Oma ratkaisuni

ihanaa kun on muitakin! Itse pystyn pitämään kyllä tomaatti- yms säilykkeitä, itse asiassa nekin säilykkeet vanhemmat ostivat kaappiini, itse en ruokaa tee joten en säilykkeitä osta. Kaiken muun syönkin. Pahimmassa vaiheessa tein "keksejä" niin, että löysin kaapista jauhoja, maitoa ja sokeria, tein näistä taikinan ja uuniin vaan. Lähinnä käy niin, että päätän aloittaa paremman elämän ja ostan terveellistä ruokaa kaappiin, jonka myöhemmin heitä pois, koska on mennyt vanhaksi.
Ongelma tosin kuitenkin on, tänään olen syönyt yhden juustosämpylän, yhden ison kebabin ranskalaisilla, yhden suklaa Viennetta-jäätelökakun, yhden Ruunebergin tortun ja nyt mietin vielä syönkö appelsiinin vai en.
Tosi terveellistä!
Lähinnä mulla on "anoreksia" ja "BED" -vaiheita, välillä käyn jumpassa koko ajan, syön vain kasviksia ja lasken kaloreita, sen jälkeen repeän eikä millään ole mitään väliä, syön just sen mitä tekee mieli. Rahallakaan ei ole väliä, ostan sitä mitä tekee mieli ja ahmin sen kotona. Syön niin paljon, että tulee paha olo. Nyt tilanne on jo parempi, kun on masennuslääkitys, ennen sitä aloin jo oksentelemaankin. Söin ja itkin, ja sen jälkeen kävin oksentamassa, josta tuli yllättävän hyvä olo.
Jaahas, taidanpa hakea sen appelsiinin. Hassua, juusto ja meetwursti jääkaapissa ja leipä (jotka ostin siksi, että poikaystävä tuli kaupunkiin) ovat saaneet olla rauhassa! outoa!

Tunnistan itseni BEDiläiseksi ensimmäistä kertaa, en edes tiennyt ennen kyseisestä syömishäiriöstä. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja olen alkanut käsitellä ongelmia ruoan kautta. Hirvittävä olo tälläkin hetkellä. Kolme viimeistä päivää olen ahtanut itseeni ruokaa. Ajattelen aina, että seuraavana päivänä en syö melkein mitään, mutta sitten kuitenkin sorrun aina.Nyt siis ihan hirveän turvonnut ja paha olo.

Olen ollut aina erittäin laiha, ja viimeisin vuoden ajan olen alkanut lihomaan. Nään itseni yhtäkkiä hirveän isona vaikka olen alipainoinen 163/47 painoindeksin mukaan vieläkin.
Haluaisin oksentaa ahmimisen jälkeen, mutta en pysty. Vihaan oksentamista yli kaiken. Se turhauttaa tällaisina hetkinä. Toisaalta ihan hyvä. En haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa oksentaisin lukuisia kertoja päivässä..

newbie3 kirjoitti:

Tunnistan itseni BEDiläiseksi ensimmäistä kertaa, en edes tiennyt ennen kyseisestä syömishäiriöstä. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja olen alkanut käsitellä ongelmia ruoan kautta. Hirvittävä olo tälläkin hetkellä. Kolme viimeistä päivää olen ahtanut itseeni ruokaa. Ajattelen aina, että seuraavana päivänä en syö melkein mitään, mutta sitten kuitenkin sorrun aina.Nyt siis ihan hirveän turvonnut ja paha olo.

Olen ollut aina erittäin laiha, ja viimeisin vuoden ajan olen alkanut lihomaan. Nään itseni yhtäkkiä hirveän isona vaikka olen alipainoinen 163/47 painoindeksin mukaan vieläkin.
Haluaisin oksentaa ahmimisen jälkeen, mutta en pysty. Vihaan oksentamista yli kaiken. Se turhauttaa tällaisina hetkinä. Toisaalta ihan hyvä. En haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa oksentaisin lukuisia kertoja päivässä..

Lue lisää

Huoh, tajuattekohan te kuinka onnekkaassa asemassa olettekaan kun asutte jo omassa kodissa ja saatte ITSE päättää jääkaapistanne.. Itse asun vielä porukoiden kanssa ja se vituttaa ihan suunnattomasti. Jääkaapissa on aina kaikkea paskaa ja yllätystilanteilta ei voi välttyä: tosi "kiva" huomata koulusta kotiin tullessaan, että mutsi on leipomassa kymmenettä peltiä pullaa. Että jes.

Emmmmmmmmmmmmmmmi kirjoitti:

Huoh, tajuattekohan te kuinka onnekkaassa asemassa olettekaan kun asutte jo omassa kodissa ja saatte ITSE päättää jääkaapistanne.. Itse asun vielä porukoiden kanssa ja se vituttaa ihan suunnattomasti. Jääkaapissa on aina kaikkea paskaa ja yllätystilanteilta ei voi välttyä: tosi "kiva" huomata koulusta kotiin tullessaan, että mutsi on leipomassa kymmenettä peltiä pullaa. Että jes.

Lue lisää

Kuulostaa niin tutulta! Opiskelija olen minäkin, ja monesti onneksi pystyn joten kuten pitämään syömisen kurissa viikolla kun ostan vain sen, mitä parina päivänä tarvin. Ei puhettakaan, että vois mitään vierasvaroja säilyttää kun keksipaketit hupenee yhdessä illassa.
Mutta porukoilla käydessä sorrun lähes joka ikinen kerta jo visiitin alkupuolella, sitten se onkin yhtä kaapilla ravaamista ja pahinta on, kun tietää et äiti kyttää ja tulee vähän väliä sanomaan et pakkoko on koko ajan syödä... tulee vaan kahta kauheampi olo eikä syömishimo tosiaankaan laske. Siellä on vaan sellanen tunne ettei tule mielenrauhaa ennen kuin joka sorttia on maistettu tai tuhottu varastot kokonaan! Pahimmillaan putki jää päälle vielä seuraavaan viikkoonkin kun pidän yksinäni herkuttelumässäilyiltoja.