http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000032483291
"Vuoden 1918 todelliset syylliset.
Tammikuun 27. päivänä tuli kuluneeksi 90 vuotta Suomen työväenvallankumouksen alkamisesta. Pian sen jälkeen alkoi myös täysimittainen sisällissota, luokkasota. Valtamediassa tullaan taas esittämään valheellisia tulkintoja näistä tapahtumista, joten jo moneen kertaa esitettyjä tosiasioitakin on syytä yhä uudelleen toistaa.
Toimittaja Kari Huoviala otti varaslähdön Aamulehden kolumnissaan jo 19. tammikuuta otsikolla ”Vuoden 1918 todelliset syylliset”, joten kommentoitakoon ensialkuun sitä. Huovialan otsikko kelpaa tähän sellaisenaan.
Huoviala lähtee liikkeelle Leniniä koskevasta väitteestä: Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta ”hänen ajatuksenaan oli, että Suomessa tehtäisiin vallankumous, jonka jälkeen maa palaisi ’työväen tasavaltana’ Venäjän valtioyhteyteen”.
Tällaisesta ”ajatuksesta” ei ole ainoatakaan todistetta. Sitä vastoin on lukemattomia todisteta siitä, että Lenin kannatti johdonmukaisesti itsenäisyyden antamista Suomelle. Eikä vain itsenäisyyden antamista vaan myös itsenäisyyden säilyttämistä. Maaliskuun 1. päivänä 1918 solmittu punaisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän sopimus nimenomaan turvasi Suomen itsenäisyyden. Sopimuksella Venäjä myös luovutti Suomelle Petsamon alueen. Tämä sopimus oli täydellinen vastakohta valko-Suomen ja Saksan 7.3.1918 solmimalle sopimukselle, jolla Suomen itsenäisyydestä tehtiin loppu vain kolme kuukautta itsenäisyysjulistuksen antamisen jälkeen.
Leninistä Huoviala hyppää suoraan tammikuun 27. päivän vallankumoukseen: ”Laillinen hallitus pantiin viralta ja kansan vaaleissa valitsema eduskunta syrjäytettiin… Nuo vallan kaapanneet diktatuurimiehet olivat pääsyyllisiä vuoden 1918 julmaan ja veriseen tapahtumasarjaan.”
Mitä tapahtui ennen sitä, siitä Huoviala vaikenee. Ainoa maininta on, että ”eriarvoisuushan oli todellisuutta”. Melkoisen miedosti sanottu, kun kyse oli työväestön raa’asta sortamisesta, elintarvikepulasta ja osin suoranaisesta nälänhädästä.
Huoviala ei mainitse mitään siitä kiistattomasta tosiasiasta, että porvaristo järjesti kesällä 1917 Kerenskin hallituksen avulla ”kansan vaaleissa valitseman” eduskunnan hajottamisen ja valtalain kaatamisen sekä valmisteli viimeistään syksystä 1917 lähtien työväenliikkeen väkivaltaista murskaamista varustamalla suojeluskuntia, hankkimalla Saksasta aseita, pyytämällä Saksan armeijaa tekemään intervention Suomeen ja pystyttämällä ”lujan järjestysvallan” nimissä diktatuurin.
Huoviala ei mainitse mitään myöskään siitä, että ennen työväenliikkeen vallanottoa perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi, että suojeluskuntien järjestelmälliset hyökkäykset työväkeä vastaan alkoivat jo tammikuun puolivälissä, että sotilaskomitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa, että senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen, että Mannerheim teki 25.1. konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja että sen mukainen toiminta alkoi 27.–28. päivien välisenä yönä sekä että ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Ja tietenkään Huoviala ei mainitse sitäkään, että huolellisesti valmisteltu aseellinen hyökkäys työväkeä vastaan naamioitiin vapaussodaksi riisumalla Etelä-Pohjanmaalla aseista venäläisiä joukko-osastoja yhteistyössä näiden joukkojen vastavallankumouksellisten upseerien kanssa. Itse asiassa aseistariisumiset aloitettiin jo silloin, kun senaatti oli vielä Helsingissä ja kävi venäläisten sotilasjärjestöjen edustajien kanssa neuvotteluja venäläisten joukkojen kotiuttamiseksi. ”Venäjän urhoollisille sotilaille” 30.1. osoitetussa valkoisten julistuksessa vakuutettiin, ettei alkanutta sotaa käyty venäläisiä, vaan suomalaisia ”huligaaneja” vastaan.
Totuus ei pala tulessakaan. Työväenliikkeen johto ei pyrkinyt vaan ajautui itsepuolustussyistä ja riittämättömästi valmistautuneena vallankumoukseen, kun porvariston aseellinen päällekarkaus oli jo selviö ja osittain jo tapahtunut tosiasia. Juuri tämä katkera opetus oli keskeisenä perustana, kun elokuussa 1918 päätettiin perustaa uudentyyppinen vallankumouksellinen puolue, SKP.
Lenin tiesi mikä vaara Suomen työväenliikettä uhkasi, kun hän määräsi toimittamaan punaisille 10 000 kivääriä ja muutamia tykkejä. Lenin olisi ollut luokkapetturi, ellei hän olisi yrittänyt auttaa Suomen työläisiä ja torppareita. Huovialan tulkinta, jonka mukaan taka-ajatuksena oli Suomen palauttaminen Venäjän valtioyhteyteen, on halpahintaista propagandaa.
Edellä esitetty ja Huovialan vaikenema todellinen tapahtumien kulku ja aikajärjestys osoittavat vuoden 1918 todelliset syylliset.
ERKKI SUSI
Tiedonantaja nro 4/2008"
"Vuoden 1918 todelliset syylliset.
Tammikuun 27. päivänä tuli kuluneeksi 90 vuotta Suomen työväenvallankumouksen alkamisesta. Pian sen jälkeen alkoi myös täysimittainen sisällissota, luokkasota. Valtamediassa tullaan taas esittämään valheellisia tulkintoja näistä tapahtumista, joten jo moneen kertaa esitettyjä tosiasioitakin on syytä yhä uudelleen toistaa.
Toimittaja Kari Huoviala otti varaslähdön Aamulehden kolumnissaan jo 19. tammikuuta otsikolla ”Vuoden 1918 todelliset syylliset”, joten kommentoitakoon ensialkuun sitä. Huovialan otsikko kelpaa tähän sellaisenaan.
Huoviala lähtee liikkeelle Leniniä koskevasta väitteestä: Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta ”hänen ajatuksenaan oli, että Suomessa tehtäisiin vallankumous, jonka jälkeen maa palaisi ’työväen tasavaltana’ Venäjän valtioyhteyteen”.
Tällaisesta ”ajatuksesta” ei ole ainoatakaan todistetta. Sitä vastoin on lukemattomia todisteta siitä, että Lenin kannatti johdonmukaisesti itsenäisyyden antamista Suomelle. Eikä vain itsenäisyyden antamista vaan myös itsenäisyyden säilyttämistä. Maaliskuun 1. päivänä 1918 solmittu punaisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän sopimus nimenomaan turvasi Suomen itsenäisyyden. Sopimuksella Venäjä myös luovutti Suomelle Petsamon alueen. Tämä sopimus oli täydellinen vastakohta valko-Suomen ja Saksan 7.3.1918 solmimalle sopimukselle, jolla Suomen itsenäisyydestä tehtiin loppu vain kolme kuukautta itsenäisyysjulistuksen antamisen jälkeen.
Leninistä Huoviala hyppää suoraan tammikuun 27. päivän vallankumoukseen: ”Laillinen hallitus pantiin viralta ja kansan vaaleissa valitsema eduskunta syrjäytettiin… Nuo vallan kaapanneet diktatuurimiehet olivat pääsyyllisiä vuoden 1918 julmaan ja veriseen tapahtumasarjaan.”
Mitä tapahtui ennen sitä, siitä Huoviala vaikenee. Ainoa maininta on, että ”eriarvoisuushan oli todellisuutta”. Melkoisen miedosti sanottu, kun kyse oli työväestön raa’asta sortamisesta, elintarvikepulasta ja osin suoranaisesta nälänhädästä.
Huoviala ei mainitse mitään siitä kiistattomasta tosiasiasta, että porvaristo järjesti kesällä 1917 Kerenskin hallituksen avulla ”kansan vaaleissa valitseman” eduskunnan hajottamisen ja valtalain kaatamisen sekä valmisteli viimeistään syksystä 1917 lähtien työväenliikkeen väkivaltaista murskaamista varustamalla suojeluskuntia, hankkimalla Saksasta aseita, pyytämällä Saksan armeijaa tekemään intervention Suomeen ja pystyttämällä ”lujan järjestysvallan” nimissä diktatuurin.
Huoviala ei mainitse mitään myöskään siitä, että ennen työväenliikkeen vallanottoa perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi, että suojeluskuntien järjestelmälliset hyökkäykset työväkeä vastaan alkoivat jo tammikuun puolivälissä, että sotilaskomitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa, että senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen, että Mannerheim teki 25.1. konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja että sen mukainen toiminta alkoi 27.–28. päivien välisenä yönä sekä että ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Ja tietenkään Huoviala ei mainitse sitäkään, että huolellisesti valmisteltu aseellinen hyökkäys työväkeä vastaan naamioitiin vapaussodaksi riisumalla Etelä-Pohjanmaalla aseista venäläisiä joukko-osastoja yhteistyössä näiden joukkojen vastavallankumouksellisten upseerien kanssa. Itse asiassa aseistariisumiset aloitettiin jo silloin, kun senaatti oli vielä Helsingissä ja kävi venäläisten sotilasjärjestöjen edustajien kanssa neuvotteluja venäläisten joukkojen kotiuttamiseksi. ”Venäjän urhoollisille sotilaille” 30.1. osoitetussa valkoisten julistuksessa vakuutettiin, ettei alkanutta sotaa käyty venäläisiä, vaan suomalaisia ”huligaaneja” vastaan.
Totuus ei pala tulessakaan. Työväenliikkeen johto ei pyrkinyt vaan ajautui itsepuolustussyistä ja riittämättömästi valmistautuneena vallankumoukseen, kun porvariston aseellinen päällekarkaus oli jo selviö ja osittain jo tapahtunut tosiasia. Juuri tämä katkera opetus oli keskeisenä perustana, kun elokuussa 1918 päätettiin perustaa uudentyyppinen vallankumouksellinen puolue, SKP.
Lenin tiesi mikä vaara Suomen työväenliikettä uhkasi, kun hän määräsi toimittamaan punaisille 10 000 kivääriä ja muutamia tykkejä. Lenin olisi ollut luokkapetturi, ellei hän olisi yrittänyt auttaa Suomen työläisiä ja torppareita. Huovialan tulkinta, jonka mukaan taka-ajatuksena oli Suomen palauttaminen Venäjän valtioyhteyteen, on halpahintaista propagandaa.
Edellä esitetty ja Huovialan vaikenema todellinen tapahtumien kulku ja aikajärjestys osoittavat vuoden 1918 todelliset syylliset.
ERKKI SUSI
Tiedonantaja nro 4/2008"
Vastaukset 12
Vanhimmat
oliko tämä paperi erkki suden tarkoittama >suomen myynti saksalle?<
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/153_1.html
vai löytyykö jotain muuta.
Laittamasi linkki vie lukija sivulle, jossa on kopioituna rauhansopimus Suomen ja Saksan välillä kesäkuulla 1918.
Suomen myymisestä Saksalle ei kai olekaan olemassa kauppakirjaa. Kuitenkin Suomen ulkomaan kaupan alistaminen ulkovallalle loukkaa itsenäiseksi tunnustetun maan suvereenisuutta ja hieman oikoen voidaan todeta, että KeisarinSaksan tappio ja valtakunnan luhistuminen pelastivat Suomen joutumasta Saksan vasalliksi. Sitähän Suomi oli 1941-44 mutta se onkin jo eri juttu.
En löytänyt netistä Suomen ja Saksan välistä kauppa ja merenkulkuvälikirjaa vuodelta 1918, jossa todettiin", että Saksa sai täydellisen valvontaoikeuden Suomen ulkomaankauppaan kahdeksi vuodeksi. Sopimukset jouduttiin kiireessä hyväksymään saksankielisinä ja ne menivät läpi eduskunnassa ilman keskustelua."
http://www.uta.fi/laitokset/historia/suomi80/v18v23.htm
"1.6. Helsinkiin tuli ensimmäinen erä miljoonasta kilosta jauhoja, jotka saksalaiset olivat luvanneet. Jauhoerän suuruus oli 300000 kiloa. Erä saapui Suomeen ennen oman sadon valmistumista ja suoranainen nälänhätä vältettiin Helsingissä. Päiväannoksia ei kuitenkaan voitu suurentaa."
lenini lähetti 10 000 kivääriä?
Kauppakirjaa ei ole olemassa eikä sen tuomia vaikutuksia.
Eli onko kommunistien väite Suomen myymisestä utopiaa?
On näitä kauppakirjoja olemassa Mannerin ja Kuusisen pykäämiä. Muttei suomalaisten enemmistö ole niitä ratifioinut. (1918 & 1939).
Harmiko?
Aseellinen yhteenotto Suomessa oli lähes välttämättömyys.
Luokkaeroja oli ja suurinosa kansasta oli jonkun tai jonkin lähes orja.
Mutta se, että lopulta Suomessa ns. "valkoiset" voittivat oli kuitenkin onni, myöhempiä aikoja ajatellen.
Valkoinen puoli teki kyllä todella tyhmästi kostaessaan jo löydyille punaisille ja täytyykin ihmetellä, että katkeruus ei kuitenkaan lyönyt itseään läpi -39 - 40 ja ei vielä myöhemminkään.
Toisaalta voisin kysyä sinulta seuraavaa;
Olisitkohan ollut sinäkään onnellisempi jos punaiset olisivat voittaneet ja sitä kautta Suomesta olisi tullut osa neuvostoliittoa?
Olisiko Suomella edes vielä nytkään kaiken sen diktatuurin tuhoamisen jälkeen edes Viron elintasoa?
"Luokkaeroja oli ja suurinosa kansasta oli jonkun tai jonkin lähes orja.
Mutta se, että lopulta Suomessa ns. "valkoiset" voittivat "
miksi kuitenkin työaika on ollut sodan jälkeen 8 tuntinen ja torpparit sai lunastaa tiluksensa?
johtuu Ståhlbergin, Alkion ja Tannerin työstä suomalaisen demokratian rakentajina. Kaiketi myös osittain siitä, että murhanhimoiset heimoaktivistit onnistuttiin varhaisessa vaiheessa heittämään historian roskatynnyriin pölyttymään.
”miksi kuitenkin työaika on ollut sodan jälkeen 8 tuntinen ja torpparit sai lunastaa tiluksensa?”
"Ståhlbergin, Alkion ja Tannerin työstä suomalaisen demokratian rakentajina"
oli tuolla jossakin juttua, että vuokkiniemeläiset olisi halunneet liittyä suomeen.
kohtalo ihmistä heittelee. voi pahus.
Lenin on suurin syyllinen 1918 punakapinaan!
- Lenin yllytti, vaati kapinaa koko syksyn 1917.
- Lenin tuki kapinaa rahalla, asein ja miehin.
Ei Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa mitään punakapinaa syntynyt.
Lenin halusi Suomen osaksi kommunisti-Venäjää.
- Lenin julisti sodan tunnustamalleen Suomen hallitukselle.
- Lenin pakotti Suomen punaiset hyväksymään nimityksen Suomen Sosialistinen Työväentasavalta. Nimitys oli vastaava kuin Ukrainalla ja muilla kommunisti-Venäjään liitettäväksi tarkoitetuilla valtioilla.
- Lenin ei halunnut vetää venäläisiä joukkoja Suomesta.
näin se meni.
rauha kuolleille sieluille.
paisti tietysti sisällis-sodassa... todelliset rikolliset ovat niitä jotka tappavat omanmaan kansalaisia.
Kaikki se asianvatkutus, jossa ohitetaan "suuri asejunaprojekti" ja siihen liittyvä junan kulkureitin sekä aseiden jaon aseellinen varmistaminen Etelä-Suomessa, on yksinomaista sumutusta. Tämä projekti sulki pois rauhanomaiset ratkaisuvaihtoehdot.
Suomen itsenäisyyden hyväksyessään bolshevikkihallitus oli ryhtynyt varmistamaan vallankumouksellisen aseellisen vallankaappauksen aikaansaamisen Suomessa. Lenin ja koko bolshevikkihallitus oli täysin tietoinen "asejunan" vasrustamisesta. Sellaista junaa ei hetkessä polkaistu sisällissotaa vielä käyvällä Venäjälläkään. Koko "Punakaartin sota" sai alkunsa asejuna-hankkeen seurauksena. Tietoisuus asejunan tulosta sai sytyttämään Helsingissä sen punaisen lampunkin. Radikaaliryhmät olivat valmiit aloittamaan sodan. Ei aseita tarkoitettu "kodinturvajoukoille" annettavaksi, vaan aseellisen vallankumouksen käyttöön. Siitä oli lupauksia annettu Venäjälle.
Lenin ei käskenyt venäläistä sotaväkeä poistua itsenäisen Suomen alueelta ja salli armeijan radikaaleimman aineksen osallistua vallankumousyritykseen. Että itsenäisessä Suomessa majailevilta vieraan valtion asejoukoilta oli Pohjanmaalla otettu aseet pois, oli luonnollista. Laillinen peruste pitää vieraan vallan aseellisia joukkoja Suomessa oli itsenäisyyspäätöksen jälkeen poistunut. Venäläisille annettiin mahdollisuus poistua maasta, minkä toteuttamisessa oli tietysti vaikeuksia vapaussodan alettua ja Etelä-Suomen rajayhteyksien sulkeuduttua valkoisilta.
Myös Pietarista tehtiin retkiä Kaakkois-Suomen rintamille. Tosin poistuivat yleensä heti ensimmäisten tappioiden jälkeen ja näiden retkien merkitys jäi vähäiseksi.
Edellisestä kirjoituksesta ilmenee kummallinen ristiriita. Samalla, kun kirjoittaja väittää, ettei merkkiäkään ole siitä, että Lenin olisi mitenkään pyrkinyt tukemaan vallankumousta Suomessa, hän viittaa 1.3.1918 punaisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliseen sopimukseen. Vaikka Lenin ja bolshevikkihallitus olivat tunnustaneet Suomen itsenäisyyden porvarienemmistöiselle eduskunnalle ja hallitukselle, se kolmen kuukauden kuluttua jo oli solmimassa sopimuksia "Punaisen Suomen" hallituksen kanssa valtiollisista asioista. Suomea edusti siis eräänlainen "Kuusisen hallituksen edeltäjähallitus". Olettamus itsenäisestä, suvereenistä Neuvosto-Suomesta on pelkkää utopiaa. Sellaisia valtioita ei 1918 syntynyt. Neuvostovaltioiden rooli oli olla osa Neuvostoliittoa.
Suomesta on riittänyt aina Moskovaan suomalaisia radikaalikommunisteja, jotka ovat selittäneet Suomessa syntyneen marxilais-leninistinen vallankumouksellinen tilanne. Lenin joutui tässä suhteessa pettymään. Samalla tavalla Stalin sai pettyä uskottuaan vakuutteluihin, että venäläiset joukot otetaan kukkasin ja riemulauluin vastaan vuonna 1939. Sittemmin Zdanov joutui toteamaan tilanteen toivottomuuden. Eivät suomalaiset kommunistitkaan tahtoneet Neuvosto-Suomea. Tietysti joidenkin sitä toivoneiden etujahan se olisi palvellut.