Kuinka moni naispuoleinen henkilö tekee (tai on tehnyt) niin että valehtelee ettei olisi neitsyt (vaikka kuitenkin on) ja jos näin tekee niin MIKSI?
Olen tapaillut erästä naista jonka immenkalvo on ehjä ja vertakin vieläpä vuosi hommailessamme. Huomattuani kyseisen seikan ja kysyttyäni asiasta, oli vastaus ettei hän olisi neitsyt. Kaikki merkit silti viittaavat ihan toiseen suuntaan.
Hävettääkö neitsyenä oli vai mistä johtuu? Ollessani itse vielä kokematon sanoin suoraan silloiselle kumppanilleni asiasta ja ei siitä sanomisesta ollut mitään haittaa. Mietinkin nyt että miksi asiaa ei voi myöntää?
Olen tapaillut erästä naista jonka immenkalvo on ehjä ja vertakin vieläpä vuosi hommailessamme. Huomattuani kyseisen seikan ja kysyttyäni asiasta, oli vastaus ettei hän olisi neitsyt. Kaikki merkit silti viittaavat ihan toiseen suuntaan.
Hävettääkö neitsyenä oli vai mistä johtuu? Ollessani itse vielä kokematon sanoin suoraan silloiselle kumppanilleni asiasta ja ei siitä sanomisesta ollut mitään haittaa. Mietinkin nyt että miksi asiaa ei voi myöntää?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistäänhän et voi täysin varmasti päätellä naisen olevan neitsyt. Kuitenkin tuo vähän siltä ainakin kuulostaisi..
Jotkut ajattelevat neitsyyden olevan jotenkin noloa, kun ollaan muka niin vanhoja ja mitä jos se nyt ajattelee etten oo tähän mennessä keneltäkään saanu ja päläpälä. Vaikkei kukaan oikeesti ikinä ajattelisi niin. Päinvastoin, sitä asiaa usein osataan arvostaa, ja ainakin mies tajuaisi olla oikeasti sitten varovainen.
Vaikeahan tätä on muiden kait käsittää, itsekin aikoinani sain asian sanottua ihan suoraan.. Luulisi asioiden olevan helpompia puhumalla suoraan, mutta jotkut ovat eri mieltä.
Ei sellaista asiaa voi välttämättä sanoa heti suoraan. Varsinkaan jos on jo yli 20-vuotias. Itse ainakin tarvitsin siihen lisäaikaa, enkä ole vieläkään kehdannut kertoa. :(
Lisäaikaa ei voi ostaa kuin valehtelemalla. :( Näin tein. Vaikkakin olen aina valehdellut noista asioista myös kavereilleni silloin kun joku kyselee, joten kaikki tietävät samat jutut enkä siis voisi jäädä tuosta valehtelusta kenellekään kiinni.
Edelleen pelottaa mitä mies ajattelisi jos tietäisi että olinkin neitsyt ja siihen lisäksi pelottaa mitä se sanoisi jos tietäisi että valehtelin. Kolmas, myös hyvin pelottava asia on se, että hyväksyisikö mies jos edelleen kertoisin kavereille niitä samoja valeita aiemmin muka olleista suhteista ja neitsyyden menetys iästä.
Tietenkään en siis kerro noista, jos ei kysytä. Mutta joskushan kaveriporukassa tulee puheeksi nuokin asiat. :( Enkä halua olla joku silmätikku ja ihmettelyn kohde. Jos kertoisin olleeni 24-vuotias menettäessäni neitsyyden ja menettäneeni sen nykyiselleni ja ettei minulla ole edes ikinä aiemmin ollut minkäänlaista seurustelusuhdetta, leimautuisin varmasti ikiajoiksi joksikin friikiksi josta keskusteltaisiin hiljaa ringeissä vaivihkaa olan yli vilkuillen.
Tuota pelkään yli kaiken, jos siis kertoisin miehelleni tästä niin hänen olisi hyväksyttävä että saan edelleen valehdella kavereilleni ja myös hänen kavereilleen, aina tarvittaessa. Ja mies ei myöskään IKINÄ saisi kertoa asiasta kenellekään. Jos juttu leviäisi, häpeäisin niin paljon että olisi jopa mahdollista että tappaisin itseni! :O
Anyway, suhteen alussa en olisi millään pystynyt noin luottamuksellista asiaa kertomaan. Enkä ole vieläkään pystynyt vaikka lähes vuosi seurustelua takana. :( Haluttaisi kertoa kyllä, koska tuntuu etten voi nykyään olla miehelleni välttämättä hyväksytty juuri minuna koska hän ei tiedä tuosta enkä tiedä mitä hän ajattelisi jos tietäisi, minun on tavallaan oltava koko ajan siinä roolissani ja muistettava vuorosanani. Todella ikävältä tuntuu myös että olen joutunut valehtelemaan rakastamalleni ihmiselle. :( Ja joka kerta sattuu kun hän muistuttaa minua aiemmasta suhteestani (jota siis ei ole ollut) josta hänelle kerroin silloin alkuvaiheessa kun tuli puheeksi molempien aiemmat suhteet. Päädyin silloin siihen että on paras kertoa sama tarina jonka olen kertonut aiemmillekin kyselijöille.
Pelko ja häpeä ovat kyllä tehokkaita ajamaan ihmiset jopa rikkomaan periaatteitaan. Inhoan valehtelua. :(
25v ja neitsyt. olen seurustellut lyhyen aikaa parin miehen kanssa enkä heille uskaltanut luovuttaa neitsyttäni, eivät olleet luottamuksen arvoisia. Nykyisen miehen kanssa olen vähän aikaa sitten aloittanut seurustelun, ja tunnen että häneen voisin luottaa. MIetipä, olen 25 ja edelleen neitsyt! tuskin se miehesi on luottamuksesi arvoinen jos levittää juttuja sinusta - jos kumppanisi ei ole se, johon sinun pitäisi eniten luottaa niin kuka sitten on?
minusta olisi kiva kuulla "vanhojen" ex-neitsyeiden tarinoita siitä, mitä tapahtui kun kerroitte olevanne neitsyitä. juoksiko ukko kiljuen karkuun
"tuskin se miehesi on luottamuksesi arvoinen jos levittää juttuja sinusta - jos kumppanisi ei ole se, johon sinun pitäisi eniten luottaa niin kuka sitten on?"
Ei mieheni tähänkään mennessä ole tietääkseni levittänyt minusta juttuja, kysymys on vaan siitä että minua mietityttää pystyisikö hän pitämään tämän asian aina täydellisesti ja vain omana tietonaan... D:
Miesporukoissa naisista puhutaan kuitenkin vähän eri tavalla, jokuhan voisi lesota tuollaisella kavereilleen, joku taas voisi heittää asian kavereilleen herättääkseen ihmetystä. Joku voi haluta purkaa tällaisen asian aiheuttamaa ihmetystä ja hämmennystä keskustelemalla jonkun kaverinsa kanssa.
Mitään tuollaista en kuitenkaan hyväksy, pitäisin erittäin loukkaavana jos mies pohtisi asioitani jonkun kaverinsa kanssa.
Minustakin olisi kiva kuulla "vanhojen" ex-neitsyiden tarinoita siitä mitä miehet ovat sanoneet tai tehneet saadessaan tietää...
Itseäni taas aikoinaan tavallaan nolotti, kun en enää ollut neitsyt.. Ikää oli hurjat 16 v. Toinen seurustelukumppanini, oli itse neitsyt. Kuitenkin puhuttiin asiasta sillon ihan suoraan, mutta jotenkin tuntui hölmöltä kertoa.
Mitä lisäaikaa sinä oot ostamassa? Ei kai kukaan ole niin pinnallinen/typerä/tms että jättäisi jonkun neitsyyden takia?
Tuo sinun hommasi on jo kyllä aivan ihmeellistä. Ymmärrän kavereille valehtelemisen kyllä, vaikka en itse sitä ole koskaan tehnytkään, mutta tuosta on tullut sinulle jonkunlainen painolasti jota saat kantaa nyt mukanasi!
Itseäni ei haittaisi jos naiseni kertoisi tehneensä tuollaista eikä myöskään että jos hän haluaisin jatkaa tarinoiden sepittämistä kavereilleen. Eikä ainakaan minulla oli pienintäkään himoa kertoa naiseni neitsyydestä tms kellekään! Ne on niitä asioita jotka on vain niiden kahden ihmisen välillä. Ei semmonen ole järkevä parisuhde jos ei tiettyjä asioita voi pitää vain kahdenkeskisinä.
Jotenkin myös ihmettelen että kuka pitäisi vanhaa neitsyttä muka jotenkin silmätikkuna. Kyllä se on se koko ihminen jonka mukaan ihmisiä "arvostellaan". Tuollainen asia on kuitenkin melko pieni osa sitä kokonaisuutta.
Sitä paitsi ihan vaan tiedoksi, että aika kokematon pitää miehenkin olla että ei huomaisin naisensa olleen neitsyt. Tai siis onko niin muka käynyt suhteessasi? Luulenpa että miehesi on jotain huomannu, eikä ehkä ole vain kehdannut sanoa.. Mutta myönnän toki että en itsekään ole 100% varma siitä että voiko sen aina tietää.
Kohdallani tyttö vuosi tosiaan verta ja muutenkin homma oli niin hankalaa että en halunnut jatkaa enää ettei vaan satuttaisi. Aikaa on tässä maailmassa ihan tarpeeksi. Mutta lähtisin siitä että rehellisyys on ERITTÄIN tärkeää suhteessa. Kohdallani haluaisin kyllä kuulla että onko tyttöni nyt sitten neitsyt vai mistä se kaikki johtui.. :p
Itse menetin neitsyyteni poikaystävälleni yli parikymppisenä noin kaksi kuukautta sitten. En ole neitsyydestä kuitenkaan hänelle kertonut, eikä aikomukseni ole koskaan kertoakkaan. Kavereilleni olen myös epämääräises6ti vihjaillut että on noita miehiä ollut, mutta suoraan en ole väittänyt mitään. Poikaystävällenikään en ole suoraan sanonut että muita olisi ollut, mutta en vaan ole kieltänyt sitä.
Ensimmäinen kerta tuli eteen suunnittelematta, ja koin pystyneeni olemaan seksuaalisesti huomattavasti vapautuneempi, kuin mitä olisin voinut olla jos neitsyys asian olisin kertonut. Minun ei tarvinnut ottaa viattoman, hämmentyneen ja pelokkaan tyttölapsen roolia, joka neitsyelle olisi kuulunut. Kipua tuntui vähän, mutta kokemus jäi mieleeni positiivisena.
Nyt kun seksiä on säännöllisesti harrastettu nämä pari kuukautta, koen voivani olla osallistuvampi ja himokkaampi kuin mitä olisin voinut olla jos hän olisi minua "opettanut". Enkä myöskään usko että olisin sietänyt poikaystäväni roolia kokeneena ja tietävänä, vaikka hän ei asiaa olisi mitenkään erityisesti esiin tuonutkaan. Myös se, että poikaystäväni seurusteli noin 16-vuotiaasta alkaen useamman vuoden ikäiseni naisen kanssa, saisi minut tuntemaan itseni hölmöksi ja jälkeenjääneeksi, varsinkin kun voisin olettaa että he kokivat molemmat ensimmäisen kertansa yhdessä. Asiaa en siis varmaksi tiedä.
Siinä minun syitäni ja ajatuksiani oman toimistani suhteen. Itse en koe ensimmäistä kertaa niin merkitykselliseksi kuin niitä kaikkia kertoja sen jälkeen. Minulle on sama menettikö mies poikuutensa 14- vai 24-vuotiaana, olennaista on se, että miten paljon kumppaneita on ollut sen jälkeen. Jos on tullut maattua puoli kaupunkia, niin kiinnostukseni loppuu varmasti. Tästä syystä en itse aiemmin lähtenyt baari-illan jälkeen jatkoille korkattavaksi, koska en usko että se yksi kerta maailmaa niin paljon muuttaisi.
"Sitä paitsi ihan vaan tiedoksi, että aika kokematon pitää miehenkin olla että ei huomaisin naisensa olleen neitsyt. Tai siis onko niin muka käynyt suhteessasi? Luulenpa että miehesi on jotain huomannu, eikä ehkä ole vain kehdannut sanoa.. Mutta myönnän toki että en itsekään ole 100% varma siitä että voiko sen aina tietää."
Ei mieheni ole mitään huomannut. Eikä ole kokematon, on ollut käsittääkseni aika paljonkin naisia.
"ja koin pystyneeni olemaan seksuaalisesti huomattavasti vapautuneempi, kuin mitä olisin voinut olla jos neitsyys asian olisin kertonut. Minun ei tarvinnut ottaa viattoman, hämmentyneen ja pelokkaan tyttölapsen roolia, joka neitsyelle olisi kuulunut. Kipua tuntui vähän, mutta kokemus jäi mieleeni positiivisena.
Nyt kun seksiä on säännöllisesti harrastettu nämä pari kuukautta, koen voivani olla osallistuvampi ja himokkaampi kuin mitä olisin voinut olla jos hän olisi minua "opettanut""
Minä koin tämän asian samalla tavalla. Jos olisin kertonut olevani neitsyt, olisin varmaan jo tuon kertomisen takia ollut vähän hämmentynyt ja sitten itse tilanteessa myös jännittyneempi. Mies olisi myös varmaan tarkkaillut minua enemmän ja eri tavalla, jos olisi tiennyt.
"Myös se, että poikaystäväni seurusteli noin 16-vuotiaasta alkaen useamman vuoden ikäiseni naisen kanssa, saisi minut tuntemaan itseni hölmöksi ja jälkeenjääneeksi"
Samantapaisia tuntemuksia taaskin. Tiedän että mieheni on seurustellut aiemmin jo useiden eri naisten kanssa, ja hän on kuitenkin suurinpiirtein samanikäinen kuin minäkin. Lisäksi hän on aika suosittu, hänellä on paljon kavereita eli on ns. "cool tyyppi", minua pelottaa että hän nauraisi minulle. Jos hän pitäisi minua jotenkin vähän ressukkana, sitä en halua! Kun hän itse on voinut menettää neitsyyden jo lähes 10 vuotta sitten! Kyllä nolottaisi jos mies kertoisi menettäneensä poikuuden joskus 15-vuotiaana...
Ja sitten se, jos mies alkaisi etsiä minusta syitä tähän näin vanhana neitsyyden menettämiseeni. Että onko minussa jotain vikaa... koska omasta mielestäni minussa ei ole sellaista vikaa joka olisi voinut aiheuttaa ettei minua kukaan olisi huolinut. Olen kyllä aina ollut aika leveäharteinen, olen myöskin naiseksi melko pitkä, olen lähes 180 cm pitkä mutta en ole todellakaan mikään lihava, vaikka sen näköinen olenkin ettei minulle pienemmät helposti ala. ;) On mahdollista että joillekin miehille olemukseni on jotenkin pelottava, vaikka olen hyvin hymyilevä ja sosiaalinen ja kasvoistani kauniiksi kehuttu. Minulla on myös melkoisen suuret rinnat, eli yleisvaikutelma yläkropastani on "iso." Mutta ei mielestäni huonolla tavalla, se ei ainakaan ole syynä siihen että olen säilyttänyt neitsyyden näin pitkään.
Syynä on lähinnä vaan se, etteivät aikaisemmat tarjokkaat ole kelvanneet minulle kun en ole ollut tarpeeksi kiinnostunut heistä. Eikä ole huvittanut lähteä sellaisen matkaan vain tullakseni korkatuksi...
Että en ole lukenut kaikkia aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Jäin ihmettelemään, että tytöt valehtelevat asian näinpäin. Minun kohdalleni on sattunut useampi tapaus, että tyttö on teeskennellyt olevansa neitsyt, vaikkei ole sitä ollutkaan . "Se on niin iso, en osaa, kun en ole ennen ollut" jne. Miksi ihmeessä pitää teeskennellä olevansa vanha konkari niissä hommissa?
Olen myös oli 20-vuotias neitsyt. En uskalla keskustella aiheesta ystävieni kanssa. Olen myös antanut ymmärtää kokemuksia olevan enemmän kuin mitä niitä tosiasiassa on.
Ikävä vain että olen valehdellut aiheesta niin monta vuotta jo, etten ole ihan varma mitä olen kullekin sanonut. Tuntuu että kaikille valehtelee hieman erisävyistä tarinaa, riippuen kuinka hyvä tuttava on kyseessä.
Mutta pelkään sitä tilannetta, että joutuisin myöntämään jollekin olevani neitsyt. Pelkään, että minulle nauretaan ja en ole haluttava. Pelkään myös juuri liian holhoavaa asennetta. Tunnen miehiä, jotka ovat asettaneet naiselleen kriteeriksi suht aktiivisen seksielämän. Eivät kuulemma jaksa opettaa ketään kunnon seksin saloihin.
Minua surettaa tämä kovin. En halua myöskään valehdella jatkossa. Mutta onhan tämä jo hyvin noloa tässä iässä. Miksen kelpaa kuin baaripokaksi?
"Mutta pelkään sitä tilannetta, että joutuisin myöntämään jollekin olevani neitsyt. Pelkään, että minulle nauretaan ja en ole haluttava."
Silloin pitäisi olla ainakin miehessä vikaa. Tai ehkä en itse ole sitten normitavaraa, kun itse en pitäisi sitä mitenkään häpeämisen/nauramisen arvoisena asiana. Eikä ole mitään väliä minkä takia on ollut mihinkin ikään asti neitsyt. Jos tykkää muuten ihmisestä niin ei tuollaisilla asioilla ole mitään väliä. Tähän tietenkin vaikuttaa sekin että itse menetin neitsyyden vasta hieman ennen kuin täytin 22. Mahdollisuuksia olisi ollut paljonkin sitä ennen. Enkä edes säästellyt sitä mitenkään. Ei vain tullut sellaista tyttöä kohdalle jonka kanssa olisi jaksanut niihin hommiin lähteä. Sitten kun tuli niin kerroin samantien asiasta ja se EI todellakaan haitannut :DD Ehkä minä sitten olen vähän erilainen näissä hommissa. En häpeä itseäni, sillä omatpahan ovat asiani/kehoni/mielipiteeni/asenteeni jne. Aloittakaapas siitä että olette vaikka itselle ensin rehellisiä, ja sillä tarkoitan että ette häpeä/pelkää sitä mitä olette ja mitä ette. Prkl.
"Pelkään myös juuri liian holhoavaa asennetta. Tunnen miehiä, jotka ovat asettaneet naiselleen kriteeriksi suht aktiivisen seksielämän. Eivät kuulemma jaksa opettaa ketään kunnon seksin saloihin."
Äh, pelottaa että minulla olisi nyt tuo asenne. On nimittäin tämän nykyisen kanssa sen verran hankalaa että olen miettinyt että kannattaako.. Mutta siihen nyt vaikuttaa aiemmatkin huonot kokemukset naisien kanssa, niin kai siinä muutkin asiat pelottaa jos ei joku toimi. Mutta siis suht aktiivista seksielämää voi olla neitsyenkin kanssa! Siinähän se menee opetellassa samalla ;) Siitäkin on kokemusta koska oli eräs neitsyt tyttö jonka kanssa oli oikein mukavaa kaikin puolin :>
"Minua surettaa tämä kovin. En halua myöskään valehdella jatkossa. Mutta onhan tämä jo hyvin noloa tässä iässä. Miksen kelpaa kuin baaripokaksi? "
Ei se ole noloa muun kuin sinun mielestä. En tietenkään kaikkien puolesta voi sanoa, mutta en kyllä kovin aikuisena/järkevänä pidä ihmistä joka sinusta niin ajattelisi. Ja mitä tarkoitat baaripokalla? Eli että ei siis pitempiä suhteita? Miten tuo logiikka sitten pelaa jos olet silti neitsyt? Vai ymmärsinkö ihan väärin.. :p
Tässä kulttuurissa on kuitenkin suotavampaa olla kokenut ja osata miellyttää kuin olla neitsyt.
En itse haluaisi valehdella asiasta, mutta voisin antaa ymmärtää, että JOTAIN on ollut.
Tunteet nousivat pintaan liiaksi, kun kirjoitin viimeistä, anteeksi epäselvyys.
Minulla on ollut mahdollisuuksia menettää neitsyys yhdenillanpokauksille baareista. Useita.
Mutta haluan ehkä yhä teini-ikäisen naiviilla sinisilmäisellä uskolla, että tämä tulisi tapahtumaan parisuhteessa tai vähintään tutun ihmisen kanssa.
"Eikä ole mitään väliä minkä takia on ollut mihinkin ikään asti neitsyt. Jos tykkää muuten ihmisestä niin ei tuollaisilla asioilla ole mitään väliä."
Tuollaisen miehen toivonkin tapaavani, joka pitää minusta aidosti, eihän sillä silloin olekaan merkitystä.
Mutta vuosi vuoden jälkeen tuntuu, etten kelpaa kuin baaripokaksi. Koska kukaan ei kiinnostu minusta alle viiden juodun paukun.
Olen kuitenkin asiasta tehnyt itselleni hyvin hankalan. En tiedä miten suhtautuisin samassa tilanteessa olevaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Voisin torjuakin, niin sairaalta, kuin tämä kuulostaakin. Asenteeni on luultavasti väärä.
Ja kyllä. Minä häpeän itseäni, puutteitani ja vajeitani. Ehkei tämä ole noloa muiden mielestä, mutta minun mielestä vähintään kiusallista tässä hyvin seksiä korostavassa maailmassa.
Ja maailma on pullollaan typeriä, ääliömäisiä, ennakkoluuloisia miehiä. Olen niin huono-onninen, että pelkään jo ennakkoon tapaavani juuri heitä ja he onnistuvat murskaamaan itseluottamukseni kokonaan.
Nyt on vain ahdistuskausi menossa.