Oma ratkaisuni

välttelen ahmimista

Minulla on taipumus ahmimiseen, joten olen tehnyt päätöksen, etten osta ruokaa varastoon. Jos tiedän, että kaapissa on jotain, en saa mielenrauhaa, ennen kuin käyn syömässä ne pois..

Olen opiskelija ja minulla on siis mahdollisuus syödä kuusi kertaa viikossa halpa lounas opiskelijaravintolassa. Sunnuntaisin käyn usein jossain ulkona syömässä. Se on kallista, mutta olen miettinyt asiaa niin, että kyseessä on lääkitys syömisongelmiini ja lääkkeet (eli annosteltu ruoka) maksaa.

Joitain tuotteita pystyn pitämään kaapissani, kuten kaurahiutaleita ja maitoa, kahvia, teetä ja salaattia. Sen sijaan leipä, murot, isot jogurttitölkit, einekset, nuudelit, säilykeruoat yms ovat pannassa.

Toistaiseksi olen pystynyt hallitsemaan syömisiäni näin. Käyn kaupassa päivittäin ja ostan vain sen, mitä aion syödä esim. iltapalaksi - hedelmän ja jogurttipurkin. Kaupassa pystyn hillitsemään itseni - kotona en.

En tiedä onko tämä pitkällä tähtäimellä viisasta ja toimivaa tai opinko koskaan suhtautumaan ruokaan normaalisti. Ulkona syöminen tulee myös kalliiksi siinä vaiheessa kun opiskelut loppuvat.. nyt se on jopa halvempaa.

7

1472

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • homma.......

      minulla on myös taipumus ahmimiseen. sama juttu, en voi pitää kaapissa melkeinpä mitään, koska sitten sorrun. edes mysliä en voi ostaa, pahassa tapauksessa vedän paketillisen mysliä jos ei muutakaan ole. sitten ihmiset ihmettelevät, miksi kaapissani ei ole koskaan mitään. väsyttää välillä tämä. olisi mukavaa että voisi pitää kaapissa vaikka vierasvaralta pullaa tms. mutta ei.

      • bediläinen

        ihanaa kun on muitakin! Itse pystyn pitämään kyllä tomaatti- yms säilykkeitä, itse asiassa nekin säilykkeet vanhemmat ostivat kaappiini, itse en ruokaa tee joten en säilykkeitä osta. Kaiken muun syönkin. Pahimmassa vaiheessa tein "keksejä" niin, että löysin kaapista jauhoja, maitoa ja sokeria, tein näistä taikinan ja uuniin vaan. Lähinnä käy niin, että päätän aloittaa paremman elämän ja ostan terveellistä ruokaa kaappiin, jonka myöhemmin heitä pois, koska on mennyt vanhaksi.
        Ongelma tosin kuitenkin on, tänään olen syönyt yhden juustosämpylän, yhden ison kebabin ranskalaisilla, yhden suklaa Viennetta-jäätelökakun, yhden Ruunebergin tortun ja nyt mietin vielä syönkö appelsiinin vai en.
        Tosi terveellistä!
        Lähinnä mulla on "anoreksia" ja "BED" -vaiheita, välillä käyn jumpassa koko ajan, syön vain kasviksia ja lasken kaloreita, sen jälkeen repeän eikä millään ole mitään väliä, syön just sen mitä tekee mieli. Rahallakaan ei ole väliä, ostan sitä mitä tekee mieli ja ahmin sen kotona. Syön niin paljon, että tulee paha olo. Nyt tilanne on jo parempi, kun on masennuslääkitys, ennen sitä aloin jo oksentelemaankin. Söin ja itkin, ja sen jälkeen kävin oksentamassa, josta tuli yllättävän hyvä olo.
        Jaahas, taidanpa hakea sen appelsiinin. Hassua, juusto ja meetwursti jääkaapissa ja leipä (jotka ostin siksi, että poikaystävä tuli kaupunkiin) ovat saaneet olla rauhassa! outoa!


    • ymmy

      Mulla ihan sama! Opiskelija ja asun viikot yksin. Ostain aina vain sen mitä olen ajatellut sinä päivänä syödä, ja silloin menee ihan hyvin. Ostan 1-2 karjalanpiirakkaa irtomyynnistä, yhden jogurttipikarin jne..Mutta joskus leipä- tai jogurttihyllyn kohdalla tulee vaan sellainen, että "kyllä mä pystyn, pidän tätä litran jogurttia kapiissa väh. 3 päivää. Väkisinkin." Ja samana päivänähän se menee.
      Pahimpia on kuitenkin viikonloput, kun menen äitini luo. Siellä on kaapit täynnä vaikka mitä. Leipää, leipää, juustoa..jogurttia..
      Maanantaina en mahdu enää vaatteisiin, mutta viikko alkaa kuitenkin alusta ja tiistaina on jo parempi olo. Viimeistään lauantaina kaikki luhistuu. Periaatteessahan voisin viettää viikonloput kavereitten kanssa, syöminen ei saisi niin isoja mittasuhteita..Mutta milloin näkisin äitiäni? :(

      • newbie3

        Tunnistan itseni BEDiläiseksi ensimmäistä kertaa, en edes tiennyt ennen kyseisestä syömishäiriöstä. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja olen alkanut käsitellä ongelmia ruoan kautta. Hirvittävä olo tälläkin hetkellä. Kolme viimeistä päivää olen ahtanut itseeni ruokaa. Ajattelen aina, että seuraavana päivänä en syö melkein mitään, mutta sitten kuitenkin sorrun aina.Nyt siis ihan hirveän turvonnut ja paha olo.

        Olen ollut aina erittäin laiha, ja viimeisin vuoden ajan olen alkanut lihomaan. Nään itseni yhtäkkiä hirveän isona vaikka olen alipainoinen 163/47 painoindeksin mukaan vieläkin.
        Haluaisin oksentaa ahmimisen jälkeen, mutta en pysty. Vihaan oksentamista yli kaiken. Se turhauttaa tällaisina hetkinä. Toisaalta ihan hyvä. En haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa oksentaisin lukuisia kertoja päivässä..


      • Emmmmmmmmmmmmmmmi
        newbie3 kirjoitti:

        Tunnistan itseni BEDiläiseksi ensimmäistä kertaa, en edes tiennyt ennen kyseisestä syömishäiriöstä. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja olen alkanut käsitellä ongelmia ruoan kautta. Hirvittävä olo tälläkin hetkellä. Kolme viimeistä päivää olen ahtanut itseeni ruokaa. Ajattelen aina, että seuraavana päivänä en syö melkein mitään, mutta sitten kuitenkin sorrun aina.Nyt siis ihan hirveän turvonnut ja paha olo.

        Olen ollut aina erittäin laiha, ja viimeisin vuoden ajan olen alkanut lihomaan. Nään itseni yhtäkkiä hirveän isona vaikka olen alipainoinen 163/47 painoindeksin mukaan vieläkin.
        Haluaisin oksentaa ahmimisen jälkeen, mutta en pysty. Vihaan oksentamista yli kaiken. Se turhauttaa tällaisina hetkinä. Toisaalta ihan hyvä. En haluaisi päätyä tilanteeseen, jossa oksentaisin lukuisia kertoja päivässä..

        Huoh, tajuattekohan te kuinka onnekkaassa asemassa olettekaan kun asutte jo omassa kodissa ja saatte ITSE päättää jääkaapistanne.. Itse asun vielä porukoiden kanssa ja se vituttaa ihan suunnattomasti. Jääkaapissa on aina kaikkea paskaa ja yllätystilanteilta ei voi välttyä: tosi "kiva" huomata koulusta kotiin tullessaan, että mutsi on leipomassa kymmenettä peltiä pullaa. Että jes.


      • sicko
        Emmmmmmmmmmmmmmmi kirjoitti:

        Huoh, tajuattekohan te kuinka onnekkaassa asemassa olettekaan kun asutte jo omassa kodissa ja saatte ITSE päättää jääkaapistanne.. Itse asun vielä porukoiden kanssa ja se vituttaa ihan suunnattomasti. Jääkaapissa on aina kaikkea paskaa ja yllätystilanteilta ei voi välttyä: tosi "kiva" huomata koulusta kotiin tullessaan, että mutsi on leipomassa kymmenettä peltiä pullaa. Että jes.

        Kuulostaa niin tutulta! Opiskelija olen minäkin, ja monesti onneksi pystyn joten kuten pitämään syömisen kurissa viikolla kun ostan vain sen, mitä parina päivänä tarvin. Ei puhettakaan, että vois mitään vierasvaroja säilyttää kun keksipaketit hupenee yhdessä illassa.
        Mutta porukoilla käydessä sorrun lähes joka ikinen kerta jo visiitin alkupuolella, sitten se onkin yhtä kaapilla ravaamista ja pahinta on, kun tietää et äiti kyttää ja tulee vähän väliä sanomaan et pakkoko on koko ajan syödä... tulee vaan kahta kauheampi olo eikä syömishimo tosiaankaan laske. Siellä on vaan sellanen tunne ettei tule mielenrauhaa ennen kuin joka sorttia on maistettu tai tuhottu varastot kokonaan! Pahimmillaan putki jää päälle vielä seuraavaan viikkoonkin kun pidän yksinäni herkuttelumässäilyiltoja.


    • sama meno

      sama meininki myös täällä, ymmärsin etten voi säilyttää edes näkkäriä kotona joten tuhosin tänään ison paketin (300g) kupuuni..ällötys, mutta pakko mikä pakko. Asun yksin, enkä useinkaan sorru kaupassa, joten eiköhän tämä toimi myös kohdallani. Päivä kerrallaan se on kai elettävä, vituttaa kun söin eilen kokonaisen dallaspullapitkon (dallaspullasta suklaasta munkeista puhumattakaan), olen tälläkin hetkellä tupaten täysi mutta silti alkaa jo tekemään sitä herkkupitkoa mieli..Sairasta!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko mokannut?

      Oletko omasta mielestäsi mokannut jotain kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      183
      2274
    2. Oletko ymmärtänyt

      Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?
      Ikävä
      172
      2030
    3. Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin

      "Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I
      Perussuomalaiset
      44
      1973
    4. Ottaisitko miten

      Kaivattusi?
      Ikävä
      128
      1670
    5. Ikäero suhteessa

      Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia
      Parisuhde
      66
      1582
    6. Liian paljon hylättyjä ääniä

      Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus
      Maailman menoa
      193
      1509
    7. Tiedän kyllä sen

      Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen
      Ikävä
      77
      1241
    8. Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat

      Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P
      Ähtäri
      32
      1124
    9. Taas syytöntä illlllkkaa rangaistiin

      Niin se vain paha saa palkkansa ja rääsyämiselle ja räkimiselle laskettiin hinta. Ottaisi nyt tuo onneton lusikan kauni
      Haapavesi
      80
      1110
    10. Ärsyttää et olet

      Niin välinpitämätön suhteeni
      Ikävä
      71
      1083
    Aihe