Mistä ne tulivat?
Eivät ainakaan maan alta. Se on varma. Maapallon tilavuus on (yläkanttiin laskettuna) n. 1083207000000 km3. Tarvittava vesimassa olisi ollut n. 9 km paksu, jotta korkeimmat vuoret olisivat peittynyt vesimassojen alle. Tällainen vesivaippa on tilavuudeltaan n. 4600000000 km3.
On mahdottomuus, että tällaiset vesimassat olisivat kätkeytyneet maan kuoreen. Maan tiheys on n. 5.5 kg/dm3 ja maapallon koostumus tunnetaan nykyisin sen verran hyvin, että voidaan sanoa varmasti, ettei se ole voinut tuollaisia määriä vettä sisältää. Myöskään geologia ei ole löytänyt mitään "onkaloita" joihin tuollainen vesimäätä olisi voinut mahtua. Merkkejä olisi pitänyt löytyä, koska noita onkaloita pitäisi olla lähes kaikkialla.
Ilmakehään tuo vesimäärä ei ole voinut myöskään sitoutua. Tuollaisen vesimäärän sitoutuminen ilmakehään tarkottaisi sitä, että ilmanpaine olisi murskaavat 930 baria, kaiken tappava ja lähes niin suuri, että vesi kiehuisi maan pinnalla. Tämä murskaava paine (tai sen murto-osakin) olisi myös ajanut veden takaisin "onkaloihinsa", joten on täysin mahdotonta, että maan alta tullut vesi olisi voinut nousta noin korkeaksi vesipatsaksi.
Tämä kumoaa teorian ns. "vesivaipasta", joka sitten yks'kaks vain satoi alas.
Vesihöyryn tiivistymisessä takaisin vedeksi vapautuu lämpöenergiaa. Jos kaikki tämä 4.6 miljardia kuutiokilometriä vettä sisältävä höyrypilvi sitten olisi tiivistynyt sateeksi ja satanut ajassa, jonka Raamattu meille kertoo olisi siitä vapautuva energia nostanut ilmakehän lämpötilan 3500 asteeseen. Toisin sanoen: Raamatun esittämä rankkasade, jossa vedenpinnan tulisi nousta 3mm joka sekunti ympäri maapallon on fysikanlakien vastainen miten tahansa katsottuna.
Maan alta kyllä löytyy valtamerikaupalla vettä, mutta mitään "syvyyden lähteitä" siellä ei silti ole, vaan 600-2500 kilometrin syvyydessä oleva vesi on sitoutuneena mineraaleihin. Tämä vesi on lämpötilaltaan sitä paitsi 1000 -1600 asteista ja paine vastaa 250 000 ilmakehää. Jos tämä 1000 -1600 asteinen tappavan kuuma vesihöyry purkautuisi maan pinnalle niin olemme taas samassa ongelmassa kuin vesivaippa-teoriassa: Miten elämä säilyi hengissä tässä tappavassa mullistuksessa?
Minne ne menivät?
Minne se suunnaton vesimäärä katosi tulvan väistyessä? Tuliko vedestä taas vesivaippa vai minne se haihtui?
Maapallolta ei vettä avaruuteen katoa vaan vesi kiertää suljetussa ekosysteemissämme hamaan loppuun asti. Mitään vesivarastoja ei geologia ole myöskään maan alta löytänyt.
Jonnekin vesi kuitenkin katosi. Ekosysteemissämme se ei voi olla. Eläisimme jatkuvaa vedenpaisumusta mikäli näin olisi. Muutoinkin olosuhteet olisivat elämälle sopimattomat. Nykyisin ilmakehään sitoutunut vesi kaiken sataessa kerralla alas (joka on siis mahdotonta sinänsä) muodostaisi maan pinnalle ainoastaan 2.5 cm:n vesikerroksen.Merissä kaikesta vedestä on 96.5% ja pohjavesissä vain 1.7%. Valtava määrä vettä on siis kadonnut johonkin. Täysin fysiikan lakien vastaista.
Vaikka kaikki maapallon vesi, niin järvet, joet, meret, pohjavedet, ilmakehä ja maapalloon sitoutut vesi laskettaisiin yhteen ei maapalloa kummoinen vesikerros peittäisi jos sitä verrataan genesis-taruun.
Eivät ainakaan maan alta. Se on varma. Maapallon tilavuus on (yläkanttiin laskettuna) n. 1083207000000 km3. Tarvittava vesimassa olisi ollut n. 9 km paksu, jotta korkeimmat vuoret olisivat peittynyt vesimassojen alle. Tällainen vesivaippa on tilavuudeltaan n. 4600000000 km3.
On mahdottomuus, että tällaiset vesimassat olisivat kätkeytyneet maan kuoreen. Maan tiheys on n. 5.5 kg/dm3 ja maapallon koostumus tunnetaan nykyisin sen verran hyvin, että voidaan sanoa varmasti, ettei se ole voinut tuollaisia määriä vettä sisältää. Myöskään geologia ei ole löytänyt mitään "onkaloita" joihin tuollainen vesimäätä olisi voinut mahtua. Merkkejä olisi pitänyt löytyä, koska noita onkaloita pitäisi olla lähes kaikkialla.
Ilmakehään tuo vesimäärä ei ole voinut myöskään sitoutua. Tuollaisen vesimäärän sitoutuminen ilmakehään tarkottaisi sitä, että ilmanpaine olisi murskaavat 930 baria, kaiken tappava ja lähes niin suuri, että vesi kiehuisi maan pinnalla. Tämä murskaava paine (tai sen murto-osakin) olisi myös ajanut veden takaisin "onkaloihinsa", joten on täysin mahdotonta, että maan alta tullut vesi olisi voinut nousta noin korkeaksi vesipatsaksi.
Tämä kumoaa teorian ns. "vesivaipasta", joka sitten yks'kaks vain satoi alas.
Vesihöyryn tiivistymisessä takaisin vedeksi vapautuu lämpöenergiaa. Jos kaikki tämä 4.6 miljardia kuutiokilometriä vettä sisältävä höyrypilvi sitten olisi tiivistynyt sateeksi ja satanut ajassa, jonka Raamattu meille kertoo olisi siitä vapautuva energia nostanut ilmakehän lämpötilan 3500 asteeseen. Toisin sanoen: Raamatun esittämä rankkasade, jossa vedenpinnan tulisi nousta 3mm joka sekunti ympäri maapallon on fysikanlakien vastainen miten tahansa katsottuna.
Maan alta kyllä löytyy valtamerikaupalla vettä, mutta mitään "syvyyden lähteitä" siellä ei silti ole, vaan 600-2500 kilometrin syvyydessä oleva vesi on sitoutuneena mineraaleihin. Tämä vesi on lämpötilaltaan sitä paitsi 1000 -1600 asteista ja paine vastaa 250 000 ilmakehää. Jos tämä 1000 -1600 asteinen tappavan kuuma vesihöyry purkautuisi maan pinnalle niin olemme taas samassa ongelmassa kuin vesivaippa-teoriassa: Miten elämä säilyi hengissä tässä tappavassa mullistuksessa?
Minne ne menivät?
Minne se suunnaton vesimäärä katosi tulvan väistyessä? Tuliko vedestä taas vesivaippa vai minne se haihtui?
Maapallolta ei vettä avaruuteen katoa vaan vesi kiertää suljetussa ekosysteemissämme hamaan loppuun asti. Mitään vesivarastoja ei geologia ole myöskään maan alta löytänyt.
Jonnekin vesi kuitenkin katosi. Ekosysteemissämme se ei voi olla. Eläisimme jatkuvaa vedenpaisumusta mikäli näin olisi. Muutoinkin olosuhteet olisivat elämälle sopimattomat. Nykyisin ilmakehään sitoutunut vesi kaiken sataessa kerralla alas (joka on siis mahdotonta sinänsä) muodostaisi maan pinnalle ainoastaan 2.5 cm:n vesikerroksen.Merissä kaikesta vedestä on 96.5% ja pohjavesissä vain 1.7%. Valtava määrä vettä on siis kadonnut johonkin. Täysin fysiikan lakien vastaista.
Vaikka kaikki maapallon vesi, niin järvet, joet, meret, pohjavedet, ilmakehä ja maapalloon sitoutut vesi laskettaisiin yhteen ei maapalloa kummoinen vesikerros peittäisi jos sitä verrataan genesis-taruun.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikä arvo olisi sillä, että tähän ongelmaan vastauksen saisit.
Vastaan itse: Etsisit seuraavan syyn, miksi ei tarvitse uskoa.
Ihmistä ei vie kadotukseen syntien paljous, vaan EPÄUSKO.
Uskon, että tähänkin Raamatun TOTUUTEEN (sinun ongelmaasi) saadaan kerran vastaus. Kannattaa ottaa Jeesus elämäänsä ja uskoa, vaikka ei vielä näkisikään.
kirjoittelit. Kyllähän se tosiasiat pitäisi tunnustaa. Tuntuu siltä että afrikkalaisetkin uskovat tosiasioihin paremmin. Jos nyt poppamiehistä ei puhuta.
Jos itse saisin YHTEENKÄÄN ongelmaan vastauksen,
niin minusta saisi hyvän soturin uskon taisteluun.
Yksi kiistämätön todiste vedenpaisumuksesta
(todiste ei ole "raamattu sanoo") ja lupaan laulaa
Jeesuksen ylistystä iankaiken.
Mutta eihän teitä kiinnosta käännyttää, kuin
dementoituneita vanhuksia, ja mieleltään vajaita,
joilta on hyvä kerätä kolehdit.
Rehellisyys on aina hyvä ja vilpitöntä ajattelua on kiva seurata.
Mutta.
Ihmisestä ei tule uskonsoturia saamalla vastauksia ulkonaisiin kysymyksiin. Sellaistakin uskoa tosin on, ikävä kyllä, ja seuraukset on usein jotain ihan muuta kuin sitä hengenelämää mikä Kristuksesta nousee. Järkeisopillinen uskovaisuus eli uskonnollisuus, mikä perustuu omaan uskonnolliseen ajatteluun tai toisten painostamana omaksuttuihin ajatustottumuksiin, ehkä suvun tai perheen perinteisiin ja niin edelleen, ei ole raamatullista uskoa. Uskossa on kyse henkilökohtaisesta suhteesta Kristukseen, sisäisestä ulottuvuudesta, joka tulee avoimuudessa Häntä kohtaan. Sellaista ei kukaan synnytä ja puserra itsestään.
Lause osoittaa ennakkoluuloisuuttasi:
> Mutta eihän teitä kiinnosta käännyttää, kuin dementoituneita vanhuksia, ja mieleltään vajaita, joilta on hyvä kerätä kolehdit. <
Omalta kohdalta sanon ettei minua todellakaan kiinnosta käännyttää ketään ja uskoni painopiste ei ole missään kolehdeissa.
Tulee mieleen yksi tapaus, kun kokousmatkalla oleva saarnaaja kohtasi kadulla hoipertelevan humalaisen ja tämä huudahti: - Kash, ilthaa pashtori! Pastori: - Iltaa, tunnemmeko toisemme? Humalainen: - No eikös pashtori minua muistha, eilenhän te juuri saithe minut uskhoon kokoukshessa. Tähän pastori: - No niin, se selittääkin asian.
Jos usko syntyy ihmisestä ja on ihmisen tekemää, lopputuloksetkin ovat sen mukaisia.
Onko ainut tapa tulla uskoon, hylätä järkevä ajattelu?
Onko tosiasioiden kieltäminen jonkinlainen uhri
Jumalalle? "Minäpä se uhrasin analyyttisen ajatteluni,
ja nyt on niin uskovainen olo"?
Täytyykö alkaa uskoa ns. "ihmisen viisauteen" eli
hylätä vanha viisaus "totuus ei pala tulessakaan"?
Vitsisi "hauskuus" osoittaakin verbaalisen lahjakkuutesi.
PS: Juuri tuo näkemyksesi, "Tullaksesi tähän
ainoaan, ja oikeaan uskontoon, missä minä olen..."
kertoo putkinäöstäsi.
uskon, koska he edellyttävät uskovaa uskomaan aivan hulluihin asioihin, kuten esim. Raamatun luomis- tai vedenpaisumusmyytin kirjaimellisuuteen. - Mikäli Jumala on olemassa, ei kai hän ole sitonut itseään vuosituhansia sitten eläneitten ihmisten myyttisiin maailamankuviin.
* Lue ihmessä Raamatusta koko kertomus vedenpaisumuksesta, niin asiat selkiää itsestään, eikä ole mitään tilavuus ongelmia!
Valitettavasti juuri Raamatun tarina vedenpaisumuksesta ei selvennä mitään vaan tuo yhä lisää ratkaisemattomia ongelmia.
Kuta useammin noita raamatunkeromuksia lukee, sitä epäuskottavammilta, kirjaimellisesti ymmärrettyinä, ne tuntuvat. - Sensijaan noiden myyttisten kertomusten synty, sisältö ja funktiot oman aikansa maailmassa tulevat kylläkin ymmärrettävämmiksi. Tietenkin tämä edellyttää ainakin edes hieman tietoja uskontojen ja myyttien historiasta, raamatunajan kulttuurista, eikä uskontotieteenkään (en tarkoita teologiaa) alkeiden tunteminen ole pahitteeksi. Tällöin Raamatun kertomukset ja niiden sisältö ainakin jossain määrin alkavat aueta vaikkakaan eivät samalla tavalla kuin ns. uskossa olevalle fundamentalistille.
Jos kuvitellaan, että maan osuus maapallolla olisi suunnilleen samalla tasolla ympäriinsä, niin palloamme peittäisi noin kaksi kilometriä paksu vesikerros. Nyt varsinainen vedenpaisumushan on, kaikkine sateineen voinut olla seurausta maamassojen liikumisesta. (maanjäristyksiä jne.)
Tälläinen katastrofien jaksihan ón voinut hyvinkin tapahtua nopeasti ja sitten kun maa alkoi nousemaan, muodostuivat vuoret, laaksot ja meret omille paikoilleen. Ei siinä sen kummempaa ole.
Mistähän näitä valopäitä siunaantuu?
Kun tapaninpäivänä nousi merenpohja pari metriä
kuoli neljännesmiljoona ihmistä.
Normaali ihminen hiukan miettisi, mitähän tollaiset
kilometrien vuorten nousut aiheuttaisi, mutta eipä
se näitä haittaa, ne vaan kirjoittelee,
PS:Se vuori, jolle arkin väitetään rantautuneen on
sammuneen kaksoistulivuoren huippu. Mahto hyvin
ruskettua, kun tuokin reilut 5km. korkea tulivuori
syntyi arkin alle?
1 Moos 1:7:n mukaan taivaanvahvuuden päällä, siis jossain ilmakehän yläosassa. Oli siis trooppinen ilmasto, eräänlainen kasvihuone. Siksi esim. kasvit kasvoivat suuremmiksi ja niistä on aikojen kuluessa muodostunut mm. öljyä.
Tästä tulkinnasta seuraa ongelma: valtava vesimäärä (4.6 miljardia km3) höyrystyneenä ilmakehään nostaa ilmanpaineen sietämättömäksi kaikelle elolliselle. Ilmanpaine kasvaa 930 kertaiseksi nykyiseen verrattuna. Se murskaisi kaiken elollisen. Samalla paineen vaikutuksesta lämpötila nousisi maan pinnalla sietämättömäksi elämälle, reiluun 90 asteeseen.
Kieltääkö uskonto tosiaankin tiedon etsimisen, tai
järjellä ajattelun?
Miksi täytyy kirjoitella tuollaisia ajatuksia, jotka
jokainen kirjoitus/lukutaitoinenkin ymmärtää olevan
lähinnä vitsi, joka ei edes juurikaan naurata?
Kuinka pystyt kirjoittamaan, kun lukeminen ei onnistu?
Jos ei omassa päässä sen vertaa säteile, että
ymmärtäisi tuollaisen teorian tekevän sellaisen kuumuuden
ja paineen ilmakehään, jotta Nooa kiehuisi muutamassa
sekunnissa kypsäksi, niin lukisit edes ensin
kysymykset perusteineen, ennen kuin vastaat.
Tajuatko edes kuinka keskustelet? Tässä esimerkki.
Kysymys:
Jos maan yllä ollut "vesivaippa" olisi
aiheuttanut 1000-astetta kuumuutta, ja
kaiken murskaavan paineen, niin kuinka
tänne olisi jäänyt elämään jotain?
Vastauksesi: Vesi oli maan yllä, ja täällä oli
mukavan lämmintä, ja trooppista.
sitten oikein oli.
Tuhoton määrä 100%:n kastepisteistä vettä.
Maailman vesivaroista n. 0.001% on sitoutunut ilmakehään. Vesivarannot ovat n. 1.5 miljardia kuutiokilometriä. Eli ilmakehään on sitoutunut vettä n. 150000 km3.
Millaisethan mahtaisivat olla vaikutukset, jos ilmakehään yht'äkkiä sitoutuisi lähes 5 miljardia km3 lisää vettä. Oletetaan, että se ylipäätään olisi mahdollista. Todellisuudessa ilmakehällä ei ole mahdollisuutta sitoa tuollaista vesimäärää. Teoreettinen raja-arvo on helpohkosti laskettavissa, kun lämpötila ja ilmanpaine tiedetään. Ilmankosteuden ollessa sadan prosentin tuntumassa ollaan tässä raja-arvossa (kastepiste). Silloinhan ilma on käsinkosketeltavan "märkää". Ilma on tällöin täysin kyllästynyt, se ei kykene enää sitomaan itseensä enempää vettä.
Tuollainen vesimäärä ei voi mitenkään myöskään sijaita missään ilmakehän ylemmissä kerroksissa- Maan vetovoima pitää siitä huolen.
Lisäksi se estäisi auringon valon pääsyn maan pinnalle, joka olisi arvatenkin hyvin tuhoisaa. Toisekseen se nostaisi ilmanpaineen tasolle, jota yksikään elävä olento ei kestäisi.
alla olevan kirjoitukseni "voi voi miten"!
kirjaimellista ja naivia pohdiskelua! Sanalla "taivaanvahvuus" saattaa Raamattu ilmaista sitä, että kaikella aineellisella olemuksella ja massalla on aineeton "antimateria" ja antimassa, jonka yhtenä osatekijänä vaikuttanee mm. gravitaatio, erilaisten massojen liike- ja keskinäinen painovoima, jota ihminen ei vielä toistaiseksi ole pystynyt peukaloimaan eikä sitä hallitsemaan.
Tosin siitäkin on Luoja on antanut ihmiskunnalle haasteen:
Job 38:31
"Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet?" [Job 9:9]
Raamatun luomiskertomus, samoin kuin muutkin kertomukset ovat vahvasti esikuvallisia, joista ei pitäisi johtaa kovin pitkälle meneviä luonnontieteellisiä oppeja, sillä
1. Kor. 10:11
"Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut."
Omakohtaisesti olen omaksunut nämä taivaanvahvuuden yläpuolella olevat vedet Jumalan opetukseksi ja kasteeksi, jonka tarkoitus kansakuntien opetuksessa on sama kuin sopivasti pisaroiva vesisade kuivalle kasvillisuudelle. Rankkasade hävittää ja lyö lakoon, pisaroiva sade hoitaa ja virvoittaa;
5. Moos. 32:2
"Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle."
Jos näet jossain jännittävän uuden sanan, ja yhdistelet
siihen raamatun jakeita, ei siitä tule minkäänlaista
tiedettä, vaikka se kaltaiseltasi raamatunlukijalta niin
näyttääkin.