Viestissä Julpukka kysyy Jumalan olemassaolosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000000856496
Kerronpa tässä:
Ateistihan on ihminen joka ei usko mihinkään jumal... oikeestaan yliluonnolliseen. Kaikealla on jokin selitys. Kaikkia selityksiä ihminen ei vielä tiedä, mutta kovasti yrittää ottaa selvää.
Uskonto, mistähän se on saanut alkunsa? Johtuiskohan se tietämättömyydestä? Semmoinen matti meikäläinen vuonna x(~(-50 000)) ei ole voinut millään tietää miksi taivas salamoi, miksi joskus on myrskyjä tai joskus tyyntä. Se ressukka ei edes tietä olevansa pallon päällä. Se ihmettelee kuuta, aurinkoa ja tähtiä. Kaikki tälle pienelle matti meikäläiselle on niin ihmeellistä.
Mikä on seuraava askel? Matti kysyy asiasta sen aikaiselta Einsteiniltä, joka kaikessa viisaudessaan, hulluudessaan tai huumeissaan, selittää Matille laskelmistaan. Se ressukka on koettanut sormillaan laskea salaman jännitteen suuruutta ja on päätynyt tulokseen että pilvissä täytyy asua joku todella iso henkilö joka saa aikaa näin suuren hankaus sähköiskun.
Matti on tästä ihmeissään ja onnessaan. Se alkaa itekkin laskee että minkä kokoinen henkilö jaksaa puhaltaa nuoin kovaa ja aikaan saa näin kovan tuulen. Sit se rannalla miettii että mahtaa tuolla liikku sen ja sen kokoinen henkilö jotta saadaan aikaseksi nuin isoja aaltoja.
No nyt on kasassa nippu perinteisiä jumalia ja Matteja on monta eripuolilla maailmaa ja matit on laskeneet kukin omanlaisensa päätelmät kuka mistäkin.
Matti intiassa on keksinyt päätellyt että kaiken takana ei ole nainen vaan joku jumala, ja sit niitä jumalia on nyt joka asiassa. Kodissa, puussa, lehmässä jne.
Matti Egyptissä on kuullut Matti Faaraon palvovan tämmöisiä jumal olentoja ja se ressukka ei ole jaksanut muistaa niitten kaikkien nimiä, niin se on aatellut ettei tämän kaiken tekemiseen tarvita kuin yks jumala, eikä sillä ole edes nimeä.
Matti Norjassa on kirveensä ja lohikäärme veneenssään miettiny että kyl tuolla on mulle paikka ukkosen jumalan ja sen perheen tykönä ku kuolen.
Nyt ku ollaan päästy jo tähän nykyiseen uskonto luokitukseen, niin osaatte varmaan suurena historioitsijoina laskea että Matti norjassa kuolee ja hänen jälkeläisilleen opetetaan tätä yksinkertaista yhden jumalan uskontoa. Eli tässä näemme kirjaimellisesti sen miten uskonnot vähenee ja kuolee. Muistelkaamme että Matteja oli tuhansia ominen visioineen jumaluudesta, mut ne jotku kuulosti ja saivat kansan suosion paremmin kuin toiset. Toiset yksinkertaisesti vain tuhottiin, kuten tää Norjalais Matin uskonto.
Mitens sit kristinuskonto on pärjännyt niin hyvin? Tästähän on tullut telkussa teoria. Joka mustakin on ihan looginen ja järkeen käypä.
Kerronpa senkin.
Eli eli... roomalaiset keisarithan oli kovia hemmoja syöttään ihmsiä lellonille. No joku urhea uskovainen epätoivoisella hetkellä ja katkeruuden täyttämänä ei antanut Keisarille tuskan näkemisen mieli hyvää ja otti leijonan puraisut pelotta vastaan. No tässähän ei ole mitään jumalallista. Se otti kuoleman tyylikkäästi vastaan.
Mut tää keisari, se tajus että ei hemskuttilainen. Jos kaikki nää soturini olisivat nuin urheita, mikään armeija ei vois meitä estää. No se sitten meni kieltään kaikki muut uskonnot ja kristinusko tuli pakolliseksi ja ainooksi uskonnoksi rooman valtakunnassa. No tiedättehän et rooma oli lähes kuin eurooppa. No sehän tarkoitti sitten sitä että kristinusko jäi eurooppaan pää uskontona.
Sen jälkeen tehän tiedätte miten on kristinuskossa kohdeltu väärä uskoisia. Noitarovioita, ristiretkiä jne. Ei ihmekkään että se tosissaan on säilyttänyt otteensa euroopassa ja kaikkialla mihin se on sen kerinnyt väkivalloin ja muutenkin viemään.
Mut mut... näin lopuksi. Toivottavasti oli hauskaa tekstiä ja ymmärsittä pointin?
Uskonnot on syntyneet tietämättömyydestä, ne on jalostuneet ja sitten pitäneet itsensä voimissaan erinnäisillä keinoilla. Niin ja eihän saa unohtaa että ihminen on laumaeläin, yks menee tupakalle niin menee muutkin. Yks laittaa oranssit aurilasit niin, kohta on toisellakin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000000856496
Kerronpa tässä:
Ateistihan on ihminen joka ei usko mihinkään jumal... oikeestaan yliluonnolliseen. Kaikealla on jokin selitys. Kaikkia selityksiä ihminen ei vielä tiedä, mutta kovasti yrittää ottaa selvää.
Uskonto, mistähän se on saanut alkunsa? Johtuiskohan se tietämättömyydestä? Semmoinen matti meikäläinen vuonna x(~(-50 000)) ei ole voinut millään tietää miksi taivas salamoi, miksi joskus on myrskyjä tai joskus tyyntä. Se ressukka ei edes tietä olevansa pallon päällä. Se ihmettelee kuuta, aurinkoa ja tähtiä. Kaikki tälle pienelle matti meikäläiselle on niin ihmeellistä.
Mikä on seuraava askel? Matti kysyy asiasta sen aikaiselta Einsteiniltä, joka kaikessa viisaudessaan, hulluudessaan tai huumeissaan, selittää Matille laskelmistaan. Se ressukka on koettanut sormillaan laskea salaman jännitteen suuruutta ja on päätynyt tulokseen että pilvissä täytyy asua joku todella iso henkilö joka saa aikaa näin suuren hankaus sähköiskun.
Matti on tästä ihmeissään ja onnessaan. Se alkaa itekkin laskee että minkä kokoinen henkilö jaksaa puhaltaa nuoin kovaa ja aikaan saa näin kovan tuulen. Sit se rannalla miettii että mahtaa tuolla liikku sen ja sen kokoinen henkilö jotta saadaan aikaseksi nuin isoja aaltoja.
No nyt on kasassa nippu perinteisiä jumalia ja Matteja on monta eripuolilla maailmaa ja matit on laskeneet kukin omanlaisensa päätelmät kuka mistäkin.
Matti intiassa on keksinyt päätellyt että kaiken takana ei ole nainen vaan joku jumala, ja sit niitä jumalia on nyt joka asiassa. Kodissa, puussa, lehmässä jne.
Matti Egyptissä on kuullut Matti Faaraon palvovan tämmöisiä jumal olentoja ja se ressukka ei ole jaksanut muistaa niitten kaikkien nimiä, niin se on aatellut ettei tämän kaiken tekemiseen tarvita kuin yks jumala, eikä sillä ole edes nimeä.
Matti Norjassa on kirveensä ja lohikäärme veneenssään miettiny että kyl tuolla on mulle paikka ukkosen jumalan ja sen perheen tykönä ku kuolen.
Nyt ku ollaan päästy jo tähän nykyiseen uskonto luokitukseen, niin osaatte varmaan suurena historioitsijoina laskea että Matti norjassa kuolee ja hänen jälkeläisilleen opetetaan tätä yksinkertaista yhden jumalan uskontoa. Eli tässä näemme kirjaimellisesti sen miten uskonnot vähenee ja kuolee. Muistelkaamme että Matteja oli tuhansia ominen visioineen jumaluudesta, mut ne jotku kuulosti ja saivat kansan suosion paremmin kuin toiset. Toiset yksinkertaisesti vain tuhottiin, kuten tää Norjalais Matin uskonto.
Mitens sit kristinuskonto on pärjännyt niin hyvin? Tästähän on tullut telkussa teoria. Joka mustakin on ihan looginen ja järkeen käypä.
Kerronpa senkin.
Eli eli... roomalaiset keisarithan oli kovia hemmoja syöttään ihmsiä lellonille. No joku urhea uskovainen epätoivoisella hetkellä ja katkeruuden täyttämänä ei antanut Keisarille tuskan näkemisen mieli hyvää ja otti leijonan puraisut pelotta vastaan. No tässähän ei ole mitään jumalallista. Se otti kuoleman tyylikkäästi vastaan.
Mut tää keisari, se tajus että ei hemskuttilainen. Jos kaikki nää soturini olisivat nuin urheita, mikään armeija ei vois meitä estää. No se sitten meni kieltään kaikki muut uskonnot ja kristinusko tuli pakolliseksi ja ainooksi uskonnoksi rooman valtakunnassa. No tiedättehän et rooma oli lähes kuin eurooppa. No sehän tarkoitti sitten sitä että kristinusko jäi eurooppaan pää uskontona.
Sen jälkeen tehän tiedätte miten on kristinuskossa kohdeltu väärä uskoisia. Noitarovioita, ristiretkiä jne. Ei ihmekkään että se tosissaan on säilyttänyt otteensa euroopassa ja kaikkialla mihin se on sen kerinnyt väkivalloin ja muutenkin viemään.
Mut mut... näin lopuksi. Toivottavasti oli hauskaa tekstiä ja ymmärsittä pointin?
Uskonnot on syntyneet tietämättömyydestä, ne on jalostuneet ja sitten pitäneet itsensä voimissaan erinnäisillä keinoilla. Niin ja eihän saa unohtaa että ihminen on laumaeläin, yks menee tupakalle niin menee muutkin. Yks laittaa oranssit aurilasit niin, kohta on toisellakin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ateismi on syntynyt tietämättömyydestä,
ateistit eivät tiedä Jumalasta.
Monet uskovaiset tietää, toiset
vain uskoo.
Tiedän, että esim. pallo on punainen, koska näen sen ja voin koskea siihen varmuuden saamiseksi esineen muodosta. En näe Herraa, en voi aistein häntä havaita. En siis tiedä, sanan varsinaisessa merkityksessä onko Häntä olemassa. Uskon, että on Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki. Ei se, että "vain" uskon tee asiasta sen häilyvämpää omalle kohdalleni. Uskoni muuttuu tiedoksi jonain päivänä. Tottahan koen hänen vaikutuksensa itsessäni ja muissa. En silti kuule Hänen puhuvan minulle muuten kuin johdattamalla ajatuksiani. Absoluuttista tietoa siis ei ole, jos halutaan lähestyä asiaa pilkun viilaamisen kautta.
Mutta samapa tuo. Tärkeintä on, että seuraa Herraa.
Siunausta veli/sisar!
Olen samaa mieltä. ;)
Siu.
"En siis tiedä, sanan varsinaisessa merkityksessä onko Häntä olemassa."
Hieman pilkun viilausta... hmm... oletko sittenkin kenties agnostikko etkä uskova? Tai ainakaan et ilmeisesti ole "tietävä-uskova" (voi miten paradoksaalista se onkaan kun joku väittää tuollaista)?
Uskon, että Julpukka tarkoitti siis sitä, että me vain uskomme, että Jumala on olemassa. Siitä on monia todisteita. Mutta verrattuna siihen tietoon, jonka saa katsellessa palloa, on tieto Jumalasta erilainen. Onko se siis tietoa? Filosofiseksihan tämä menee.
Omalta kohdaltani tiedän, että Jumala on olemassa, mutta en voi sitä kenellekään väittää ja käyttää vertailukohteena esim. palloa.
Uskon muuttuminen tiedoksi tapahtuu Julpukan mielestä ilmeisesti kerran Jeesuksen luona Taivaassa.
Minun "samaa mieltä" tarkoitti sitä, että uskon, että Jumala on, koska siitähän tässä keskustelussa oli alunperin kyse, ateistin aloitteesta. :)
Ps. Tunnen parikin entistä, hyvin vakaata ateistia, jotka nyt ovat vakaita uskovia. Jumalalla on huumoria. ;)
Minä uskon.
Jumala on käsityskykymme ulkopuolella suurilta osin. Saamme sen mitä meille on tarkoitettu ja minkä pystymme käsittämään edes jotenkin.
Ehkäpä juutuin hieman sanoihin "tieto" ja "usko". Elämässä on hyvin vähän asioita jotka voi tietää. Tieto edellyttää ehdotonta varmuutta. Uskoni on vakaa mutta ei todistettavissa muuten kuin omien kokemusteni kautta. Minulle usko on totuus mutta ei tieto. Uskon asioita ei mielestäni pidä yrittää järkeistää liikaa.
Eipä tästä varmaan paljon selkoa saa mutta näin se on minun kohdallani. Vain Herra tietää. Käytännössä perustan elämäni asian varaan, mitä en tiedä. Usko siirtää vuoria, ei tieto. Pitää uskaltaa luottaa ja liitää uskon siivin ja Herra pitää omistaan huolta. Kun Jeesus palaa maailmaan on helppo uskoa kun näkee, tietää. Vielä se on paljon vaikeampaa. Vihollinen sekoittaa helposti ajatuksemme harhoillaan ja valheillaan niin, että emme pysähdy ajattelemaan hengellisesti.
Ilmaisuni on varmasti täynnä ihmeellisyyksiä mutta se johtuu huonosta ulosannistani ja paikan rauhattomuudesta jossa tätäkin kirjoittelen.
Nappiin hokasit. Itse olen osoitus tuosta mainitsemastasi huumorintajusta.
Siunausta sinne Joensuuhun. Olen itsekin opiskellut siellä aikanani humanoiditiedekunnassa. En silloin ollut vielä uskossa ja "opiskelijaelämä" vei voiton varsinaisesta opiskelusta. Onneksi jokainen voi saada armon muuttua.
Siunausta!
Vielä kysyisin teiltä sellaista että uskotteko jonkinlaiseen subjektiiviseen jumalaan, vaiko yksiselitteisesti Raamatun jumalaan?
Jos teillä on jonkinlainen subjektiivinen jumal'käsitys, niin ok, sitten minun on aika turha alkaa argumentoimaan kanssanne ja kunnioitan ajatteluanne. Mutta sen sijaan jos uskotte vakaasti ja yksiselitteisesti Raamatun jumalaan niin sitten kyllä minun puoleltani alkaa todellinen kummastelu ja ihmettely. Sen verran ristiriitaista kamaa Raamatussa on.
että luettelisit nyt heti alkuun ne pahimmat ja eniten mieltäsi vaivaavat kohdat raamatusta. Tuntuu hassulta olla aina puolustelevana osapuolena näissä väittelyissä. Miksi et usko?
Raamattu on Jumalan sana ihmisille.
Niin, en tunne toki Raamattua läpikotaisin, mutta tässä nyt aluksi pari pähkinää.
Ensin: luetaanko Raamattua niin että se on vain ja ainoastaan totuus, yksiselitteisesti (kuten jotkun uskovat lukevat)? vai luetaanko niin että sen on symbolinen (niin kuin se minusta selvästi onkin)?
No jos se ajatellaan symboliseksi, niin sitten onkin rehellisyyden nimissä myönnettävä että teos ei kerrokaan totuutta/tietoa mistään, vaan lähinnä kertoo jotakin jostakin, ehkä, jos osaa oikein tulkita, ja mikä se "oikea" tulkintatapa sitten on? Eli, mikäli Raamattu ajatellaan symboliseksi niin sitten se relativisoituu/subjektivoituu ja varmuudelta putoaa näin pohja.
Jos taas sitä luetaan yksiselitteisesti totuutena, ikään kuin niin että mitään tulkinnan varaa ei ole niin sitten Raamatun kuvaamalta jumalalta putoaa pohja jo heti luomiskertomuksessa. Luomiskertomuksen perusteella käy mm. aika selväksi että ko. Jumala ei ole kaikkivaltias (~kaikkivoipainen/kaikkitietäväinen), eli siten hänkin on erehtyväinen: miksi siis luottaa tuollaiseen jumalaan?
Ja sitten vielä: jos ajatellaan Raamatun jumalan olevan kaiken alku ja juuri, niin tällä tavalla luettuna Raamatun jumala on myös selvästi paha, tai ainakin hän itse on pahuuden alku, vaikka ihminen tekikin valinnan hyvän/pahan välillä. Ja muuten jumalahan se itse on myös noiden ihmiselle
annettujen valinnan mahdollisuuksien takana.
Jos taas tätä ei myönnä niin sitten ei voi enää myöskään puhua monoteismista.
Niin ja sitten vielä se että VT:n ja UT:n jumalahan on persoonaltaan ilmeisesti aika erilainen (mikä on kyllä jo mm. sinänsä outoa jos väittää hänen olevan kaikkivaltias ja ikään kuin pysyvä ja iätön/ainainen), miksi siis luottaa siihen ettei hänen persoonansa taas muuttuisi, ja mahdollisesti pahemmaksi? Miksi luottaa siihen että hän muka rakastaisi? Niin ja joka tapauksessa Raamatun jumalan rakkaus ei ole ollenkaa npyyteetöntä rakkautta, vaan VAATII USKON. Ei minusta kovin pyhää tai jumalaista.
En nyt jaksa kirjoittaa tähän enempää. Olen kirjoittanut tästä juuri eilen Jumala-palstalle ketjuun Kristinuskon jumala, joten käy sieltä vielä lukemassa ja kommentoi sinne tai sitten tänne jos haluat.
Mukavaa jatkoa, ja jatketaan keskustelua, jos vain haluat. :)
"Tuntuu hassulta olla aina puolustelevana osapuolena näissä väittelyissä. Miksi et usko?"
Niin se vielä että sinun on uskovana oltava puolustavana, koska sinä väität että on jumala. Silloin sinun on perusteltava väitteesi tai sitten myönnettävä että et pysty perustelemaan, jolloin toisaalta minusta pitäisi hälytyskellojen alkaa soida ja mietintämyssyn surrata.
Ateistina minä en väitä jumalasta yhtään mitään, en edes tietenkään sitä että jumalaa ei ole, sillä minä en oleta mitään jumalaa tms.
Minä uskon ihmiseen. Minä ajattelen että ihminen on yksin ja että jumala on vain yksi ihmisen tekemä valinta/teoria selittämään olemassaoloa/maailmaa. (Muuten, uskonnotkaan, ei ainakaan kristinusko, eivät vastaa siihen miksi olemme täällä, mihin jumala meitä tarvitsee, miksi hän meidät loi?) Tiede on jo kaventanut ja kaventaa jatkuvasti jumalan alaa.
Tuo selitys on sitten paisunut ja paisunut niin että viimein ovat syntyneet uskonnot. Mutta siis "jumala" löytyy ihmisestä itsestään, siis ajattelustamme, mielikuvituksestamme, ei mistään muualta: eli siis ihminen loi jumalan.
Jos Jumalan olemassaolon voisi perustella, ja yritetty varmasti on yhtälailla kuin päinvastaista tulkintaakin, se varmasti olisi jo tehty. Minä uskon, eipä sitä juuri sen vakuuttavammin voi ilmaista. Jumala vaikuttaa minussa johdattamalla tekojani ja ajatteluani. Muutos siinä vaiheessa kun tulin uskoon oli sen verran raju, ettei se varmasti itsestä tai toisista ihmisistä tullut.
Uskon tulee löytyä oman pyrkimyksen perusteella jos se on löytyäkseen. Jumala ei pakota ketään ja loppupelissä ihmisen pitää pyytää Herraa turvakseen ennen kuin hän ilmestyy. Jumala ei maanittele ihmistä, eikä anna tilaa venkslata. Miksi Jumala matelisi ihmisen edessä pyytäen rakastamaan itseään. Jumala edellyttää palvelijoiltaan uskollisuutta ja tahtonsa etsimistä. Itse olen kokenut tilanteen, jossa vetkutteluuni ja porsaanreikien etsimiseen kyllästyttiin ja sain kokea selvän valinnan paikan: Seuraatko Herraa vai jatkatko omin nokkinesi? Synnin taakka on valtava jos sen alkaa tiedostamaan kuten aidosti uskova ihminen tiedostaa.
Lottovoitto on jopa väistämätön verrattuna niihin todennäköisyyksiin jolla elämä on kehittynyt maapallolle jos luotetaan sattumaan ja tieteelliseen kehitysteoriaan. Jumala johdattaa ihmistä. Ihminen voi etsiä ja löytää myös itse tai Vihollisen johdattamana mutta silloin seuraukset voivat olla mitä vain. Ei kehitys tuo automaattisesti onnea tai hyvää.
Mikään tieteellinen teoria ei ole täysin aukoton. Myös tieteeseen täytyy uskoa jos sen varaan asettaa maailmankuvansa. Jos ei usko mihinkään, uskoo uskomattomuuteen. Ihmisellä on aina tarve selittää asioita joita ei voi selittää varmuudella. Herran haltuun...
Niin se vaan on, suomessakin jopa on satoja lottomiljonäärejä ja joskus jopa kahdella tai JOPA kolmella on samat 7 numeroa oikein. Nini se vaan on ihmeellistä tuo todennäköisyys. Sit ku tähän vielä ottaa semmoisen jutun et, suomessa on vain 5 miljoonaa ihmistä. Ehkä niin monta lottoriviäkin vain tehdään.
Mut ootko aatellut kuinka monta lottoriviä, pelkästään maassa on tehty tän elämän synnyn kanssa? Se mahtaa olla aika tajuton määrä. Sit ei kannata edes puhuakkaan että onhan tuota elämän lottoajia muillakin planeetoilla ennemmän tai vähemmän. Niin ja kannattaa muiskaa kuinka monta kertaa nämä kaikki lottoaa.
Niin se vain on vääjäämättömästi, että vaikka olisi kuinka surkee todennäköisyys niin kyllä se joskus osuu.
Mietippä että pelkästään kahvikupillisessa alkuaineita ja muita seoksia on niin monta aines osaa lottoamassa ja semmoisella tahilla että pakko sinnekkin on sitä jossakin vaiheessa tulla.
Sit ku näitä kahvikuppeja on maapallollakin niin monta ja ne kaikki on eri olosuhteissa ja reaktioissa ja kaikkia kompinaatioita kokeillaan.
Se ettemme me VIELÄ tiedä sitä compinaatiota, vain teorioita, joitakin labra kokeita lukuun ottamatta, ei tarkoita että olisi jumala olemassa. Tietämättömyytta ei saa korvata jumaluudella, se pitää totuus kaivaa.
Tiede... sitä ei tietenkään ihan heti usko että ne on pystyneet tutkimaan että mikä DNA sisältää, muuta kuin halvat yhteydet. Mut ku hommahan lähtee siitä että ensin todistetaan kuu taivaalle, sitten maa pyörimään aurinkon ympäri ja sit painovoimalakeja ja alkuaineiden hajoamis prosessia jne edelleen.
Teorialla haetaan totuus, totuudella tehdään uus teoria ja se taas todistetaan, nyt mennään jo niin kaukana teoria todistus jutussa että todella varmuudella voidaan sanoa mimmoisia ihmisten DNA on.
Näillä samoilla teoriatotuus jutuilla ollaan saatu selville vanhojen esineiden vanhuutta. Näillä vanhojen esineiden järjestämisellä ollaan tehty taas teorioita ja osa on todistettu, osaa ollaan todistamassa. Mut ehkä joskus, ku te ette jarruttais, niin meidänkin elämän aikana se totuus siitä elämän sinnystä saatas selville.
Totta, tällä hetkellä on aukkoja teorioissa, mut niitä totuuksia haetaan jatkuvasti.
Mut niin se vain on että tiede oikeesti ei pyri selittämään asioita joita´EI voi selittää, vaan se pyrkii löytämään TOTUUDEN. Siellä kiinnostus, uteliaisuus, raha ja kunnia ajaa tiedemiehet tutkimaan TOTUUKSIA. Eikä ne VOI keksiä juttuja, jokaisen tiedemiehen väitettä tarkastelee, tuhat kateellista muuta tiedemiestä jotka pyrkii todistaan ne väitteet vääriksi.
Näin ollen niitä väitteitä jotka pääsee maailamlle saakka on monen viisaan miehen tutkimaa ja niitten pohjalla on monta teoria/totuus sykliä takana. Tietty siellä voi olla virheitä, mut tässä yhteydessä lottovoitto on yhtätodennäköistä. ´
Äläkä nosta itseäsi tiedemiesten yläpuolelle, ne varmasti tietää siitä heidän asiastaan paljon enemmän kuin me kaksi yhteensä.
Elämän osaset ovat tavattoman monimutkaisia. Ei puhuta miljoonista mahdollisuuksista vaan tuhansista miljardeista. No, toki jossain aina voisi tärpätä sittenkin mutta esim. ihmiskunnan kehittyminen tälle asteelle on jo käsittämättömän monen lottovoiton summa. Solujen kehittyminen on sikäli monimutkaista, että kaikki on saatava täydellisen oikein, jotta mihinkään elinvoimaiseen lopputulokseen päästäisiin. Se, että sotketaan palikat ja kootaan uudet lelut, ei anna lopputukseksi kuin epäkelpoja mutaatiota. Sokealla kokeilemisella on mielestäni mahdottomuus saada aikaan toimiva äärettömän monimutkainen ekosysteemi maapallon kaltaiselle alueelle.
Tiede pyrkii koko ajan kertomaan miten, ja siinä usein onnistuukin. Tärkein kysymys on kuitenkin: Miksi?
Kumpikin myönnämme inhimillisen tietomme niukkuuden ja riittämättömyyden. Sinulle tai kaltaisillesi kaikki avautuu ennemmin tai myöhemmin lajimme selvittämänä. Minä uskon yhteen Luojaan ja siihen, etteivät kaikki salat koskaan avaudu tässä elämässä elevälle ihmiselle. Molemmat odotamme... Kaikki selviää joskus.
"Tiede pyrkii koko ajan kertomaan miten, ja siinä usein onnistuukin. Tärkein kysymys on kuitenkin: Miksi?"
Mutta eihän uskontokaan (ainakaan kristinusko/raamattu) tähän vastaa, lupailee vain.
"Minä uskon yhteen Luojaan ja siihen, etteivät kaikki salat koskaan avaudu tässä elämässä elevälle ihmiselle. Molemmat odotamme... Kaikki selviää joskus."
Niin että miksikähän se jumala ei ole antanut tätä tietoa ihmiselle? Miksi ihmeessä sitä pitää odotella ja etsiä elämän mittainen aika täällä maanpäällä?
Tieteenhän ei oikeastaan edes tarvitse selvittää kaikkea kun ei se sellaista edes lupaa, mutta uskonto kyllä lupaa. Ovatko uskovat uskovia viime kädessä vain sitten siksi, että tiedossa on (muka) tällainen "palkkio"? (tämä ei sitten ole todellakaan tarkoitettu loukkaukseksi, vaan omaa pohdintaa mutta myös avoin kysymys). Ei tätä kylläkään varmaan kovin moni myönnä vaikka sinunkin viestissäsi kyllä selvästi tällainen vire on.
Siltä se kovasti vaikuttaa että hieno ajatus uskosta itseisarvona ei kai oikein missään uskonnossa toteudu, vaan kaikissa niissä uskolla on vain välinearvo. Tämä onkin sinänsä ihan ymmärrettävää, ainakin ateistin (ja ylipäätään ihmisen käyttäytymisen) näkökulmasta: kun uskolla on välinearvo, siitä on ikään kuin jotain selvää käytännön hyötyä, kun taas itseisarvona se ei enää olisi kovinkaan houkuttelevaa.
Ja vielä kerran: tämä ei sitten ollut tarkoitettu loukkaukseksi eikä herjaamiseksi eikä miksikään muuksikaan asiattomuudeksi.
Kyllä on todella hassua kuvitella että joskus niistä alkuosasista muodostuis näinkin monimutkainen olio kuin nisäkäs. Mut eipä nuo OIKEESTI oppineet ihmiset muuten osaa selittää kaikkia löydöksiä ja niissä näkyvää kehitystä.
Miten SINÄ/te uskovaiset voitte vähätellä toisten jotka ovat todella OPPINEITA ja panostaneet heidän tutkimuksiin kyseenalaistaan niitä? Vainko sen takia että se on ristiriidassa uskosi kanssa?
Siis se on VARMASTI totta että ne pystyy varmuudella määritteleen esineiden ikiä. Tietty ne ei ole päivälleen, mut ei todellakaan tarvita kun puhutaan kymmenistä tuhansista ehkä sadoista tuhansista vuosista. Se ei ole edes teoria, että miten selvitetään esineiden ikiä. Se on jo totuus/factaa/varmaa tietoa.
"Tiede pyrkii koko ajan kertomaan miten, ja siinä usein onnistuukin. Tärkein kysymys on kuitenkin: Miksi? "
Niin se vain on aina ollut ihmisellä uteliaisuus melkoinen hyve. Laiskuus on ollut toinen, se on antanut meille kuokan sijasta traktorit. Laiskuus on ruokkinut kekseliäisyyttä, keksiliäisyys kehitystä ja kehitys antanut uudet mahdollisuudet uteliaisuudelle. Päässään tutkimaan uusia mielenkiinnon kohteita.
Niin, miksipä ei taivasta voisi pitää palkintona uskovasta ja Jumalaa palvelevasta elämästä. Usko auttaa minua maallisella vaelluksellani, ja antaa minulle lopuksi iänkaikkisen elämän Herran lähellä. Kaikki on hyvin kohdallani.
Itse pyysin aikanani eniten mielenrauhaa ja tasaisuutta käyttäytymiseeni. En pelännyt kadotusta siinä vaiheessa kun aloin miettiä uskon asioita. Oma uskoon tuloni ei siis lähtenyt ajauksesta helvettiin joutumisesta tai pelastuksesta. Sen verran olen lyhytnäköinen ihminen, että ajattelin silloin lähinnä vain tätä maallista vaellustani ja siitä kunnialla selviämistä.
Ihminen on pohjimmiltaan paha. Lopullinen tieto, miksi se jaettaisiin meille. Mikä tekee ihmisestä arvollisen jakamaan tiedon meitä niin paljon korkeampien voimien kanssa. Ihmisen on syytä nöyrtyä.
Meikäläinen on siinä mielessä ehkä hieman "outo lintu" uskovaksi, etten sulje esim. evoluutiota pois kuvioista. Jumala on yhtä hyvin voinut antaa lajien kehittyä kuin luoda ne kerta heitolla nykyisen kaltaisiksi. Lajien sisäinen kehitys on tosiasia. Kun lukee Raamattua ja luomisosastoa niin pistäähän tuo miettimään. Symboliikkaa löytyy varmasti. Jumalle yksi päivä voi olla meille miljoona vuotta.
Oppineet on kuitenkin vain ihmisiä. Ei kehitys uhkaa Jumalaa eikä ihmistä kunhan pidetään pää kylmänä ja suhtaudutaan kriittisesti eettisesti vähänkin kyseenalaisiin asioihin.
Tai sit sä oot ollut aina joka paikassa sanomassa nuin. Mut uskoisin ettet joten teitä nuin uskovia on olemassa muitakin.
Mut tuosta vois ottaa uuden otsikon. Ole tarkkana, kuin porkkana ja ota kantaa ku se tulee tuonne. :-)
Tarkkana joo, minkä tässä töiltäni kerkiän.