Aikaisempi viestini "Harjoitatko uskontoasi?" sai monenmoisia vastauksia, mutta ei juuri sellaisia joita odotin. Onko todellakin näin, että tämän listan lukijoista Ava on ainoa joka perinteisessä mielessä kuuluu johonkin uskontoon ja harjoittaa sitä käytännössä jollain tavalla?
Joku S.P kirjoitti viestin jossa jo kyseli tätä puolestani, mutta hänen viestiinsä ei tullut ainuttakaan vastausta. Niinpä päätin antaa vielä toisen mahdollisuuden ja kysyä uudelleen, että olisiko täällä listalla jonkinlaisia uskonnon harjoittajia, jotka voisivat lyhyesti kertoa, että mikä heidän uskontonsa on ja kuinka sitä harjoitetaan käytännössä.
Tämähän _on_ uskonto -alue. Tämä.
:A:
Joku S.P kirjoitti viestin jossa jo kyseli tätä puolestani, mutta hänen viestiinsä ei tullut ainuttakaan vastausta. Niinpä päätin antaa vielä toisen mahdollisuuden ja kysyä uudelleen, että olisiko täällä listalla jonkinlaisia uskonnon harjoittajia, jotka voisivat lyhyesti kertoa, että mikä heidän uskontonsa on ja kuinka sitä harjoitetaan käytännössä.
Tämähän _on_ uskonto -alue. Tämä.
:A:
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minä olisin vähän sellaistamieltä,että :
Uskonto on uskonnollisuutta,jota harjoitetaa .Joskus ,silloin,tällöin.Ollaan "kallellaan" sinne suuntaan,kulloisenkin tilanteen mukaan j.n.e,sitä voi kuvailla niin monella tavalla.
Usko,elävä usko,jota Raamattu opettaa,on Jeesuksen ( Jumalan Sanan ) seuraamista.
Sitä ei tulisi vain haejoittaa,vaan se on elämäm tapa.
XXXXXXXXXX
''''''''''''''''''''
...
Itse olen kristitty ja kuulun kirkkoon.
Harjoitan uskontoani pyrkimällä toteuttamaan niitä tekoja mistä Jeesuskin puhui.
Aika päiviä sitten jätin "seuroissa"ja kirkossa käynnit. Nykyään pyrin toteuttamaan elämää niin, että siitä olisi hyötyä mahdollisimman monelle.
Olen antautunut hoitamaan kotiani ja perhettäni, siis ura on saanut jäädä.Yritän myös välittää ja rakastaa lähimpiäni ja naapureitani, uskontoon tai aatteeseen katsomatta.
Toteutan uskoani siis aivan tavallisessa arki elämässä en missään järjestöissä tai liikkeissä.
"Hengen ravintoa" saan monilta ystäviltäni, joiden kanssa voimme puhua tuntitolkulla "syvällisistä" asioista.
Vielä on pitkä matka, mutta askel kerrallaan kohti parempaa huomista.
Mottoni; "Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi".
Koko elämä ja luonto on saanut uuden muodon kun olen alkanut toteuttaa rakkauden sanomaa.
Enää ei ole ympärilläni "ikäviä" ihmisiä.
Joko iloinen ja tasapainoinen mieliala on tarttuvaa, tai sitten näen vain kaikki niin erilaisena.
Kertoikohan tämä nyt mitään?
Tuohan oli aivan selkeä ja hyvä vastaus. Olet siis kristitty, eli seuraat Jeesuksen opetuksia. Näiden oppien ydinasiat kiteytät muotoon "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi". Tapasi toteuttaa tätä ohjetta on toimia hyväntahtoisesti perhettäsi, ystäviäsi, naapureitasi ja muita lähimpiäsi kohtaan. Koet että kohtelemalla muita ihmisiä hyvin teet heidät onnelliseksi ja heidän onnellisuutensa sitten puolestaan tekee sinut entistäkin onnellisemmaksi. Näin syntyy itseään
ruokkiva kasvavan ilon ja onnen virtapiiri vihan ja epäluulojen syöksykierteen sijaan. Ymmärsinkö oikein?
:A:
Tuo oli hienosti sanottu;"Näin syntyy itseään
ruokkiva kasvavan ilon ja onnen virtapiiri vihan ja epäluulojen syöksykierteen sijaan."
Ymmärsit oikein.
Tuo samainen rakkauteen perustuva virtapiiri löytyy myös monesta muusta uskonnosta kuin kristinuskosta. Siksi minusta olisikin hienoa, että kaikki eri uskonedustajat voisimme yhdessä luoda ja rakentaa tuota ilon ja onnen virtapiiriä
epäluulojen ja vihan syöksykierteen sijaan.
Jokainen uskonto vie lopulta saman Jumalan luo.
Olen puhunut;)
Tavallinen ev.lut. kristinusko.
Miten harjoitan? Tämä on niin monialainen kysymys. Koska minun mielestäni ihmisen maailmankuva on niin yhtenäinen, ettei siinä voida erotella uskonnon osuutta ja kaiken muun osuutta, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sanoisin siis, että uskontoni vaikuttaa maailmankuvaani ja sitä kautta koko elämääni. Tai sitten maailmankuvani vaikuttaa uskontooni JA koko elämääni.
Tärkeintä kristinuskossa minulle on varmasti muiden (myös luonnon) kunnioittaminen. Tämä näkyy siinä, että YRITÄN olla tuomitsematta muita ihmisiä eläimistä nyt puhumattakaan. Se ei aina onnistu. Sitten se näkyy esim. siinä, että olen mukana kaikenlaisessa vapaaehtoistyössä ja ostan sellaista ruokaa (ja muita kulutushyödykkeitä), joka on tuotettu mahdollisimman vähällä vahingonteolla luontoa kohtaan eli luomua ja kotimaista. Lihaa syön, koska olen itse nähnyt lihateollisuutta hyvinkin läheltä ja tiedän, että se on Suomessa vielä suht tervettä ja eläimistä huolehditaan hyvin.
Näin, ja monella muulla tavalla kristinusko näkyy elämässäni. Mutta miten harjoitan uskontoani?
Käyn kirkossa tietysti, en kyllä hirveän usein, mutta sanotaan nyt kerran kuussa. Joskus useammin, joskus harvemmin. Milloin tuntee sitä tarvitsevansa, milloin on hyvä aihe, milloin kaverit lähtee... joskus osallistun hartauksiin ja sen semmoisiinkin.
Kotona poltan joskus seurakunnalta saatua kynttilää. Joskus luen Raamattua, joskus muuta hartauskirjallisuutta. Rukoilen silloin tällöin, kun siltä tuntuu, eli kun on aihetta kiittää jostain tai kun tarvitsee jotain, tai kun vaan tuntuu siltä. Useimmiten ehkä iltarukouksen. Joskus se on vaan sellasta näiden asioiden ajattelua.
Olen tehnyt seurakunnallakin kaikenlaista vapaaehtoistyötä, enimmäkseen varmaan nuorisotyötä.
Minusta tärkeintä on se, miten usko näkyy arkielämässä, ja suhtautumisessa muita ihmisiä kohtaan. Kuitenkin seurakuntayhteyskin on tärkeää. Vaikka ei itseä aina huvita johonkin tilaisuuteen lähteä, niin jollekin muulle se saattaa olla tärkeää. Ja loppujen lopuksi saa itsekin niin paljon siitä. Yksin ei varmaan kukaan jaksa hengellisestä elämästään kantaa huolta, siksi on hyvä, että on monta ja jokaisella oma tapansa.
Tätä on muuten kyselty ennenkin, ehkä puoli vuotta sitten? Tai vielä aiemmin. Kuitenkin, siksi en jaksanut heti vastata.
'Lihaa syön, koska olen itse nähnyt lihateollisuutta hyvinkin läheltä ja tiedän, että se on Suomessa vielä suht tervettä ja eläimistä huolehditaan hyvin.'...
menes sikalaan sinä päivänä kun porsailta leikataan pallit, vuollaan saparot katki ja revitään tongilla torahampaat suusta ilman mitään kivunlievitystä, ja tule sitten sanomaan että eläintuotanto on suomessa suht tervettä. kattele siellä sikalassa myös emakkohäkkien suuntaan. emakot ei aina mahdu edes makaamaan kunnolla ja joutuu porsimaankin seisaaltaan.
mene myös katsomaan kuinka äärimmilleen stressattuja sikoja ajetaan sähköpiiskalla loppuunsa teurasautoon. seuraa niiden matkaa lopulliseen niittiin asti.
mene teurastamolle ja katso kuinka äärimmäisen ahtaasti eläneet jalka- ja silmäpuoli kanat ja broilerit ripustetaan elävinä koukusta kiskoon pää alaspäin, ja kuinka ne sitten liukuvat terän ohi, jonka olis tarkoitus viiltää niiden kaulasuoni katki, mitä ei läheskään aina tapahdu ja kanat joutuu elävinä kiehumaan.
mene katsomaan navettaa missä kasvatetaan herrojen herkkua eli vaaleata vasikan lihaa. lihan säilyminen vaaleana edellyttää että vasikoille annetaan niin laihaa ravintoa, niillä pitää olla anemia, koska muuten liha tulee terveen punaiseksi. vasikat on myös kytketty liikkumattomaksi.
hanhenmaksapalleroita on kiva syödä ? mitäs siitä että telineeseen kytketyille hanhille pakkosyötetään putken kautta sopimatonta ravintoa, jonka seurauksena niille kehittyy sairaus nimeltä rasvamaksa. sairas rasvamaksa on justiinsa sitä suurta herkkua, mitä helsinginkin hienostohotellit tarjoilee.
hyvää ruokahalua sulle n81, jonka mielestä eläimet suomessa voi hyvin.
ihmiset saa mun mielestä syödä lihaa, mutta kukaan fiksu ihminen ei syö lihaa jonka hinta on eläimen elämän pituinen tuska.
luomulihaakin saa ja riistaa.
Kyllä ottaa päähän otllaset omahyväset ihmiset, jotka luulee, että toiset ei tiedä yhtään mitään yhtään mistään.
Kyllä on kiva tuottaa sulle tässä asiassa pettymys, anteeksi vaan. Mä oon kuule käyny niin mones sikalas ja navetas, että et tiedäkään, ja niin monta kertaa, ettet osaa laskeakaan. Ja ihan onnellisia porsaita ja lehmiä ja vasikoita olen nähnyt. Teurastamoista en tiedä, mutta teurasmatkalle lähtöä olen seurannut useasti, ja silloin ainakin asiat on tehty asiallisesti.
Niillä eläimillä on kuitenkin ollut suojattu elämä, jokaisen eläimen elämään kuuluu toki kipua ja sen sellaista. Niin se on vapaankin eläimen elämä semmoista metsässä, älä luule, että riistaeläimen elämä on ollut yhtä musiikin tahdissa hyppelyä kesäisellä metsäniityllä. Yhtä lailla sekin on tuntenut kipua kuollessaan. Niin tuntevat varmasti kasvitkin. Teurastus on varmasti hyvin pieni paha tässä maailmassa. Ainakin suurin osa teurastettavista eläimistä lähtee siististi ja nopeasti.
No kanantuotanto ei ole aina niin tervettä, sen tiedän, mutta kananlihan ja kananmunat ostankin aina luomuna/vapaan kanan tuotteita.
Hanhia en oo koskaan nähnyt kasvatettavan, mutta en oo kyllä syönytkään mitään hanheen liittyvää.
Suomessa asiat ovat VIELÄ tosi hyvin. Verrattuna muihin maihin. Täälläkin on tosin menty ja mennään edelleen väärään suuntaan. Tehotuotannon ja suurten karjojen lisääntyessä, jokainen eläin ei saa enää yksilöllistä hoitoa. Mutta tämän päivän keskikokoinen tila on vielä ihan siedettävä asia. Suuret tilat menevät jo vähän hulluiksi, mutta varmasti niitäkin on mahdollisuus hoitaa riittävällä henkilökunnalla hyvin.
'oon kuule käyny niin mones sikalas ja navetas, että et tiedäkään'....Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen sun puheita. Minäkin olen käynyt sikaloissa seuraamassa kuohitsemisia ja muita toimenpiteitä joita possuille ilman puudutusta tehdään. Siat ei näyttäneet onnellisilta.
Olen myös nähnyt sen vimmasisen ilon, kun talven navetessa kytkettyinä viettäneet lehmät pääsee vihdoin laitumelle kun tulee kesä. Voi sitä pukittelua ja riemua ja juoksentelua. Voi vaan kuvitella kuinka ne lehmät kärsii jotka ei ikinä pääse ulos. Semmosissa navetoissa lehmät ei mun mielestä näytä onnellisilta vaan tylsistyneiltä ja apaattisilta.
Tehokanaloissa olen myös käynyt katsomassa kuinka kanat jotka on nokkimisjärjestyksessä alimpana ei pääse pienestä häkistä pakoon ja tulee nokituiksi ja revityiksi pahoin. Nokkimisjärjestyksessä ylimpänä olevat kanat eivät näytä nekään mun mielestä onnellisilta sentti kertaa sentti-häkeissään.
En tarkota syyttää sinua jostain, minä vaan en ymmärrä kuinka joku fiksu voi nähdä ed.mainituissa teholihatehtaissa onnellisia eläimiä. Mun silmissä eläin joka ei saa toteuttaa luonnollista käyttäytymismalliaan, ei näytä yhtään eikä ollenkaan onnelliselta. Kohtaloonsa tyytyneeltä ja vähästä huomiosta iloitsevalta ehkä, muttei kyllä onnelliselta.
Jokainen tekee mityä tekee ja näkee mitä näkee ja sinäkin saat syödä onnellisia eläinystäviäsi niin paljon kuin apasi vetää, ole hyvä vain.
'oon kuule käyny niin mones sikalas ja navetas, että et tiedäkään'....Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen sun puheita. Minäkin olen käynyt sikaloissa seuraamassa kuohitsemisia ja muita toimenpiteitä joita possuille ilman puudutusta tehdään. Siat ei näyttäneet onnellisilta.
Olen myös nähnyt sen vimmasisen ilon, kun talven navetessa kytkettyinä viettäneet lehmät pääsee vihdoin laitumelle kun tulee kesä. Voi sitä pukittelua ja riemua ja juoksentelua. Voi vaan kuvitella kuinka ne lehmät kärsii jotka ei ikinä pääse ulos. Semmosissa navetoissa lehmät ei mun mielestä näytä onnellisilta vaan tylsistyneiltä ja apaattisilta.
Tehokanaloissa olen myös käynyt katsomassa kuinka kanat jotka on nokkimisjärjestyksessä alimpana ei pääse pienestä häkistä pakoon ja tulee nokituiksi ja revityiksi pahoin. Nokkimisjärjestyksessä ylimpänä olevat kanat eivät näytä nekään mun mielestä onnellisilta sentti kertaa sentti-häkeissään.
En tarkota syyttää sinua jostain, minä vaan en ymmärrä kuinka joku fiksu voi nähdä ed.mainituissa teholihatehtaissa onnellisia eläimiä. Mun silmissä eläin joka ei saa toteuttaa luonnollista käyttäytymismalliaan, ei näytä yhtään eikä ollenkaan onnelliselta. Kohtaloonsa tyytyneeltä ja vähästä huomiosta iloitsevalta ehkä, muttei kyllä onnelliselta.
Jokainen tekee mitä tekee ja näkee mitä näkee ja sinäkin saat syödä onnellisia eläinystäviäsi niin paljon kuin napasi vetää, ole hyvä vain.
Minkä takia lehmiä pidetään kesälläkin navetassa? Kävin juuri kotiseudullani, ja kuulin että läheisen kivinavetan lehmiä ei KOSKAAN näy laitumella niin missään päin lääniä, joten siellä ne ovat koko ajan sisällä.
Navetan ohi kulkee tie, jolla kävellessäni meinasin tikahtua siihen paskan ja jonkin tuntemattoman hajuun (en ole maajussien sukua, enkä tiedä mikä lie oli löyhkä). Paska tosin haisi paremmalle kuin se toinen haju. Huomattavasti.
Vaan suurin osa paikoista, joissa minä olen vieraillut, ei ole ollut mitään teholihatehtaita... Suomessa kun se keskimääräinen tila on vielä inhimillisen pieni, niinkuin olen yrittänyt sinulle kertoa. Toki ostamalla luomutuotteita saa varmemman varmuuden siitä, että kyseessä on pieni tila ja inhimilliset menetelmät.
Ja mitä siihen possujen kivun tuottamiseen, siihen annoin jo kommentin edellä. Ei se possun elämä ole missään ruusuilla tanssimista, luonnossakaan. Toki toimenpiteet tulee tehdä asiallisesti.
Tähänkin on tosin kuluttajalla oma vastuunsa. Nimittäin polkemalla possun hintaa, ei taatusti tuottajalla ole mitään mahdollisuuksia kunnon hoitoon.
Kanaloista olen jo kertonut olevani samaa mieltä kanssasi, ja ostavani aina vapaan kanan luomulihaa/munia.
Eli olen ihan samaa mieltä kanssasi. Ainakin melkein. Ärsytti vaan se valistava sävysi, ja se, että oletit, etten muka tietäisi näitä asioita.
Pökkään tuon edellisen viestin liikkeelle, ja samalla kerron vielä sen, että tietty rahaa yritän arvostaa mahdollisimman vähän, kuitenkin niin, että muistan, että kaikilla sitä ei ole, joten se tulee käyttää harkiten. En esim. pyri sellaiseen työhön, josta saa maksimimäärän rahaa.
.............
----
Tähänkö tämä taas jäi?
Ainoastaan yksi kristitty vastasi kysymykseen, ja hänkin sanoi vain, että koettaa olla kiltti toisille ihmisille, jotta hekin olisivat kilttejä hänelle. Mielestäni tämä on aikamoinen typistys siitä kaikesta mitä Jeesus opetti. Mutta on se nyt sentään jotain, että tyyppi tietää mikä hänen elämänkatsomuksensa on ja harjoittaa sitä käytännössä, olipa se kuinka yksinkertainen tahansa.
Avalla oli tästä hyväntekemisen opista hiukan monimutkaisempi buddhalaistyylinen versio, johon kuuluu lisäksi kasvissyönti, vapaaehtoistyö ja aivojen kouluttaminen meditaatiolla, ja lisäksi ainakin jonkinlainen toivo omasta valaistumisesta tällaisen työn tuloksena.
Ja sitten olen lisäksi minä, joka pyrin tabuja rikkomalla ja kaaoksen jumalia apuun kutsumalla tuhoamaan kaiken sen joka on valhetta. Olen siis Saatana (syyttäjä, vastustaja). Lisäksi harjoitan ystävällisyyttä muita kohtaan ja ylläpidän positiivisuuden virtapiiriä, eli käytännössä elän myös Jeesuksen opetusten mukaisesti. Lisäksi koulutan aivojani meditaatiolla ja tavoittelen valaistumista. Päätellen teidän vastauksistanne hyvä herrasväki, minä olisin yhtä aikaa harras buddhalainen, vannoutunut kristitty ja vieläpä kaaoksen lähettiläs.
Mitä tästä voidaan päätellä? Olenko minä todella niin suuri ja pyhä mies, että täytän sekä kristinuskon, buddhalaisuuden että okkultismin määritelmät? Vai olisiko *kenties* sittenkin niin, että näistä opeista on nyt teiltä jäänyt jotain olennaista sisältöä huomaamatta?
Kenties kristinusko ei olekaan pelkkää hyväntahtoisuutta muita kohtaan, vaan siinä on jokin toinen, paljon suurempi tarkoitusperä. Ennen puhuttiin sielun pelastumisesta, ja tehtiin asioita jotta sielu pelastuisi. Mitä te teette jotta teidän sielunnne pelastuisi? Jauhatte paskaa täällä listalla?
Onko buddhalaisuus sittentaas pelkkää meditaatiota? Ava tuskin ajattelee näin, mutta ainakin kristittyjen mielestä meditaatio vaikuttaa olevan vain tapa hiukan lannistaa aivoja ajattelemasta asioita turhan syvällisesti (sallinette minun olla tästä paljolti eri mieltä). Minä tuskin olen mikään buddhalainen jos tarkastellaan tätä oppia pintaa syvemmältä.
Onko theurginen työni kaaoksen jumalten kanssa vain myöhäistä teini-iän kapinaa, pelkkä harhainen manifestaatio tarpeesta itsenäistyä? Olen niin vanha, ettei enää voi puhua edes myöhäisestä teini-iästä... vai kenties aitoa kamppailua raottaa verhoa tuntemattomaan?
Niin länsimaisista kuin itämaisistakin uskonnoista, sekä satanismista, saatananpalvonnasta, magiasta ja luonnonuskonnoista tuntuu otettaneen pois kaikki aito mysteerisyys. Kristityiltä on otettu pois Jumala, saatananpalvojilta Saatana jne. Maagikoilta on otettu pois aito magia. Tai kenties olemme kukin antaneet ne pois saadaksemme rauhan omalta itseltämme, päästäksemme eroon siitä raskaasta työstä jota uskonto vaatii.
Nykyään saa sanoa itseään kristityksi jos ainakin yrittää olla mahdollisimman kiltti ja kunnollinen (riippumatta siitä onnistuuko se) ja uskoo siihen että Jeesus oli Jumalan lähettämä duudsoni.
Eikö todellakaan löydy tämän enempää kuin kaksi ihmistä (kristitty hyvänmielentekijä ja buddhalainen kärsimyksienlieventäjä) jotka mielestään harjoittavat jotakin uskontoa ja osaavat sanoa kuinka se käytännössä tapahtuu?
Tätä on nyt kysytty jo kolmessa eri postissa viimeisen viikon aikana. Kyllä kai nyt luulisi uskonto-alueella olevan enemmän kuin kaksi ihmistä, jotka mielestään harjoittavat jotain uskontoa ja osaavat kuvailla miten se tapahtuu!
:A:
Koettuaan elämässään jokusen kerran jotakin sellaista mihin itse ei ole aktiivisesti pyrkinyt alkaa aktiivisesti hakemalla hakea lisää Sitä Jotakin.
Mitä tekee?
Juoksee ihmiseltä toiselle, löytämättä yhteisymmärrystä. Lukee sadat kirjat kyllästyen lopulta kaikkeen. Harjoittaa ehkä sitä sun tätä, saamatta vastakaikua Siltä Joltakin. Mitä se kaikki meditoiminen, jooga ja you name it hyödyttää, kun Se Siellä ei vastaa? Voi ehkä saada rautaisen terveyden (mitä sitten? kuolo korjaa kuitenkin). Voi ehkä nostaa älykkyyttään (ja huomata olevansa vieläkin yksinäisempi, loitommalla Siitä Jostakin).
***
Voit olla tyytyväinen jos edes ihan oikeasti aktiivisella toiminnallasi saat jotain aikaiseksi. Se että löytäisit vielä toisen samanlaisen ihmisen olisi jo sellainen ihme, että sellaisen mahdollisuus kertakaikkiaan supistuu olemattomiin. Kai heitä kuitenkin on... mutta ei täällä. Mitä minäkään täällä tekisin jos Se Jokin suostuisi olemaan yhteydessä minuun! (Onhan se tietysti taustalla koko ajan vaanimassa, mutta enimmäkseen se vain nauraa minulle ja juoksee karkuun.)
Unelmani oli joskus vuosia sitten löytää edes pieni mutta pippurinen kourallinen ihmisiä, joiden kanssa voisin jakaa Sen Jonkin. En löytänyt. Pari ihmistä tosin liippasi läheltä, mutta ei heidänkään kanssa sitten mitään mistään tullut. Ehkä aika ei ollut kypsä. Tai minä en ollut.
Ja odotellessa parempia aikoja olen jo menettänyt toivoni. Nyt elänkin varatoivon turvin.
"Onko buddhalaisuus sitten taas pelkkää meditaatiota? Ava tuskin ajattelee näin."
Ava tuskin ajattelee noin :)
Muuta strategiaasi.
Jos se kerran juoksee sinua karkuun ja nauraa, älä jahtaa sitä enää. Juokse itse karkuun ja naura. Ehkä se tulee perässä?
Anna sen löytää sinut. Asetu sille saaliiksi. Lakkaa anelemasta.
Aja itsesi raivoon ja huuda sille, että haluat tavata sen, riippumatta siitä mitä se maksaa. Huuda että vaikka liha irtoaisi luista ja taivas putoaisi, niin sinä haluat maistaa voimaa.
Ja sitten unohda se mitä pyysit ja tee jotakin hyödyllistä, vaikkapa joogaa. Unohda koko asia joksikin aikaa. Jos viikon päästä ei ole tapahtunut mitään, toista käsittely.
Ja ole ystäviesi kanssa. Ja opi ymmärtämään kaikkia. Ja syö hapankaalia ja suklaakakkua.
Erinäiset fenomenologistrapetzoidaaliset työskentelyt voivat myös olla tehokkaita. Minä sain hyviä tuloksia sellaisella itse keksimälläni menetelmällä, jossa huoneen perspektiiviä käyttäen tullaan takaperin pois maailmasta neljänteen ulottuvuuteen. Inspiraation siihen sain unesta, jossa zoomasin takaperin ulos kivisestä linnasta. Menetelmän selittäminen täsmällisesti sähköpostitse on kuitenkin todella vaikeaa. Näiden juttujen toimivuus voi joskus olla pienestä kiinni.
nykyään tämä juttu tuntuu aukeavan minulle jonkinlaisen hyvin primitiivisen barbaari-meiningin kautta, demonologiaa ja sensellaista. Tässä lähestymistavassa on aivan erityiset hyvät puolensa verrattuna ns. filosofisiin menetelmiin, mutta se vaatii aika hyvää pohjatutkimusta.
:A:
Tarkemmin ajatellen. Miten voi harjoittaa USKONTOA, jos ei omaa mitään uskontoa? Pitääkö kaikki aina niin tasan tarkkaan määritellä, ja jos pitää, niin miksi? Jotta voisi tuntea itsensä erinomaiseksi? "Olen se ja se ja teen niin ja näin." So what.
Se mitä minä teen on jotenkin niin lomittunut koko olemiseeni ja elämiseeni, ettei se aina edes erityisesti juolahda mieleeni, jos kysytään uskonnon harjoittamisesta. Saati että osaisin sitä sanoiksi laittaa. Mutta yritetään jotta tulet lohdutetuksi, jos nyt rima näillä toimillani edes ylittyy.
Mitä teen? Rassaan päätäni. Visualisoimista ja muistini terävöittämistä olen harjoittanut varmaankin n. 15 v. Eräässä vaiheessa huomasin muistavani nyt paremmin seikkoja lapsuuteni maisemista kuin joskus nuorena. Tietysti tulee olla tarkkana, ettei visualisoi olemattomia muistoja... Olenhan jo melkein alkanut nähdä ajatukseni ulkopuolisessa maailmassa. Pääni sisällä on kertakaikkiaan jo aivan oma virtuaalimaailmansa aina halutessani.
Olen ronkkinut sieltä ja täältä kaiken ns. informaation mikä minusta vähänkin vaikuttaa tärkeältä. En vielä tiedä mitä siitä kaikesta syntyy, jos mitään. Mutta eihän sitä koskaan tiedä..
Pyrin näkemään asiat useammasta vinkkelistä. Minua kiinnostaa enemmän suhteellisuudentajun parantaminen kuin fanatismiin jämähtäminen (kävi se ilmi kirjoituksistani tai ei).
Syväluotaan persoonaani ja tietoisuuttani selvittäen pimeitä kohtiani (pelkojani ja harhojani). Tässä en pyri kuitenkaan miellyttämään ulkoisia tahoja, vaan löytämään sen mitä itse pidän oleellisena.
Olen niin armottoman rehellinen kuin rönsyilevältä itseltäni kykenen, ja haluan aikaa säästääkseni jättää sosiaaliset mielistelyt ja small talkit väliin. Aina se ei tietysti ole mahdollista, sillä monet ihmiset menevät kertakaikkiaan lukkoon ellei tavanomaista käytäntöä ylläpidetä.
Pyrin käyttämään kehoani tasapainoisesti; koska kehoni oikea puoli on dominoiva, yritän harjoittaa myös vasenta puolta. Harrastamani liikunnanlajit ovatkin varsin symmetrisesti kroppaa kehittäviä (uinti, kävely, tanssi).
Siirryn meditaatioon aina kun mahdollista. Tulokseni eivät ole tosin olleet kovin hääppöisiä, ja olen hyvin epävarma tämän toimintani kanssa... Siksi en usein kehtaa kauheasti joikua siitä että "minä-ämmä se meditoin, enkös olekin etevä". Ehkä kuitenkin odotan liikoja.
Tavoittelen valaistumista, vaikka en oleta sitä saavani. Vakavammin tavoittelen siddhejä(?) vaikka niistä usein kuulee varoituksia joka taholta...
Parisuhteeni ylläpitää ja yllyttää kehitystäni henkisellä saralla enemmän kuin tavanomaisella, sillä emme lisäänny (molempien valinta). Aion päästä jyvälle tantrasta heti kun kumppanini alkaa osoittaa todellista kiinnostusta seksuaalisuuden hyväksikäyttöön muuhunkin kuin pelkkään nautintoon!
Eikä tässäkään vielä kaikki, mutta miten kuvata sanoin tarpeeksi sitä että elää pelkästään ja nimenomaan kehitystä varten?
MINÄ EN HARJOITA USKONTOA. MINÄ HARJOITAN ITSEÄNI.
No jos minusta puhuit tuossa, niin minusta en kyllä sanonut mitään, että koettaisin olla kiltti toisille ihmisille, jotta hekin olisivat kilttejä minulle. Sanoin aika paljonkin muuta itseasiassa, silti koetin tiivistää asian, koska sanoin senkin, että minusta se uskonnon harjoittaminen on niin laaja-alainen kysymys, ettei sitä kovin lyhyesti käsitellä.
Heh, taas kerran olit "läsnä" täällä juuri kun kirjoitin näppäimistö paukkuen uhoviestiä toiseen kohtaan ketjussa...
No. Tuo takaperoisuus kuulostaa mielenkiintoiselta, varsinkin koska olen vuosikausia pyrkinyt tavallaan irtoamaan kehostani EDESTÄ tai YLÄPÄÄSTÄ käsin. Olen ikäänkuin yrittänyt puskea itseäni 3. silmän tai kruunutsakran kohdalta pellolle kuin käärmettä ulos nahkoistaan (tosin en tiedä mistä päästä käärme poistuu vanhasta nahkastaan). Tämä tietysti niiden spontaanien kokemusteni takia, joissa olen kokenut aistivani siten kuin tunkisi otsastansa ulos tai kohoaisi päälakensa läpi...
Väkinäisyys kuitenkin pilaa aina kaiken. Minun on kai vaikea päästä siihen tiettyyn pisteeseen jossa aktiivinen päällekäyminen ja passiivinen saaliina odottaminen olisivat täydellisessä tasapainossa. En nimittäin oikein usko että pelkkä saaliiksi asettuminen hyödyttäisi minua. Tai sitten en osaa mieltää sitä oikein.
Tietysti kun istun rannalla ja katselen laineita, "jokin" vie minut mennessään ilman että olen kurottanut itseäni pätkän vertaa. SE on luonnollinen ja autuaallinen tila.
Ja ehkei se "jokin" aina ilmene erityisesti visioina tai muinakaan aistimuksina, ehkä puhdas OLEMINEN on joskus kaikki. Kaikki mitä tarvitaan ollakseen keskustassa. Ja mitä useammin siellä on, sitä vähäisemmäksi muodostuu egon hirmuvalta. Jag hoppas...
Sitä kuinka voi olla yhtäaikaa saalistaja ja asettua saaliiksi, oppii harjoittamalla pyydystämistä. Olet kai lukenut kirjan Hiljaisuuden Voima ?
Kaikkiin vakavasti otettaviin noituuden oppijärjestelmiin kuuluu tämän lajin harjoitukset, joskin niiden nimike vaihtelee.
:A:
Yrität kovasti irrota kehostasi. Minkä vuoksi näin?
:A:
Kiitos vastauksesta.
Muutamia kommentteja:
"Aion päästä jyvälle tantrasta heti kun kumppanini alkaa osoittaa todellista kiinnostusta seksuaalisuuden hyväksikäyttöön muuhunkin kuin pelkkään nautintoon!"
Voit auttaa asiaa kertomalla hänelle totuuden tantrasta. Tantran tarkoituksena ei ole muuntaa seksiä joksikin perverssiksi metafyysiseksi harjoitukseksi, josta ilo ja nautinto on kaukana, vaan tantran voima perustuu juurikin seksuaalisen nautinnon pitkittämiseen ja voimistamiseen. Pitkitetyn ekstaasin tuloksena sattumoisin nyt vaan on muuntunut tajunnantila, jota pystyy käyttämään maagisiin tarkoituksiin, mikäli omaa riittävän pitkälle harjoitetun Tarkkailevan Tietoisuuden.
"Tavoittelen valaistumista, vaikka en oleta sitä saavani. Vakavammin tavoittelen siddhejä(?) vaikka niistä usein kuulee varoituksia joka taholta..."
En itse oikein ymmärrä, kuinka siddhejä voisi edes saada valaistumatta siinä samalla? Mielestäni ainoa tapa tavoitella niitä on tavoitella valaistumista. Nehän ovat prosessin sivutuote. Jos vain harjoitat jotain kolmatta silmääsi aivan kuin yrittäisit vuodesta toiseen avata kiinni ruostunutta pullonkorkkia, niin tuskin saat sitä koskaan auki, tai jos saatkin, et havaitse sitä lopultakaan kovinkaan hyödylliseksi saavutukseksi. Linnan rakentaminen soiselle maaperälle ei ole viisasta. Siten minä käsittäisin tuon siddheistä varoittelun. Jotain ennenaikaisia kykyjä voi saada tekemällä kiivaasti jotakin yksipuolisia harjoituksia, mutten usko että niistä saadut hyödyt ovat vaivan arvoisia taikka välttämättä lopun ikää pysyviä.
"Tarkemmin ajatellen. Miten voi harjoittaa USKONTOA, jos ei omaa mitään uskontoa? Pitääkö kaikki aina niin tasan tarkkaan määritellä, ja jos pitää, niin miksi? Jotta voisi tuntea itsensä erinomaiseksi? "Olen se ja se ja teen niin ja näin." So what."
Olet ehkä lukenut minua väärin rivien välistä. Ei mielestäni itsensä määrittelemisen tulisi olla minkäänlainen tavoite. Katson kuitenkin niin, että jokainen ihminen joka todella nauttii elämästään (eli kykenee Flow-kokemuksiin), pystyy ainakin kysyttäessä kertomaan kuka hän on, mihin hän uskoo ja mitä hän sen vuoksi ja/tai ansiosta tekee. Kyvyttömyys lainkaan vastata tällaiseen kysymykseen olisi mielestäni erittäin huono merkki.
Miksi harjoitat itseäsi?
:A:
Hei,
Viittasin nimimerkkiin "ihminen" joka näytti vihreää valoa kun tiivistin hänen oppinsa termiin "hyvän mielen virtapiiri" (menetelmä jota itsekin noudatan, monen muun lisäksi).
Unohdin laskea sinun vastauksesi mukaan, tai sitten ohjelmassa oli taas bugi ja vastauksesi jäi sen vuoksi tyystin näkemättä aluksi. Kiitos siis vastauksestasi, joka oli aivan asiallinen. Tietysti nyt olisi mielenkiintoista lisäksi kuulla, että mitä on se joka mielestäsi jää tällaisen kysymyksen ulkopuolelle ja jota ei ole mahdollista selittää lyhyesti? Voisitko kenties koettaa selittää sen, vaikka sitten vähän liian pitkästikin? :-)
:A:
En saa itseltäni hetken rauhaa, mikäli tyydyn siihen mitä maailma paiskaa ihmiselle itsestäänselvyytenä. Raha, valta ja asema eivät ole yhtään mitään. Lisääntyä osaavat eläimetkin. Kaikki rakkaus kaikille eläville olennoille, mutta ihmisellä on mahdollisuus enempään: itsensä tiedostamiseen.
"Yli-aistillisten" kokemusteni perusteella uskon että se mikä minussa on puolittain pysyvää (sieluni) on kyllästynyt jo aikoja sitten näpertelemään alkeistasolla ja leikkimään erilaisia turhan vakavasti otettuja roolileikkejä. Täysin pysymätön minuuteni saisi jo viimein avautua pysyvälle Itselleni, jotta olisin yhtäaikaa KAIKKI JA EI-MITÄÄN. Jollen tässä onnistu, haluan ainakin avittaa sitä seuraavaa minuutta jonka Itseni kehittää.
Uskon että oma tutkimukseni ja Tieni kulkeminen voi tuottaa sivutuotteena oivalluksia ja löytöjä joita voin jakaa muille olennoille. Siis kuin luonnostaankin hyödytän muita sillä että olen aina vain enemmän oma itseni - ehkä jopa Itseni.
Koska uskon että kokemalla olemassaolon ILMAN fyysisen kehon läsnäoloa voisi vihdoin tiedostaa oman todellisen olemuksensa.
Minulla se - kun kuitenkin jkv hörhö olen! - tarkoittaa sitä että haluan tuntea kuolemattomuuden tilan konkreettisesti, enkä pelkkänä teoreettisena mahdollisuutena.
(Ja olenhan sen jo osittain kokenut, mutta se ei riitä.)
Lisäksi haluan tietysti nähdä muitakin todellisuuksia kuin tämän, ja mennä vaikka niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, ilman että tulee nälkä, vilu, hiki tai rahat loppuu tms.
En voi, kuten sanoin, uskonto vaikuttaa koko elämään :
No kerro sitten elämästäsi, ja siitä mitä tarkoittaa elää elämää uskonnollisesti.
:A:
Oletko Tullut Ajatelleeksi Sellaista Mahdollisuutta, Että Kenties Sinnikkäät Yrityksesi Irtautua Ruumiistasi Eivät Tuota Tulosta Sen Vuoksi, Ettei Sinulla Ole Mitään Mitä Irrottaa Ruumiistasi?
Ihan Vain Tällaisena Rakentavana Kritiikkinä.
Esimerkiksi Gurdjieff Opetti Sillä Tavoin, Että Ihmisen On Ensin Luotava Itselleen Astraalikeho, Ennenkuin Sitä Voi Käyttää Mihinkään, Eli Että Ihminen Ei Synny Näiden Korkeampien Aspektien Kanssa, Vaan Työn Avulla Voi Kasvattaa Niitä Itselleen. Toisinsanoen Haluaisin Kysyä, Ettet Vain Koettaisi Nuolaista Ennenkuin Tipahtaa?
Johdonmukaisuuden Voiman Nimeen,
:A:
Luulenpa, että yritän irtautua ruumiistani ehkäpä kerran pari kokonaisen kuukauden aikana. Projekti ei siis ole minulle mikään nyt tai ei koskaan. Ehkä sen pitäisi olla, tai sitten se pitäisi jättää tyystin.
Se mikä kehossani oleskelee ja ehkä liiankin paljon päässäni touhuskelee EI OLE YHTÄÄN MITÄÄN. Siispä mitään ei voi irrottaa kehosta.
Se ei-mitään on kuitenkin ollut osittain irti kehosta, joten olisi se aika omituista ettei se olisi sitä kokonaankin vielä joskus.
Oikeastihan se on sitä vähän välistä, mutta tiedottomassa tilassa...
***
Suurimman osan aikaani kuitenkin "yritän" nähdä 3. silmälläni. Oikeastaan missään muussa asiassa mistään kaistapäisestä YRITTÄMISESTÄ ei voi puhua, sillä missään muussa asiassa en ole yhtä pakkomielteinen.
Tällä hetkellä minua ei tosin jaksa kiinnostaa edes sekään. Ennenpitkää lopettanen Hengen jahtaamisen tykkänään, ja katson mitä sitten tapahtuu.
***
Sen minä haluaisin tietää, miksi spontaanit kokemukset ovat mahdollisia, mutta tietoiset yritykset eivät tuota hedelmää? Yksi sanoo että JOTAIN ON JO ja toinen sanoo että et sinä sitä saa.