Mitä tarkoitetaan käsitteillä hyvä ja paha?
Ovatko ne ainoastaan moraalisia valintoja, vai jotain muuta?
Seuraavssa muutamia ajatuksia aiheesta - ja myös ateismista, uskonnollisuudesta ja inhimillisistä arvoista.
* * * * *
Hyvyyteen suuntautunut ihminen on ennenkaikkea aito ja rehellinen. Pahuuteen suuntautuneelle
ihmiselle tärkeintä on oma etu, eivätkä siten esimerkiksi tosiasiat ja OIKEUDENMUKAISUUS.
* * * * *
Mitä ateismi tosiasiallisesti on (muuta kuin sitä, että ateismissa ei uskota Jumalan-, eikä jumalolentojen olemassaoloon)?
Ateisteja on kahdenlaisia (kuten uskoviakin); rehellisiä ja epärehellisiä (tämä asia ei ole välttämättä aina mustavalkoinen, mutta ainakin toinen mainituista ominaisuuksista on yleensä selvästi hallitsevampana).
Rehellisessä ateismissa on kyse vilpittömästä HALUSTA USKOA, että muunmuassa sielua, kuolemanjälkeistä elämää, henkiolentoja ja jumalolentoja ei ole olemassa. Rehellisen ateistin ja epärehellisen ateistin eroavaisuus
on siinä, että ensinmainittu uskoo vilpittömästi ateismiinsa, kun taas jälkimmäinen tiedostaa ja ymmärtää sen, että ei ole älyllisesti rehellistä sulkea muunmuassa sielun-, kuolemanjälkeisen elämän-, henkiolentojen- ja jumalolentojen olemassaolon mahdollisuutta pois (vaikka hän itse epärehellisenä tekeekin niin).
Rehellinen ateistinen maailmankatsomus perustuu ennenkaikkea asianomaisen henkilön tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen. Epärehellinen ateistinen mailmankatsomus taas perustuu älylliseen epärehellisyyteen, kuten tekopyhä ja epärehellinen uskonnollisuuskin.
Ateistiseen maailmankatsomukseen liittyy läheisesti myös materialistinen maailmankatsomus ja nihilismi. Tietoteoreettisessa nihilismissä kielletään totuuden tietämisen mahdollisuuskin("Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin"/Wikipedia). Monet ateistit todellakin ovat sitä mieltä, että totuutta esimerkiksi sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta ei ole mahdollistakaan tietää. Mutta mistä he tietävät, että totuutta ei ole mahdollista tietää sellaisista asioista?
Rehellinen ateisti siis uskoo aidosti ja vilpittömästi oman maailmankatsomuksensa oikeellisuuteen, kuten rehellinen uskonnollinen henkilö uskoo omiin uskonnollisiin uskomuksiinsa ja käsityksiinsä. Tietyt uskonnolliset käsitykset ovat muuten lähes kaikille uskoville yhteisiä ja sellaisia käsityksiä ovat sielun ja kuolemanjälkeisen olemassaolo ja jumalolennon ja henkiolentojen olemassaolo. Olennaisin eroavaisuus uskonnollisen henkilön ja ateistin välillä on kenties se, että ensinmainittu HALUAA USKOA hyvään ja siihen, että elämässä on toivoa ja elämällä on fyysistä elämää korkeampikin tarkoitus, kun taas ateisti haluaa uskoa mieluummin toivottomuuteen (ihmisen sielun olemattomuuteen ja kaiken katoavaisuuteen).
Inhimilliset käsitykset voivat perustua monien asioiden suhteen ainoastaan tietoon tai uskoon. Ateistit sanovat, että ateismi ei ole uskonto, mutta heidän käsityksensä perustuvat kuitenkin pelkästään USKOON, eivät oikeaksi todistettuun tietoon.
Rehellinen ateismi siis todellakin on ainoastaan vilpitöntä ja aitoa HALUA USKOA, että muunmuassa sielua, kuolemanjälkeistä elämää, jumalolentoja ja henkiolentoja ei ole - eikä voi ollakaan -olemassa. "Epärehellinen ateismi" taas on asianomaisen omiin etuihin perustuvaa tarvetta USKOTELLA, että edellä mainittuja asioita ja olentoja ei ole - eikä edes voi olla - olemassa.
Ateismi ei ole varsinaisesti uskonto, mutta se on kuitenkin käänteisessä ja negatiivisessa mielessä tapa USKOA. Tätä tosiasiaa monien ateistien on vaikea tunnustaa.
* * * * *
Monet tiedostavat sen, että inhimillisen pahuuden juuret ovat aina itsekeskeisyydessä, johon usein kuuluu hyvin ahdasmielinen suhtautuminen oman ja tutuksi ja turvalliseksi koetun maailmankuvan kanssa ristiriidassa oleviin asioihin - tai ylipäänsä omien etujen kanssa risrtiriidassa oleviin asioihin.
Pahuuden juuret ovat egoismissa ja pahuuteen suuntautuneet käyttävät usein aatteita ja ideologioita (myös uskontoja) hyväkseen saavuttaakseen päämääränsä.
* * * * *
Aidosti henkiset ja -uskonnolliset ihmiset ovat tietoisia siitä - tai ainakin he uskovat aidosti - että ihmisen omilla teoilla ja valinnoilla on kauaskantoiset seuraukset myöskin tuonpuoleista elämää ajatellen. Niin ollen he yleensä toimivat vastuullisemmini ja toisia ihmisiä - ja muitakin elollisia olentoja kunnioittaen.
Ihmiskunnan enemmistöltä puuttuu oikea tieto omasta todellisesta olemuksestaan ja oikean tiedon puute mahdollistaa monien keskenään ristiriitaisten ideologioiden olemassaolon.
Tiedon puute mahdollistaa sen, että voi olla olemassa kaksi täysin vastakkaista ideologiaa, jotka ovat uskonnollisuus (yleisesti) ja ateismi, joka kieltää kaikkien uskonnollisten ja henkisten perustotuuksien paikkansapitävyyden kokonaan.
Ihmiskunnan pahuuden historia on itsekeskeisyyden historiaa ja myöskin erilaisten ideologisten ja aatteellisten ristiriitojen historiaa.
* * * * *
Aidon henkisyyden arvoja ovat mm. rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Itsekeskeisten ihmisten arvot ovat päinvastaisia ja heille oma etu on tärkein - eivät tosiasiat, todellisuus ja oikeudenmukaisuus. Kuitenkin oikea tieto esimerkiksi ihmisen todellisesta olemuksesta (= sielullisuudesta) muuttaisi monen henkilön materialismiin ja ateismiin perustuvat ahdasmieliset käsitykset.
* * * * *
"Annamme helposti anteeksi pimeää pelkäävälle lapselle;
todellinen elämän tragedia ovat ihmiset,
jotka pelkäävät valoa."
- Platon -
Hyvä ja paha
16
807
Vastaukset
- noin se menee
naulan kantaan...
- on monta
esimerkkiä ihmisistä, jotka eivät ole pystyneet erottamaan hyvää ja pahaa toisistaan ...
Hitler,Stalin ja monet muut diktaattorit...
Platon eli ilmeisesti (reilusti) pari tuhatta vuotta liian aikaisin... - lord_juhani9
Tieto: Hyvin perusteltu (tosi) uskomus.
Uskomus: Luulo tai toive, jolle ei löydy todisteita.
Seuraavaksi voitkin todistaa seuraavat väittämäsi:
>>Rehellisessä ateismissa on kyse vilpittömästä HALUSTA USKOA, että muunmuassa sielua, kuolemanjälkeistä elämää, henkiolentoja ja jumalolentoja ei ole olemassa. Rehellisen ateistin ja epärehellisen ateistin eroavaisuus
on siinä, että ensinmainittu uskoo vilpittömästi ateismiinsa, kun taas jälkimmäinen tiedostaa ja ymmärtää sen, että ei ole älyllisesti rehellistä sulkea muunmuassa sielun-, kuolemanjälkeisen elämän-, henkiolentojen- ja jumalolentojen olemassaolon mahdollisuutta pois (vaikka hän itse epärehellisenä tekeekin niin).>>
Yhdestäkään jumaluudesta tai jumalasta ei ole mitään todistetta. Tästä voidaan ateistien toimesta päätellä, että on hyvin epätodennäköistä, että jokin monista miljardeista henkiolennoista olisi olemassa ilman yhtäkään perustelua. Ateistin logiikalla, kun mikä tahansa muukin niistä miljardeista supranormaaleista olennoista voisi olla olemassa yhden sijasta, jos ei enemmänkin. Tämä äsken mainitsemani argumentti on siis hyvin perusteltu uskomus, eli tietoa. Uskonnot eivät voi perustua tietoon, sillä silloinhan ne olisivat tietämyksistä koostuvia "ideologioita."
>>Aidosti henkiset ja -uskonnolliset ihmiset ovat tietoisia siitä - tai ainakin he uskovat aidosti - että ihmisen omilla teoilla ja valinnoilla on kauaskantoiset seuraukset myöskin tuonpuoleista elämää ajatellen. Niin ollen he yleensä toimivat vastuullisemmini ja toisia ihmisiä - ja muitakin elollisia olentoja kunnioittaen.>>
Sama teksti voidaan kääntää argumenttiasi vastaan. Jos ihmisellä on elämä tuonpuoleisessa, on hänen parasta tappaa ja raiskata mielensä mukaan jo tässä elämässä, jotta hänen ei tarvitsisi odottaa myöhempää tikkunekkua. Näin toimivat muun muassa eräät kristilliset mafiat.
Käsittääkseni moraalisuus ei lähde ihmisestä liikkeelle tuonpuoleisen helvetinpelon vahvistamana. Se lähtee ihmisen luontaisesta halusta auttaa muita, johon ei tarvita uskondogmeihin viittoamista. 'Arvot' voivat olla joko järjellä perusteltuja tai uskonasioita. Näitä kahta perustelutapaa ei saa sekoittaa toisiinsa. Toki uskovat voivat sanoa, että me USKOMME oikeanlaatuisen hyvyyden lähtevän jumalasta. Tieteellisen ajattelutavan omaavat voivat kritisoida näitä näkemyksiä tieteellisesti ja sanoa ovatko uskovien väitteet 'totta' vai 'virheellistä tietoa.' He eivät kuitenkaan vastaavasti saa tulla uskonnon sisälle "uskomaan jumalan olemattomuutta."
Toisin sanoen uskonnon kannattajat voivat sanoa 'totuudeksi' omia oppejaan, kunhan he vain pysyvät uskon-asenteen tasolla. He eivät saa sekoittaa näitä näkemyksiään tieteellisen tiedon perusteihin. Mikäli he siis väittävät TIETÄVÄNSÄ totuuden, on heidän syytä antaa argumentilleen tieteellisestä metodista hankittuja faktoja. Väite "ateistit uskovat, ettei jumalaa ole" on siksi skientistisesti väärä, kuten totesinkin jo, koska ateistit ovat rakentaneet näkemyksensä tieteellisestä tiedosta siihen, että jumaluuksien olemassaolo on hyvin epätodennäköistä. Jos vastaväitteeksi otetaan, "ettei ateistilla ole todisteita jumalan olemassaolottomuudesta" ollaan jo pahasti metsässä. Tuollaisen sanoman esittäjän on pitkälti itse oltava yliluonnollista palvova, joka johtaa kritiikkinsä omasta yksilökohtaisesta (tai yhteisöllisestä) uskomusjärjestelmästään. Tämä "uskomusjärjestelmä" saa voimia ihmisen henkilökohtaisesta tunne-elämästä.
Uskomukset syntyvät, kun ihminen ei halua päästää irti sokeasta hyvänolontunteestaan. Tieto on irtipääsemistä tästä ja eräistä muista tunteista. Tiedon on oltava ns. yleismaailmallista, ei henkilökohtaista.- ei todisteita?
Jos Jumalasta ei ole olemassa sellaisia todisteita kuin ateistit odottavat, se todistaa korkeintaan sen ettei Jumala ole sellainen kuin ateistit olettaisivat Jumalan olevan, jos hän olisi olemassa.
Itse asiassa maailma ja elämä itsessään on todiste Jumalan olemassaolosta. Ei sitä millään tieteellä voida alusta loppuun selittää.
Joku joskus esitti, että olisi ollut ihme, jos maailmankaikkeuden alkuolosuhteista ja materiaalista EI olisi syntynyt elämää.
Tuotakaan väitettä ei ole ajateltu alusta loppuun asti. En ryhdy pitemmästi selittämään. Miettikää itse.
Ateistit eivät ymmärrä uskovaisia, koska uskovaiset ymmärtävät Jumalan olemassaolon aivan eri tavalla kuin ateistit. Jumala on kaikki mitä on, ja samalla kaiken perimmäinen tarkoitus.
Ateistille olemassaolo on selviö, ja Jumalan pitäisi olemassaolonsa todistaakseen, tehdä jotain mikä ei kuulu siihen mitä todellisuudella ja olemassaololla ymmärrämme. Jumalan tulisi siis olla jotenkin irti maailmasta, ulkopuolinen olento, jotain "ylimääräistä" ja ihmeellistä.
Mutta kun Jumala ei ole sellainen. Jumala on kaikki, kaikkeus, alkusyy, tarkoitus, päämäärä. Eikä Jumala tietenkään ole ihmisenkaltainen näkymätön superolio, kuten joku ateisti Jumalan määritteli.
Jumalasta puhutaan ihmisenkaltaisena olentona, jotta hänet olisi helpompi ymmärtää. Lapsenkaltainen käsitys Jumalasta voi tuntua tyhmältä ja nöyryyttävältä, mutta kyse on tavallaan testistä.
Suostummeko hyväksymään todellisuudeksi myös kaiken sen, mitä ei millään tavoin voi saada kuulostamaan järkevältä ja tieteelliseltä?
Tämä osa todellisuudesta on joka tapauksessa paljon paljon suurempi kuin se mistä tieteellä on jotain sanottavaa. - ...kaikki?
ei todisteita? kirjoitti:
Jos Jumalasta ei ole olemassa sellaisia todisteita kuin ateistit odottavat, se todistaa korkeintaan sen ettei Jumala ole sellainen kuin ateistit olettaisivat Jumalan olevan, jos hän olisi olemassa.
Itse asiassa maailma ja elämä itsessään on todiste Jumalan olemassaolosta. Ei sitä millään tieteellä voida alusta loppuun selittää.
Joku joskus esitti, että olisi ollut ihme, jos maailmankaikkeuden alkuolosuhteista ja materiaalista EI olisi syntynyt elämää.
Tuotakaan väitettä ei ole ajateltu alusta loppuun asti. En ryhdy pitemmästi selittämään. Miettikää itse.
Ateistit eivät ymmärrä uskovaisia, koska uskovaiset ymmärtävät Jumalan olemassaolon aivan eri tavalla kuin ateistit. Jumala on kaikki mitä on, ja samalla kaiken perimmäinen tarkoitus.
Ateistille olemassaolo on selviö, ja Jumalan pitäisi olemassaolonsa todistaakseen, tehdä jotain mikä ei kuulu siihen mitä todellisuudella ja olemassaololla ymmärrämme. Jumalan tulisi siis olla jotenkin irti maailmasta, ulkopuolinen olento, jotain "ylimääräistä" ja ihmeellistä.
Mutta kun Jumala ei ole sellainen. Jumala on kaikki, kaikkeus, alkusyy, tarkoitus, päämäärä. Eikä Jumala tietenkään ole ihmisenkaltainen näkymätön superolio, kuten joku ateisti Jumalan määritteli.
Jumalasta puhutaan ihmisenkaltaisena olentona, jotta hänet olisi helpompi ymmärtää. Lapsenkaltainen käsitys Jumalasta voi tuntua tyhmältä ja nöyryyttävältä, mutta kyse on tavallaan testistä.
Suostummeko hyväksymään todellisuudeksi myös kaiken sen, mitä ei millään tavoin voi saada kuulostamaan järkevältä ja tieteelliseltä?
Tämä osa todellisuudesta on joka tapauksessa paljon paljon suurempi kuin se mistä tieteellä on jotain sanottavaa.>>Mutta kun Jumala ei ole sellainen. Jumala on kaikki, kaikkeus, alkusyy, tarkoitus, päämäärä. Eikä Jumala tietenkään ole ihmisenkaltainen näkymätön superolio, kuten joku ateisti Jumalan määritteli>>
Kaiken olemassaolevan perusta on ilmeisesti sama TIETOINEN energia. Kuitenkaan ei voi olla mahdollista, että ainoastaan yksi TIETOINEN olento tarkkailisi kaikkea maailmankaikkeudessa. Esimerkiksi Linnunrata-galaksi on noin 100 000 valovuotta pitkä, matkaa lähimpään suureen galaksiin on noin 2 400 000 valovuotta - lisäksi galaksejakin on olemassa miljardeja. Asutettujen maailmojen lukumäärää voimme siten vain arvailla.
Eräs uskonnollinen totuus kuitenkin on mielestäni väittämä; "Jumala näkee kaiken".
Korkein Voima/Jumala on luonnollisesti jakautunut pienempiin tietoisuuden yksiköihin ja ihminenkin on osa sitä (niinhän mm kristinuskossa uskotaan). Melko yleisesti tiedostetaan tosiasia, että on olemassa Henkihierarkiota ja Henkisiä Hierarkioita. Kristinuskoon, ja joihinkin muihinkin uskontoihin, kuuluvat enkelit (itäm. uskonnoissa Devat), jostka ovat korkeampien maailmojen Jumalallisia toimijoita. Niin ollen ainakin enkelijoukot/-hierarkiat serafeineen ja muine enekelilajeineen kuuluvat myöskin kristinuskoon.
Jumala on siis jotain konkreettisempaakin kuin kaikki olemassaoleva. On olemassa hyvin suuria luovia voimia ja olentoja, jotka ovat kaikki kuitenkin yhden ja saman energian ilmausta.
Urantia-kirja on mielenkiintoinen teos, jota monet kuitenkin pitävät fiktiona. Itse näen kuitenkin asian niin, että se on osittain tosiasioihin ja todellisuuteen perustuva (teokseen voi tutustua internetin kautta).
Ainakin kristinuskossa vältellään käsitteitä Henkihierarkiat, Enkelihierarkiat ja Henkiset Hierarkiat, koska niiden ehkä katsotaan kuuluvan enemmän toeosofian ja New Age-liikkeen puolelle. Aidosti totuudesta kiinnostuneet (uskonnolliset) ihmiset eivät kuitenkaan yleensä välttele ja torju tämänkaltaisia asioita. Ahdasmielisyyden myötä mm. kristinuskolta menee osa uskottavuutta. - luottavainen
Uskon ja tiedon suhteesta puhuttaessa ei yleensä kyseenalaisteta tieteellisen tiedon universaaliutta. Minusta on kuitenkin perusteltua kysyä: Mistä tiedämme tietävämme?
Väitän että useimmiten ns. "tieteellinen" tai "objektiivinen" tieto perustuu yhtä subjektiiviseen luottamukseen kuin uskonnollinen usko.
Esimerkki: "Tiedän" että ilmasto on lämpenemässä. Miten niin? Koska ulkona ei ole lunta? Ei riitä. Oma empiirinen kokemukseni ilmastosta on vain lyhyeltä ajalta.
Sen lisäksi uskon (sokeasti?) tiedemiesten teorioihin - vaikka he ovat hiukan eri mieltä, tietystä peruslinjasta ollaan yhtä mieltä, nimittäin että syystä tai toisesta ilmasto on keskipitkällä aikavälillä (sadoista vuosista puhuttaessa) selvästi lämpenemässä.
Mutta olenko keskustellut kenenkään tiedemiehen kanssa? En, olen vain seurannut tiedotusvälineitä. Uskon siis (tai tiedän?) että minulle välitetty tieto on ainakin pääosin oikeaa. Tietoni/uskoni perusteena on siis luottamus tiettyihin ihmisiin/tahoihin, että he antavat oikeaa tietoa. Mihin tämä luottamukseni perustuu, onkin mutkikkaampi kysymys.
Pointtini on tämä: Esim. kristillinen usko perustuu täysin samanlaiseen luottamukseen kuin äskeinen esimerkki ilmastonmuutoksesta. On tiettyjä ihmisiä ja tahoja, joiden välittämään tietoon luotan, koska olen syystä tai toisesta päätynyt pitämään näitä tahoja luotettavana. Uskon että Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijät antoivat luotettavan todistuksen, joka on välittynyt eteenpäin sukupolvien ketjussa. Vaikka kirkkohistoriasta löytyy myös syitä epäillä tuon todistuksen luotettavuutta, kokemukseni Jeesukseen uskovista ihmisistä on voittopuolisesti niin myönteinen, ettei minulla ole älyllisesti rehellisenä syitä epäillä heidän uskonsa luotettavuutta.
Ulkoiseen ihmisiin luottamisen lisäksi tulee tietysti syvempi, sisäinen, psykologinen vakuuttuneisuus, jota on vaikeampi eritellä. Mutta siinäkin tiede ja uskonnollinen usko ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla - kunnes toisin todistetaan. (Kysymys kuuluu, miten todistetaan, jos ihmiset luottavat eri tyyppisiin todisteisiin?) - luottavainen
...kaikki? kirjoitti:
>>Mutta kun Jumala ei ole sellainen. Jumala on kaikki, kaikkeus, alkusyy, tarkoitus, päämäärä. Eikä Jumala tietenkään ole ihmisenkaltainen näkymätön superolio, kuten joku ateisti Jumalan määritteli>>
Kaiken olemassaolevan perusta on ilmeisesti sama TIETOINEN energia. Kuitenkaan ei voi olla mahdollista, että ainoastaan yksi TIETOINEN olento tarkkailisi kaikkea maailmankaikkeudessa. Esimerkiksi Linnunrata-galaksi on noin 100 000 valovuotta pitkä, matkaa lähimpään suureen galaksiin on noin 2 400 000 valovuotta - lisäksi galaksejakin on olemassa miljardeja. Asutettujen maailmojen lukumäärää voimme siten vain arvailla.
Eräs uskonnollinen totuus kuitenkin on mielestäni väittämä; "Jumala näkee kaiken".
Korkein Voima/Jumala on luonnollisesti jakautunut pienempiin tietoisuuden yksiköihin ja ihminenkin on osa sitä (niinhän mm kristinuskossa uskotaan). Melko yleisesti tiedostetaan tosiasia, että on olemassa Henkihierarkiota ja Henkisiä Hierarkioita. Kristinuskoon, ja joihinkin muihinkin uskontoihin, kuuluvat enkelit (itäm. uskonnoissa Devat), jostka ovat korkeampien maailmojen Jumalallisia toimijoita. Niin ollen ainakin enkelijoukot/-hierarkiat serafeineen ja muine enekelilajeineen kuuluvat myöskin kristinuskoon.
Jumala on siis jotain konkreettisempaakin kuin kaikki olemassaoleva. On olemassa hyvin suuria luovia voimia ja olentoja, jotka ovat kaikki kuitenkin yhden ja saman energian ilmausta.
Urantia-kirja on mielenkiintoinen teos, jota monet kuitenkin pitävät fiktiona. Itse näen kuitenkin asian niin, että se on osittain tosiasioihin ja todellisuuteen perustuva (teokseen voi tutustua internetin kautta).
Ainakin kristinuskossa vältellään käsitteitä Henkihierarkiat, Enkelihierarkiat ja Henkiset Hierarkiat, koska niiden ehkä katsotaan kuuluvan enemmän toeosofian ja New Age-liikkeen puolelle. Aidosti totuudesta kiinnostuneet (uskonnolliset) ihmiset eivät kuitenkaan yleensä välttele ja torju tämänkaltaisia asioita. Ahdasmielisyyden myötä mm. kristinuskolta menee osa uskottavuutta.Kirjoituksesi on hyvä esimerkki siitä miten tieteellisen ja panteistisen maailmankuvan rajat ovat häviämässä, mutta rajaviiva juutalaiskristilliseen jumaluskoon on ja pysyy. Viimemainitulle on olennaista, että maailma ja Jumala ovat kaksi eri asiaa: Maailma todistaa Jumalasta (sekä näkyvä että näkymätön maailma), mutta Jumala on siitä riippumaton ja enemmän kuin se. Tietoteoriassa puhutaan transkendoivasta maailmankuvasta, millä tarkoitetaan kaikkeuden hahmottamista kokonaisuutena, johon kuuluu enemmän kuin se mistä voimme saada suoraa tietoa. Tämä "enempi", josta tiedämme vain välillisesti, on se mitä Juutalainen, Kristitty tai Muslimi nimittää Jumalaksi.
Idän uskontojen, New Agen, antroposofian ja luonnonuskontojen "Jumala" on sen sijaan enemmän tain vähemmän sama asia kuin maailmankaikkeus. Kristillisesti ajatellen nämä ovat siis ateistisia maailmankuvia, koska ne kieltävät että tämän maailman lisäksi olisi toinen, todellisempi todellisuus, johon ihminen ei kuulu.
sä taas jaksat.
Uskisraiskaamalla sana ateismi voidaan tietysti päästä tuohonkin.
Sivulliselle se vain kertoo että hissi ei kulje ylös asti.- entinen tuhlaajapoika.
Monet huutavat hyvyyttänsä,mutta kuka löytää luotettavan miehen?"(Sananl.20:6)Raamattu puhuu monin paikoin pahuudesta.Jeesuksen oma todistus kuuluu näin:"Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin"
(Markus 10:18)
Kaikkia ihmisiä yleisesti tarkoittaen Hän lausui:"...te,jotka olette pahoja (Luukas 11:13)
Saarnaaja,Salomon,kirjoitti:"..ja he tulisivat näkemään,että he omissa oloissaan ovat eläimiä"
(Saarnaaja 3:18 "Annamme helposti anteeksi pimeää pelkäävälle lapselle; todellinen elämäntragedia ovat ihmiset
jotka pelkäävät valoa".
Moni ihmettelee ateismipalstalla meuhkaamista. Jopa tieteen katsotaan olevan ateistista.
Olisin ylpeä ateistisuudestani, jos ateismikriteerit yltäisivät määritelmään kohdallani.
On asiallista huomioida sivilisaatiotemme suhteellinen nuoruus.
Luola-asutuskausi päättyi oikeastaan viime viikolla kosmisen kellon taululta luettuna.
Ponnistuksista huolimatta nykypäivän kosmologia ei ole löytänyt universumista
Jumala nimistä tekijää. Näinköhän löytyneekään?
Charles Darvinin kuolemasta tuli viime syksyllä kuluneeksi vasta 125v.
Lajiensynnyn ilmestyminen synnytti suoranaisen kulttuurisen hyökyaallon.
Se ei ole laantunut vieläkään. "Pahinta" teoksessa teologien mukaan on, ettei
lähdeaineisto löydy Raamatusta.
Nykypäivänä moni asia on haettava Raamatun ulkopuolelta. Myös tietotekniikka!
Olemme siis ateisteja!!- * * * * *
>>"Epärehellinen ateismi" taas on asianomaisen omiin etuihin perustuvaa tarvetta USKOTELLA, että edellä mainittuja asioita ja olentoja ei ole - eikä edes voi olla - olemassa.>>
Korjattuna sama lause:
Epärehellinen ateisti uskottelee, että hän
ei ymmärrä sitä, että sielun-, henkiolentojen-
ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuuden pois sulkeminen on älyllisesti epärehellistä.
______________________
Ateismin ja agnostismin eroavaisuudesta:
Ateismi on uskonnollisuuden- ja henkisyyden vastaisuutta, ja selvästi agnostismia jyrkempi kannanotto, jossa ei suljeta sielun-, kuoleman jälkeisen elämän ja henkiolentojen olemassaolon mahdollisuutta pois.
Agnostismi perustuu enemmän terveeseen järkeen, vaikka agnostimissakaan ei (ilmeisesti) pidetä mahdollisena sitä, että tietoa mm. sielun ja henkiolentojen olemassaolosta voisi saada. - Outo käsite
"Rehellinen ateistinen maailmankatsomus perustuu ennenkaikkea asianomaisen henkilön tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen."
Kalskahtaa hieman rasistiselle :)
"...kun taas ateisti haluaa uskoa mieluummin toivottomuuteen (ihmisen sielun olemattomuuteen ja kaiken katoavaisuuteen)."
Uskovainen voi kokea sielun olemattomuuden toivottomuutena, mutta ateisti tuskin kokee sitä toivottomuutena. Ei tarvi olla ateisti ymmärtääkseen äskeisen läppäni.
Onhan se ateismi mielestäni paremmin perusteltua kuin kuin uskontojen väittämät. Esimerkiksi mitään ihmeitä ei ole pystytty todistamaan sivistysmaiden standardeilla. Ateismiahan nimenomaan puoltaa se että mitään jumalia, enkeleitä, henkiä, ihmeparantumisia,.. ei ole pystytty todistamaan tieteellisesti. Yhtä mahdotonta olisi todistaa väittämäni vaikka vaaleanpunaisten barbababojen olemassaolosta kuin vaikka enkelit. Ovatko siis nämä vaaleanpunaiset ystäväni siis olemassa, jos eivät ole niin todista se (hähää et pysty).
Koet ateistisuuden ja varmaan muutkin uskonnot kuin kristinuskosi negatiivisina sen takia että oma uskontosi väittää niiden olevan saatanan juonia tai jotain vastaavaa? Ikävä kyllä sen seikan takia et pysty käsittelemään tätä asiaa subjektiivisesti kun olet asian toisen osapuolen kannalla.
Monet tiedostavat sen, että inhimillisen pahuuden juuret ovat aina itsekeskeisyydessä, johon usein kuuluu hyvin ahdasmielinen suhtautuminen oman ja tutuksi ja turvalliseksi koetun maailmankuvan kanssa ristiriidassa oleviin asioihin - tai ylipäänsä omien etujen kanssa risrtiriidassa oleviin asioihin.
"Pahuuden juuret ovat egoismissa ja pahuuteen suuntautuneet käyttävät usein aatteita ja ideologioita (myös uskontoja) hyväkseen saavuttaakseen päämääränsä."
Tuo on aivan totta.
"Aidosti henkiset ja -uskonnolliset ihmiset ovat tietoisia siitä - tai ainakin he uskovat aidosti - että ihmisen omilla teoilla ja valinnoilla on kauaskantoiset seuraukset myöskin tuonpuoleista elämää ajatellen. Niin ollen he yleensä toimivat vastuullisemmini ja toisia ihmisiä - ja muitakin elollisia olentoja kunnioittaen."
Niinhän sitä voisi luulla, mutta kaikki selkärankaisuus ei suinkaan perustu uskontoihin ja uskomuksiin. Muitakin moraalin kannustimia on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi vaikka perhe, suku, yhteisö, kansakunta, maailma, hyväntahtoisuus, ymmärrys mahdollisista seuraamuksista, laki, tuomitsemisen pelko,..
Mitä muuten ovat aidosti henkiset ihmiset? Voiko vain uskovainen ihminen olla henkinen ihminen?
Ikävä kyllä olemassa ei ole mitään tutkimusta kummat ovat moraalisempia ihmisiä ateistit vai uskovaiset. Joten et voi sanoa yleisesti. Tai voit sanoa, mutta se on vain sinun mielipiteesi, eikä mikään fakta.
"Kuitenkin oikea tieto esimerkiksi ihmisen todellisesta olemuksesta (= sielullisuudesta) muuttaisi monen henkilön materialismiin ja ateismiin perustuvat ahdasmieliset käsitykset."
Jotenkin tuostakin tulee mieleen että kuvittelen kaikkien ateistien olevan automaattisesti äärimmäisiä materialistisia psykopaatteja. Ei ei hekin ovat siinä ihmisiä missä kaikki muutkin. Heillä on perheitä keitä he rakastavat ja hekin auttavat ihmisiä ilman mitään hyödyn tavoittelemista. He myöskin osaavat rakastaa ja elättävät itsensä rehellisesti.
Suurin osa meistä osaa erottaa hyvän ja pahan ilman mitään uskontoja tai antiuskontoja. Ei siinä mitään puu-ukkoja tarvi kumarrella, eikä niiden sylkeäkkään tarvitse. Minua ainakin ylenpalttinen vaahtoaminen omien oivallustensa parhaudesta ärsyttää hieman. - ******
Olennaisinta lienee se, että rehelliseen uskonnollisuuteen sisältyy toivo, kun taas ateismiin sisältyy vain toivottomuus.
Uskonnollisuus voi perustua tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen - kuten usein perustuukin - mutta ihminen voi kuitenkin olla aito omassa uskossaan.
Ateistit HALUAVAT USKOA mieluummin PAHAAN ja toivottomuuteen, koska he eivät halua uskoa mm. sielun olemassaoloon. Kyse on nimenomaan HALUSTA USKOA, koska ei ole olemassa mitään todistettua tietoa, joka tukisi heidän todellisuuskäsitystään.
Ateismin suhteen olennainen kysymys on se, että miksi ateistit HALUAVAT USKOA, että muunmuassa sielua, henkiolentoja yms. ei ole olemassa? Ihminenhän voi tietää - tai olla tietämättä - totuuden jostakin asiasta ja mikäli hän ei tiedä, niin ainakin hän voi tunnustaa rehellisesti sen tosiasian, että ei tiedä.
Tiedostaessaan ja ymmärtäessään sen, että ei tiedä monista asioista oikeastaan juuri mitään, ihminen tietää ja ymmärtää jo paljon, kuten eräs Buddhalainen viisauskin toteaa. - * * *
Koska ihmiset ovat yksilöitä, niin yksioikoinen luokittelu ei aina perustu tosiasioihin, ja tee oikeutta yksilöille. Esimerkiksi monet ateistit näkevät mielellään kaikki uskovat ihmiset aivopestyinä tai hurahtaneina "hihhuleina". Uskonnolliset ja henkiset liikkeet käsittävät kuitenkin laajan kirjon erilaisia ihmisiä.
Erilaisia ihmistyyppejä voi mielestäni kuitenkin karkeasti luokitella mm. heidän asenteidensa ja henkisen suuntautumisensa perusteella.
Ihmisiä on ehkä neljään - tai viiteen - eri ryhmään lukeutuvia, kun on kyse mm. heidän asenteistaan ja tiedoistaan henkisiin ja uskonnollisiin asioihin liittyen:
1. Tietämättömät ja ymmärtämättömät. Tähän ryhmään kuuluu hyvin runsaasti uskonnollisia henkilöitä ja myös tavallisia ateisteja. Tähän ryhmään kuuluu jonkin verran myös fundamentalistiuskovia, koska ihminen voi olla rehellinen ja vilpitön asiassaan myös jäykän fundamentalistisessa uskossa. Ehkä noin 60% ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.
Etenkin tämän ryhmän sisällä ihmiset jakautuvat vielä siten, että toisia kiinnostaa rehellisyys ja objektiivinen TOTUUS selvästi enemmän kuin toisia.
2. Jotain oleellista jo tietävät ja ymmärtävät ihmiset. Tämän ryhmän ihmiset ymmärtävät ja tiedostavat ennenkaikkea sen kuinka vähän he monista asioista tosiasiallisesti tietävät ja ymmärtävät. Ryhmään kuuluu uskonnollisia ihmisiä, mutta ei lainkaan ateisteja, koska ateistit eivät ymmärrä ja tunnusta mm sitä, että he eivät tiedä onko henkiolentoja ja muuta ns. yliluonnollista olemassa. Rehellisyys, tietynlainen nöyryys ja oikeudenmukaisuus ovat tunnusomaisia tähän ryhmään kuuluville ihmisille. Tällä hetkellä ehkä 30% ihmisistä kuuluu tähän ryhmään, mutta joukko kasvaa koko ajan.
3. Kapekatseisen ja rajoittuneen maailmankuvan omaavat ihmiset, joille rehellisyys ei ole tärkeimpiä arvoja. Tähän ryhmään kuuluu runsaasti jäykän fundamentalistisen maailmankuvan ja -asenteen omaavia uskovia ja materialistisen maailmankuvan omaavia ateisteja (= postiivisen ja vahvan ateismin kannattajia). Ehkä 10-15% ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.
4. Korostuneen itsekeskeiset ja tietoisesti epärehelliset ihmiset, jotka tavoittelevat ennenkaikkea omaa etuaan - mm totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta välittämättä. Tähän ryhmään kuuluu jonkin verran tekopyhiä ja näennäisuskonnollisia henkilöitä, joille uskonnollisuus on vain väline oman edun tavoittelussa. Ennenkaikkea tähän ryhmään kuuluu kuitenkin ateistisen ja materialistisen maailmankuvan kannattajia. He ovat usein korkeasti koulutettuja ja älykkäitäkin, mutta viisautta heiltä puuttuu. Ehkä 5-10% ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.
Viides ryhmä on marginaalinen, eli sellaiset ihmiset, jotka pitkälti jo tietävät totuuden henkisiin ja miin muihinkin asioihin liityen. He ovat saaneet tietonsa omakohtaisten kokemustensa kautta tai jotakin muuta kautta. Uuteen aikaan siirtymisen myötä tämänkin ryhmän koko kasvaa nopeasti.
Ryhmästä 1 siirrytään usein vaivattomasti ryhmään 2. Ryhmistä 3 ja 4 siirtyminen ryhmään 2 on jonkin verran vaikeampaa, mutta ei mahdotonta. Ryhmästä 2 siirrytään luonnollisesti seuraavaksi ryhmään 5.
Tietämättömyys on kaikkien tällä planeetalla asuvien ihmisten osana enemmän tai vähemmän, koska liikkeellä on runsaasti keskenään ristiriitaista, harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa. Esim. henkisistä asioista tavallinen ihminen saakin yleensä käytännössä varmuudella oikeaa tietoa vain omien kokemustensa kautta. Joistakin henkisistä ja uskonnollisista asioista ollaan kuitenkin pitkälti yhtä mieltä kaikissa suuremmissa uskonnoissa ja henkisissä liikkeissä. Sellaisia asioita ovat esimerkiksi sielun- ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolo, henkiolentojen olemassaolo, elämän korkeampi tarkoitus ja -merkitys ja korkeampien maailmojen ja -todellisuuksien olemassaolo.
_____________________________
Ihmiset ovat usein jakautuneet - tai heidät on jaettu - erilaisiin ryhmiin (uskonnollisiin, poliittisiin ja muihin ryhmiin) ja suurempien ryhmien sisällä he ovat jakautuneet yleensä pienempiin alaryhmiin (erilaisiin lahkoihin tms). Ihmiset jakautuvat loppujen lopuksi kuitenkin oikeastaan vain kahteen ryhmään; 1. Hyvyyteen ja Valoon suuntautuneisiin 2. Pahuuteen ja Pimeyteen suuntautuneisiin. Valoon suuntautuneille tosiasiat, todellisuus ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä, koska heidän tärkeimpiä arvojaan on rehellisyys. Pimeyteen suuntautuneille taas eivät ensisijaisen tärkeitä ole tosiasiat, todellisuus ja oikeudenmukaisuus, koska rehellisyys ei ole heille tärkeä käytännön arvo. Oma etu on heille tärkeintä.- * * *
On siis olemassa VALO ja PIMEYS ja viimekädessä jokainen käy oman sisäisen kamppailunsa, jotta pimeys omassa sisimmässä väistyy. Pimeys on kuitenkin vain väliaikaista.
- * * *
Tuossa ei siis sanottu, että ihmiset jakautuvat joko hyviin tai pahoihin, vaan, että ihmiset ovat SUUNTAUTUNEET joko hyvyyteen tai pahuuteen, jolloin toinen puoli ihmisessä on selvästi korostuneempi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2087163
- 594692
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s434564- 733322
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161975Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗261737- 191720
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹411600- 341489
- 1431267