Lukion ja yliopiston opetus- ja opiskelusysteemit tulee muuttaa pohjia myöten, totaalisesti. Ne eivät ole millään lailla nykyaikaa vastaavat.
Systeemit ovat umpivanhentuneita, patriarkaalisia ja homehtuneita.
Lukioista ruotsia yliopistoon lukemaan päätyneen ruotsin kielen taito on surkeista surkein. Sanavarasto on 100 sanan luokkaa ja niissäkin takellellaan. Kieliopin osaaminen on aivan alkutekijöissään.
Ystäväni kuuden vuoden opiskelut maisteriksi yliopistossa kiteytyvät lauseeseen: Pelkäsin joka päivä tulevani hulluksi.
Molempien opinahjojen dekadenssista (rappeutumisesta) kertoo se, että oikeasti niissä oppii tosi vähän mitään ja mistään.
Eikö ole jo aika myöntää tämä julkisesti ja yleisesti?
Pitääkö meidän odottaa vielä 100 vuotta sitä, että näissä kankeissa, muinaisissa ja jälkeenjääneissä järjestelmissä aletaan tehdä todellisia muutoksia teennäisten tai kosmeettisen muutosten sijaan?
Terveet arvot omaava ihminen iloitsee mieluummin osaamisestaan kuin oppiarvosta, jonka takana on vain tyhjyyttä kolisevia tynnyreitä.
Tämän asian jatkuva kieltäminen, jonka eskarin Juttakin tietää, tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi taloudellisesti ja lisäksi vielä ihmisten lähes hukkaan heitettyinä vuosina oppimisen suhteen.
Systeemit ovat umpivanhentuneita, patriarkaalisia ja homehtuneita.
Lukioista ruotsia yliopistoon lukemaan päätyneen ruotsin kielen taito on surkeista surkein. Sanavarasto on 100 sanan luokkaa ja niissäkin takellellaan. Kieliopin osaaminen on aivan alkutekijöissään.
Ystäväni kuuden vuoden opiskelut maisteriksi yliopistossa kiteytyvät lauseeseen: Pelkäsin joka päivä tulevani hulluksi.
Molempien opinahjojen dekadenssista (rappeutumisesta) kertoo se, että oikeasti niissä oppii tosi vähän mitään ja mistään.
Eikö ole jo aika myöntää tämä julkisesti ja yleisesti?
Pitääkö meidän odottaa vielä 100 vuotta sitä, että näissä kankeissa, muinaisissa ja jälkeenjääneissä järjestelmissä aletaan tehdä todellisia muutoksia teennäisten tai kosmeettisen muutosten sijaan?
Terveet arvot omaava ihminen iloitsee mieluummin osaamisestaan kuin oppiarvosta, jonka takana on vain tyhjyyttä kolisevia tynnyreitä.
Tämän asian jatkuva kieltäminen, jonka eskarin Juttakin tietää, tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi taloudellisesti ja lisäksi vielä ihmisten lähes hukkaan heitettyinä vuosina oppimisen suhteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ole varmasti suomessa muuttunut sitten 1980 -luvun jolloin kävin lukion ja aloitin ensin yliopistossa, mutta sitten siirryin teknilliseen korkeakouluun ja valmistuin sieltä.
Lukiolaki sanoo, että lukion tulee kasvattaa korkeakoulukelpoisia yksilöitä. Meitin lukio oli sellainen päiväkoti, että esim kun oli 100 päivää vuodessa pois maajoukkuetehtävissä purjehtimassa, mutta suoritin kaikki kokeet. Jos sain kahdesta kokeesta esim 10- ja 9.5, niin torkassa oli kurssista 8, koska en ollut paikalla.
Täysin lukematta yo-kirjoituksiin kirjoitin L:n paperit. Rehtori kutsui mut kansliaan ja kertoi kyynel silmissä että pari ainetta jäi pisteen päähän Ällästä. Meitsi rupes nauramaan:-)
Yliopistosta jäi mieleen eräskin proffa joka oli tullut lomalta pitämään matikan luentoa. Tyyppi laski taululle koko ajan väärin ja oli aivan yhtä tyhjän kanssa istua luennoilla.
Hyödyllisin kurssi koko kouluajoiltani oli ohjelmistosuunnittelun perusteet. Oikeastaan mitään muuta koulussa ei tarvitsisi opettaa kuin kertoa mitä on projektin määrittely, suunnittelu, toteutus, testaus ja ylläpito.
Nyt olen hartiapankkirakentaja, joten kaikki tiet vievät raksatyömaalle suomessa, olitpa kouluja käynyt tai et:-)