Nykyisten eduskuntapuolueiden aikana julkisen hallinnon eväät on syöty. Tässsä suhteessa maa on saatettu vararikkoon. Suurimmat syntipukit olivat Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitukset, joiden aikana kuntien valtionapuja leikattiin n. 40%.
Tilannetta selventää mainiosti "Nalle" Wahlroos'in tuore lausunto yritysten vastuusta yhteiskuntaa kohtaan. Hänhän totesi, että yritysten johdolla on vain vastuu osakkeenomistajiaan kohtaan, joka merkitsee yritysten voittojen maksimointia keinoja kaihtamatta. Mutta onko menty jo liian pitkälle ja kipukynnys ylitetty? -Helpoin tapa on karsia kustannuksia työpaikkoja vähentämällä, mikä puolestaan merkitsee automaation lisäämistä.
Tietyssä määrinhän tämä kilpailukyvyn lisäämistä kasvattava toimenpide on hyväksyttävissä, koska muutoin on arveltu tuotannon vaihtavan maisemaa halvemman kustannustason maihin eli siihen liittyy oleellisesti myös hakeutuminen halvemman palkkatason maihin.
Tämänhän piti olla vain uhkatekijä, mutta itse asiassa uhkaa käytettiinkin vain tekosyynä toteuttaa tuotannon työpaikkojen siirto entistä nopeammalla aikataululla, kun maa liitettiin EU:n jäseneksi.
Joka tapauksessa seurauksena on ollut julkisen sektorin vaikeudet huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista pienennettyjen resurssien johdosta.
On myös ymmärrettävä nykyisten valintojen olleen harkittuja, joten asian toteuttaneiden puolueiden on turha esittää suuria korjauksia alasajetun sosiaalisektorin korjaamiseksi tilanteessa, jossa todellinen päätösvalta on vapaaehtoisesti luovutettu taloudelliselle vallalle, jopa maamme rajojen ulkopuolelle.Eduskuntapuolueiden esiintymisestä omien virheidensä paikkaajina antaa vain kuvan häikäilettömästä hurskastelusta.
Nykytilannetta seuratessa alkaa paljastumaan, että demokraattinen kansallisvaltio ei välttämättä ole tässä kamppailussa niin vanhentunut ihmisten järjestäytymisen muoto kuin on annettu ymmärtää.
Talous on nimittäin kehittänyt ulkoiseksi vallankäytön muodokseen menneitä keisarikuntia hyvinkin paljon muistuttavia imperiumprojekteja, nykyisenkaltaisen USA:n ja Euroopan unionin.
Olisiko syytä aidon vastavoiman tukemiselle, joka ei ole lahjottavissa vaan joka toimii äänestäjiensä tahdon toteuttajana.
Tilannetta selventää mainiosti "Nalle" Wahlroos'in tuore lausunto yritysten vastuusta yhteiskuntaa kohtaan. Hänhän totesi, että yritysten johdolla on vain vastuu osakkeenomistajiaan kohtaan, joka merkitsee yritysten voittojen maksimointia keinoja kaihtamatta. Mutta onko menty jo liian pitkälle ja kipukynnys ylitetty? -Helpoin tapa on karsia kustannuksia työpaikkoja vähentämällä, mikä puolestaan merkitsee automaation lisäämistä.
Tietyssä määrinhän tämä kilpailukyvyn lisäämistä kasvattava toimenpide on hyväksyttävissä, koska muutoin on arveltu tuotannon vaihtavan maisemaa halvemman kustannustason maihin eli siihen liittyy oleellisesti myös hakeutuminen halvemman palkkatason maihin.
Tämänhän piti olla vain uhkatekijä, mutta itse asiassa uhkaa käytettiinkin vain tekosyynä toteuttaa tuotannon työpaikkojen siirto entistä nopeammalla aikataululla, kun maa liitettiin EU:n jäseneksi.
Joka tapauksessa seurauksena on ollut julkisen sektorin vaikeudet huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista pienennettyjen resurssien johdosta.
On myös ymmärrettävä nykyisten valintojen olleen harkittuja, joten asian toteuttaneiden puolueiden on turha esittää suuria korjauksia alasajetun sosiaalisektorin korjaamiseksi tilanteessa, jossa todellinen päätösvalta on vapaaehtoisesti luovutettu taloudelliselle vallalle, jopa maamme rajojen ulkopuolelle.Eduskuntapuolueiden esiintymisestä omien virheidensä paikkaajina antaa vain kuvan häikäilettömästä hurskastelusta.
Nykytilannetta seuratessa alkaa paljastumaan, että demokraattinen kansallisvaltio ei välttämättä ole tässä kamppailussa niin vanhentunut ihmisten järjestäytymisen muoto kuin on annettu ymmärtää.
Talous on nimittäin kehittänyt ulkoiseksi vallankäytön muodokseen menneitä keisarikuntia hyvinkin paljon muistuttavia imperiumprojekteja, nykyisenkaltaisen USA:n ja Euroopan unionin.
Olisiko syytä aidon vastavoiman tukemiselle, joka ei ole lahjottavissa vaan joka toimii äänestäjiensä tahdon toteuttajana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
edustajiemme ohittaminen on ainut keino muuttaa politiikan suunta. Ns. parlamentasrismin ulkopuoliset kansalaisliikkeet ovat eräs keino palauttaa valta jälleen kansalle. Pitää ryhtyä aktiiviseen toimntaan asioiden muuttamiseksi.
takaperin kulkevaa etanaa. Kakellakin hihna vinkuu ihan selvästi. Ei ole ikä tuonut viisautta eikä se ihme olekkaan, kun vanhasta kapiaisesta on kyse.
Oliko kirjoituksessa jotakin, joka ei pidä paikkaansa?