En tiedä...
Lapsena olin mielestäni köyhä, ei joka päivä edes ruokaa. Kesällä odotin aina innolla koulun alkua, kun siellä sai lämpimän aterian joka päivä.
Vaatteet olivat toisten vanhaoja, osittain köyhänapua jne.
Kun 14-vuotiaana lähdin leipääni ansaitsemaan, oli minulla kassissa alusvaatteet eikä markkaakaan rahaa.. (vuosi -61)
Siitä lähtien olen elämäni elänyt usein vailla rahaa, mutta varsinaista köyhyyttä minulla ei ole ollut. Asunnon olen hankkinut rajusti velkaa tekemällä ja onneksi olen saanut sen maksettua, Nykyinen bruttoeläkkeeni on 800,- euroa miinus 10 % vero. (lisäksi asumistukea n. 40,- euroa)
Eläkkeeni pienuus johtuu siitä että aikanaan putosin syvälle laman pohjalle mutta sieltäkin on vain räpiköity.
Ainoa ongelmani isot sairauskulut joihin joskus saan tukea sossusta. Pärjään.
Ymmärrän kyllä että todellisiakin vaikeuksia on, mutta on myöskin paljon turhaa tyytymättömyyttä.
Ja opiskelijoille sanoisin. Kun aikanani olisin ollut opiskeluiässä ei ollut opintotukia. Niinpä olen opiskellut aikuisiällä ihan opintotuella ja pidin itseäni etuoikeutettuna. (yhteensä 5 vuotta)
Olen tyytyväinen elämääni.
Lapsena olin mielestäni köyhä, ei joka päivä edes ruokaa. Kesällä odotin aina innolla koulun alkua, kun siellä sai lämpimän aterian joka päivä.
Vaatteet olivat toisten vanhaoja, osittain köyhänapua jne.
Kun 14-vuotiaana lähdin leipääni ansaitsemaan, oli minulla kassissa alusvaatteet eikä markkaakaan rahaa.. (vuosi -61)
Siitä lähtien olen elämäni elänyt usein vailla rahaa, mutta varsinaista köyhyyttä minulla ei ole ollut. Asunnon olen hankkinut rajusti velkaa tekemällä ja onneksi olen saanut sen maksettua, Nykyinen bruttoeläkkeeni on 800,- euroa miinus 10 % vero. (lisäksi asumistukea n. 40,- euroa)
Eläkkeeni pienuus johtuu siitä että aikanaan putosin syvälle laman pohjalle mutta sieltäkin on vain räpiköity.
Ainoa ongelmani isot sairauskulut joihin joskus saan tukea sossusta. Pärjään.
Ymmärrän kyllä että todellisiakin vaikeuksia on, mutta on myöskin paljon turhaa tyytymättömyyttä.
Ja opiskelijoille sanoisin. Kun aikanani olisin ollut opiskeluiässä ei ollut opintotukia. Niinpä olen opiskellut aikuisiällä ihan opintotuella ja pidin itseäni etuoikeutettuna. (yhteensä 5 vuotta)
Olen tyytyväinen elämääni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kutakuinkin samanlainen.
Maatalojen pelloilla käytiin pernnanostotalkoissa pottupalkalla.
Oli reteetä kun vihdoin jaksoi nostaa pottulaatikon hevosen rattaille.
Alle murrosikäisenä viikoiksi saareen pöllin kuorintaan yksin.
Huopa, ruisleipää, teetä, sokeria, voita, pikiöljyä.
Vapaaehtoisena suoritetun intin jälkeen länsinaapuriin v1964.
Omaisuus, päällä olevien vaatteiden lisäksi, jenkkikassissa ja haalarit ja rukkaset pahvilaatikossa.
Neljän päivän kraanavesikuuri oli viimeinen tähän mennessä.
Opiskelu omilla kesätyötuloilla rahoitettuna. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.
En ole aikaisemminkaan valittanut. Nyt siihen ei ole aihettakaan.
Valittamisen asemesta käytin energiani olotilani parantamiseen tähtääviin ponnisteluihin.
50/60 luvuilla oli hyvin yleistä pienissä maataloissa, joissa oli paljon käsityötä pistää lapset tekemään pitkiä raskaita työpäiviä. Jos ei kotona ollut töitä niin sitten mentiin töihin sellaiseen naapuriin jolla tällaisen työvoiman tarvetta enemmän oli.
Ei varmasti kannata liikoja kaihota ja romantisoida noita aikoja, mutta oli silloin kuitenkin nuoremmilla ihmisllä ainakin positiivisia tulevaisuudennäkymiäkin enemmän kuin nyt.
Sanot pärjänneesi hyvin kun valittamisen sijaan olet tehnyt jotain asemasi kohentamiseksi.
Jos et koskaan ole ollut tilanteessa jossa et kertakaikkiaan ole voinut tehdä huonosti olevien taloudellisten asioidesi tai urakehityksesi eteen yhtään mitään, niin joko olet sen verran erinomainen taloudellinen menestyjä tai muuten vaan kuulut onnekkaampiin, tai sitten vähän molempia. Johtuu tuo taloudellinen menestyksesi sitten kummasta hyvästä edellä mainitusta syystä, niin miksi oikein tulet tuota hyvin pärjäämistäsi esittelemään sivuille jonka lukijoiden tiedät olevan enimmäkseen sellaisia, jotka eivät ole välttäneet niitä aikoja jolloin ei kertakaikkiaan ole pystynyt taloudellisten asioidensa tai urakehityksensä eteen itse tekemään juuri mitään.
Itse asiassa tietänet itsekkin monen lukijan kohdalla olevan tuollainen näköalaton huono taloudellinen tilanne juuri päällä.
Tällaiset ihmiset voivat keskustella ongelmistaan netissä, vaikka he varsin hyvin tietävät että ei siitä juuri mitään hyötyä taloudellisen menestyksen kannalta olekkaan.
Ota huomioon myös se, että paremmissa työmarkkina-asemissa olevien eduista huolehtii vahvat etujärjestöt joilla on rajuja painostus- ja kiristyskeinojakin, ja nämä sitten ovat sitä tosi tehokasta valitusta jota heikossa työmarkkina-asemassa olevat eivät lainkaan harrasta.
Hyvät neuvot tai muutkin vahvistukset joista on todellista apua pärjäilemisessä, tai jotka muuten nostavat mielialaa ovat hyviä. Sitävastoin rehvastelusta, patsastelusta, herjauksesta tai syyllistämisestä ei varmasti ole mitään hyötyä. Pitääkö ihmisen aina olla näyttmässä sitä pahempaa persepuoltaan negatiivisilla ja masentavilla kirjoituksillaankin.
Minut lähetettiin köyhästä työläiskodista ihmisten pelloille ja pöllin kuorintaan.
Olen hieman hämmästellyt köyhyyden tunnetta käsitteenä.
On kovin henkilökohtaista!
Moni minun olotilassani oleva tuntee itsensä köyhäksi verratessaan olemistaan vauraampaan ympäristöön.
En sanonut pärjääväni hyvin vaan olevani tyytyväinen.
Hyvin pärjäämisen arviointi vaatii vertaamista joka puolestaan on tyytymättömyyden lähtökohta.
Tyytyväisyys on tunnetila.
Työelämään liittyen asetetaan reunaehtoja työn sisällön, olosuhteiden, palkkauksen, paikkakunnan ym. suhteen.
Olen aina pystynyt tekemään jotain tilanteeni parantamiseksi.
Joskus on ollut pakko valita vain huonoista vaihtoehdoista.
Kun kerta kaikkiaan on kahden sortin asioita.
niitä joihin voi itse vaikuttaa ja niitä joihin ei voi niin turha on puristella kiveksiään viimemainittujen kanssa.
Sitähän täällä etupäässä tehdään.
Ympäristön luomat ja itse kehitetyt menestymisen paineet sekä ulkopuoliseen apuun tottuminen tuntuu lamauttaneen porukan.
Minusta nämä ruikutuskirjoitukset juuri ovat hyödyttömiä!
Vaikka olen perheineni elänyt vaiheen jolloin työkaverit kronikassaan panivat suuhuni sanat: vaimo, vaimo! Pane sieniin puolet petäjäistä!
En ole tuntenut itseäni köyhäksi.
rahaa vaan oli niin vähän että perheen, ml. pienet lapset, terveellinen syöminen edellytti voimaperäistä keräilytalouden harjoittamista.
Tilanteen helpotuttua ei kulutuksemme kuitenkaan muuttunut rakenteeltaan.
Kaikilla ei tuohon ole mahdollisuutta mutta haluan sanoa että on syytä katsoa vaihtoehdot odottamisen ja ruikuttamisen asemesta.
Ei tuo lisäkirjoituksesi nyt paljon uutta tuonut. Pitkälle se oli vain jatkoa edelliseesi, paitsi että tuon vähemmän vauraan kuvan itsestäsi siinä annat.
'ympäristön luomat ja itse kehitellyt menestymisen paineet' - tärkeitä asioita ,mutta olet väärillä sivuilla näiden kanssa tässä, kun tämä ei ole varsinaisesti keskiluokkaisten sivusto.
'sekä ulkopuoliseen apuun tottuminen' - se vaan on nykyaikana kaupunkimaisemissa(ja maallakin) tilanne sellainen, että häkkiin siellä itsensä nopeasti hommaa jos alkaa itse omin päin asioitaan auttelemaan ja korjailemaan. Se pakkaa olemaan niin että jostakin sellaisesta, nimenomaan ulkopuolisesta, joka ottaa töihin säällisellä palkalla on tuo oman taloudellisen aseman parannus kiinni(yrittäjäksi aikovalle se voi olla lupien saanti joihin yleensä niihinkin edellytetään myös jo alan tuntemusta ja työkokemusta), sen jälkeen kun itse voitavansa(esim. ammattikoulutus tai koulutus yleensä ja työn haku) asian hyväksi on tehnyt.
Ihan ensiksi: On turha väittää että täällä kaikki kiveksiään puristelisi. Se taitaa olla ihan sun oma harrastuksesi.
Toisekseen: Olet jo elinkaaresi loppupäässä näet tulevaisuudenkin taaksepäin katsomalla, sinulla on aimo annos onnistumisen kokemuksia joista ammentaa lisää tyytyväisyyttä elämäänsä.
50-60 luvulla töitä riitti, jos ei muuten niin muuttamalla sinne missä sitä oli tarjolla, vaikkakin palkat olivat kaikilla huonot, samoin oli asuminenkin aivan toisenlaista kuin nykyään.
Käyt täällä sitten ruikuttamassa että kuinka nykyään ruikutetaan...voi hollimolli, jos sulla ei ole muuta asiaa, niin meeppä vaikaa sinne ikäpalstoille kaltasites kanssa jaarittelemaan joutavan päiväisiä silkkiboxereistas.
ilmoitan vain kohteliaimmin etten ollut maatalosta lähtöisin, vaan muonamiehen kakara, joka todellakin jo 10-vuotiaana joutui kartanon pelloille ilman palkkaa. Joten olin todellakin huono-osainen
Hauskana yksityiskohtana voin kertoa että usein oli esim. päiväkausia kestävää korvasärkyä, jota ei hoidettu, mutta perunapelloille kykenin.
Tämän hoitamattoman korvavaivan vuoksi olen nykyään melkein kuuro.
Kerroin viiden vuoden opiskelustani, joka aiheutti jonkinlaista köyhyyttä ja kuten kerroin jouduin esim. laman uhriksi 90-luvulla ja sielläkin pärjäsin vaikka jouduin työmarkkinakierteeseen jne...
Joten on minullakin ollut paljon elämässäni tilanteita jolloin en ole pystynyt tekemään nk. mitään mutta kaikki aikanaan.
Yritin kirjoituksellani sanoa ettei aina pelkka raha ole elämässä tärkeä.
Edelleen korostan sitä, että todellista hätää ja köyhyyttä on mutta paljon on todellakin turhaa tyytymättömyyttä.
Tuo kyllä pitää paikkansa. Turhaa valitusta todellakin on paljon ja erityisesti suhteellisen hyvätuloisten ja vahvassa turvatussa asemassakin olevien joukossa. Myös monet eivät osaa käyttää rahojaan vaikka heillä tuloja olisikin riittävästi ja täten sitten kokevat toimeentulonsa takkuavan, ja siksi vaativat lisää rahaa.
Mutta mitä tuossa vastauskommentissani halusin painottaa on se että varsinaisten köyhien osalta asia ei juuri ole niin, että he turhaan valittavat tulojensa pienuutta.