti, kun hän oli kansansuosikiksi liian nöyrä ja vaatimaton, että olisi saanut niin laajaa kannatusta kuin olisi osaamisensa puolesta ansainnut.