Minulla on taipumus ahmimiseen, joten olen tehnyt päätöksen, etten osta ruokaa varastoon. Jos tiedän, että kaapissa on jotain, en saa mielenrauhaa, ennen kuin käyn syömässä ne pois..
Olen opiskelija ja minulla on siis mahdollisuus syödä kuusi kertaa viikossa halpa lounas opiskelijaravintolassa. Sunnuntaisin käyn usein jossain ulkona syömässä. Se on kallista, mutta olen miettinyt asiaa niin, että kyseessä on lääkitys syömisongelmiini ja lääkkeet (eli annosteltu ruoka) maksaa.
Joitain tuotteita pystyn pitämään kaapissani, kuten kaurahiutaleita ja maitoa, kahvia, teetä ja salaattia. Sen sijaan leipä, murot, isot jogurttitölkit, einekset, nuudelit, säilykeruoat yms ovat pannassa.
Toistaiseksi olen pystynyt hallitsemaan syömisiäni näin. Käyn kaupassa päivittäin ja ostan vain sen, mitä aion syödä esim. iltapalaksi - hedelmän ja jogurttipurkin. Kaupassa pystyn hillitsemään itseni - kotona en.
En tiedä onko tämä pitkällä tähtäimellä viisasta ja toimivaa tai opinko koskaan suhtautumaan ruokaan normaalisti. Ulkona syöminen tulee myös kalliiksi siinä vaiheessa kun opiskelut loppuvat.. nyt se on jopa halvempaa.
Oma ratkaisuni
7
1456
Vastaukset
- homma.......
minulla on myös taipumus ahmimiseen. sama juttu, en voi pitää kaapissa melkeinpä mitään, koska sitten sorrun. edes mysliä en voi ostaa, pahassa tapauksessa vedän paketillisen mysliä jos ei muutakaan ole. sitten ihmiset ihmettelevät, miksi kaapissani ei ole koskaan mitään. väsyttää välillä tämä. olisi mukavaa että voisi pitää kaapissa vaikka vierasvaralta pullaa tms. mutta ei.
- bediläinen
ihanaa kun on muitakin! Itse pystyn pitämään kyllä tomaatti- yms säilykkeitä, itse asiassa nekin säilykkeet vanhemmat ostivat kaappiini, itse en ruokaa tee joten en säilykkeitä osta. Kaiken muun syönkin. Pahimmassa vaiheessa tein "keksejä" niin, että löysin kaapista jauhoja, maitoa ja sokeria, tein näistä taikinan ja uuniin vaan. Lähinnä käy niin, että päätän aloittaa paremman elämän ja ostan terveellistä ruokaa kaappiin, jonka myöhemmin heitä pois, koska on mennyt vanhaksi.
Ongelma tosin kuitenkin on, tänään olen syönyt yhden juustosämpylän, yhden ison kebabin ranskalaisilla, yhden suklaa Viennetta-jäätelökakun, yhden Ruunebergin tortun ja nyt mietin vielä syönkö appelsiinin vai en.
Tosi terveellistä!
Lähinnä mulla on "anoreksia" ja "BED" -vaiheita, välillä käyn jumpassa koko ajan, syön vain kasviksia ja lasken kaloreita, sen jälkeen repeän eikä millään ole mitään väliä, syön just sen mitä tekee mieli. Rahallakaan ei ole väliä, ostan sitä mitä tekee mieli ja ahmin sen kotona. Syön niin paljon, että tulee paha olo. Nyt tilanne on jo parempi, kun on masennuslääkitys, ennen sitä aloin jo oksentelemaankin. Söin ja itkin, ja sen jälkeen kävin oksentamassa, josta tuli yllättävän hyvä olo.
Jaahas, taidanpa hakea sen appelsiinin. Hassua, juusto ja meetwursti jääkaapissa ja leipä (jotka ostin siksi, että poikaystävä tuli kaupunkiin) ovat saaneet olla rauhassa! outoa!
- ymmy
Mulla ihan sama! Opiskelija ja asun viikot yksin. Ostain aina vain sen mitä olen ajatellut sinä päivänä syödä, ja silloin menee ihan hyvin. Ostan 1-2 karjalanpiirakkaa irtomyynnistä, yhden jogurttipikarin jne..Mutta joskus leipä- tai jogurttihyllyn kohdalla tulee vaan sellainen, että "kyllä mä pystyn, pidän tätä litran jogurttia kapiissa väh. 3 päivää. Väkisinkin." Ja samana päivänähän se menee.
Pahimpia on kuitenkin viikonloput, kun menen äitini luo. Siellä on kaapit täynnä vaikka mitä. Leipää, leipää, juustoa..jogurttia..
Maanantaina en mahdu enää vaatteisiin, mutta viikko alkaa kuitenkin alusta ja tiistaina on jo parempi olo. Viimeistään lauantaina kaikki luhistuu. Periaatteessahan voisin viettää viikonloput kavereitten kanssa, syöminen ei saisi niin isoja mittasuhteita..Mutta milloin näkisin äitiäni? :(- newbie3
Tunnistan itseni BEDiläiseksi ensimmäistä kertaa, en edes tiennyt ennen kyseisestä syömishäiriöstä. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja olen alkanut käsitellä ongelmia ruoan kautta. Hirvittävä olo tälläkin hetkellä. Kolme viimeistä päivää olen ahtanut itseeni ruokaa. Ajattelen aina, että seuraavana päivänä en syö melkein mitään, mutta sitten kuitenkin sorrun aina.Nyt siis ihan hirveän turvonnut ja paha olo.
Olen ollut aina erittäin laiha, ja viimeisin vuoden ajan olen alkanut lihomaan. Nään itseni yhtäkkiä hirveän isona vaikka olen alipainoinen 163/47 painoindeksin mukaan vieläkin.
Haluaisin oksentaa ahmimisen jälkeen, mutta en pysty. Vihaan oksentamista yli kaiken. Se turhauttaa tällaisina hetkinä. Toisaalta ihan hyvä. En haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa oksentaisin lukuisia kertoja päivässä.. - Emmmmmmmmmmmmmmmi
newbie3 kirjoitti:
Tunnistan itseni BEDiläiseksi ensimmäistä kertaa, en edes tiennyt ennen kyseisestä syömishäiriöstä. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja olen alkanut käsitellä ongelmia ruoan kautta. Hirvittävä olo tälläkin hetkellä. Kolme viimeistä päivää olen ahtanut itseeni ruokaa. Ajattelen aina, että seuraavana päivänä en syö melkein mitään, mutta sitten kuitenkin sorrun aina.Nyt siis ihan hirveän turvonnut ja paha olo.
Olen ollut aina erittäin laiha, ja viimeisin vuoden ajan olen alkanut lihomaan. Nään itseni yhtäkkiä hirveän isona vaikka olen alipainoinen 163/47 painoindeksin mukaan vieläkin.
Haluaisin oksentaa ahmimisen jälkeen, mutta en pysty. Vihaan oksentamista yli kaiken. Se turhauttaa tällaisina hetkinä. Toisaalta ihan hyvä. En haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa oksentaisin lukuisia kertoja päivässä..Huoh, tajuattekohan te kuinka onnekkaassa asemassa olettekaan kun asutte jo omassa kodissa ja saatte ITSE päättää jääkaapistanne.. Itse asun vielä porukoiden kanssa ja se vituttaa ihan suunnattomasti. Jääkaapissa on aina kaikkea paskaa ja yllätystilanteilta ei voi välttyä: tosi "kiva" huomata koulusta kotiin tullessaan, että mutsi on leipomassa kymmenettä peltiä pullaa. Että jes.
- sicko
Emmmmmmmmmmmmmmmi kirjoitti:
Huoh, tajuattekohan te kuinka onnekkaassa asemassa olettekaan kun asutte jo omassa kodissa ja saatte ITSE päättää jääkaapistanne.. Itse asun vielä porukoiden kanssa ja se vituttaa ihan suunnattomasti. Jääkaapissa on aina kaikkea paskaa ja yllätystilanteilta ei voi välttyä: tosi "kiva" huomata koulusta kotiin tullessaan, että mutsi on leipomassa kymmenettä peltiä pullaa. Että jes.
Kuulostaa niin tutulta! Opiskelija olen minäkin, ja monesti onneksi pystyn joten kuten pitämään syömisen kurissa viikolla kun ostan vain sen, mitä parina päivänä tarvin. Ei puhettakaan, että vois mitään vierasvaroja säilyttää kun keksipaketit hupenee yhdessä illassa.
Mutta porukoilla käydessä sorrun lähes joka ikinen kerta jo visiitin alkupuolella, sitten se onkin yhtä kaapilla ravaamista ja pahinta on, kun tietää et äiti kyttää ja tulee vähän väliä sanomaan et pakkoko on koko ajan syödä... tulee vaan kahta kauheampi olo eikä syömishimo tosiaankaan laske. Siellä on vaan sellanen tunne ettei tule mielenrauhaa ennen kuin joka sorttia on maistettu tai tuhottu varastot kokonaan! Pahimmillaan putki jää päälle vielä seuraavaan viikkoonkin kun pidän yksinäni herkuttelumässäilyiltoja.
- sama meno
sama meininki myös täällä, ymmärsin etten voi säilyttää edes näkkäriä kotona joten tuhosin tänään ison paketin (300g) kupuuni..ällötys, mutta pakko mikä pakko. Asun yksin, enkä useinkaan sorru kaupassa, joten eiköhän tämä toimi myös kohdallani. Päivä kerrallaan se on kai elettävä, vituttaa kun söin eilen kokonaisen dallaspullapitkon (dallaspullasta suklaasta munkeista puhumattakaan), olen tälläkin hetkellä tupaten täysi mutta silti alkaa jo tekemään sitä herkkupitkoa mieli..Sairasta!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475146- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131838Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701517Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681467- 811214
Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh321213- 361056
- 421035
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21984