Luin jostain poliittista lähihistoriaamme käsittelevästä kirjasta luonnehdinnan Paavo Väyrysestä. Valitettavasti kirjan ja tekijän nimi ei nyt tule mieleen, mutta Väyrysen luonnehdinta tuli, kun luin palstan tämänpäiväisiä avauksia.
Sanatarkkaahan tämä ei ole, mutta Paavo Väyrystä luonnehdittiin tuossa kirjassa poliitikoksi, joka pitää itseään äärimmäisen hyvänä, hyvää tarkoittavana ja aina oikeassa olevana. Kaikki hyvä, jota politiikassa tapahtuu on hänen aikaansaamaansa. Vastaavasti kaikki muut ovat pahoja ja saaneet aikaan kaiken pahan.
Paavo Väyrysen sanotaan myös itse oskovan tuohon kuvitelmaan, jopa nii, että hän usein puhuessaan liikuttuu kyyneliin saakka kuvaillessaan tätä hyvän ja pahan taistelua, jossa hän itse edustaa nimenomaan sitä hyvää.
Palstan muutamat keskustalaiset, yhden rivin kirjoittajat taitavat olla juuri näitä "väyrysläisiä".
Onneksi keskusta puolueena kuitenkin kehittyy siihen suuntaan, mitä Matti Vanhanen edustaa, eli maltilliseen, rakentavaan ja koko maan etua ajavaan, keskustaoikeistolaiseen politiikkaan.
Sanatarkkaahan tämä ei ole, mutta Paavo Väyrystä luonnehdittiin tuossa kirjassa poliitikoksi, joka pitää itseään äärimmäisen hyvänä, hyvää tarkoittavana ja aina oikeassa olevana. Kaikki hyvä, jota politiikassa tapahtuu on hänen aikaansaamaansa. Vastaavasti kaikki muut ovat pahoja ja saaneet aikaan kaiken pahan.
Paavo Väyrysen sanotaan myös itse oskovan tuohon kuvitelmaan, jopa nii, että hän usein puhuessaan liikuttuu kyyneliin saakka kuvaillessaan tätä hyvän ja pahan taistelua, jossa hän itse edustaa nimenomaan sitä hyvää.
Palstan muutamat keskustalaiset, yhden rivin kirjoittajat taitavat olla juuri näitä "väyrysläisiä".
Onneksi keskusta puolueena kuitenkin kehittyy siihen suuntaan, mitä Matti Vanhanen edustaa, eli maltilliseen, rakentavaan ja koko maan etua ajavaan, keskustaoikeistolaiseen politiikkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Johannes Virolainen luonehti Väyrystä aikanaan, että lahjoja miehellä on mutta viisautta puuttuu.
Pitänee paikkansa.
Luin tuossa Max Jacobsonin kirjaa ja hän taas luonehti Kekkosta paitsi huonoksi häviäjäksi myös huonoksi voittajaksi sillä Urkki teki häntä vastaan asettumaan rohjenneista poliittisia ruumiita valtaan päästyään, Väyrysessä on vähän samaa vaikka suuret voitot uralta puuttuvat toisin kuin Kekkoselta.
Kekkosta voi luonnehtia lähes miten tahansa. Muistettakoon, että Kekkosesta yritettiin tehdä poliittista ruumista useaan otteeseen jo ennen presidenttiyttä ja sen aikana.
Katsotaan asiaa toiselta suunnalta. Tarkastellaan siis sosialidemokraattien toimia Kekkosen aikana ja sen jälkeen. Kekkosen presidenttikausi avattiin kauniisti yleislakolla. He etsivät kiivaasti liittolaisia kaataakseen Kekkosen 1962. Oman ilmoituksensa mukaan heillä ei ollut tavoitteena ulkopoliittisen linjan muuttaminen.
Sosialidemokraatit riensivät 1991 oppositioon tietäessään Suomen ajautuvan syvään lamaan - käpykaartiin siis vastuuta pakoon. Vuonna 2003 Lipposen tappio kirpaisi niin, että huuto ei ole vieläkään lakannut. Eihän tätä sovi kuitenkaan ihmetellä, sillä huuto Fagerholmin tappiostakin 1956 jatkuu yhä.
Tosiasiallisesti vuodesta 1987 alkaen sosialidemokraatit ovat aina valinneet hallituskumppanikseen Kokoomuksen, mikäli ovat olleet suurimman puolueen asemassa. Tosiasiallisia, hallitusohjelman sisältöön perustuvia hallitusneuvotteluja ei ole käyty 1987, 1995 ja 1999. Onko tässä kysymys sitten hyvästä voittajasta?
"Tosiasiallisesti vuodesta 1987 alkaen sosialidemokraatit ovat aina valinneet hallituskumppanikseen Kokoomuksen, mikäli ovat olleet suurimman puolueen asemassa"
Niin on. Sillä sdp on isänmaallinen puolue. Myös kokoomus on valinnut aina kumppanikseen desamrirt, silloin kun se on ollut valitsemassa. Toistaiseksi viimeisen kerran 1987. Kokoomuskin on isänmaallinen puolue.
Yhden lauseen keppulinreppanat möykkäävät palstalla ja tekevät siitä viemärin. Sellaista on kepulaisuus pohjimmiltaan.
näytti olevan oikein kaksi lausettä. Joten kuulut ilmeisesti demariälymystöön.
Väyrysläisin yhteisen hyvän edustaja on Kapi Korhonen ja toisella sijalla Keri Hietanen.