http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu10.htm
Intiassa toimineen lähetyssaarnaaja Jorma Suvannon näky vuoden 1936 lopulla
Ollessamme matkalla taivasten valtakuntaan tarvitsemme ilmoituksia, varoituksia ja uskon vahvistusta. Niissä meitä
voi auttaa Jumalan Sana, toiset uskovat, monenlaiset tapahtumat, sekä ilmestys hengessä saaduissa näyissä.
Ensimmäinen näky, joka minulle näytettiin kolmiosaisena, tapahtui vuoden 1936 lopulla ja koska sen kolmas osa on
vielä täyttymättä, niin se on ajankohtainen vieläkin. Olin siinä mukana aivan kuin todellisuudessa. Se oli kaikki elävää elämää, vaikkakin se oli näky.
Näky oli seuraavanlainen: Olin seisomassa Helsingin Säästöpankin lahden Hakaniemen torin puoleisella rannalla
varhain aamulla. Aamu oli valoisa, hyvin ihana ja leppoisa kesäaamu. Näin siitä paikaltani koko lahden: rantakadut, Porthaninkadun, Siltasaarenkadun, Hämeentien ja koko Hakaniemen torin, sekä osan sen puoleista merta. Olin
yksin ja kaikkialla oli aivan hiljaista.
Aivan hiljaa, tietämättäni oli valmistunut leveä rautatie työväentalolta päin ja se päättyi lahteen. Toinenkin
rautatie ilmestyi hiljaa merestä, yli Hakaniemen torin ja päättyi samalta kohdalta lahteen missä ensiksi tullutkin.
Tämä rautatie oli viisi kertaa suurempi kuin ensimmäinen. Olin seisomassa rautatien risteyskohdassa. Sitten alkoi
ihmisiä liikkua kaikilla edellä mainituilla kaduilla. Huomasin monien olevan aivan alasti, eikä kukaan ollut täydellisesti
pukeutunut. Miehet, naiset ja lapset, kaikki olivat liikkeellä, eikä kukaan hävennyt toisiaan. Mitään kyselemättä
he menivät lahteen kisailemaan ja vilvoittelemaan.
Aavistin, että tulee tapahtumaan jotakin hirveätä. Huusin heille täyttä kurkkua varoituksia ja kehotin tulemaan
pois lahdesta. Minulle vain naurettiin ja pyydettiin tulemaan mukaan. Lahdessa oli monia, jotka tunsin. Lopulta lahti
tuli niin täyteen ihmisiä, ettei enää ollut vapaata vettä.
Silloin ilmestyi idän puoleiselle rannalle kaksi miestä, joilla oli paksu köysi mukanaan, toinen mies kulki toisella
puolen rantaa ja toinen toisella. Miehet tiesivät tehtävänsä ja alkoivat vetää köydellä ihmisiä kimppuun kohti rautatie-risteystä. Kun he olivat saaneet heidät niin tiukkaan, ettei ollut enää varaa tiukentaa, he pysähtyivät
ja jäivät odottamaan. Hetken kuluttua alkoi kuulua hirveätä huutoa työväentalolta päin: "Nyt se tuli, pysäyttäkää, pysäyttäkää, se tuhoaa kaikki, voi, voi! Minun lapseni, auttakaa!" Tällaista huutoa kuului loppumattomiin. Myös
lahdessa olijat alkoivat valittaa ja voihkia sydäntä särkevästi. Heidän silmänsä tulivat ulos kuopistaan ja kielensä
ulos suusta. Heidän kasvonsa muuttuivat mustiksi ja vesi lahdessa muuttui punertavaksi. Kukaan heistä ei päässyt
pois, koska olivat sidotut. He olisivat tahtoneet tulla, mutta oli liian myöhäistä vapautua.
Huudon aiheutti valtavan suuri punainen veturi, joka tuli vastustamattomalla voimalla rautatietä pitkin. Se
murskasi kaikki allensa, levittäen kuolemaa ja tuhoa, syöksyen lopulta lahdessa olevien päälle upoten lahteen ja
vieden heidät kaikki mennessään. Veturin pudotessa lahteen, muodostui siihen valtava kuilu. Kun vesi jonkun ajan
kuluttua tasaantui, oli jälleen aivan hiljaista, mutta sitä ei kestänyt kuin pienen hetken.
Huomasin, että äskeisistä uponneista nousi muutamia pinnalle, mutta he olivat tyystin unohtaneet vaaran,
eivätkä nousseet lahdesta pois. Näin myös ihmisten olevan jälleen liikkeellä ja pukeutuminen oli jäänyt vieläkin
vähemmälle kuin niillä, jotka hukkuivat. Ja niin tapahtui kuin ensimmäisellä kerrallakin, lahti täyttyi jälleen ihmisistä.
Kerroin heille, miten aikaisemmalle joukolle oli käynyt, mutta he olivat kuin juopuneet, eivätkä kuulleet minua.
Heidätkin vedettiin köydellä kimppuun. Kului hetki, jonka jälkeen alkoi kuulua Hakaniementorilta päin samanlaista
hirvittävää huutoa, kuin edelliselläkin kerralla, huudon ollessa monin verroin kamalampaa. Katsoin sinne ja näin
viisi kertaa hirvittävämmän veturin kuin edellinen. Sitä ei kukaan ohjannut ja se oli myöskin punainen. Nyt
toistui sama, mitä aikaisemmin tapahtui.
Lahdessa olijat joutuivat kauhun ja kauhean tuskan valtaan ja heidänkin silmänsä ja kielensä pullistuivat ulos ja
heidän kasvonsa muuttuivat ja heistäkin lähti haju kuin kuolleesta, ja lahden vesi muuttui punertavaksi.
Pelastusta ei tullut heillekään, vaan he hukkuivat kaikki, veturin syöksyessä heidän päälleen. Ainoakaan ei noussut
enää ylös, vieläpä köysimiehetkin köysineen hukkuivat. Olin aivan veturin synnyttämän kuilun partaalla ja näin että
se oli hirvittävän suuri ja leveni alhaalta pohjattomaksi. Hiljalleen vesi taas nousi ja tasaantui entiselleen. Paljon oli
ruumiita ja ruumiin osia radalla ja radan varrella.
Oli jälleen aivan hiljaista. Ihana aamun kajastus taivaalla, joka ilmaisi, että aurinko nousee. Hiljaisuutta kesti jonkin
aikaa, mutta ihmisiä ei enää tullut lahteen, liikkeellä heitä oli. Sitten, jossakin leimahti salama ja oli niin kuin myrsky
olisi puhkeamassa. Toinenkin salama ja kolmaskin, mutta ei kuulunut jyrinää. Kaikki oli hiljaista. Vieläkin löi salamoita
mutta ei kuulunut jyrinää. Sitten löi salama, joka ylitti kaikki muut salamat ja silmänräpäyksessä ilma muuttui
monivärisen pimeäksi ja usvaiseksi ja usvan seasta leimahti valtava tulimeri, joka valtasi hetkessä koko Helsingin
ja sen ympäristöt. Sen vaikutuksesta tuli ihmisille kaamea sekasorto ja pakokauhu, mutta he eivät voineet päästä
pakoon, sillä kaikkialla paloi. Oli hirveää katsella tätä tuhoa ja kuolinkamppailua, jota ihmiset kävivät. Hirvittävällä
ryskeellä rakennukset sortuivat ja hehkuivat kuin pätsi. Lahtikin kiehui, kuin kiehuva vesipata, levittäen polttavaa
höyryä, niin kuin kovassa myrskyssä oleva kaatosade. Se oli niin voimakas tulipalo, että kivetkin paloivat yhdessä
hetkessä tuhkaksi. Helsingistä ja sen ympäristöstä ei jäänyt merkkiäkään. Vaikka minne katsoi, oli kaikkialla
vain tuhkaa. Ei mitään elonmerkkiä tämän palon jälkeen ollut havaittavissa.
Kaikki oli jälleen hiljaa ja ääni sanoi: "Tämä kaikki oli maailman lopun alkua."
Kaksi ensimmäistä osaa on tapahtunut. Niiden kauhut olemme läpikäyneet. Monet silloin eläneet eivät elä enää,
hirvittävä sota vei heidät. Siinä menivät niin lapset, isät ja äiditkin, kuka vain oli sen ulottuvilla. Se oli
kärsimysaikaa kansallemme kaikkine kauhuineen. Sen haavat ovat vähitellen parantuneet. Mutta, vielä tulee
kolmas osa varmasti tapahtumaan, en epäile sitä hetkeäkään. Näky on tosi. Tämä sukupolvi kokee näkyni
kolmannenkin osan kauhut ja tuhon. Suomi joutuu olemaan siinä mukana, miten laajalta, sitä emme tiedä.
Syytä on siis yllin kyllin etsiä elävää Jumalaa ja tarkistaa suhde Kristukseen. Sillä Kristuksen omat pelastetaan
ja saatetaan taivasten valtakuntaan. Taivaassa pidetään kirjaa jokaisesta pelastetusta. Ei kenenkään, joka on
puhdistautunut synneistään Jeesuksen veren kautta, tarvitse pelätä, vaan hän saa nostaa päänsä, sillä hänen
vapautuksensa on lähellä. Siis jo tänään: "Usko Herraan Jeesukseen ja anna pelastaa itsesi tästä nurjasta
sukukunnasta." Armo ja rauha olkoon teidän kaikkien kanssa!
Intiassa toimineen lähetyssaarnaaja Jorma Suvannon näky vuoden 1936 lopulla
Ollessamme matkalla taivasten valtakuntaan tarvitsemme ilmoituksia, varoituksia ja uskon vahvistusta. Niissä meitä
voi auttaa Jumalan Sana, toiset uskovat, monenlaiset tapahtumat, sekä ilmestys hengessä saaduissa näyissä.
Ensimmäinen näky, joka minulle näytettiin kolmiosaisena, tapahtui vuoden 1936 lopulla ja koska sen kolmas osa on
vielä täyttymättä, niin se on ajankohtainen vieläkin. Olin siinä mukana aivan kuin todellisuudessa. Se oli kaikki elävää elämää, vaikkakin se oli näky.
Näky oli seuraavanlainen: Olin seisomassa Helsingin Säästöpankin lahden Hakaniemen torin puoleisella rannalla
varhain aamulla. Aamu oli valoisa, hyvin ihana ja leppoisa kesäaamu. Näin siitä paikaltani koko lahden: rantakadut, Porthaninkadun, Siltasaarenkadun, Hämeentien ja koko Hakaniemen torin, sekä osan sen puoleista merta. Olin
yksin ja kaikkialla oli aivan hiljaista.
Aivan hiljaa, tietämättäni oli valmistunut leveä rautatie työväentalolta päin ja se päättyi lahteen. Toinenkin
rautatie ilmestyi hiljaa merestä, yli Hakaniemen torin ja päättyi samalta kohdalta lahteen missä ensiksi tullutkin.
Tämä rautatie oli viisi kertaa suurempi kuin ensimmäinen. Olin seisomassa rautatien risteyskohdassa. Sitten alkoi
ihmisiä liikkua kaikilla edellä mainituilla kaduilla. Huomasin monien olevan aivan alasti, eikä kukaan ollut täydellisesti
pukeutunut. Miehet, naiset ja lapset, kaikki olivat liikkeellä, eikä kukaan hävennyt toisiaan. Mitään kyselemättä
he menivät lahteen kisailemaan ja vilvoittelemaan.
Aavistin, että tulee tapahtumaan jotakin hirveätä. Huusin heille täyttä kurkkua varoituksia ja kehotin tulemaan
pois lahdesta. Minulle vain naurettiin ja pyydettiin tulemaan mukaan. Lahdessa oli monia, jotka tunsin. Lopulta lahti
tuli niin täyteen ihmisiä, ettei enää ollut vapaata vettä.
Silloin ilmestyi idän puoleiselle rannalle kaksi miestä, joilla oli paksu köysi mukanaan, toinen mies kulki toisella
puolen rantaa ja toinen toisella. Miehet tiesivät tehtävänsä ja alkoivat vetää köydellä ihmisiä kimppuun kohti rautatie-risteystä. Kun he olivat saaneet heidät niin tiukkaan, ettei ollut enää varaa tiukentaa, he pysähtyivät
ja jäivät odottamaan. Hetken kuluttua alkoi kuulua hirveätä huutoa työväentalolta päin: "Nyt se tuli, pysäyttäkää, pysäyttäkää, se tuhoaa kaikki, voi, voi! Minun lapseni, auttakaa!" Tällaista huutoa kuului loppumattomiin. Myös
lahdessa olijat alkoivat valittaa ja voihkia sydäntä särkevästi. Heidän silmänsä tulivat ulos kuopistaan ja kielensä
ulos suusta. Heidän kasvonsa muuttuivat mustiksi ja vesi lahdessa muuttui punertavaksi. Kukaan heistä ei päässyt
pois, koska olivat sidotut. He olisivat tahtoneet tulla, mutta oli liian myöhäistä vapautua.
Huudon aiheutti valtavan suuri punainen veturi, joka tuli vastustamattomalla voimalla rautatietä pitkin. Se
murskasi kaikki allensa, levittäen kuolemaa ja tuhoa, syöksyen lopulta lahdessa olevien päälle upoten lahteen ja
vieden heidät kaikki mennessään. Veturin pudotessa lahteen, muodostui siihen valtava kuilu. Kun vesi jonkun ajan
kuluttua tasaantui, oli jälleen aivan hiljaista, mutta sitä ei kestänyt kuin pienen hetken.
Huomasin, että äskeisistä uponneista nousi muutamia pinnalle, mutta he olivat tyystin unohtaneet vaaran,
eivätkä nousseet lahdesta pois. Näin myös ihmisten olevan jälleen liikkeellä ja pukeutuminen oli jäänyt vieläkin
vähemmälle kuin niillä, jotka hukkuivat. Ja niin tapahtui kuin ensimmäisellä kerrallakin, lahti täyttyi jälleen ihmisistä.
Kerroin heille, miten aikaisemmalle joukolle oli käynyt, mutta he olivat kuin juopuneet, eivätkä kuulleet minua.
Heidätkin vedettiin köydellä kimppuun. Kului hetki, jonka jälkeen alkoi kuulua Hakaniementorilta päin samanlaista
hirvittävää huutoa, kuin edelliselläkin kerralla, huudon ollessa monin verroin kamalampaa. Katsoin sinne ja näin
viisi kertaa hirvittävämmän veturin kuin edellinen. Sitä ei kukaan ohjannut ja se oli myöskin punainen. Nyt
toistui sama, mitä aikaisemmin tapahtui.
Lahdessa olijat joutuivat kauhun ja kauhean tuskan valtaan ja heidänkin silmänsä ja kielensä pullistuivat ulos ja
heidän kasvonsa muuttuivat ja heistäkin lähti haju kuin kuolleesta, ja lahden vesi muuttui punertavaksi.
Pelastusta ei tullut heillekään, vaan he hukkuivat kaikki, veturin syöksyessä heidän päälleen. Ainoakaan ei noussut
enää ylös, vieläpä köysimiehetkin köysineen hukkuivat. Olin aivan veturin synnyttämän kuilun partaalla ja näin että
se oli hirvittävän suuri ja leveni alhaalta pohjattomaksi. Hiljalleen vesi taas nousi ja tasaantui entiselleen. Paljon oli
ruumiita ja ruumiin osia radalla ja radan varrella.
Oli jälleen aivan hiljaista. Ihana aamun kajastus taivaalla, joka ilmaisi, että aurinko nousee. Hiljaisuutta kesti jonkin
aikaa, mutta ihmisiä ei enää tullut lahteen, liikkeellä heitä oli. Sitten, jossakin leimahti salama ja oli niin kuin myrsky
olisi puhkeamassa. Toinenkin salama ja kolmaskin, mutta ei kuulunut jyrinää. Kaikki oli hiljaista. Vieläkin löi salamoita
mutta ei kuulunut jyrinää. Sitten löi salama, joka ylitti kaikki muut salamat ja silmänräpäyksessä ilma muuttui
monivärisen pimeäksi ja usvaiseksi ja usvan seasta leimahti valtava tulimeri, joka valtasi hetkessä koko Helsingin
ja sen ympäristöt. Sen vaikutuksesta tuli ihmisille kaamea sekasorto ja pakokauhu, mutta he eivät voineet päästä
pakoon, sillä kaikkialla paloi. Oli hirveää katsella tätä tuhoa ja kuolinkamppailua, jota ihmiset kävivät. Hirvittävällä
ryskeellä rakennukset sortuivat ja hehkuivat kuin pätsi. Lahtikin kiehui, kuin kiehuva vesipata, levittäen polttavaa
höyryä, niin kuin kovassa myrskyssä oleva kaatosade. Se oli niin voimakas tulipalo, että kivetkin paloivat yhdessä
hetkessä tuhkaksi. Helsingistä ja sen ympäristöstä ei jäänyt merkkiäkään. Vaikka minne katsoi, oli kaikkialla
vain tuhkaa. Ei mitään elonmerkkiä tämän palon jälkeen ollut havaittavissa.
Kaikki oli jälleen hiljaa ja ääni sanoi: "Tämä kaikki oli maailman lopun alkua."
Kaksi ensimmäistä osaa on tapahtunut. Niiden kauhut olemme läpikäyneet. Monet silloin eläneet eivät elä enää,
hirvittävä sota vei heidät. Siinä menivät niin lapset, isät ja äiditkin, kuka vain oli sen ulottuvilla. Se oli
kärsimysaikaa kansallemme kaikkine kauhuineen. Sen haavat ovat vähitellen parantuneet. Mutta, vielä tulee
kolmas osa varmasti tapahtumaan, en epäile sitä hetkeäkään. Näky on tosi. Tämä sukupolvi kokee näkyni
kolmannenkin osan kauhut ja tuhon. Suomi joutuu olemaan siinä mukana, miten laajalta, sitä emme tiedä.
Syytä on siis yllin kyllin etsiä elävää Jumalaa ja tarkistaa suhde Kristukseen. Sillä Kristuksen omat pelastetaan
ja saatetaan taivasten valtakuntaan. Taivaassa pidetään kirjaa jokaisesta pelastetusta. Ei kenenkään, joka on
puhdistautunut synneistään Jeesuksen veren kautta, tarvitse pelätä, vaan hän saa nostaa päänsä, sillä hänen
vapautuksensa on lähellä. Siis jo tänään: "Usko Herraan Jeesukseen ja anna pelastaa itsesi tästä nurjasta
sukukunnasta." Armo ja rauha olkoon teidän kaikkien kanssa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai sellaisen unen kaveri näki.
Minun unessani viime yönä oli vain seksiä.
helsingissä ei enää asu kuin hinkuintiaaneja, yhteiskunnan elättejä ja maahanmuuttajia. Muuttoliike lähikuntiin voimistuu ja vie mukanaan vauraan keskiluokan. Kaikki, joilla on hiukankin varaa ja älliä ovat muuttaneet pois sieltä. Helsinki saa mennä ydinsodassa etnisine ryhmineen, me poismuuttaneet huokausemme helpotuksesta.
Tosiaa ei siihen tarvitse olla mitään atomisotaa, sillä pelkkä atomivoimaloiden käynnissäpitäminen saa tuon aikaan. Vastaava tapaus kuin ns. itsesytynnöissä, joista mystiikan kirjat kertovat!