Katolinen vaihtoehto ei ole surunäytelmä tai kauhuskenaario tulevaisuuden Suomessa. Minä yritän olla aidosti ekumeeninen ja näkisin mielelläni evankelis-luterilaisen kirkon sulautuvan osaksi katolista kirkkoa ja yhdistävän sen kanssa voimansa Suomessa. Minä näkisin mielelläni katolisia messuja vaikkapa kotiikirkossani Vantaalla. Kaikkien kristittyjen pitäisi mahtua samaan kirkkoon pitämään tilaisuuksiaan. Nykyinen hajaannus on häpeä.
Kaikkia ei kuitenkaan paavin määräysvalta miellytä. Ihannevaihtoehto voisikin olla, että Suomen kirkolla olisi oma keskushallintonsa luterilaisen kirkon tapaan ja teologinen yhteys Vatikaaniin. Kaikki tämä voisi tapahtua uudellleen tarkistamalla koko kirkon oppirakennelma ja korostamalla yhteisiä oppimuotoiluja. Luterilaiset voisivat joustaa sakramenttiteologiassa selvästi yhteiseksi hyväksi. Paavia voitaisiin jopa Suomessa pitää kirkon ylimpänä johtajana, jos hän vain sallisi "paikallisia" korostuksia. Näin kaikki säilyttäisivät kasvonsa. Tällainen kehityskulku on monista utopiaa, mutta minusta täysin mahdollista, mikäli hyvää tahtoa vain löytyisi.
Nykytilanteessa on tärkeää, että kristilliset kirkot eivät syö toistensa toimintaedellytyksiä. En ymmärrä ollenkaan luterilaisen kirkon aseman heikentämispyrkimyksiä muiden kirkkojen taholta. Mitä iloa siitä on? On hyvä, että kristillisyys näkyy eri tavoin yhteiskunnassa sen eri tasoilla. Kateus on vahingollista. Ymmärtäisin kyllä, mikäli ateistiset piirit tai vieraat uskonnot ajavat kristinuskoa pois silmistä.
Kaikkia ei kuitenkaan paavin määräysvalta miellytä. Ihannevaihtoehto voisikin olla, että Suomen kirkolla olisi oma keskushallintonsa luterilaisen kirkon tapaan ja teologinen yhteys Vatikaaniin. Kaikki tämä voisi tapahtua uudellleen tarkistamalla koko kirkon oppirakennelma ja korostamalla yhteisiä oppimuotoiluja. Luterilaiset voisivat joustaa sakramenttiteologiassa selvästi yhteiseksi hyväksi. Paavia voitaisiin jopa Suomessa pitää kirkon ylimpänä johtajana, jos hän vain sallisi "paikallisia" korostuksia. Näin kaikki säilyttäisivät kasvonsa. Tällainen kehityskulku on monista utopiaa, mutta minusta täysin mahdollista, mikäli hyvää tahtoa vain löytyisi.
Nykytilanteessa on tärkeää, että kristilliset kirkot eivät syö toistensa toimintaedellytyksiä. En ymmärrä ollenkaan luterilaisen kirkon aseman heikentämispyrkimyksiä muiden kirkkojen taholta. Mitä iloa siitä on? On hyvä, että kristillisyys näkyy eri tavoin yhteiskunnassa sen eri tasoilla. Kateus on vahingollista. Ymmärtäisin kyllä, mikäli ateistiset piirit tai vieraat uskonnot ajavat kristinuskoa pois silmistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Minä yritän olla aidosti ekumeeninen ja näkisn mielellläni evankelis-luterilaisen kirkon sulautuvan osaksi katolista kirkkoa ja yhdistävän sen kanssa voimansa Suomessa."
Tällä palstalla on esitetty useampia käsityksiä ekumeniasta. Yksi on luterilainen käsitys, että kirkoilla tulee olla yhteistyötä. Toinen on katolilaisten, ainakin joidenkin, käsitys ekumeniasta, että luterilainen kirkko sulautuu katoliseen kirkkoon, jolloin sille voitaisiin keksiä perustelut, että luterilaisesta kirkosta katoliseksi muuttuneessa kirkossa voisi edelleen olla naispappeja. Eihän suhtautuminen pappeuteen ole kuitenkaan ainoa ero, vaikka sekin ero on aika suuri. Katolisessa kirkossa pappien tulee elää selibaatissa, kuten v. 1074 Rooman kokouksessa määrättiin. Paavi Gregorius VII saattoi silloin tuon selibaatin voimaan. Siis suuri ero: katolisessa kirkossa vain selibaatissa eläviä pappeja, luterilaisessa kirkossa sekä naimisissa olevia että naimattomia miehiä ja naisia pappeina. Miten tuon pappeusasian ratkaisisit? Entä sitten muut erot? Kun tuo yhtymisasia kiinnostaa sinia, niin käsittelepä luterilaisen ja katolisen kirkon erot kohta kohdalta.
"Minä näkisin mielelläni katolilaisia messuja vaikkapa kotikirkossani Vantaalla. Kaikkien kristittyjen pitäisi mahtua samaan kirkkoon pitämään tilaisuuksiin. Nykyinen hajaannus on häpeä."
On hajaannus sitten häpeä tai ei, niin joka tapauksessa lienee selvää, että ihmiset eivät pysty uskomaan täysin samalla tavalla. Kannatan ilman muuta ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä, mutta en kannata luterilaisen kirkon sulautumista katoliseen kirkkoon.
"Ihannevihtoehto voisikin olla, että Suomen kirkolla olisi oma keskushallintonsa luterilaisen kirkon tapaan ja teologinen yhteys Vatikaaniin. Kaikki voisi tapahtua uudelleen tarkistamalla koko kirkon oppirakennelmia ja korostamalla yhteisiä oppimuotoiluja. Luterilaiset voisivat joustaa sakramenttiteologiasa selvästi yhteiseksi hyväksi. Paavia voitaisiin jopa Suomessa pitää kirkon ylimpänä johtajana, jos hän vain sallisi "paikallisia" korostuksia. Näin kaikki säilyttäisivät kasvonsa. Tällainen kehityskulku on monista utopiaa, mutta minusta täysin mahdollista, mikäli hyvää tahtoa vain löytyisi."
Luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia ja katolisessa kirkossa seitsemän. Voisit luetella tänne ne katolisen kirkon sakramentit. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen.
"Nykytilanteessa on tärkeää, että kristilliset kirkot eivät syö toistensa toimintaedellytyksiä."
Mitä tuolla tarkoitat?
"En ymmärrä ollenkaan luterilaisen kirkon heikentämispyrkimyksiä muiden kirkkojen taholta. Mitä iloa siitä on? On hyvä, että kristillisyys näkyy eri tavoin yhteiskunnassa sen eri tasoilla."
Eikö tuokin ole luterilaisen kirkon heikentämispyrkimys, kun esittää luterilaisen kirkon sulautumista osaksi katolista kirkkoa? Tuskin Suomessa pidetään mitään kansanäänetystä tuon asian tiimoilta.
"Antakaa kaikkien ihmisten ymmärtää, että tämä on kristitty kanskunta ja että me uskomme, että ilman kristinuskoa me hukumme, sentähden meidän täytyy mistä hinnasta tahansa säilyttää kristillinen luonteemme ja tehostaa sitä perustuslaissamme. Pakottakaa kaikki ihmiset, jotka tulevat keskuuteemme, hyväksymään kristillisen siveyslain." Lainattu teoksesta 'Yhtiskunallinen hallitus ja uskonto', Chicagossa, 1890, s.59)."
Katolinen kirkko laatii asetuksiaan: jotka lakia säätävän vallan täytyi tehdä laeiksi.
Pastori M.A. Gault lausui vuonna 1884 mm. seuraavat sanat:
"Apukeinomme näitä turmiollisia vaikutuksia vastaan (joita maailmassa esiintyy) on aivan yksinkertaisesti saada hallitus vahvistamaan siveyslaki ja tunustamaan Jumalan (ja nimenomaan paavin) ylivalta sekä ryhtyä toimenpiteisiin jokaista uskontoa vastaan, joka ei tahdo siihen taipua" (sama teos kuin yllä mainittu; s.60)
Jos tähän verrataan paavi Leo XIII paimenkirjettä, missä hän kehoittaa Amerikan katolisia toimimaan niin, että 'näiden valtioden valtiomuodot muutetaan totisen kirkon periaatteiden mukaisiksi', niin ymmärretään tarkoitus. Yksi sen periaate kuuluu näin:
"Katolisen kirkon oikeus ja velvollisuus on tappaa kerettiläisiä, sillä kerettiläisyys voidaan hävittää ainoastaan tulella ja miekalla. Panaan julistusta kerettiläiset vain halveksuvat. Jos heidät vangitaan tai karkoitetaan maasta, he turmelevat vain muita. Ainoa pelastus on tappaa heidät. Vaikka he käänyisivätkin, ei heidän henkeään tule sallia säästää, yhtä vähän kuin katumus voi pelastaa yhteiskunnan rikollisia; sillä kirkon korkein hyvä on yksimielisyys uskossa, ja sitä ei voida säilyttää jollei kerettetiläisiä tapeta." ("Institutiones Juris Ecclesiastica Publica" kirj. Marianus de Luca, gregoriaanisen yliopiston professori. Julkaistu Paavi Leo XIII sydämmellisesti suosittelemana v. 1901, ja esitetty julkaisussa 'The Protestant Magasine', tammikuussa 1914, s. 25").
emmekä vatikaanista johdettua keskushallintoa, eihän roomalaiskatolinen kirkko ole edes suoranainen jatke alkukirkolle, mitä on ortodoksinen kirkko.
Kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto keisari Konstantinuksen (272-337) toimesta 300-luvulla.
Keskiajalla läntinen kristillisyys etääntyi entisestään alkukirkosta. Paavin valta kasvoi, Innocentius III:n (1198-1216) aikana. Hän julisti, että paavi on Kristuksen sijainen maan päällä.
Roomalaiskatolisen kirkon 500 Raamattuun perustumatonta opimuutosta on mahdoton yhtälö
luterilaiselle.
Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi, kaste ja ehtoollinen, mikä riittää, vaikka
roomalaiskatolisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä vahvistettiin keskiajalla seitsemäksi. Kaste ja ehtoollinen ovat sikäli erityisasemassa, että muilla sakramenteilla on yhteys niihin.
Suomessa on 4 miljoonaa luterilaista, olisi täysin idioottimaista, edes teoriassa sulauttaa
Suomen ev.lut kirkkoa kirkkoon, mikä ei ole edes suomalainen.
Sillä senhän on alusta asti tottunut ottamaan haluamansa - vaikka väkisin.
Katolilaisten uskontunnustus on erilainen.