Kalle on onnellinen mies, kun hänen ei tarvitse maksaa kymmenyksiä. Kun Kalle menee töihin, hän kyllä tienaa tarpeeksi elättääkseen Anne vaimonsa ja kuusi lastaan. Töistä tultuaan hän menee ensimmäiseksi lähiö pubiin, jonka isäntä vie hänen palkastaan puolet, joskus enemmänkin. Kun Kalle lähtee pubista ja horjuu kävellen kotiin, nälkäinen perhe odottaa isää kotiin, joskus Kallella on hiukan rahaa, jolloin Anne saa käydä kaupassa ja ostaa perheelle hiukan ruokaa. Nälkä on lasten vatsassa usein, puute ja köyhyys ovat kodin kurjuutena.
Kalle ei voi ymmärtää hihhuleita ja lahkolaisia, nyrkkiä heiluttaen hän huutaa, että se kaikki on vain rahan keruuta. Kalle on eronnut kirkosta, mutta yhä hän suhtautuu ymmärtäväisesti isien uskoon ja Luterilaiseen opetukseen. Kallen ystävä Mika, on Luterilaisen kirkon pappi, joka usein baarievankelioi paikallisessa Pubissa, ollen samalla tasolla kuin tavalliset ihmiset, nämä baarin kaljaveikot. Mika pappi julistaa oluttuoppi kädessä lapsikasteen armoa ja syntien anteeksi saamista juoppotovereilleen.
Kallen nuoruuden ystävä sähkömies Pekka, on lahkolainen, hän petti porukan ja meni Helluntaiseurakuntaan, siellä hän pääsi eroon alkoholista ja tupakasta. Hänelle ei enää kelpaa Kallen seura, jonka vuoksi Kalle on hyvin katkera, sillä hän on pyytänyt ystäväänsä tuopille kanssaan, mutta Pekka ei ole lähtenyt. Hän on Kallen mielestä lain alla, vaikka Kalle on sanonut hänelle että "Vapauteen Kristus vapautti meidät", silti tuo selkänsä kääntänyt ystävä on höpöttänyt jotakin käsittämättömiä asioita raamatusta ja kieltäytynyt lähtemästä pubiin.
Vaikka Pekka lahkolainen saa pienempää palkkaa kuin Kalle, silti hän ajaa paremmalla autolla ja asuu paremmassa paikassa, eivätkä hänen lapsensa ja vaimonsa ole nälässä. Se kaikki saa Kallen vihastumaan, hän ei voi ymmärtää miten voi olla mahdollista, että Pekka jonka omaisuus ryöstetään lahkolaisseurakunnassa, voi pärjätä paremmin kuin hän, hyvin koulutettu ahkera työnjohtaja. Hän epäilee, että Helluntailaiset painattavat väärää rahaa ja siksi ovat niin hyvissä varoissa.
Kalle ei voi ymmärtää hihhuleita ja lahkolaisia, nyrkkiä heiluttaen hän huutaa, että se kaikki on vain rahan keruuta. Kalle on eronnut kirkosta, mutta yhä hän suhtautuu ymmärtäväisesti isien uskoon ja Luterilaiseen opetukseen. Kallen ystävä Mika, on Luterilaisen kirkon pappi, joka usein baarievankelioi paikallisessa Pubissa, ollen samalla tasolla kuin tavalliset ihmiset, nämä baarin kaljaveikot. Mika pappi julistaa oluttuoppi kädessä lapsikasteen armoa ja syntien anteeksi saamista juoppotovereilleen.
Kallen nuoruuden ystävä sähkömies Pekka, on lahkolainen, hän petti porukan ja meni Helluntaiseurakuntaan, siellä hän pääsi eroon alkoholista ja tupakasta. Hänelle ei enää kelpaa Kallen seura, jonka vuoksi Kalle on hyvin katkera, sillä hän on pyytänyt ystäväänsä tuopille kanssaan, mutta Pekka ei ole lähtenyt. Hän on Kallen mielestä lain alla, vaikka Kalle on sanonut hänelle että "Vapauteen Kristus vapautti meidät", silti tuo selkänsä kääntänyt ystävä on höpöttänyt jotakin käsittämättömiä asioita raamatusta ja kieltäytynyt lähtemästä pubiin.
Vaikka Pekka lahkolainen saa pienempää palkkaa kuin Kalle, silti hän ajaa paremmalla autolla ja asuu paremmassa paikassa, eivätkä hänen lapsensa ja vaimonsa ole nälässä. Se kaikki saa Kallen vihastumaan, hän ei voi ymmärtää miten voi olla mahdollista, että Pekka jonka omaisuus ryöstetään lahkolaisseurakunnassa, voi pärjätä paremmin kuin hän, hyvin koulutettu ahkera työnjohtaja. Hän epäilee, että Helluntailaiset painattavat väärää rahaa ja siksi ovat niin hyvissä varoissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
meidät vapautti. Minä en maksa kymmenyksiä, en ryyppää mutta ajan silti vanhalla autolla. Ja ruokaa minulla on aivan tarpeeksi.
Kymmenykset olivat vanhaan testamenttiin kuuluva juttu, eikä enää perustu miihinkään käskyyn.
Sen sijaan olen kyllä toiminut tämän mukaisesti:
2. Kor. 9:7
Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa
Eli hellareitten ei pidä puhua kymmenyksistä velvollisuutena, vaan vapaaehtoinen antaminen on seurakunnassa jokaisen omantunnon asia.
Kävinhän minä monesti siellä helluntaiseurakunnassakin mutta usko ei kunnolla tarttunut vaikka kuinka yritin olla uskovainen.
Tässä uskovaisuuden yrityksessäni myös yritin saada Pekankin uskoon (Pekan nimi ei kylläkään ollut aivan Pekka, mutta mitäpä tuosta). Pekkakin meni helluntaiseurakuntaan, josta tosin myöhemmin on eronnut. Lisäksi Pekka niin sanotusti sekosi. Pekan takia minulla on hieman huono omatunto sillä pidän mahdollisena, että olen osaksi syypää hyvän miehen sekoamiseen koska yritin tuputtaa kaverilleni uskoa, joka ei itsellänikään ollut terveellä pohjalla.