Mikä idea on vaihtaa johonkin toiseen uskontoon? Meinaan, että kun porukat tuppaa vaihtamaan uskontoa sen takia, että heidän mielestään joku toinen uskonto sopii heille paremmin, tai he eivät tykkää jostain asiasta nykyisessä uskonnossaan.
Eikös se homma ole niin, että uskontoon kuulutaan siksi, että se on siihen kuuluville ikäänkuin faktaa. Esimerkiksi viidakkokansat uhrasivat jumalille siksi, koska he luulivat, että oli jumala, jota piti lepytellä uhreilla. Ehkeivät he itsekään siitä pitäneet, mutta kun niin vain oli tehtävä, ettei jumala olisi suutahtanut.
Eihän siinä ole mitään järkeä, että ollaan niin kovasti uskovinaan jumalaan ja sitten päätetäänkin vaihtaa toiseen uskontoon ja ruvetaan uskomaan toiseen jumalaan vain siksi, että se toinen uskonto on mielekkäämpi. Vähän niinkuin muslimi, joka vaihtaa kristinuskoon siksi, että pääsisi syömään sianlihaa ja sen takia päättää omistaa elämänsä toiselle tarinalle.
Eikös tämän voisi tulkita niin, että ihmiset eivät tajua uskonnon tarkoitusta. He eivät oikeasti itsekään usko jumalaan, mutta kuuluvat uskontokuntaan vaan siksi, koska se on heille tapa.
Jos sulle on lapsesta asti totena opetettu, että on olemassa jumala ja kerrottu miten tulee käyttäytyä, niin silloinhan kaiken tämän tulisi olla sulle tosiasiaa. Sen ymmärrän, että joku hiffaa, ettei mitään jumalia olekaan ja unohtaa kaiken maailman uskonnot. Mutta jos joku vaihtaa uskontoa, niin silloinhan hän ei voi uskoa kyseiseen uskontoon, koska eihän hän muuten uskaltaisi luopua tästä uskonnosta. Mutta jos hän ei usko siihen, niin miten hitossa hän voisi uskoa mihinkään muuhunkaan uskontoon, koska eihän muut uskonnot ole yhtään sen uskottavampia?
Hommahan on niin, että jos sulla on revolveri ohimolla ja uskot tosissasi että se on ladattu, niin silloin sä et uskalla vetää liipasimesta, koska silloin käy huonosti. Ethän sä voi yhtäkkiä vaihtaa uskoasi tuosta vaan ja uskoa ettei ase olekaan ladattu, vaikka se tuntuisikin miellyttävämmältä ajatukselta. Tai jos teet sen, niin sehän tarkoittaa sitä, ettet alunperinkään uskonut aseen olevan ladattu.
Eikös se homma ole niin, että uskontoon kuulutaan siksi, että se on siihen kuuluville ikäänkuin faktaa. Esimerkiksi viidakkokansat uhrasivat jumalille siksi, koska he luulivat, että oli jumala, jota piti lepytellä uhreilla. Ehkeivät he itsekään siitä pitäneet, mutta kun niin vain oli tehtävä, ettei jumala olisi suutahtanut.
Eihän siinä ole mitään järkeä, että ollaan niin kovasti uskovinaan jumalaan ja sitten päätetäänkin vaihtaa toiseen uskontoon ja ruvetaan uskomaan toiseen jumalaan vain siksi, että se toinen uskonto on mielekkäämpi. Vähän niinkuin muslimi, joka vaihtaa kristinuskoon siksi, että pääsisi syömään sianlihaa ja sen takia päättää omistaa elämänsä toiselle tarinalle.
Eikös tämän voisi tulkita niin, että ihmiset eivät tajua uskonnon tarkoitusta. He eivät oikeasti itsekään usko jumalaan, mutta kuuluvat uskontokuntaan vaan siksi, koska se on heille tapa.
Jos sulle on lapsesta asti totena opetettu, että on olemassa jumala ja kerrottu miten tulee käyttäytyä, niin silloinhan kaiken tämän tulisi olla sulle tosiasiaa. Sen ymmärrän, että joku hiffaa, ettei mitään jumalia olekaan ja unohtaa kaiken maailman uskonnot. Mutta jos joku vaihtaa uskontoa, niin silloinhan hän ei voi uskoa kyseiseen uskontoon, koska eihän hän muuten uskaltaisi luopua tästä uskonnosta. Mutta jos hän ei usko siihen, niin miten hitossa hän voisi uskoa mihinkään muuhunkaan uskontoon, koska eihän muut uskonnot ole yhtään sen uskottavampia?
Hommahan on niin, että jos sulla on revolveri ohimolla ja uskot tosissasi että se on ladattu, niin silloin sä et uskalla vetää liipasimesta, koska silloin käy huonosti. Ethän sä voi yhtäkkiä vaihtaa uskoasi tuosta vaan ja uskoa ettei ase olekaan ladattu, vaikka se tuntuisikin miellyttävämmältä ajatukselta. Tai jos teet sen, niin sehän tarkoittaa sitä, ettet alunperinkään uskonut aseen olevan ladattu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jotkut vaihtaa uskontoa enemmän kuin kalsareitaan. kait se on muotia?
tosihemmot vaihtaa jokapäivä ja jos nytsattuu niin käymään että ne uskonnot "loppuu kesken" niin aina voi kehitellä uuden paremman uskonnon eilisen tilalle.
sillä ainoastaan Jeesus voi pelastaa. Ainoastaan Hänellä on valta pestä syntimme, niinkuin on jo tehnytkin , verellään vitivalkoiseksi.
Siis ei mikään uskonto vaan Jeesus. Amen. tv. Parunatnut
MAP- kirkko julistaa pelastuksen oppia, palautettua evankeliumia, ellette ole kuulleet. Uskokaa Jumalaan ja Jeesus Kristukseen, tehkää parannus, ottakaa upotuskaste ja eläkää kelvolisina niin pelastutte. Mielennekin tulee terveeksi ja jaksatte paremmin, ja pohjaton itsekkyys vähenee ihan huomaamattakin.
Esimerkkiisi viitaten, revolveri on yleensä melko konkreettinen asia, joten ei kukaan siitä liipaisimesta mene vetämään. Esimerkkisi sopii muutenkin huonosti teemaan, sillä se käsittää vain uskonnot joista luopumisesta seuraa jotain ikävää (lähinnä lähi-idän monoteistiset uskonnot). Muslimi joka vaihtaa kristinuskoon päästäkseen syömään sianlihaa, ei ole koskaan ollut muslimi sen kummemmin kuin kristittykään. Ei uskontoa tuosta vain vaihdeta, henkilön vakaumus (uskonnollinen/uskonnoton) muokkautuu opitun ja/tai oman kokemuksen perusteella. Henkilö, jonka vakaumus muuttuu, kokee jotain merkittävää. Esimerkiksi ateisti joka kokee uskonnollisen kokemuksen, vaikkapa kristinuskon parissa jonka seurauksena kääntyy kristityksi. Se ei silti tarkoita etteikö henkilö olisi ollut ateisti aikaisemmin.
"käsittää vain uskonnot joista luopumisesta seuraa jotain ikävää"
En tarkoittanut sitä, että muslimi katkaisee kaulan toiselta, jos tämä luopuu uskostaan, vaan jumalan rangaistusta. Esim. kristittyjen jumala rankaisee halvetillä, jos ei siihen usko.
Tarkoitin sitä, että tosi uskovainen ei voi luopua uskostaan, koska jumala rankaisee. Eikä tosi uskovainen luovu uskostaan, koska uskonto on hänelle totuus, jota ei edes epäillä.
Sitähän tässä meinasin, että kun tuollaisia käännynnäisiä on ja kun he ovat perustelleet uskonnon vaihdostaan juuri näillä "sopii paremmin mulle" jutuillaan, niin miksi he leikkivät uskovansa jumalaan, koska aivan selvästi he eivät sellaiseen usko. Kuten itsekin sanoit, uskontoa ei vaihdeta tuosta vaan.
Tällaisia ihmisiä on paljon. Eivätkä he ole uskovaisia. Uskonto ei ole heille totuus vaan tapa, jonka kanssa he vaan elävät, koska ovat ehkä lapsuudestaan asti niin tottuneet tekemään, eivätkä ole älynneet funtsia asioita tarkemmin. He väittävät uskovansa jumalaan, muttei kumminkaan noudata missään määrin uskontonsa sanaa ja saattavat jopa pilkata näitä todellisia hihhuleita. Tällaista pelleilyä tämä on.
"Mikä idea on vaihtaa johonkin toiseen uskontoon? "
Vaihtamisen idea on lähinnä siinä,että huolehtiiko (valittu/palvottu) Jumala/jumaluus omistaan? Pitääkö kiinni lupauksistaan?Osoittautuuko luotettavaksi?Onko parempi,hyvempi ja voimakkaampi kuin jokin toinen Jumala/jumaluus?
Esim. monissa ns.kolmansissa maissa "uskova" vaihtaa Jumalan tai jumaluuden,jos elintärkeä sato jää tulematta tai muuten alkaa näyttämään siltä,että jumala seuraa vain sivusta kun "palvelija" on hätää kärsimässä.
(Kristillinen Jumala olisi lujilla,jos Häneltä alettaisiin vaatia aktiivisempaa otetta,hädänalaisten hyväksi.Mutta onneksi teologit ovat keksineet,että "tuolla puolen" tilit tasataan - ainakin hurskaitten osalta.Näin vältytään joukkokadolta:)).