Tosi uskoon liittyy enemmän kuin vain se, että on tietoa tai että uskoo jonkin olevan totta.
Sen sijaan että usko olisi pelkästään mielessä tapahtuva prosessi, siihen liittyy kuvaannollinen sydän, sillä Raamattu kertoo meille: "Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi." (Roomalaisille 10:10) Niinpä onkin järkevää, että Raamattu osoittaa ongelman olevan lähtöisin sydämestä silloin, kun joku alkaa poiketa tieltä. Paavali varoittikin: "Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä." (Heprealaisille 3:12).
Paavalihan mainitsi "pahan, epäuskoisen sydämen". Joissakin tapauksissa tällainen uskonpuute johtuu siitä, että sydämen annetaan haluta sellaista, minkä Jehova Jumala kieltää, tai vastustaa jotakin, mitä hän käskee. Näin sydämestä tulee jakautunut eikä se ole enää ehyt Jehovaa kohtaan. Kun sitten jostakusta tuntuu, ettei Jumala hyväksy hänen menettelytapaansa, helppo keino välttää ristiriitatilanteet jatkossa on 'vetäytyä pois elävästä Jumalasta'(1). Sen sijaan että 'paha sydän' saisi ihmisen katumaan, se saa hänet pyyhkäisemään pois Jehovan ja hänen tarkoituksensa elämästään. Tällä tavalla ihminen, jolla ei ole uskoa, luopuu totuudesta.
Vrt. 1. Mooseksen kirja 3:8–10 "8 Myöhemmin he kuulivat Jehova Jumalan äänen hänen vaeltaessaan puutarhassa päivän tuuliseen aikaan, ja silloin Aadam ja hänen vaimonsa kätkeytyivät Jehova Jumalan kasvoilta puutarhan puiden sekaan. 9 Ja Jehova Jumala huusi Aadamia toistuvasti ja sanoi hänelle: "Missä olet?" 10 Lopulta tämä sanoi: "Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa, mutta minua pelotti, koska olin alasti, ja siksi minä kätkeydyin." "
Toisissa tapauksissa sen sijaan, että yksilö kärsisi omantunnonpistoksia jonkun tietyn menettelytavan vuoksi, hän antaa petollisesti sydämensä saada hänet järkeilemään ja etsimään pakotietä, ja niin hän alkaa epäillä, hakea vikoja tai ryhtyy jopa luopioksi. Jos hän onnistuu saamaan itsensä vakuuttuneeksi siitä, että koko hänen uskonsa runko on virheellinen, hän ei enää tunne velvollisuudekseen elää sen rajojen sisäpuolella. Tällaiset yksilöt työntävät syrjään hyvän omantunnon ja 'haaksirikkoutuvat uskonsa suhteen'. (1. Timoteukselle 1:19).
Sen sijaan että usko olisi pelkästään mielessä tapahtuva prosessi, siihen liittyy kuvaannollinen sydän, sillä Raamattu kertoo meille: "Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi." (Roomalaisille 10:10) Niinpä onkin järkevää, että Raamattu osoittaa ongelman olevan lähtöisin sydämestä silloin, kun joku alkaa poiketa tieltä. Paavali varoittikin: "Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä." (Heprealaisille 3:12).
Paavalihan mainitsi "pahan, epäuskoisen sydämen". Joissakin tapauksissa tällainen uskonpuute johtuu siitä, että sydämen annetaan haluta sellaista, minkä Jehova Jumala kieltää, tai vastustaa jotakin, mitä hän käskee. Näin sydämestä tulee jakautunut eikä se ole enää ehyt Jehovaa kohtaan. Kun sitten jostakusta tuntuu, ettei Jumala hyväksy hänen menettelytapaansa, helppo keino välttää ristiriitatilanteet jatkossa on 'vetäytyä pois elävästä Jumalasta'(1). Sen sijaan että 'paha sydän' saisi ihmisen katumaan, se saa hänet pyyhkäisemään pois Jehovan ja hänen tarkoituksensa elämästään. Tällä tavalla ihminen, jolla ei ole uskoa, luopuu totuudesta.
Vrt. 1. Mooseksen kirja 3:8–10 "8 Myöhemmin he kuulivat Jehova Jumalan äänen hänen vaeltaessaan puutarhassa päivän tuuliseen aikaan, ja silloin Aadam ja hänen vaimonsa kätkeytyivät Jehova Jumalan kasvoilta puutarhan puiden sekaan. 9 Ja Jehova Jumala huusi Aadamia toistuvasti ja sanoi hänelle: "Missä olet?" 10 Lopulta tämä sanoi: "Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa, mutta minua pelotti, koska olin alasti, ja siksi minä kätkeydyin." "
Toisissa tapauksissa sen sijaan, että yksilö kärsisi omantunnonpistoksia jonkun tietyn menettelytavan vuoksi, hän antaa petollisesti sydämensä saada hänet järkeilemään ja etsimään pakotietä, ja niin hän alkaa epäillä, hakea vikoja tai ryhtyy jopa luopioksi. Jos hän onnistuu saamaan itsensä vakuuttuneeksi siitä, että koko hänen uskonsa runko on virheellinen, hän ei enää tunne velvollisuudekseen elää sen rajojen sisäpuolella. Tällaiset yksilöt työntävät syrjään hyvän omantunnon ja 'haaksirikkoutuvat uskonsa suhteen'. (1. Timoteukselle 1:19).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun kerran osaat ottaa suoria lainauksia vartiotorni -lehdestä, niin osaat myös varmaankin vastaisuudessa laittaa mukaan myös viittauksen lähteeseesi.
>>Tosi uskoon liittyy enemmän kuin vain se, että on tietoa tai että uskoo jonkin olevan totta.>Niinpä onkin järkevää, että Raamattu osoittaa ongelman olevan lähtöisin sydämestä silloin, kun joku alkaa poiketa tieltä.>Jos hän onnistuu saamaan itsensä vakuuttuneeksi siitä, että koko hänen uskonsa runko on virheellinen, hän ei enää tunne velvollisuudekseen elää sen rajojen sisäpuolella.
"kunnon" Jt ei voi ymmärtää valinnan vapautta yksilöille. Kun, joku poistuu riveistä, niin sillä on aina vika tai synti harteillaan.
Te ette voi käsittää, että jos Jt uskonto ei anna mitä se lupaa, niin on aika luonnollista poistua riveistä.
On hyvä muistaa myös se, että on monia erotettuja, jotka tekevät tahallisen synnin saadakseen erotuksen. Vallallahan on ajatus, että erotetulla on helpompi tulla takaisin kuin itse eronneella, jos nyt mieli sattus muuttumaan.
Eräskin nykyinen X Jt pohti tilaansa jumalan silmissä erotettuna vai eronneena. Se mielstäni hyvin kertoo Vt seuran kahleesta, jota on monestikin vaikea rikkoa. Pelko on luotu vuosien/vuosikymmenten aikana.
Erään kierrospalvelijan puheessa puheessa seurakunnalle tuli oikea totuus asiasta. Hän sanoi selkeästi, että Jehovan todistajuus on vapaaehtoista, jos se ei mielytä, niin voi lähteä pois. Se oli aika simppeli, kiihkoton kannanotto. On vain sääli, että suurin osa Jt ei näytä tajuavan tätä.
Eihän voi olla varma tämän kiepparin todellisesta tarkoituksesta sanoillaan, mutta jos todella edelleen yhtä kiihkottomasti on sitä mieltä, niin toivottavasti hän tuo asian jatkossakin seurakuntalaisilleen esille.
Kiitos tälle suorapuheiselle kiepparille terv. itse eronnut!!
olla iman tietoa? Ja onko usko ilman tekoja kuollut?
Uskon haaksirikkoutuminen ja luopioituminen ovat vääjäämättömiä tapahtumia jokaiselle ihmiselle joka on avoin mieleltään ja ajatuksiltaan.
Lahkoauskoa voisi kuvata vuotavaan ruuheen, jolla laitimmaiset lappavat vettä laidan yli ja keskemmälle istumaan päässeet lietsovat kauhua ja hakkaavat tahtia suotajille, joista kukaan ei tiedä mihin suuntaan pitäsi soutaa. Välillä sitten joku hyppää laidan yli, koska on huomannut että vettähän on itseasiassa vain polviin asti ja rantaankin vain muutama metri. Näitä henkilöitä sitten surraan ja vihataan kun he kahlaavat pois näkökentästä ja jättävät muut pelkäämään uppoavaan ruuheensa.