Tää on viimeisiä palstoja joita tässä olen katsellut läpi. Selvimmin tämän (feminismi) kanssa ristiriitainen on Vauvakuume-palsta. Ootteko vierailleet?
Voi että siellä ollaan ihan päinvastaista mieltä siitä kannattaako naisen opiskella vai tehdä sen tilalla lapsia kuin mitä täällä näytetään olevan.
Vauvakuume-palstaa voisi myös kutsua naisten pornopalstaksi, "yritystä" sieltä ei puutu. Kai naisen on soveliasta puhua panoistaan vain, jos on "yritys" päällä? Voisi siis ajatella että "vauvakuume" (jolla ei ole tieteellistä todistetta) onkin miehenpuutetta.
Sellainenkin ero on että tämän palstan naiset näyttävät puhuvan vain navan yläpuolisista jutuista kun siellä kaikki on navan alapuolista. Täällä olevat naisnimimerkit näyttävät ja käyttävät älyään kun siellä taas...öhöm...noh jääköön sanomatta.
Tosin en tiedä missä se "vauvakuume" tuntuu ja mitä se oikeasti on. Kunhan nyt jotain purin tännekin.
Tsemppiä palstan naiset!
Voi että siellä ollaan ihan päinvastaista mieltä siitä kannattaako naisen opiskella vai tehdä sen tilalla lapsia kuin mitä täällä näytetään olevan.
Vauvakuume-palstaa voisi myös kutsua naisten pornopalstaksi, "yritystä" sieltä ei puutu. Kai naisen on soveliasta puhua panoistaan vain, jos on "yritys" päällä? Voisi siis ajatella että "vauvakuume" (jolla ei ole tieteellistä todistetta) onkin miehenpuutetta.
Sellainenkin ero on että tämän palstan naiset näyttävät puhuvan vain navan yläpuolisista jutuista kun siellä kaikki on navan alapuolista. Täällä olevat naisnimimerkit näyttävät ja käyttävät älyään kun siellä taas...öhöm...noh jääköön sanomatta.
Tosin en tiedä missä se "vauvakuume" tuntuu ja mitä se oikeasti on. Kunhan nyt jotain purin tännekin.
Tsemppiä palstan naiset!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Palstoilla kiertely on mielenkiintoista puuhaa, en tosin ole käynyt Vauvakuume palstalla, varmaankin avartava kokemus sekin olisi.
Suurin osa Suomi24.n palstoista on sukupuolineutraaleja. Kokeilin kerran kirjoittelemista eräällä palstalla, jonka aihepiiri oli yhteiskunnallinen. Kirjoittelin vakiintuneella nimimerkillä, jota en rekisteröinyt ja joka oli sukupuolineutraali. Varsin nopeasti kävi selville, että olen nuorehko mies, mielikuvaa ei muuttanut edes se, että kirjoitin jopa aika paljon naisasiaa. Huvittavinta oli se, että eräs palstadiagnooseja harrastava, ihmistuntemuksellaan kehuskeleva, määritteli minut jopa sovinistiksi. Yllättävää oli asiayhteys, keskustelimme nimittäin tasa-arvosta, lähinnä sosiaalisen tulonjaon näkökulmasta. Sovinistiksi en kokenut itseäni, siksipä kysyn, miksi hän näin minut koki. Syynä oli se, etten arvostanut hänen näkökulmiaan ja koska hän oli nainen, minun täytyi olla sovinisti, koskapa hän ei voinut olla väärässä, koska hän oli nainen, tällaista kehäpäättelyä. Tasa-arvokeskustelu koski vammaisia.
Tämän palstan positiivinen piirre on se, että keskustelu pysyy kutakuinkin sivistyneenä ja myös vastakkaisia mielipiteitä sallitaan. Aiheet ovat välillä hyvinkin laaja-alaisia, sikälikin palsta pysyy tuoreena.
Minut taidetaan kokea hyvin stereotyyppisenä hahmona.
Siksi en mielelläni kohta, ainakaan tällä palstalla, sano enää juuri mitään.
Tosiasiassa olen mielestäni aika valmis pohtimaan erityyppisiä näkökulmia - eihän sellaisten olemassaoloa edes voi kieltää (!) - ja pyrin kasvattamaan itseäni elämänkaaressa eteentuleviin haasteisiin.
Vakiintuneen nimimerkin säilyttäminen keskustelupalstoilla on mielenkiintoinen "koe".
---
Vauvakuumeen olen kokenut aikanani. Kun oli vuosia tottunut työntämään vaunuja tai rattaita, tuntui yhtäkkiä oudolta, kun ei tarvinnut työntää yhtään mitään, ja joskus hajamielisyyksissään hapuili, että missäs ne rattaat ovat! Jotta olipa romanttinen tunnevire. Aika aikaansa kutakin. Ei nostalgiaa, todellakaan.
Ajattelitko kehittää niukan ilmaisun vallan lakipisteeseen saakka, jos kirjoittamisen lopettamista voi sellaisen pitää, looginen lopputulemahan se toki olisi? Olethan jo nyt sarkasmin ja minimalistisen ilmaisun mestari?
Uteliaisuuteni heräsi sen suhteen, mikä olisi itsekasvatuksesi suunta? Ja tietenkin, mihin pyrit varautumaan?
Aivan, nimenomaan kokeesta oli kyse, lähinnä pyrin lisäämään itsetuntemustani, siis sitä kuinka minut koetaan, ellei "sukupuoliverhoa" ole läsnä. Paljastava "empiirinen tutkimukseni" ei kyllä ollut, keskustelu soljui varsin saman tyyppisenä kuin täällä. Kohtelu ei siis muuttunut, vaikka minut mieheksi koettiinkin. En ole enää toviin kirjoitellut ja en välittänyt paljastaa sukupuoltani, mitäpä merkitystä sillä toisaalta olisikaan.
Minäkin muistan varsin hyvin lapsieni vauva ajat, vaikka en ole koskaan vauvakuumetta kokenutkaan. Lasten haluaminen lähti varsin rationaalisista lähtökohdista käsin, jos tuota ilmausta voi tässä kohden käyttää. Kasvattamisesta puheen ollen, minua on ainakin lapset kasvattaneet merkittävän paljon. Lasten kautta on avautunut hyvinkin paljon uusia näkökulmia elämään, ilman rattaita ja niiden kanssa.
Niukkuus on syntynyt, itse kasvanut kuin jokin eliö, ei päätetty, tuntuu, kuin se olisi yhteydessä siihen, että minua on tässä maailmassa päivä päivältä yhä vähemmän, ja kerran ei enää ollenkaan. Niukkuus on ikäänkuin "toinen luonto", ei ensimmäinen. "Ensimmäinen luonto" on jo lapsuusajoista vallinnut into sanoista ja sanoihin.
Kirjoittamista tuskin lopetan, jollei itsekritiikki pikkuhiljaa ala lisääntyä... Lörppö mikä lörppö.
---
Itsekasvatukseni on vielä aika maanläheisessä vaiheessa: pyrin vähentämään kaikenlaista kuluttamista ja varsinkin lisäineiden käyttöä ravinnossa ja kosmetiikassa. Olen yrittänyt opetella pyyteetöntä auttamista, lähimmäisten huomioimista arkitilanteissa ja jokaisen päivän ottamista "lahjana".
Kevät tulee, titityy! Nykyäänhän ne tosin sanovat: "Tityy".
Nimittäin lukea sinulta näin pitkiä viestejä. Oikein mukavaa minusta.
En ole aivan varma kumpaa päätä silloin enemmän tarvitaan (ylä vai ala), kun podetaan vauvakuumetta. ;)